tiistai 5. elokuuta 2008

Sinne, tänne ja takaisin: joitain pikkuhuomioita, osa 2

Turvavälit

Iso-Britannia on loppujen lopuksi aika pieni saari, jossa on aika paljon enemmän ihmisiä kuin esim. Suomessa.

Tämä muokkaa ihmisten käyttäytymistä luonnollisestikin. Tästä johtuen se, että joku tulee alle puolen metrin päähän, ei ole merkki siitä että hän haluaa suudella/tapella/nähdä lukeeko krokotiilin alla "Lacoste"/kaikkia satunnaisessa järjestyksessä.

Havaitsin tämän mm. odottaessani ystävääni julkisella paikalla. Suomessa yritetään aina pitää tietyn asteen turvaväli, paitsi jos ollaan niin sekaisin (vaihtoehtojen vaihdellessa auringonvalosta örvellykseen) että halutaan jotain aiemmin mainitusta asioista.

Jopa silloinkin kun joku on pakotettu rikkomaan turvaväliä, hän yrittää kehonkielellään ilmaista "hei, minä olin pakotettu tähän, joten vaikka oletkin varmaan ihan kiva, viisarini ei heilu siihen suuntaan, en usko että tappelemisesta olisi mitään hyötyä, ja tuskin "toinen paitani on Lacoste"-t-paidassa on krokotiilia".

Tuntui että Isossa-Britanniassa kaikki ohittivat toisiaan niin läheltä, että ainoastaan vuosien harjoitus sai ihmiset liikkumaan ja ohittelemaan toisiaan niin läheltä, että väliin ei olisi mahtunut edes kahta David Hasselhoffin rintakarvaa.
Darwinismin huippuvoitto oli että kukaan ei mitenkään noteerannut tätä.

Jos ette ymmärrä mistä puhun, siis jos vielä uskotte suomalaisten rationaaliseen päättelykykyyn erottaa onko kyseessä lähentely- vai väistöyritys, kokeilkaapa mennä ensi lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan ruokaostoksille, ja ohitelkaa ihmisiä ihan vierestä ohi.

Jos yksikään ei kutsu teitä pervoksi tai katso pitkään perään tai kutsu vartijoita, niin yhdentyvän euroopan kulttuuri on viimein saavuttanut Ähtärin.

(Hassuhko juttu: kuulin aikoinaan saksalaisen (naispuolisen) vaihto-oppilaan kertovan juttua siitä, kuinka hän oli mennyt elokuviin. Jostain syystä vieressä istunut (miespuolinen) katsoja oli kiemurrellut koko ajan tuolillaan ja muutenkin vaikuttanut siltä kuin tällä olisi ollut epämukava olla.
Suomalainen opiskelija oli kysynyt että missä te istuitte?

Vaihto-opiskelija vastasi että mies oli istunut eturivin ensimmäisellä paikalla ja hän oli tietenkin mennyt siihen viereen istumaan.
Heillä Saksassa istuinpaikat täytetään aina järjestyksessä jos erityistä paikkalippua ei ole ostettu. Eikö niin tehdä myös täällä Suomessa? Kummallista kun siellä eturivillä ei muuten istunut muita.)

Alkoholi

Tässä välissä kiitos Samille, uudelle britti-tuttavuudelleni, joka tutustutti minulle uuden lempijuomani eli alkoholin.

Tarkemmin sanoen siiderin. Mitä me kutsumme täällä siideriksi, kutsuttaisiin tuollapäin liete-altaasta annostelluksi vesi-annokseksi, jossa on makua tuomassa ruosteisia piikkilangan palasia.

Paikallinen siideri meni sulavasti kolmoisaxelilla kurkusta alas, hellien mennessään makunystyröitä ja jättäen kielenpäälle "toivottavasti tavataan pian"-kortin.

Siksi minä juon lonkeroa, koska täkäläisen omena-mango-pistaasi-siiderin juominen olisi loukkaus humalaa kohtaan.

Palvelu ja tippaaminen

Uskollisimmat lukijani (tai ainakin ne, jotka eivät lue tätä sen jälkeen kun ovat kyllästyneet ihmettelemään kuinka isot kädet heillä on ja että radiosta tulee värejä) saattavat muistaa että mietin tippaus-kysymystä eli paljonko ja missä tilanteessa?

