Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa I: Hemingwaylaisia tarinoita

Ernest Hemingway löi vetoa 1920 kymmenestä dollarista, että osaisi kirjoittaa kokonaisen tarinan pelkästään kuudella sanalla. Tarina kuuluu:"Myytävänä: vauvan kengät. Ei koskaan käytetty."

Hän voitti.

Koska en vieläkään ole varma ettei deittini saapuminen Kutznetshovosta ole vain todella mutkikas huijaus, tahtoisin kirjoittaa oman tarinani:
"Hän ei koskaan saapunut. Mies riemuitsi."

Voi kuulostaa omituiselta, mutta kun tämä tapaamisemme alkoi konkretisoitua, näin koko sinkkuelämäni vilisevän silmieni edessä. Joku syvällisempi persoona saattaisi pohtia mitä olisikaan voinut tehdä tai jättää tekemättä. Minä lähinnä pohdin sitä, että minulla ei vieläkään ole kaikkia Grant Morrisonin kirjoittamia Justice League-sarjakuvia.

Mitä jos tämä olikin tässä? Mitä jos minusta nyt pitää tulla kypsä aikuinen, ja alkaa huolehtia paitsi omastani, myös rakkaani hyvinvoinnista?

Minä olen vielä suhteellisesti melko liian nuori tuollaiseen!

Vaikka kyseessä olisikin siis huijaus, päällimmäinen olotilani olisi "huh, siitähän päästinkin helpolla" ja alkaisin katselemaan mistä saisin loputkin Morrisonin kirjoittamat sarjakuvat.

Mutta on muitakin tarinoita. "Hän saapui. Mies riemuitsi yhdessäolon ajan."

Kotini on nyt mielestäni oikealla rajapyykillä. Toisaalta pikkaisen epäsiisti strategisista paikoista, mikä osoittaa minun olevan mies, ja toisaalta ei kuitenkaan CSI-siisti, mikä herättäisi kysymyksiä siitä miksi kaikkialla haisee valkaisuaine.

Kadotin jonnekin viime viikonlopun siivouksen yhteydessä kalsarini vuoteeni luota.
En ole toistaiseksi löytänyt niitä, eli olen ilmeisesti onnistunut heivaamaan ne jonnekin piiloon, mistä ne löytyvät todella huonolla aika/paikka-tapahtumahetkellä.

Vaihtoehtoisesti "Se Joka Asuu Sängyn Alla" on napannut ne, missä tapauksessa tässä maailmassa ei ole enää mitään tehtävissä Rölli-kalsareideni puolesta, herra niitä auttakoon.

Tietääkö joku muuten miten Firefox 3.0-selaimesta saa kaikki välimuistin tiedot tyhjennettyä? Tiedän, Tools -> Clear private data jne.

Siltikin selaimeni tarjoaa minulle joskus muinoin käymiäni verkkosivuja suoraan, kun alan kirjoittaa jotain.
Tuo herättänee teissä todella hyviä kysymyksiä verkkokäyttäytymisestäni, ja olisi hauskaa miettiä kanssanne missä menee terveen kiinnostuksen, ja sairaalloisen pakkomielteen välinen hiuksenhieno raja puhuttaessa Klingonien soidinmenoista, mutta keskitytäänpä nyt olennaiseen.

En tahdo että minusta toistaiseksi suht' hyvän ja tervejärkisen kuvan saanut henkilö menee selaimeen, ja alkaa kirjoittaa jotain ja selain tarjoaa www.ratemyklingon.com sivustoa...jonne siis eksyin vain vahingossa erään linkin kautta.

Olisi valitettavaa jos viimeinen tarina olisi:"Nainen näki sivuhistorian ja palasi kotiinsa."

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXXIII: Treffi-edition lives again

Olisi ilmoiteltavaa treffi-rintamalta.

Sitä ennen kuitenkin pohdintaa sankaruudesta.

