Sinne, tänne ja takaisin: joitain pikkuhuomioita, osa 2

Turvavälit

Iso-Britannia on loppujen lopuksi aika pieni saari, jossa on aika paljon enemmän ihmisiä kuin esim. Suomessa.

Tämä muokkaa ihmisten käyttäytymistä luonnollisestikin. Tästä johtuen se, että joku tulee alle puolen metrin päähän, ei ole merkki siitä että hän haluaa suudella/tapella/nähdä lukeeko krokotiilin alla "Lacoste"/kaikkia satunnaisessa järjestyksessä.

Havaitsin tämän mm. odottaessani ystävääni julkisella paikalla. Suomessa yritetään aina pitää tietyn asteen turvaväli, paitsi jos ollaan niin sekaisin (vaihtoehtojen vaihdellessa auringonvalosta örvellykseen) että halutaan jotain aiemmin mainitusta asioista.

Jopa silloinkin kun joku on pakotettu rikkomaan turvaväliä, hän yrittää kehonkielellään ilmaista "hei, minä olin pakotettu tähän, joten vaikka oletkin varmaan ihan kiva, viisarini ei heilu siihen suuntaan, en usko että tappelemisesta olisi mitään hyötyä, ja tuskin "toinen paitani on Lacoste"-t-paidassa on krokotiilia".

Tuntui että Isossa-Britanniassa kaikki ohittivat toisiaan niin läheltä, että ainoastaan vuosien harjoitus sai ihmiset liikkumaan ja ohittelemaan toisiaan niin läheltä, että väliin ei olisi mahtunut edes kahta David Hasselhoffin rintakarvaa.
Darwinismin huippuvoitto oli että kukaan ei mitenkään noteerannut tätä.

Jos ette ymmärrä mistä puhun, siis jos vielä uskotte suomalaisten rationaaliseen päättelykykyyn erottaa onko kyseessä lähentely- vai väistöyritys, kokeilkaapa mennä ensi lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan ruokaostoksille, ja ohitelkaa ihmisiä ihan vierestä ohi.

Jos yksikään ei kutsu teitä pervoksi tai katso pitkään perään tai kutsu vartijoita, niin yhdentyvän euroopan kulttuuri on viimein saavuttanut Ähtärin.

(Hassuhko juttu: kuulin aikoinaan saksalaisen (naispuolisen) vaihto-oppilaan kertovan juttua siitä, kuinka hän oli mennyt elokuviin. Jostain syystä vieressä istunut (miespuolinen) katsoja oli kiemurrellut koko ajan tuolillaan ja muutenkin vaikuttanut siltä kuin tällä olisi ollut epämukava olla.
Suomalainen opiskelija oli kysynyt että missä te istuitte?

Vaihto-opiskelija vastasi että mies oli istunut eturivin ensimmäisellä paikalla ja hän oli tietenkin mennyt siihen viereen istumaan.
Heillä Saksassa istuinpaikat täytetään aina järjestyksessä jos erityistä paikkalippua ei ole ostettu. Eikö niin tehdä myös täällä Suomessa? Kummallista kun siellä eturivillä ei muuten istunut muita.)

Alkoholi

Tässä välissä kiitos Samille, uudelle britti-tuttavuudelleni, joka tutustutti minulle uuden lempijuomani eli alkoholin.

Tarkemmin sanoen siiderin. Mitä me kutsumme täällä siideriksi, kutsuttaisiin tuollapäin liete-altaasta annostelluksi vesi-annokseksi, jossa on makua tuomassa ruosteisia piikkilangan palasia.

Paikallinen siideri meni sulavasti kolmoisaxelilla kurkusta alas, hellien mennessään makunystyröitä ja jättäen kielenpäälle "toivottavasti tavataan pian"-kortin.

Siksi minä juon lonkeroa, koska täkäläisen omena-mango-pistaasi-siiderin juominen olisi loukkaus humalaa kohtaan.

Palvelu ja tippaaminen

Uskollisimmat lukijani (tai ainakin ne, jotka eivät lue tätä sen jälkeen kun ovat kyllästyneet ihmettelemään kuinka isot kädet heillä on ja että radiosta tulee värejä) saattavat muistaa että mietin tippaus-kysymystä eli paljonko ja missä tilanteessa?

Lopulta ratkaisin homman sillä, että jos taksikuski oli tuttu ja mukava (ilmeisesti paikallisen taksi-firman pomo, koska hän otti ajon aikana joskus tilauksia vastaan. Hän joutui todella kärsimään minun "anteeksi, mitä? En kuule oikein hyvin korvallani"-kyselyistä aina kun soitin taksin. Vähintä mitä saatoin tehdä oli antaa aina pari puntaa extraa) annoin tippiä ja ruokaillessani hotellilla annoin 5-4 puntaa tippiä aina aterialla.

Voi kuulostaa paljolta, mutta...en minä ymmärrä lukuja, varsinkaan puntina. Onko tuo paljon? Vähän? Sitä paitsi nyt oltiin kulttuurissa jossa tippaaminen on (ymmärtääkseni) otettu huomioon palkkauksessa.

Hotellin kuiteissa luki aina että palvelumaksu on 0,15% laskusta eli pari hassua penceä, mutta palvelu oli todella ystävällistä, ja he jaksoivat vastata minun tyhmiin kysymyksiini (oikeastaan yhteen tyhmään kysymykseen, ja sen moniin eri variaatioihin. Vihje: liittyy kuulooni), joten miksi ei?

Ainoastaan yhdessä ravintolassa lentokentällä käydessäni laskussa ilmoitettiin erikseen "PALVELUMAKSU EI KUULU LASKUUN". Kai tuolla annettiin ymmärtää että uloskäynnille oli pitkä matka, tarjoilija näkee kyllä heti jätettiinkö tippiä...ja tuntuuko olo onnekkaalta, hmm?

Raha

Koska ulkomaankokemukseni rajoittuvat kahteen maahan, eli Ruåtsiin ja Isoon-Britanniaan, ja kotimaankatsaukseni tähän maahan, en osaa luoda kokonaisvaltaista maailmankuvaa rahoista.

Jotenkin vain tuli sellainen olo, että Iso-Britannia poikkeaa ainakin Ruotsista ja Suomesta rahan arvon suhteen. Tuntui että kaikkialla olisi tarvittu pikkukolikoita ja pikkuseteleitä.

Aina kun yritin maksaa 10 £ taksimatkaa 20 £ setelillä (mielestäni luottokortti-systeemiä ei ollut vielä integroitu käyttämiini takseihin), kysymys taksikuskilta oli "ei teillä olisi pienempää, sir?"

Tai yritin ostaa jotain, sama juttu. Ikävä kyllä pankki oli antanut minulle kasan 20 £ seteleitä ja heikommin pikkurahaa.

Lisäksi vierailuni aikana keskiverto-kurssi yhdelle punnalle oli 1,26 € joten se kun yritin maksaa 20 £ setelillä muutaman punnan ostosta tuntui varmaan samalta kuin olisin maksanut 2 € jäätelötuuttia 50 €:n setelillä.

Kysymys: mikset nostanut pankkiautomaatista pikkurahaa? Minä ainakin tein niin.
Vastaus: koska nukkumaatteja ei ollut siellä missä olin, ja pelkäsin, että jos jotenkin sössin pankiautomaatin kanssa, ja se syö korttini, mitäs sitten?

Siksi vihje: pyytäkää vaihtaessanne puntia 10 £ ja 5 £ seteleitä ja pari hassua 20 £ seteliä.

Jatkuu...