Lopulta ratkaisin homman sillä, että jos taksikuski oli tuttu ja mukava (ilmeisesti paikallisen taksi-firman pomo, koska hän otti ajon aikana joskus tilauksia vastaan. Hän joutui todella kärsimään minun "anteeksi, mitä? En kuule oikein hyvin korvallani"-kyselyistä aina kun soitin taksin. Vähintä mitä saatoin tehdä oli antaa aina pari puntaa extraa) annoin tippiä ja ruokaillessani hotellilla annoin 5-4 puntaa tippiä aina aterialla.

Voi kuulostaa paljolta, mutta...en minä ymmärrä lukuja, varsinkaan puntina. Onko tuo paljon? Vähän? Sitä paitsi nyt oltiin kulttuurissa jossa tippaaminen on (ymmärtääkseni) otettu huomioon palkkauksessa.

Hotellin kuiteissa luki aina että palvelumaksu on 0,15% laskusta eli pari hassua penceä, mutta palvelu oli todella ystävällistä, ja he jaksoivat vastata minun tyhmiin kysymyksiini (oikeastaan yhteen tyhmään kysymykseen, ja sen moniin eri variaatioihin. Vihje: liittyy kuulooni), joten miksi ei?

Ainoastaan yhdessä ravintolassa lentokentällä käydessäni laskussa ilmoitettiin erikseen "PALVELUMAKSU EI KUULU LASKUUN". Kai tuolla annettiin ymmärtää että uloskäynnille oli pitkä matka, tarjoilija näkee kyllä heti jätettiinkö tippiä...ja tuntuuko olo onnekkaalta, hmm?

Raha

Koska ulkomaankokemukseni rajoittuvat kahteen maahan, eli Ruåtsiin ja Isoon-Britanniaan, ja kotimaankatsaukseni tähän maahan, en osaa luoda kokonaisvaltaista maailmankuvaa rahoista.

Jotenkin vain tuli sellainen olo, että Iso-Britannia poikkeaa ainakin Ruotsista ja Suomesta rahan arvon suhteen. Tuntui että kaikkialla olisi tarvittu pikkukolikoita ja pikkuseteleitä.

Aina kun yritin maksaa 10 £ taksimatkaa 20 £ setelillä (mielestäni luottokortti-systeemiä ei ollut vielä integroitu käyttämiini takseihin), kysymys taksikuskilta oli "ei teillä olisi pienempää, sir?"

Tai yritin ostaa jotain, sama juttu. Ikävä kyllä pankki oli antanut minulle kasan 20 £ seteleitä ja heikommin pikkurahaa.

Lisäksi vierailuni aikana keskiverto-kurssi yhdelle punnalle oli 1,26 € joten se kun yritin maksaa 20 £ setelillä muutaman punnan ostosta tuntui varmaan samalta kuin olisin maksanut 2 € jäätelötuuttia 50 €:n setelillä.

Kysymys: mikset nostanut pankkiautomaatista pikkurahaa? Minä ainakin tein niin.
Vastaus: koska nukkumaatteja ei ollut siellä missä olin, ja pelkäsin, että jos jotenkin sössin pankiautomaatin kanssa, ja se syö korttini, mitäs sitten?

Siksi vihje: pyytäkää vaihtaessanne puntia 10 £ ja 5 £ seteleitä ja pari hassua 20 £ seteliä.

Jatkuu...

8 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Siiderit: Alkosta saa kunnollisia. Eihän niitä ruokakaupan ällömehuja juo susiekaan.

Läheisyys: Ranskassa vuosia asunut tuttu kertoi, että hänest oli ensin pikkuisen kummallista kun samassa pienessä ravintolapöydässä voi istua kaksi pariskuntaa syömässä ja juomassa ihan vierekkäin, mutta ihan erikseen, eli kummallakin omat keskustelut ja näkymätön seinä välissä toisten suuntaan. Mutta siihenkin kuulemma tottui. Kuulostaa kyllä kamalalta...

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan kyllä, että palvelumaksun osuus oli 15%, ei 0,15%...

Markiisi kirjoitti...

Koska en ymmärrä tavoista enkä rahasta mitään, annan vinkin aiheesta jonka tunnen:

Bulmer's
Magner's (irkuissa nimellä Bulmer's, jostain syystä nimetty toisin muualla maailmassa...)
Old Rosie (scrumpy, hiiva kuuluu asiaan, ~7 %)
Ecusson
Weston's Irish style

Noilla pääsee alkuun. :)

-T2: JI, SD

Anonyymi kirjoitti...

