Kaikille hyville asioille...

- Kapteeni?
- Niin, niin...anteeksi, olin hetken uppoutunut ajatuksiini. Niin, perämies?
- Miehistö ilmoittaa olevansa valmis, herra kapteeni.
- Entä naisisto?
- Heh heh, voi herra kapteeni, te osaatte sitten aina lohkaista hyvin.
- Kiitos, perämies. Kiitos.
- ...Herra kapteeni, miehistö...
- Niin?
- Miehistö ei koskaan kyseenalaistaisi päätöstänne, herra kapteeni, mutta...
- Mutta he luulevat minun tulleen hulluksi, vai?
- Herra kapteeni...
- Ei, ei siinä mitään hävettävää ole. Heidän tilanteessaan olisin aivan yhtä epäluuloinen tästä päätöksestä. Se on aivan normaalia epäuskoisuutta. Mutta silti he tulevat tottelemaan, eikö?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Aivan, aivan, he ovat ovat aina palvelleet hyvin, paremmin kuin olisin ehkä ansainnut.
- Herra kapteeni...vielä ei ole liian myöhäistä, voisitte sanoa että kaikki oli vain vitsiä.
- Liian myöhäistä? Voi olla, voi olla, mutta kuuletteko tuon?
- Minkä, herra kapteeni.
- Kutsun, perämies, kutsun jonnekin tuntemattomaan, jota kukaan meistä ei ole vielä kohdannut. Jonnekin missä mennyt ei sido meitä ja tuleva kantaa meitä eteenpäin. Kuuletteko sen, perämies!?
- ...En, kapteeni, valitan.
- Ei se mitään, ei se mitään. Ehkä niin on parempi. Sanoitte siis että kaikki on valmiina?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Hyvä, sittenhän me voimme lähteä.
- Kapteeni?
- Niin, perämies?
- Mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Perämies?
- Nyt kun jätämme tämän kaiken taaksemme, mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Sille ei tapahdu mitään, ei niin mitään. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja kuka tietää, on ehkä vielä täällä kun meitä ei enää ole. Se on uuden ajan lentävä hollantilainen, johon jossain vaiheessa täällä matkaavat törmäävät. Ja he tulevat pohtimaan mikä koitui sen kohtaloksi ja onko samanlainen uhka heidän itsensäkin yllä?
- ...Joten kukaan ei tule koskaan tietämään miten meidän kävi?
- Niin. Niin. Se on salaisuus.
- Herra kapteeni, kaikella kunnioituksella, jonkun tulisi tietää.
- Perämies?
- Herra kapteeni, jos vain katoamme, se ei ole salaisuus, se on arvoitus.
- Niinkö?
- Kyllä, herra kapteeni, salaisuudella tulee olla aina kantaja.
- Hmmmm. Kyllä, olette oikeassa, perämies, jonkun täytyy aina tietää.
- Mitä siis teemme, herra kapteeni?
- Joudumme luottamaan siihen, että he ymmärtävät seurata meitä.
- Seurata meitä, herra kapteeni?
- Niin, perämies, seurata meitä minne sitten menemmekin.
- Mitä jos he eivät osaa tai ymmärrä?
- Sitten niin ei ollut tarkoituskaan, perämies. Mutta nyt...miehistö on siis valmis?
- Ja myös naisisto, herra kapteeni.
- No mutta perämies, tehän alatte oppia! Mutta nyt: menkäämme.

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 3

16. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.51-13.52 välille.
- Ei mitään sellaista mitä 20 vuotta intensiivistä psykoterapiaa pari vuosikymmentä sitten aloitettuna ei olisi korjannut.
- Ei kai vaan tikkukaramelli-tilanne uudestaan?
- Järkyttävyydessään ei ihan sillä tasolla, mutta mielikuvissaan kyllä niillä rajoilla.
- Minun vanhempani eivät sen selostuksen jälkeen ole voineet syödä edes grillivartaita.
- Mutta myönnä pois että sen jälkeen heidän kielitekniikkansa oli varmasti parempi.
- Hyi, minä en tuollaisista vanhempieni kanssa puhu.
- Varmaan pastorikaan ei odottanut kuulevansa sellaista kastetilaisuudessa vauvan isoäidiltä.
- Pastorin vaimo tuntui tykkäävän.
- Siitä tulikin mieleeni: onko sinulla puutelista?
- Ai minunko se piti tehdä?
- Ei kai me ilman puutelistaa voida lähteä?

17. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.52-13.53 välille.
- En kyllä ymmärrä miksi meidän pitää tässä vaiheessa alkaa rustaamaan puutelistaa.
- En tiedä sinusta, mutta tässä vaiheessa en tahdo enää mokata mitään. Nyt otetaan ylös kaikki mikä puuttuu, hommataan se, ja vietetään niin hyvä joulu kuin voidaan.
- Hyvä joulu alkaa tässä vaiheessa olemaan aika kyseenalainen juttu...
- Mitä sinä tuolla oikein tarkoitat?
- Meillä ei ole ruokia, meillä ei ole lahjoja--
- Ei niin lujaa tai pennut kuulevat!
- Eivät ne kuule mitään, ne puhuvat juuri kavereilleen, varmaan siitä miten surkea joulu niillä on ollut ja miten vanhemmat eivät saa edes kauppaan lähtöä aikaiseksi.
- Älä nyt hermostu tässä vaiheessa, meillä on homma ihan hyvin hanskassa. Jos sait listan valmiiksi niin lähdetään, hyvin tässä vielä keritään. No niin lapsukaiset, lähdetään! Kaikki ovelle, pihalle ja autolle!
- Minä en kyllä ollenkaan jaa tätä yllättäen löytynyttä optimismiasi. Ihan pelottaa mitä seuraavaksi odottaa ihan vaan meitä estämässä.
- SAATANA!

18. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.53-13.54 välille.
- Anteeksi mutta kuka te oikein olette?
- Miksi te lapsille huudatte?
- JOULU ON SAATANASTA! JOULUN TODELLINEN SANOMA ON UNOHDETTU JA ON ANNETTU PERIKSI SAATANAN JUONILLE!
- Anteeksi nyt vaan mutta jospa ETTE huutaisi lasten kuullen tuollaisia!
- LASTEN ON SAATAVA TIETÄÄ! LAPSET ON PELASTETTAVA SAATANAN JUONELTA!
- Okei, en välitä kuinka monessa maailmansodassa olit mummo, nyt meinaan...
- Hetkinen, katsokaa! Katsokaa nyt meidän kotiamme! Näettekö te missä lahjoja?
- ÖH...EN...
- Entä näettekö missään noituuteen verrattavia jouluvaloja?
- EN...
- Me olemme kuten tekin! Mekin haluamme korostaa tärkeitä kristittyjä arvoja!
- AMEN HALLELUJAA! VIIMEINKIN OLEN LÖYTÄNYT USKONTOVERIT! TÄNNE JÄÄN!
- Kuules nyt eu---
- Niin, kuules kun naapurit tuolla ovat sanoneet että evouutio on totta ja viisas suunnittelu on vaan hihhuleiden tapa sanoa että eivät ymmärrä yli kaksitavuisia sanoja.
- NIINKÖ?
- Niin, joten mitä jos te menisitte kertomaan heille sanasta, ja me tulemme sitten myöhemmin perässä.
- HERRAN SOTILAS MENEE MINNE KÄSKETÄÄN! AMEN!
- Vau, sepä oli hyvin hoidettu.
- Oppivatpahan naapuritkin olemaan varastamatta aamulehteä. Ja nyt mennään ja ei voi olla totta!

19. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.54-13.55 välille.
- Mistä ihmeestä tämä lumi oikein tämän auton ympärille tuli?
- Kai se heti sataa päivän aikana ja pakastua auton ympärille.
- No tässä menee veilä ainakin jonkin aikaa kun tätä lunta tästä paiskoo pois.
- Ei mitään kiirettä, minun pitää mennä kertomaan nuoremmille että mummo äsken tarkoitti että "tana saa joululahjoja" huutaessaan mitä huusi ja vanhemmalle tehdä selväksi mitä tapahtuu viikkorahoille jos tämä kertoo muuta.
- Turha teidän tässä ulkona kuitenkaa on katsella tätä lumenluontia, menkää sisälle lämmittelemään, huudan sitten kun olen valmis.
- Joo, me mennään---voi ei!
- Mitä nyt?
- Kenellä ovat ovenavaimet?

20. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.55-13.56 välille.
- Joko alkaa löytymään?
- Jossain tässä niiden on pakko olla, näillä main minä niitä käsittelin kun laitoin hanskat käteen ja annoin sinulle lapion.
- Hei meneeks tässä vielä kauanki?
- Vielä ihan hetken aikaa, tehkää te vaan porukalla sitä lumiukkoa niin me etsitään avaimia.
- Jos mää oisin saanut sen mun haluaman metallinpaljastimen viime joululahjaksi, niin mä olisin voinut auttaa.
- Juu, me kuultiin jo ensimmäisellä kymmenellä kerralla, katso vaan nyt muiden perään etteivät telo itseään.
- Onpas muuten lumiukolla tutun näköinen nenä, vaikkakin aika matalalla.
- Mitä sinä oikein...ja tuosta me saamme vielä kuulla.
- No, olihan se aika ihme että näinkin kauan meni ennen kuin tähän törmättiin.
- Käy hakemassa se pois sieltä ennen kuin naapuritkin näkevät.
- Okei, mutta sinä saat sitten hoitaa puheen mehiläisistä ja kukista.
- Joo joo, ihan miten vaan, nyt kaikki vaan autoon niin lähdetään.
- Hei yks juttu! Hei yks juttu! Hei yks juttu!
- :huokaus: Niin?
- Pissattaa taas.

21. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.56-13.57 välille.
- Tuollaisen termin käyttö omasta jälkikasvustasi ei oikein osoita kypsyyttä.
- Anteeksi, minähän pyysin jo anteeksi ja en minä sanonut sitä hänelle päin naamaa.
- ...
- Okei, saatoin sanoa sen naaman läheisyydessä, mutta korjasin kuitenkin pikaisesti sen, joten en usko että mitään pysyvää vauriota tapahtui.
- ...
- Älä nyt ala minulle. Sain äsken tietää että olen itse todennäköisesti se mitä sanoin omasta lapsestani, koko joulu on menossa hyvää vauhtia viemäriin, kaikki yritykseni pelastaa se ovat menneet hukkaan, ja nyt sinäkään et puhu minulle? Miksei maailma vain hoitele minua! Miksi?!
- ...tules tänne. Noin.
- :syvä huokaus: Vannon että ensi jouluna hoidan asiat kuntoon ajoissa. Ei enää koskaan tällaista. Ei enää koskaan.
- Valmis!
- Nytkö voidaan mennä?
- Joo!
- Hei kuule anteeksi mitä äsken...
- Ei se mitään, tarhassakin mää sanoin yhelle silleen pahasti vaikka en mää sitä tarkoittanu ja vaikka se suuttukin siitä niin kyllä se sitten antoi anteeksi kun se tajusi etten mää sitä oikeesti tarkottanu ja sitten me leikittiin ja oltiin taas kavereita.
- No niin, siitä kuulit, mennään nyt sinne kauppaan.
- Ollaanko autossa jo valmiita?!
- Joo! Mennään jo!
- Okei, lähdetään sitten. No mitä..? Mitä..?! Mitä!
- Mitä?
- Auto ei käynnisty!

22. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.57-13.58 välille.
- Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty! Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty!
- Hei onks toi ihan kunnossa?
- Meillä on vähän ongelmia auton kanssa, kyllä tämä tästä.
- Ei kyllä oikeen näytä täältä katottuna.
- Ei mitään hätää, meillä on homma hallussa.
- EI! Meillä ei ole homma hallussa. Tiedättekö miksi meillä ei ole homma hallussa?
- Kulta...
- Koska maailma vihaa minua. Maailma vihaa minua ja tahtoo estää sen että me saisimme vietettyä normaalin, ihmisarvoisen joulun.
- Hei mikä on ihmisarvonen?
- Erittäin hyvä kysymys sieltä takapenkiltä. Ihmisarvoinen on juurikin päinvastainen tilanne kuin mitä meillä on. Jos koskaan olen nähnyt anti-ihmisarvoisen tilanteen, niin se on tämä ja mitä nyt? Haluatko kertoa jotain? Sano vaan, tai vaikene ajoiksi.
- Sun pitää antaa ryyppyä jotta bimetallijousi, joka kylmänä ollessaan kaasua painaessa kääntää ryyppyläpän kiinni ja samalla kaasuläppää hieman auki. Tällöin käynnistettäessä moottori saa rikkaampaa polttoainetta kun siis imua kuristetaan ja samalla moottorin käyntinopeus on suurempi (ns. nopea tyhjäkäynti), koska kaasuläppä on hieman enemmän raollaan kuin normaalisti tyhjäkäynnillä.
- Täh?

23. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.58-13.59 välille.
- Oikeasti, mitä ne opettavat koulussa nykyään?
- Väliäkö sillä, hän oli kuitenkin oikeassa, auto lähti liikenteeseen kuin ei mitään.
- Ensi tilassa, oli se sitten ennen, sen aikana tai jälkeen joulun, tuolle hommataan se metallinpaljastin jota se halusi. Ihan vaan mielenkiinnosta että mitä se saa sillä aikaiseksi.
- Hienoa nähdä että voit jo paremmin. Oli äsken aika pelottava.
- Hah, taas sitä sai huomata miten huonot hermot sitä voikin olla näin monen koettelemuksen jälkeen, ja varsinkin jouluna. Mutta nyt ollaan matkalla kauppaan, kaikki on hyvin, mitään ei voi tapahtua enää, kaikki ovat mukana, moottori hyrrää kuin kissa, ja minä olen yhtä maailmankaikkeuden kanssa.
- Hei, onko tuo kauppa jo kiinni?

24. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.59-14.00 välille.
- Ei voi olla mahdollista.
- Voi hyvä aika, mitä me nyt tehdään.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä me nyt oikein sanotaan lapsille?
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään ruokaa kotona.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään joululahjoja.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään, ja kylän ainoa kauppa ei aukea ennen tapaninpäivää.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä ihmettä me oikein selitetään niille, katso niitä nyt tuolla autossa, hei katso!
- Ei voi olla mahdoll--mitä nyt! Onko lapsilla hätä?!
- Ei, vaan katso tuota!
- Ei voi olla mahdollista!
- Kyllä vaan on!
- Ajatteletko samaa kuin minä..?
- Kyllä!
- Kumpi käy sanomassa?
- Sano sinä, sinulla on ollut vaikeampaa, sinä ansaitset sen.
- Kiitos, minä rakastan sinua höpsö.
- Niin minäkin sinua hassu.
- Hei aiotteks te kauankin kaulailla siellä? Mitöä seuraavaks tapahtuu?
- Lapset joulupukki kävi äsken, kyllä, missasitte Joulupukin kun ette katsoneet tarkasti ja jos JOKU tarkkasilmäinen haluaa edelleen metallinpaljastimen, hän ei sano mihin suuntaan Joulupukki meni.
- Juu, emmää vaan nähnyt mitää.
- Siis Joulupukki sanoi että tämä joulu on spesiaali-joulu, minkä vuoksi meillä on spesiaalilahjat ja spesiaaliruuat.
- Eiks me syödäkään lanttulaatikkoo?
- No, ei.
- Hyvä, me ei olla koskaa tykätty siitä.
- Okei, sillä me menemme tuonne 24 h vuorokauden auki olevaan kebab-pizzeriaan jouluaterialle, ja hyvin todennäköisesti käydään siellä huomennakin.
- Päästääks me oikeesti käymään kahtena päivänä pizzalla?! Ihanks oikeesti?!
- Kyllä, aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja todennäköisesti illallisellakin.
- JEEEEEEE!!!! PARAS JOULU IKUNA!
- Ja lisäksi joulupukki sanoi että hän on antanut myyjälle jo teidän jouluhjanne, jotka voivat olla, tai sitten eivät, lahjakortit tuohon kebab-pizzeriaan.
- JEEEEEEEEE!! PARAS JOULULAHJA IKUNA!
- Joten tulkaas autosta niin mennään oikein koko perheen voimin syömään perhepizza.
- JEEEE!! MIKSEI AINA VOI OLLA TÄLLÄSTÄ?
- ...Koska maailma taitaa silti pitää minusta, kai.

Väliin henkilökohtaista, osa 0116

Välinäytös eli kuvia kaupalta pimeän tulon jälkeen, kun ainoa ääni minkä kuulet on kirjojen huokailu kun niiden ei tarvitse enää olla suoraselkäisiä ja hämärä peittää armolllisesti seinät, jotka jaksoivat kantaa kattoa koko pitkän päivän (klikatkaa kuvia isommiksi).




Jos ei ihmeitä tapahdu (jos zombiet nousevat haudoistaan, minulla on hukan kiire sillä on monta ystävää jotka tahdon tavata uudestaan), maaliskuun ensimmäisellä viikolla kaupassa myyjänä voi olla hyvinkin tuttu bloggaajanne, eli tervetuloa viimeistään silloin!

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 2

8. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.43-13.44 välille.
- Meinaatko todellakin että meillä ei ole joululahjoja?
- Missä ihmeen välissä minä olisin voinut käydä ostamassa joululahjat kun lapset olivat mukana koko ajan? Ei niitä voinut yksinkään jättää.
- Eikös kaupoissa ole lapsiparkkeja tai kaappitilaa vuokrattavana tuollaisten tapausten takia?
- En kai minä voi lapsia niihin jättää, saisivat vielä jonkin sikaflunssan tai muun taudin ja sitten vietettäisiin joulu karanteenissa umpiossa pilereitä popsien.
- Alan pikku hiljaa uskomaan että se olisi ollut parempi skenaario kuin missä tällä hetkellä ollaan. No ei mitään hätää, varmasti kaupassa on jotain mikä voidaan laskea joululahjankaltaiseksi korvikkeeksi, sinä ostat, minä hämään pentuja ja homma hoituu.
- Mitä siellä muka voisi olla? Ei noille vielä ladyshavea tai dödöä voi ostaa.
- Viimeksihän nuo tykkäsivät eniten tyhjistä lahjapaketeista, joten ostetaan itse kasattavia pahvilaatikoita ja siinä on tee-se-itse-hupia koko illaksi.
- No hyvä, lähdetään liikenteeseen kun vielä ehditään ja-- voi ei!
- Mitä?
- Vessanovi ei aukea!

9. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.44-13.45 välille.
- Eikun sitä pitää kääntää vasemmalle, se muuttui viimeisen putkiremontin yhteydessä.
- Ai niin, unohdin tässä hädässä, hassu minä.
- Tiedätkö joku voisi oikeastaan kirjoittaa tämän kaiken ylös, tästä voisi saada oikein hauskaa komediaa oikein toteutettuna.
- Älä nyt viitsi, ei kukaan voisi tehdä pilaa näin vakavasta aiheesta.
- Mikä on vakava aihe?
- Ai te olittekin jo siinä ovella. No niin, laittakaas nyt vaatetta päälle, hopi hopi niin päästään matkaan, hei auta nuorempia niin saadaan kaikki puettua.
- Ensin vasen jalka, sitten oikea, sitten noin vetskari kiinni, sitten vasen kenkä, sitten oikea kenkä, sitten rukkaset, sitten vielä pipo päähän ja sitten ollaankin valmiita ihan kaikkeen.
- Hei yks juttu.
- Mitäs on mielessä? Pukki kyllä...öh no siis joku tuo lahjat jotenkin.
- Pissattaa.

10. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.45-13.46 välille.
- Meneekö siinä vielä kauankin? Kello alkaa olla jo aika paljon.
- Ollaan saatu jo melkein kaikki vaatteet pois, ihan pieni hetki vielä. Voisit katsella jo valmiiksi autonavaimet niin pannaan menoksi heti kun päästään täältä.
- Joo, ne ovat..hups.

11. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.46-13.47 välille.
- Minä ihan varmasti mielestäni laitoin ne tähän pöydälle. Minne ihmeeseen ne muka ovat voineet kadota?
- Tiesitsä että luonnollinen kaaos lisääntyy koko ajan merkiten sitä et mitä enemmän me luullaan et asiat on järjestykses ne ei ookaan?
- Täh? Mitä ihmettä ne oikein nykyään opettavat teille koulussa käytännöllisen filosofian tunneilla? Oletko sinä nähnyt avaimia?
- Emmää oo nähny mitää muuta kun varjoja todellisuudesta.
- Heti kun tullaan kaupasta sinä alat lukemaan vain sarjakuvia. Mutta siis tämähän on todellla kummallista, voisin vaikka vannoa että kun tulin autolta viimeksi laitoin ne pöydälle. Muistan koska olin kiireessä ja ajattelin että seuraavalla kerralla ajan säästämiseksi laittaisin ne sellaiseen paikkaan, että ei tarvitsisi miettiä mitään, vaan---ai niin, nyt muistan!
- No?
- Jätin ne autoon, että ei tarvitse sitten ensi kerralla ruveta etsimään niitä täältä. Mutta voi ei!
- No?!
- Missä auto on?

12. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.47-13.48 välille.
- Heh heh, kunhan vitsailin, tuolla pihalla se on, pikku vitsi keventämään tilannetta.
- Heh heh, mikä hyvä hetki alkaa harjoittelemaan stand up-komiikan kiertuettasi varten.
- Mikä on "säändap?
- Jotain mitä tuo ei hallitse edes istualtaan. No niin tarvitseeko jonkun vielä käydä vessassa ennen kauppaan menoa, viimeinen vedenvaihtopaikka ennen matkaan lähtöä? Ei..? Hyvä. No niin, laitetaas taas vaatteet niskaan ja sitten menoksi.
- Päällä on.
- No niin, ja sitten ei muuta kuin liikenteeseen. Ja tällä kertaa mikään, ei niin MIKÄÄN estä lähtöä.
- Mikä tuo ääni on?
- Mikä ääni? Et kai sinä ala nyt kuulemaan vielä ääniäkin? Jos tämä on taas joku vitsi niin se saa luvan olla oikeasti hauska.
- Eikun jossain helisee jokin...kännykkä! Se on täällä vuoren sisällä niin en heti kuullut sitä. Kukas siellä tähän joulunpyhien aikaan soittaa...äiti!

13. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.48-13.49 välille.
- Et kai sinä siihen NYT vastaa? Meillä on kiire, etkö muista? jakonttilahantti osnanttitamatnintita tai jotain sinnepäin sintti.
- Juu juu juu, tässä menee vaan ihan pikku hetki, sanon vaan nopeasti mukavat joulut ja sitten lähdetaan. Hei äiti, miten menee? Juu, meilläkin menee oikein mukavasti täällä, jouluun ollaan valmistauduttu. Juu, justiinsa ollaan lähdössä kauppaan. Juu, jäi vähän viime tinkaan tänä vuonna heh heh. Juu, kyllä olisi pitänyt paremmin varautua. Juu, näin on juu. Juu, kyllä varmasti muistan millaisissa olosuhteissa possuparkoja pidetään tällaisina aikoina ja juu ei olla ostamassa kinkkua vaan ihan mennään normaalilla kasvissyönti-linjalla juu. Mitä? Juu, onnistuu kyllä. Haluaako joku sanoa mummille kuulumiset ja hyvää joulua? Nopeasti sitten.
- Mä haluun.
- Tuossa on, sanopas sitten kuulumiset mummolle.
- Hei mummu meillä syödään lamppuja kun me otetaan se suuhun heti kun lamppu on sammunut ja se ei oo enää kuuma.

14. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.49-13.50 välille.
- Aha. Aha. Juu, ei tietenkään. Aha. Aha. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Ei tietenkään ei. Totta. Totta. Totta. Yhm. Yhm. Yhm. Yhm. Niinpä. Niinpä. Niinpä. En nyt menisi sanomaan ihan---anteeksi. Tietenkin. Tietenkin. Noinhan se on. Noinhan se on. Kyllä. Ei. Kyllä. Ei. Kyllä. Ei. Juu. Juu. Juu. Juu. Aivan, ihan oikein, juurikin noin. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Yhm. Yhm. Yhm. En usko että korvaamatonta--juu. Juu. Juu. Ihan totta. Ihan totta. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ai todellako?

15. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.50-13.51 välille.
- Niin mitä te teitte!? Milloin? Mutta te sanoitte että te lähditte vain tanssimaan heidän kanssaan!? Aha. Aha. A..ha. Risteilyillä? Aha. Aha. Ja silloin te siis...Aha. Aha. Aha. Juu. juu. Juu. Juu. No ei todellakaan tullut, mutta nyt kun kerrot niin...Aha. Aha. Selvä. Selvä. Hyvä. Hyvä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Juu. Juu. Juu. Kokeilla mitä? Äiti! Totta kai minä olen aikuinen, mutta---juu. Juu. Juu. Juu. Juu. Okei. Juu. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Juu, sanon hyvää joulua kaikille. Hyvää joulua isällekin, tai siis kerrot sitten kun tiedät sen. Juu, hei hei.
- Mitä ihmettä te oikein puhuitte, sinä olet ihan kalpea?

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 1

Taisin luvata viime vuoden puolella joulutarinan, mutta en koskaan ehtinyt sitä kirjoittaa. Koska siitä on vasta pikkaisen päälle kaksi kuukautta ja seuraavankin on pikkaisen päälle kymmenen, kerrottakoon tämä tarina nyt (säästän vaivojani ensi joulua varten, jolloin tämä tulee uusintana).

1. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.36-13.37 välille.

- Minkä ihmeen takia sinun piti jättää nämä jouluvalmistelut viimeiseen päivään ja justiinsa viimeiseen hetkeen ennen kun kauppa menee kello 14 kiinni!
- Joo joo mutta sitten kun lähdetään taas kesällä reissuun, kiittelet sitä että säilytin rahat säästötilillä viimeiseen asti. Päiväkohtainen korko nimittäin ON päiväkohtainen korko.
- Minä en ala edes keskustelemaan tästä aiheesta sinun kanssasi ja sinä tiedät hyvin että rahastosijoitus tai obligaatiot olisivat tuottaneet vähintään saman verran tulevalla kvartaalilla, JA ei nyt tarvitsisi mennä enää lumipyryssä kauppaan.
- Kyllä minä tiesin että sinä olit Keynesiläinen kun sinua riiamaan aloin, mutta luulin että vuodet olisivat muokanneet uskoasi suomalaispankkien salkunhoitoon.
- Äh, suus kiinni senkin lerneriläinen. Mutta...
- Niin mitä mutta?
- Missä lapset ovat?

2. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.37-13.38 välille.

