Sinne, tänne ja takaisin: joitain pikkuhuomioita, osa 3

Baarikäyttäytyminen

Omat kokemukseni baareista ovat yhtä rajoittuneet kuin kykyni hauskaan ja selkeään itseilmaisuun, eli melko kyseenalaiset kaikkialla muualla paitsi Turussa.

Tahdon silti tuoda joitain eroavaisuuksia jotka kiinnittivät huomioni.

Viimeksi erehtyessäni suomalaiseen juottolaan kotipitäjässäni päiväsaikaan, meni n. 10 sekuntia ennen kuin joku oli huutaen, sylkyetäisyyden päässä suureen ääneen opastamassa minua ja kaveriani poistumaan suorinta tietä naisen sukupuolielimen kansantajuiseen versioon (koska kyseisellä henkilöllä itsellään kuitenkin tuntui olevan vaikeuksia erottaa tasapainopisteen sijaintia x-akselin ja y-akselin välillä, emme ottaneet hänen viisaita sanojaan niin vakavasti.

En myöskään jaksanut tuhlata ah-niin-nerokasta "no vedä housus nilkkaan, niin katotaan mitä voidaan tehdä"-vastakommenttia).

Jos tällaista tapahtuu Isossa-Britanniassa, niin en ainakaan törmännyt siihen. Olihan sielläkin porukkaa, mutta tuntui että juottolaan oli tultu seurustelemaan ja pitämään hauskaa, ei apuharventamaan aivosoluja, noita abstraktin käsittelykyvyn rikkaruohoja.

Toinen juttu mikä kiinnitti huomioni oli se, että kun porukka oli pihalla tupakalla, siellä puhuttiin normaaliäänellä.
Normaaliäänen tarkoittaessa siis sellaista äänentäsoa mikä yleensä rinnastetaan normaaliin luoti-dialogiin aamiaisen yhteydessä, päivän sanomalehden kautta äänenvaimennettuna.

Pubissa oli jopa erikseen kyltti, jonka sanoma oli suunnilleen seuraavanlainen:"kuulkee työ, vaikka teillä onkii kivvoo, niin tuolla on noita immeisiä nukkumassa pirteissä joitten pittee lähtee heti aamusella töihin ja muuvalle. Notta olkee työ siis hilijoo ettette vuan mee häirittemään niitten unta, ne on sen ansainna. Kiitosta herrasväelle tästä" (myönnetään, en ole koskaan ollut hyvä kääntämään englannista suomeen).

Ihmeellisintä oli että porukka oikeasti totteli. Ja jos piti puhua vähän lujempaa, he menivät kauemmas asutuksesta.

Tämä tietenkin on vain kirsikka-kastikkeella sokerikuorrutettu ja kakusta esiin ponkaisseen puputytön tarjoaman versio paikallisesta yöelämästä, mutta tuntuu että Suomessa on jonkinlainen perinne ilmoittaa kuuluvasti koko kulmakunnalle "KELLO ON 01.15 JA ME TULTIIN ULOS TUPAKALLE JA AINAKIN MEILLÄ ON KAIKKI H*LVETIN HYVIN!!!!!"

Matkalaukun pakkaus

Tämä olisi pitänyt varmaan käsitellä tämä jo aikoja sitten, mutta ikävä kyllä korvani tinnitus estää ääniä kertomasta minulle missä järjestyksessä näitä juttuja kertoa, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jos olisin itse pakannut matkalaukkuni, olisin ottanut vaihtofarkut, muutaman sukkaparin, pari t-paitaa, vaihtobokserit, hammasharjan, kännykkälaturin, varalta lämpimän paidan ja siinäpä se melko lailla olikin. Mitä sitä turhaan ottamaan enempää kuin mahdollisesti on tarvis?

Koska äitini pääsi pakkaamaan (toisinaan on vain helpompi myötäillä. Näin ainakin äänet sanovat), minulle tuli mukaan jokaiselle matkapäivälle omat bokserit, oma t-paita, omat sukat, vaihtofarkut, hammasharja, puoli kemikaaliota ja kolme paitaa.

Olen valmis myöntämään että aktiivi-lomalle tuo varmaan on ihan hyvä paketti, mutta minun reissuni kymmenellä sanalla tai vähemmän oli "hotellilta koulutettavaksi, koulutuksesta hotellille, toista päivittäin".

Ainoa hikoiluni siis oli tuskanhikeä otsalla, ja ainoat henkilöt jotka saivat ihailla päivittäin vaihtuvaa ulkoasuani olivat hotellin ravintolan tarjoilijat ja kurssi-kaverit. Lisäksi kun hotellilla on neljä tähteä ja kaksi komeettaa, niissä yleensä on hoitoaineet sun muut hotellin puolesta.

Ergo hei hei tax free-ostokset, te ette mahdu laukkuun.

Ajan kuluttaminen ennen lennonlähtöä

Aktiivimatkailijat tämän jo tietävät, mutta teille muille tiedoksi: jos hotellihuone pitää luovuttaa klo 11 ja lentonne lähtee klo 18, älkää laskeko sen varaan että lentokentällä riittää aktiviteettia siksi aikaa kunnes lentonne sisäänkirjaus alkaa.