Juuri Briteistä lomalta palanneena voisin kommentoida myös... Ainakin saaren keskivaiheilla kaikki sanoivat aina "sori" kun tulivat lähelle, ei siis tarvinnut tulla edes päin, riitti jos näytti siltä että olisi saattanut jossain tilanteessa tulla törmäys.

Muutenkin olivat suorastaan yltiökohteliaita ja huomaavaisia joka paikassa. Ja esim. maaseudulla vastaantullessaan tervehtivät kaikki. Tämä tosin muuttui kun ajelimme skotlannin pohjoisempiin osiin, siellä ihmiset olivat vähän niinkuin suomalaisia, eivät tervehtineet vastaantullessaan, vaan katsoivat poispäin jne...

Meillä ei kyllä ollut mitään ongelmaa käyttää kakskymmppisiä, tosin koitettiin käyttään niitä niin, ettei ihan pieniä ostoksia niillä makseltu. Forex antoi kyllä myös vitosia ja kymppejä, kuin myös viiskymppisiä, joita olikin sitten vaikeampi saada käytettyä.

Paikallisilta sukulaisilta saimme ohjeen, että tippiä ei tarvitse jättää, eli vain jos itse haluaan antaa, niin sitten voi punnan pari jättää pöytään.

Annimaria kirjoitti...

Itse olen tosiaan asunut ja opiskellut tuolla Briteissä nyt parisen vuotta, ja tipeistä voisi sanoa sen verran, että aika lähellä suomalaista systeemiä tuolla saarella ollaan, eli tipata voi, jos siltä tuntuu. Ainoa poikkeus on pöytiintarjoilu ruokaravintolassa, jolloin laskuun olisi kohteliasta lisätä vähän palvelurahaa. Sellainen 10-15% riittää. Paitsi tietysti, jos laskussa lukee, että 'service included' tai jotain vastaavaa.

Rahoista sen verran, että keskiverto Britti ei varmaan koskaan ole nähnytkään 50 punnan seteliä, enkä minäkään ole sellaiseen kahden vuoden aikana törmännyt. Kakskymppiset kyllä yleensä ovat oman kokemukseni mukaan kelvanneet, paitsi ehkä pienillä kioskeilla tai bussissa.

T kirjoitti...

Zepander & Markiisi: Kiitos siiderivinkeistä :)

Oli vähän hämmentävää kun kysyin Samilta (joka muuten tunnettakoon tästä lähtien nimellä Britti-Sami) eräästäkin siideristä, jota tarjoillaan Suomen baareissa kuin se olisi Taivaan enkelten kyyneleitä, jotka on vuodatettu ihmisten kärsimysten vuoksi, ja jota siksi ihmiset nyt niin haluavat juoda unohtaakseen koettelemuksensa (jos muuten ihmettelette miksi ruåtsalaiset kivennäisvedet maksavat niin hitsisti, niin se johtuu siitä että ne on tehty tervehenkisten ja vaaleiden impyeiden kehostaan erittämistä nesteistä, jotka on kierrätetty lukuisten maakerrostaen kautta, kunnes vuosisatojen jälkeen joku löysi ihmeellisen vesilähteen, jonka makua ei löydy muualta maailmasta).

Ennen kuin ihmettelette mitä pointtia noilla äskeisillä kielikuvilla oli, niin kerrottakoon että Britti-Samin luonnehdinta tästä siideristä oli suoraan verrannollinen Yellow river-nimen alkuperätarinaan.

Zepander: kai se sitten on niin kiinni siitä että millaisessa kulttuurissa elää. Saa tulla antamaan patongista (mitä sanaa siis ei kuulema koskaan saa käyttää Ranskassa ravintelissa) jos olen väärässä, mutta minusta Ranskassa on vähän sellainen "tiedän, mutta en tiedä"-mentaliteetti.

Eli esim. että presidentillä voi olla vaikka tsiljoona rakastajaa + lehtolasta, ja melko lailla kaikki sen tietävät, mutta ovat niin kuin eivät tietäisi, sillä heillä Ranskassa nyt vaan tehdään niin.

Eli vaikka naapuripöydän jutut olisivatkin mielenkiintoisempia kuin omat, siihen ei reagoida, koska oikeasti niistä ei tiedetä.

tp: kyllä se oli 0,15, tai siis brittiläisittäin 0.15.
Se jäi mieleen omituisuutensa vuoksi.