Joseph Campbell tutki teoksessaan "Sankarin tuhannet kasvot" eri kulttuureissa esiintyvää sankarin matkan teemaa, eli miten sankari syntyy, miten hän kasvaa ja miten hänesta lopulta tulee sankari (graafinen versio tästä löytyy Berkeleyn yliopiston sivulta).

Yksinkertaistettuna sankari syntyy jotenkin erityisellä tavalla, tai selviää lapsuudestaan huolimatta useista vastoinkäymisistä. Tämän jälkeen sankaria koetellaan, häntä tulevat opettamaan monet viisaat, ja lopulta hän kohtaa lopullisen haasteen, joka sinetöi hänen osansa sankarina.

"Niin niin niin, hyvin kiinnostavaa, mutta miten tämä kaikki liittyy sinun treffailuusi?" (anteeksi jos en aivan osannut kuulostaa teiltä, olen kärsinyt hiukan jännetuppitulehduksesta viime aikoina).

Synnyin keisarinleikkauksella, koska napanuora oli kaulani ympärillä, ja ymmärrettävästi olisin kuristunut jos olisin tullut maailmaan perinteisellä tavalla.

Tutkimusten mukaan sain hyvin lievän epilepsian tuosta, eli lääkäreiden mukaan voin saada joskus lieviä tajuttomuuskohtauksia.

Tämän lisäksi minulla on normaalia korkeammat jalkapöydät, ohuet nenätiehyet, vinot hampaat, heikko näkö (ulko- ja muutenkin), selkäranka joka murtuu jos sitä tuijottaa ilkeästi, korkea kolesteroli (kiitti geenit) ja äitini epäilee rauhasissani vikaa, koska suvussani on ollut niiden kanssa ongelmia, ja olen hikoillut aina helposti.

Suoraan sanottuna en paitsi ole tehnyt darwinismia naurunalaiseksi, vaan myös lähetellyt sille joka ilta "u teh suXor!!1!!1!!"-kännykkäviestejä ja kirjoitellut miestenvessan seinään "jos haluat hauskaa, kysy darwinismilta minusta".

Lapsuudestani ja nuorruudestaani selviytymisestä en sano mitään, sillä näyttäkää minulle yksikin, jolla se ei ollut helvetti suhteessa 1:1:een.

Tässä pääsemme lopulta treffailuuni.
Muistattehan että sankari tulee oppimaan monen viisaan avustuksella? Ensimmäisillä treffeilläni tapahtui kaikki mitä olin kuvitellut tapahtuvan noin seuraavien 5-10 treffien aikana (minulla on kirje vetämässä Jallun lukijapalstalle, joten en mene yksityiskohtiin).

Nyt on sitten seuraavien treffien aika.
Tai siis ainakin toivon niin. Katsokaas kun treffiseuralaiseni tulee pikkukaupungista Novosibirskin läheltä, eli noin 3398 kilometrin päästä linnuntietä (kiitos, WolframAlpha), joten tänne saapuminen ei ole niin sekuntipeliä.

Mutta jos kaikki menee putkeen, hän tulee ensi viikolla luokseni puoleksitoista viikoksi.

Pisteet teille kaikille jotka tajusitte juuri että elämäni toiset treffit johtavat siihen että minulle suht' tuntematon nainen tulee luokseni asumaan, ja tämä siis oikeasti on ensimmäinen tapaamiseni hänen kanssaan, enkä millään voi olla varma laittaako hän vessanpytyn alas?

Jos laitamme hetkeksi syrjään monet kysymyksenne, jotka liittyvät todennäköisesti siihen miten paha aivovammani oikein on kun teen tällaista, niin voimme käsitellä tätä sankarimyytin kautta.

Ilmeisesti jostain syystä kohtalolle on elintärkeää, että käyn läpi nopeutetussa tahdissa yleensä muilta muutaman vuoden kestävät vaiheet. Oletan että jos olisin aloittanut deittailun aiemmin, nämäkin asiat olisi voitu käydä läpi perusteellisemmin ja hitaammalla tahdilla.