- Lapset! Missä te olette?! Tulkaa tänne niin lähdetään kauppaan!
- Eikö ne pennut voi olla sen aikaa keskenään että käydään kaupassa?
- Minä en niitä uskalla tänne jättää.
- Pelkäätkö että sytyttävät tuleen koko talon tai että kaatavat kuusen leikkiessään?
- No mitä varten me hommattiin ne valvontakamerat?
- Totta, sitä ei koskaan tiedä vaika penikat alkaisivat pelaamaan nettipokeria meidän luottokortilla. Pennut tänne nyt heti!
- No mitä?
- Laittakaas vanttuut niskaan niin lähdetään käymään kaupassa.
- Miks?
- Tuota...koska meillä jäi nämä valmistelut vähän viime hetkeen, ja koska ajateltiin että tämä olisi loistava hetki yhdistää perheen koheesiota.
- Häh?
- Laittakaa vaan ne vaatteet päälle niin lähdetään.
- Hei mis mun lapaset on?

3. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.38-13.39 välille.

- Missäs ne oikein on..? Missä käytit niitä viimeksi?
- Olisiko ne tuolla patterin päällä..?
- Käy sinä katsomassa onko ne kuivumassa siellä niin minä laitan näille muut vaatteet päälle.
- Eiku minä ite.
- Okei, kokeile laittaa itse vaatteet päälle. Entäs täällä?
- Pukki.
- Joo niin on keripukkeja hyppelehtimässä keolla vaatteissa. Laitetaas nämä päälle niin saat katsella niitä lähietäisyydeltä.
- Pukki.
- Edelleen huomaan kummalta meistä olet perinyt synnyinlahjana kiistattoman kykysi huomioida ilmeistä ja sanoa se ääneen, laitetaan nyt vaatteet päälle vaan niin...
- Eiku pukki.
- Eiku pukki mitä?
- Milloin pukki tulee?

4. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.39-13.40 välille.

- Tässä on lapaset, olivatkin aika hyvin piilossa tuolla patterien välissä mutta ovatpa ainakin kuivat.
- Mentäiskö vähän tuonne?
- Mitä, minne, nytkö, miksi?
- Mentäisiin nyt vaan, olis vähän asiaa.
- Onks tää aikuisten juttui?
- Kyllä, juurikin niitä.
- Pitääks meidän mennä nyt huoneisiin ja kuunnella stereoita ja tv:tä tosi lujaa ainaski puol tuntii?
- Ei, ei teidän tarvitse, me vaan mennään ihan pikku hetkeksi vessan juttelemaan aikuisten asioita.
- Meetteks te syömään lamppuu?
- Öh...ei, miten niin?
- No kun viimeks mä kuulin kun yhtenä iltana te juttelitte ja sä sanoit että sammuta valot niin sä otat sen suuhun.
- Ei ei ei ei ei ei ei ei, kun me mennään juttelemaan paras ajoreitti kauppaan. Odottakaa ihan pikkuhetki tässä, okei?
- Mitä jos me joudutaan laittamaan lapset psykologille?

5. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.40-13.41 välille.

- Sovitaanko että huolestutaan siitä tapaninpäivänä, nyt meillä on tärkempääkin---
- Eikun oikeasti, mitä jos ne ovat saaneet nyt ikuiset arvet jonnekin missä ne eivät tule esille koskaan, paitsi tietenkin kaikkein huonoimpana mahdollisena hetkenä mummin ja ukin kysyessä mitäs kotiin kuuluu?
- Sanotaan että opettelen miekannielentää ja aloittelen helpoilla kohteilla. Meillä on tärkeämpääkin miettimistä juuri nyt.
- Mikä ihme voi olla tärkempää?
- Pienimmäinen kyseli pukista.
- Joten?
- No tuota siis...
- Älä vaan sano...
- Okei, sovitaan niin ja lähdetään kauppaan.
- Etkö sinä hankkinutkaan joulupukkia niin kuin oli puhe?

6. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.41-13.42 välille.

- En sanan varsinaisessa merkityksessä.
- Miten niin et "sanan varsinaisessa merkityksessä"? Äläkä yritäkään keplotella tästä ulos jollain ihmeselityksellä.
- Joulupukit ovat yllättävän kalliita ollakseen kerran vuodessa työskenteleviä henkilöitä. Ja minä luulin että tässä vaiheessa kukaan ei enää uskoisi joulupukkiin. Ovathan nuo nähneet pukkeja kaupoissa.
- Ja senpä takia justiinsa minä olen saanut selitellä että tuo ei ole oikea pukki vaan pukin sijainen, joka tuli kauppaan avustamaan pukkia että pukin ei tarvitsisi keskeyttää lahjojen valmistusta maailman kilteille lapsille korvatunturilla.
- Vau, aika hyvä veto.
- Kiitos, olen itsekin aika ylpeä siitä. Mutta nyt kyllä soitat heti jonnekin pukkipalveluun ja tilaat pukin kuin pukin tänne niin että naavaparta väräjää.
- Se ei onnistu enää. Kokeilin jo aamulla soitella kaikki läpi varmuuden vuoksi, mutta kaikki ovat jo ihan buukattuja koko päivän, illan ja muutamassa tosi omituisessa puhelinnumerossa koko yön.
- Mitä me nyt tehdään?

7. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.42-13.43 välille.

- Muistatko miten firmassa tehtiin kun yritettiin saada maaherra avaamaan meidän jätteidenkierrätyslaitos, mutta kävikin ilmi että hänellä oli juuri sinä päivänä kello viiden iltapäivätee Ison-Britannian kuningattaren kanssa?
- Tarkoitatko että sanotaan että dirikka kävi jo, ikävä kun ette olleet paikalla juuri silloin, mutta pöydässä on virvokkeita ja karjalanpiirakoita ja eikös olekin komea näky kun lokit kiertää kaarta paskalaitoksen päällä?
- Lähinnä ajattelin sitä ensimmäistä osaa. Eli pukki kävi jo kun te olitte jossain ja jätti nämä lahjat teille.
- Juu tuota...lahjat?
- Niin, lahjat. Sinun piti hommata ne tänä vuonna ja en viitsinyt kysyä mitään asiasta kun tiedän miten aina stressaat tällaisista jutuista.
- Tuota...
- Älä vaan nyt sano että meillä ei ole edes lahjoja ostettuna lapsille?

Jatkuu...

Väliin henkilökohtaista, osa 0115

Toisinaan sitä ottaa hengittämisen muuten kuin suun kautta liian itsestäänselvyytenä. Nyt kun kykenen harrastamaan sitä edes jotenkin kahden viikon koettelemuksen jälkeen, voin sanoa että adjektiivi joka kuvaa tätä tunnetta on "nasaaligastinen".

Hitsi, olen niin onnellinen että annan googlettajille tämän.

Pitkäksi venähtäneen tauon aiheutti siis harvinaisen pitkäkestoinen lentsu, joka salli joko
A. hengittämisen
tai
B. ihan minkä tahansa muun asian harrastamisen.

Valitsin A:n heikkona sieluna, mutta pyrin nyt panostamaan B:hen, kun tauti ei suonutkaan merkeistä huolimatta viivästynyttä rokkikuolemaa.

Jotta pääsen taas tahtiin kiinni, käsittelen ill.:n minulle heittämää meemi-haastetta:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Seuraava voi kuulostaa omituiselta, mutta minä en harrasta valokuvia. Omituiselta se siis alkaa kuulostaa siinä vaiheessa, kun kerron lapsena käyneeni muutamankin valokuvauskurssin, ja minulla on kamera (Powershot G9).

Mutta valokuvakurssit olivat tylsiä, koska niissä puhuttiin kameratekniikasta, sommittelusta, valaistuksesta ja muusta turhasta, kun itse olin siinä iässä että halusin vain ottaa niitä hitsin kuvia hitsin kameralla enkä hitsi keskustella hitsin kultaisesta leikkauksesta hitsi!

Kamera minulla on siksi että kaverini joutui luopumaan siitä, ja ajattelin että kaipa tuolle joskus jotain käyttöä löytyisi (vihje: ei ole löytynyt).

Mutta minullahan on netissä kuvia, joita olen bongaillut sieltä sun täältä. Sovitaan että käytän niitä tässä yhteydessä.




Tämä kuva on Turun Sarjakuvakaupan avajaisista. Henkilöt kuvassa ovat Milla Paloniemi (vas.) ja Pertti "Veltto" Virtanen (oik., PerSu).

En tiedä mistä he keskustelevat, mutta päätellen Virtasen käden asennoista sanoisin että hän selittää kuinka tähtien saavuttaessa tietyn hetken kun niillä ei ole enää vetyä käytettäväksi asti, niistä suurimmat tuhoutuvat valtavassa supernova-räjähdyksessä, joka vapauttaa paitsi kosmista energiaa joka antaa supervoimia, myös alkuaineita, jotka ajautuvat lopulta planeetoille kuten Maa, jossa ne yhdistyvät ympäröivään elämään, ja tämän vuoksi me kaikki olemme tähtiä, olimme me sitten kuvataiteilijoita tai muusikkoja.

Mutta voi olla että erehdyn.

En haasta muita, koska kaikki tuntemani henkilöt on jo haastettu...paitsi tietenkin seuraavat:
Alcinoe
Polgara

Jos joku unohtui, muistuttakaa.

Ps. Ai niin, Neo. Hänetkin on nyt haastettu.