Nyttemmin olen tajunnut että tuohan on wanha matemaattinen pikakikka, eli miten saadaan laskettua luvusta tietty prosentti: lasketaan se halutun prosenttiluvun sadasosilla, eli 15 % ihan mistä tahansa luvusta on 0,15*luku.

Tarza: siinä olen samaa mieltä että tuolla oltiin ihmeellisen kohteliaita. En sitten tiedä johtuuko se siideristä vai mistä, mutta kohteliaisuus alkoi olemaan jossain vaiheessa pelottavaa.

Ei meillä Suomessa koskaan noin moikattaisi tai että tarjoilija tulisi kysymään aina välillä että onko kaikki ok? Omituista sakkia...;)

Ehkä omat kokemukseni melkein törmäämisestä selittyvät sillä, että oli perjantai ;) ja tunnetusti huomattavin mutanttikykyni on seinäruusu-taitoni eli pystyn sulautumaan ihan mihin tahansa taustaan niin, että kukaan ei huomaa minua.

Toisinaan se tuntuu tapahtuvan myös kun olen liikkeessä ;)

Itse kävin vaihtamassa valuuttaa pankissani, eli en oikein päässyt vaikuttamaan siihen miten sain, en sitten tiedä miten forexilla. Kysyttiinkö siellä mitä saisi olla vai ladottiinko teillekin vain massit eteen?

Käytin loppujen lopuksi enemmän luottokorttiani (sieltä on taas niin tulossa kaikkien luottokorttilaskujen ilkeä äitpuoli, että...) kuin seteleitä. Jotenkin koin sen helpommaksi, ja eipähän tarvinnut kolikoita kanniskella.

Anni & Tarza: onneksi en sentään saanut 50 £ seteliä (jo 50 euron seteli näyttää helkutin huonolta 500 euron setelin väärennökseltä), sen kanssa olisi voinut tulla jo hankaluuksia.

Itse asiassa ravintolassa jossa söin aina iltaisin oli pöytiintarjoilu. Koin että antamani tippi oli myöskin kiitosta aamulla tapahtuvasta pöytiintarjoilusta (olihan siellä puhvetti...voi hyvä laupias Xenu kuinka kaipaan sitä runsaudensarvea...mutta kardiovaskulaariset aamupalat tarjoiltiin pöytiin).

Toivoin myös että jospa tippini menivät jonkinlaiseen yhteiseen tippipurkkiin, joka sitten illalla jaettiin kaikkien osapuolten (tarjoilijat, kokit jne) kesken.

Okei, myönnetään, olihan siinä myös oma viehätyksensä kun kohdeltiin kuin hienompaakin herraa, ja tarjoiltiin pöytiin ja sai jättää tippiä.

Jep, olen omituinen :nolo:

Anonyymi kirjoitti...

No eipä meiltä kysytty ja kun ei ole kovin paljon matkusteltu, niin ei oikein tiedetty mikä olisi hyvä. Nyt tiedetään, että viiskymppiset jätetään jatkossa ottamatta.

Meillä jäi jonkin verran käteistä, kun sen luottokortin käyttö oli niin paljon helpompaa :) Onneksi Forex vaihtoi ne takaisin. Seuraavalla kerralla tietää, ettei ota niin paljon käteisenä.

Ainiin, jos tykkäät kuivasta englantilaisesta siideristä, koita stoford press -siideriä, saa ainakin kaikista marketeista. Se on parasta englantilaista minun mielestäni.

T kirjoitti...

Tarza: Kuulemma kannattaisi tuollakin aina maksella luottokortilla.

Kaveri kertoi viikolla että aina kun vingutat luottokorttia, maksua varten haetaan kaikkein alhaisin vaihtokurssi mitä löytyy, eli säästät mahdollisesti muutaman sentin tuhannesosan per euro ;)

Niin, ja onhan siinä sekin etu, että koska euro tuntuu koko ajan olevan heikoilla puntaa vastaan, niin vaihtaessasi takaisin euroihin voitat toisinaan muutaman euron ;)

Ja tähän päättyivät Kitupiikki-Pihtarin Neuvot Britanniaan Matkaajille tältä viikolta.

Lähden viikonlopuksi Turkuun kaatamaan viinaa rinnuksille, joten pitää muistaa tuo siideri-vinkki, kiitos :)