Tämä valkeni minulle itselleni kun yritin tappaa aikaa Heathrow'n lentokentällä.
Alkuperäinen tarkoitus oli piipahtaa Lontoossa, mutta eräät nimeltämainitsemattomat lähteet alkoivat hössöttämään suurkaupungin vaaroista jne. siinä määrin, että tein kuten kunnon hössötyksen kohde yleensäkin, eli annoin periksi ja pysyin lentokentällä.

Jos menette Heathrow'n lentokentän nettisivuille (Heathrowairport.com) ja siellä osastolle "Shop, eat, relax and enjoy" voitte hyvinkin saada sellaisen kuvan että Taivas-remontin ajaksi osa paratiisia on siirerrty yhdelle euroopan kiireisimmistä lentokentistä.

Mutta kuten aidossakin tapauksessa ("älä tapa", "älä houri" tms.) tässäkin on pikkuprintti. Pikkuprintin ollessa että 99,9% kaikista noista paratiisin ihmeistä on sisäänkirjauksen tuolla puolen. Eli pääsette niihin käsiksi vain sen jälkeen, kun olette luovuttaneet tietonne ja toivonne korkeamman tahon käsiin, ja ette enää pääse muualle eli ei pakotietä.

Tällä puolen aitaa nimittäin parasta mitä voitte toivoa on pari mehu-kioskia, WHSmith eli paikallinen R-kioski ja rahanvaihto-pisteitä, ja kaksikymppisen vaihtaminen punnista euroiksi ja takaisin lakkaa olemasta aika nopeasti vähemmän hauskaa, ainakin kassahenkilöstön mielestä.

Pikkuprintin pikkuprintti on myös se, että terminaalien kauppojen määrissä ja tasoissa on eroa. Nettisivujen mukaan uudessa 5-terminaalissa olisi hulpeimmat kaupat, mutta asioita kokenut ystäväni kertoi että paras olisi 3-terminaali.

Ikävä kyllä itse en päässyt asiaa todistamaan, koska oma terminaalini oli 2-terminaali.

Kulutin aikaani mm. käymällä katsomassa uutta 5-terminaalia, ja täytyy myöntää että vaikuttavahan se oli; noin isolla ja laajalla rakennuksella on varmaan oma vuodenaikojen kierto sekä omat lepakot kattorakenteissa.

Olihan 2-terminaalissakin ostettavaa ja koettavaa, mutta enemmäkin ostettavaa, mikä oikeastaan on aika nerokas veto: lentosi lähtee vasta seitsemän tunnin kuluttua, sinulla ei ole juttukaveria, mukaan ottamasi kirja on tylsä, mitä voit tehdä? Kuluttaa tietenkin rahasi!..paitsi tietenkin jos lähisukulaisesi on pakannut laukkusi ja sinne ei mahdu edes nenäliinaa viikattuna.

Kiitokset

Tässä nämä tärkeimmät, joten nyt on kiitosten (ja mainostamisen) aika.

Kiitokset Pinewood Hotellin henkilökunnalle, he tekivät vierailustani ikimuistoisen. Suosittelen hotellia jos haluatte pikkaisenkin rauhallisemman loman. Eihän hotelli ole IHAN kiihkeän Lontoon kupeessa, mutta minä ainakin tykkäsin ja menen toistekin.
-------------------
Kiitokset Dial-A-Cabin eli käyttämäni taksifirman kuskeille.

Lupasin että kerron kaikille kavereillenikin heistä, joten jos tarvitsette lentokentälle taksin, he kuulema pystyvät järjestämään taksin kaikille lentokentille. Palvelu oli hyvää, halpaa, kohteliasta, ja erittäin kärsivällistä (...taidan jättää eräänkin "kuulohaasteinen suomi-poika soittaa"-episodin mainitsematta...), joten suosittelen.

Puhelinnumero heille on 01753 551 661, ja muistakaa laittaa eteen suuntanumero.
Heidät saa kiinni myöskin sähköpostilla dialacab@hotmail.co.uk jos haluatte kirjallisen varmistuksen.
-------------------
Kiitokset kouluttajalleni ja kurssikavereille, jotka eivät koskaan tule näkemään tätä, mutta te olitte loistavia. Miss you guys.
-------------------
Kiitokset Britti-Samille, joka toivottavasti lukee tämän. Hänellä on aina majapaikka luonani.
-------------------
Lopuksi suuret kiitokset kaikille jotka neuvoivat minua ennen lähtöäni, yrittivät kysellä miten minulla menee (kukaan heistä ei saanut yhteyttä: minulla ei ollut nettiä tai tietokonetta käytössä, ja osa yritti soittaa kotinumeroon, vaikka käytössäni oli työnumero, ja he jotka yrittivät soittaa työnumeroon, eivät saaneet minuun yhteyttä. Mystistä...) kurssin aikana, ja kaikille jotka ovat kommentoineet ja lukeneet näitä juttujani paluuni jälkeen.

Kiitos.