Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 3

16. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.51-13.52 välille.
- Ei mitään sellaista mitä 20 vuotta intensiivistä psykoterapiaa pari vuosikymmentä sitten aloitettuna ei olisi korjannut.
- Ei kai vaan tikkukaramelli-tilanne uudestaan?
- Järkyttävyydessään ei ihan sillä tasolla, mutta mielikuvissaan kyllä niillä rajoilla.
- Minun vanhempani eivät sen selostuksen jälkeen ole voineet syödä edes grillivartaita.
- Mutta myönnä pois että sen jälkeen heidän kielitekniikkansa oli varmasti parempi.
- Hyi, minä en tuollaisista vanhempieni kanssa puhu.
- Varmaan pastorikaan ei odottanut kuulevansa sellaista kastetilaisuudessa vauvan isoäidiltä.
- Pastorin vaimo tuntui tykkäävän.
- Siitä tulikin mieleeni: onko sinulla puutelista?
- Ai minunko se piti tehdä?
- Ei kai me ilman puutelistaa voida lähteä?

17. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.52-13.53 välille.
- En kyllä ymmärrä miksi meidän pitää tässä vaiheessa alkaa rustaamaan puutelistaa.
- En tiedä sinusta, mutta tässä vaiheessa en tahdo enää mokata mitään. Nyt otetaan ylös kaikki mikä puuttuu, hommataan se, ja vietetään niin hyvä joulu kuin voidaan.
- Hyvä joulu alkaa tässä vaiheessa olemaan aika kyseenalainen juttu...
- Mitä sinä tuolla oikein tarkoitat?
- Meillä ei ole ruokia, meillä ei ole lahjoja--
- Ei niin lujaa tai pennut kuulevat!
- Eivät ne kuule mitään, ne puhuvat juuri kavereilleen, varmaan siitä miten surkea joulu niillä on ollut ja miten vanhemmat eivät saa edes kauppaan lähtöä aikaiseksi.
- Älä nyt hermostu tässä vaiheessa, meillä on homma ihan hyvin hanskassa. Jos sait listan valmiiksi niin lähdetään, hyvin tässä vielä keritään. No niin lapsukaiset, lähdetään! Kaikki ovelle, pihalle ja autolle!
- Minä en kyllä ollenkaan jaa tätä yllättäen löytynyttä optimismiasi. Ihan pelottaa mitä seuraavaksi odottaa ihan vaan meitä estämässä.
- SAATANA!

18. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.53-13.54 välille.
- Anteeksi mutta kuka te oikein olette?
- Miksi te lapsille huudatte?
- JOULU ON SAATANASTA! JOULUN TODELLINEN SANOMA ON UNOHDETTU JA ON ANNETTU PERIKSI SAATANAN JUONILLE!
- Anteeksi nyt vaan mutta jospa ETTE huutaisi lasten kuullen tuollaisia!
- LASTEN ON SAATAVA TIETÄÄ! LAPSET ON PELASTETTAVA SAATANAN JUONELTA!
- Okei, en välitä kuinka monessa maailmansodassa olit mummo, nyt meinaan...
- Hetkinen, katsokaa! Katsokaa nyt meidän kotiamme! Näettekö te missä lahjoja?
- ÖH...EN...
- Entä näettekö missään noituuteen verrattavia jouluvaloja?
- EN...
- Me olemme kuten tekin! Mekin haluamme korostaa tärkeitä kristittyjä arvoja!
- AMEN HALLELUJAA! VIIMEINKIN OLEN LÖYTÄNYT USKONTOVERIT! TÄNNE JÄÄN!
- Kuules nyt eu---
- Niin, kuules kun naapurit tuolla ovat sanoneet että evouutio on totta ja viisas suunnittelu on vaan hihhuleiden tapa sanoa että eivät ymmärrä yli kaksitavuisia sanoja.
- NIINKÖ?
- Niin, joten mitä jos te menisitte kertomaan heille sanasta, ja me tulemme sitten myöhemmin perässä.
- HERRAN SOTILAS MENEE MINNE KÄSKETÄÄN! AMEN!
- Vau, sepä oli hyvin hoidettu.
- Oppivatpahan naapuritkin olemaan varastamatta aamulehteä. Ja nyt mennään ja ei voi olla totta!

19. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.54-13.55 välille.
- Mistä ihmeestä tämä lumi oikein tämän auton ympärille tuli?
- Kai se heti sataa päivän aikana ja pakastua auton ympärille.
- No tässä menee veilä ainakin jonkin aikaa kun tätä lunta tästä paiskoo pois.
- Ei mitään kiirettä, minun pitää mennä kertomaan nuoremmille että mummo äsken tarkoitti että "tana saa joululahjoja" huutaessaan mitä huusi ja vanhemmalle tehdä selväksi mitä tapahtuu viikkorahoille jos tämä kertoo muuta.
- Turha teidän tässä ulkona kuitenkaa on katsella tätä lumenluontia, menkää sisälle lämmittelemään, huudan sitten kun olen valmis.
- Joo, me mennään---voi ei!
- Mitä nyt?
- Kenellä ovat ovenavaimet?

20. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.55-13.56 välille.
- Joko alkaa löytymään?
- Jossain tässä niiden on pakko olla, näillä main minä niitä käsittelin kun laitoin hanskat käteen ja annoin sinulle lapion.
- Hei meneeks tässä vielä kauanki?
- Vielä ihan hetken aikaa, tehkää te vaan porukalla sitä lumiukkoa niin me etsitään avaimia.
- Jos mää oisin saanut sen mun haluaman metallinpaljastimen viime joululahjaksi, niin mä olisin voinut auttaa.
- Juu, me kuultiin jo ensimmäisellä kymmenellä kerralla, katso vaan nyt muiden perään etteivät telo itseään.
- Onpas muuten lumiukolla tutun näköinen nenä, vaikkakin aika matalalla.
- Mitä sinä oikein...ja tuosta me saamme vielä kuulla.
- No, olihan se aika ihme että näinkin kauan meni ennen kuin tähän törmättiin.
- Käy hakemassa se pois sieltä ennen kuin naapuritkin näkevät.
- Okei, mutta sinä saat sitten hoitaa puheen mehiläisistä ja kukista.
- Joo joo, ihan miten vaan, nyt kaikki vaan autoon niin lähdetään.
- Hei yks juttu! Hei yks juttu! Hei yks juttu!
- :huokaus: Niin?
- Pissattaa taas.

21. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.56-13.57 välille.
- Tuollaisen termin käyttö omasta jälkikasvustasi ei oikein osoita kypsyyttä.
- Anteeksi, minähän pyysin jo anteeksi ja en minä sanonut sitä hänelle päin naamaa.
- ...
- Okei, saatoin sanoa sen naaman läheisyydessä, mutta korjasin kuitenkin pikaisesti sen, joten en usko että mitään pysyvää vauriota tapahtui.
- ...
- Älä nyt ala minulle. Sain äsken tietää että olen itse todennäköisesti se mitä sanoin omasta lapsestani, koko joulu on menossa hyvää vauhtia viemäriin, kaikki yritykseni pelastaa se ovat menneet hukkaan, ja nyt sinäkään et puhu minulle? Miksei maailma vain hoitele minua! Miksi?!
- ...tules tänne. Noin.
- :syvä huokaus: Vannon että ensi jouluna hoidan asiat kuntoon ajoissa. Ei enää koskaan tällaista. Ei enää koskaan.
- Valmis!
- Nytkö voidaan mennä?
- Joo!
- Hei kuule anteeksi mitä äsken...
- Ei se mitään, tarhassakin mää sanoin yhelle silleen pahasti vaikka en mää sitä tarkoittanu ja vaikka se suuttukin siitä niin kyllä se sitten antoi anteeksi kun se tajusi etten mää sitä oikeesti tarkottanu ja sitten me leikittiin ja oltiin taas kavereita.
- No niin, siitä kuulit, mennään nyt sinne kauppaan.
- Ollaanko autossa jo valmiita?!
- Joo! Mennään jo!
- Okei, lähdetään sitten. No mitä..? Mitä..?! Mitä!
- Mitä?
- Auto ei käynnisty!

22. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.57-13.58 välille.
- Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty! Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty!
- Hei onks toi ihan kunnossa?
- Meillä on vähän ongelmia auton kanssa, kyllä tämä tästä.
- Ei kyllä oikeen näytä täältä katottuna.
- Ei mitään hätää, meillä on homma hallussa.
- EI! Meillä ei ole homma hallussa. Tiedättekö miksi meillä ei ole homma hallussa?
- Kulta...
- Koska maailma vihaa minua. Maailma vihaa minua ja tahtoo estää sen että me saisimme vietettyä normaalin, ihmisarvoisen joulun.
- Hei mikä on ihmisarvonen?
- Erittäin hyvä kysymys sieltä takapenkiltä. Ihmisarvoinen on juurikin päinvastainen tilanne kuin mitä meillä on. Jos koskaan olen nähnyt anti-ihmisarvoisen tilanteen, niin se on tämä ja mitä nyt? Haluatko kertoa jotain? Sano vaan, tai vaikene ajoiksi.
- Sun pitää antaa ryyppyä jotta bimetallijousi, joka kylmänä ollessaan kaasua painaessa kääntää ryyppyläpän kiinni ja samalla kaasuläppää hieman auki. Tällöin käynnistettäessä moottori saa rikkaampaa polttoainetta kun siis imua kuristetaan ja samalla moottorin käyntinopeus on suurempi (ns. nopea tyhjäkäynti), koska kaasuläppä on hieman enemmän raollaan kuin normaalisti tyhjäkäynnillä.
- Täh?

23. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.58-13.59 välille.
- Oikeasti, mitä ne opettavat koulussa nykyään?
- Väliäkö sillä, hän oli kuitenkin oikeassa, auto lähti liikenteeseen kuin ei mitään.
- Ensi tilassa, oli se sitten ennen, sen aikana tai jälkeen joulun, tuolle hommataan se metallinpaljastin jota se halusi. Ihan vaan mielenkiinnosta että mitä se saa sillä aikaiseksi.
- Hienoa nähdä että voit jo paremmin. Oli äsken aika pelottava.
- Hah, taas sitä sai huomata miten huonot hermot sitä voikin olla näin monen koettelemuksen jälkeen, ja varsinkin jouluna. Mutta nyt ollaan matkalla kauppaan, kaikki on hyvin, mitään ei voi tapahtua enää, kaikki ovat mukana, moottori hyrrää kuin kissa, ja minä olen yhtä maailmankaikkeuden kanssa.
- Hei, onko tuo kauppa jo kiinni?

24. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.59-14.00 välille.
- Ei voi olla mahdollista.
- Voi hyvä aika, mitä me nyt tehdään.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä me nyt oikein sanotaan lapsille?
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään ruokaa kotona.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään joululahjoja.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään, ja kylän ainoa kauppa ei aukea ennen tapaninpäivää.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä ihmettä me oikein selitetään niille, katso niitä nyt tuolla autossa, hei katso!
- Ei voi olla mahdoll--mitä nyt! Onko lapsilla hätä?!
- Ei, vaan katso tuota!
- Ei voi olla mahdollista!
- Kyllä vaan on!
- Ajatteletko samaa kuin minä..?
- Kyllä!
- Kumpi käy sanomassa?
- Sano sinä, sinulla on ollut vaikeampaa, sinä ansaitset sen.
- Kiitos, minä rakastan sinua höpsö.
- Niin minäkin sinua hassu.
- Hei aiotteks te kauankin kaulailla siellä? Mitöä seuraavaks tapahtuu?
- Lapset joulupukki kävi äsken, kyllä, missasitte Joulupukin kun ette katsoneet tarkasti ja jos JOKU tarkkasilmäinen haluaa edelleen metallinpaljastimen, hän ei sano mihin suuntaan Joulupukki meni.
- Juu, emmää vaan nähnyt mitää.
- Siis Joulupukki sanoi että tämä joulu on spesiaali-joulu, minkä vuoksi meillä on spesiaalilahjat ja spesiaaliruuat.
- Eiks me syödäkään lanttulaatikkoo?
- No, ei.
- Hyvä, me ei olla koskaa tykätty siitä.
- Okei, sillä me menemme tuonne 24 h vuorokauden auki olevaan kebab-pizzeriaan jouluaterialle, ja hyvin todennäköisesti käydään siellä huomennakin.
- Päästääks me oikeesti käymään kahtena päivänä pizzalla?! Ihanks oikeesti?!
- Kyllä, aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja todennäköisesti illallisellakin.
- JEEEEEEE!!!! PARAS JOULU IKUNA!
- Ja lisäksi joulupukki sanoi että hän on antanut myyjälle jo teidän jouluhjanne, jotka voivat olla, tai sitten eivät, lahjakortit tuohon kebab-pizzeriaan.
- JEEEEEEEEE!! PARAS JOULULAHJA IKUNA!
- Joten tulkaas autosta niin mennään oikein koko perheen voimin syömään perhepizza.
- JEEEE!! MIKSEI AINA VOI OLLA TÄLLÄSTÄ?
- ...Koska maailma taitaa silti pitää minusta, kai.