Koska kuitenkin tuhlasin aikaani "miltä tytöt näyttävät ilman vaatteita?" kysymyksen filosofiseen puoleen enemmän kuin pro-aktiiviseen tutkimukseen, menetetty aika pitää ottaa kiinni äkkiä.

En voi olla miettimättä mikä mahtaa olla "lopullinen haasteeni", joka sinetöi kohtaloni sankarina, tai ilmeisesti johtuen aihealueesta: "maailman suurimpana rakastajana".

Enkä voi lakata miettimästä mitä kolmansilla treffeilläni tulisi tapahtumaan.

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: So you think you're funny

(Tämä idea on napattu Piattan blogi-kirjoituksesta huhtikuulta. Tarkoituksena on siis kirjoittaa juttu, joka on komediallinen ja keskeisenä tapahtumapaikkan tulee olla teltta rockfestivaalien leirintäalueella, ja mittaa tekstille saa olla enintään neljä sivua.

Tykkäsin ideasta, mutta koska minulla ei ole kunnianhimoa, huumorintajua tai jännetuppitulehduksetonta rannetta, en saa aikaiseksi yhtä hauskaa, valmista tai kliseistä vapaata tarinaa kuin hän.

Lukekaa siis se mieluummin kuin tämä. Hus. Menkää jo.)

I Näytös
------------
- Huomentapäivää, mitäs teille saisi olla?
- Tultiin ostamaan pojalle festaritelttaa.
- ...päivää, telttaa joo....
- Ai että festaritelttaa? No eihän se ole mies joka festareilla hotellissa yöpyy! MIllaista olitte ajatelleet?
- ...no sellaista hyvää...
- Ei mitään turhan kallista, mutta pitää olla kuitenkin sen verran hyvä että kehtaa leiriytyä ja kestää säätä.
- No sellaisiahan meillä pelkästään on, ei mitään muuta kehdattaisi tarjotakaan, heh heh. Katsotaan nyt vaikka tätä mallia.
- Mikäs se tämä malli on, kovin näyttää hepposelta.
- Tämä onkin uusinta uutta idän ihmemaista: ohutta kangasta, mutta kestää kelillä kuin kelillä eikä lähde lentoon vaikka tuuli yltyisi nollasta sataan alle 10 sekunnissa.
- Jaa, mitenkäs se sitten menee kiinni maahan?
- Telttakepit ovat karkaistua adamantiumia, joten varmasti kun maahan kerran isket, niin siellä ovat ja pysyvät eivätkä irti lähde ennen kuin itse vedät.
- Mites nämä langat vai mitkä lie, kestävätkö ne kovaa kulutusta?
- Näissä on takuu joko 2 vuotta tai sitten viidet festarit.
- ...kuulostaa ihan ok:lta....
- Vaan kovin on kallis, ihan vaan yksiä festareita varten...
- Tämä pitääkin miettiä sijoituksena. Oikein käytettynä ja huollettuna kestää isältä pojalle, ja eihän sitä tiedä vaikka tällaisessa laitettaisiin alulle se pojanpoikakin, heh.
- Hmmm. Olisiko teillä mitään käytettynä, ei sitä oikein viitsisi laittaa noin paljon rahaa ensimmäiseen festaritelttaan...
- Toki toki. Tässä olisi justiinsa käytettynä tullut, oikein hyvässä kuosissa vielä oleva teltta. Sen omisti festareilla kiertänyt rokkari, jonka ei juuri koskaan tarvinnut nukkua omassa teltassaan.
- Tämähän se näyttää oikein hyvältä ja sopii ensimmäiseksi teltaksi. Saanko kokeilla miten vetoketju liikkuu?
- Tietenkin, eihän sitä jumittuvaa vetoketjua missään nimessä festareilla voi olla, jää vielä sormet tai muuta väliin, heh.
- Hyvinhän tuo tuntuu liikkuvan ja näyttää nauhatkin vielä olevan kunnossa, eiköhän me oteta tämä. No poika, sano sinäkin nyt jotain.
- ...joo, oikein hyvä on, otetaan vaan...

II Näytös
-------------
- Ostiko sun faija oikeasti sulle festariteltan?
- No kun se välttämättä halusi...
- Okei. Kun me päästään festarialueen leirintäalueelle, niin ihan vaan oman hyväs vuoksi et mene kertomaan kenellekään että sun faija osti sun festariteltan.
- Miksi?
- Okei kato nyt. Tosi kovat äijät ei asu pappa betalade-teltoissa, vaan ne on itse ommelleet ne perunasäkeistä ja muovipusseista ja maalanneet ne joka kelin kestävillä maaleilla vihreäksi, tai mihin väriin niillä nyt riittikin rahat, ja sit ne on itse takoneet tettakeppinsä ja tehneet telttanarut omasta heviletistään.
- Ai jaa...
- Okei, jos sä nyt menet kato kertomaan kaikille, että sun teltta on kaupasta, sä et ole yks kovista äijistä, vaan niistä tyypeistä jotka salaa kuuntelee Novaa korvalapuilla.
- En mää...
- Kato sää et voi olla vaan jokotai, ac/dc, strum und drang. Sä joko oot tai sitten sä et ole oikee festaritelttailija.
- Joo, kyl mä tiedän...
- Mä kato sanon tämän vaan sun omaksi parhaakses. Ne haistaa tuolla festareilla tehdasvalmisteisen ompeleen hajun.

III Näytös
--------------
- Eii-ii helkutti! Mitä mun silmät näkee? Mitä mun silmät näkee?!
- ...anteeksi?
- Se kysyi mitä sen silmät näkee, etkö sä kuullut?
- Niin, se kysyy.
- Hei, me ei tahdota mitään ongelmii, me vaan pystytetään meidän telttaa...
- Nii-in, teidän telttaa! Mutta mitä telttaa? Siis mitä telttaa?!
- ...tätä telttaa..?
- Yy-yrität sä olla hauska? Yritätsä olla hauska! Yritätsä olla hauska?!
- Niin, yrittää olla hauska.
- Niin, olla hauska.
- Sii-is, TEHDASvalmisteista telttaa! TEHDASvalmisteista telttaa? Mun teltan viereen!?
- Me voidaan kyllä mennä muualle, ei tässä mitään hätää.
- Hei mitä täällä tapahtuu taas?
- Moii-i kulta! Opetan tässä vähän tapoja! Siis mä haistan tehtaassa tehdyn ompeleen noiden teltasta! Tehtaassa tehdyn ompeleen?!
- Se opettaa tapoja.
- Niin, opettaa tapoja.
- Etkö sä nyt voi antaa noiden olla? Mitä sitten jos se ei ole niiden itse tekemä? Mitä jos ne ovat ensimmäistä kertaa festareilla teltan kanssa?
- Heii-i! Mun ITSETEKEMÄNI teltta ei kosketa samoja neliömetrejä kuin TEHDASvalmisteinen teltta!
- ...me tästä lähdetään tuonne.
- Joo, me ei haluta olla ongelmaksi.
- Juu-ust! Parempi että lähdette vetämään!
- Parempi lähteä vetämään.
- Niin, parempi vetää.
- Mä olen kauhean pahoillani mun poikakaverin ja kavereiden vuoksi, ei ne yleensä ole tollasia.
- ...ei se mitään...
- Äkkiäkös me uus paikka löydetään.

IV Näytös
--------------
- Tää vaikuttaa oikein hyvältä paikalta, jäädään tähän.
- ...yksi keppi taisi pudota...
- Mä en ainakaan aio mennä enää koskaan ton jätkän etäisyydelle, sillä taitaa olla käsittelemättömiä festariteltta-ongelmii. Mennään sitten vaikka kolmella kepillä tai tehään oma.
- Hei, anteeksi, teiltä taisi äsken tippua tämä kun lähditte niin kiireellä.
- ...kiitos...
- Mä olen vieläkin kauhean pahoillani, mä ymmärrän kyllä ettei kaikilla voi heti olla itsetehtyjä festaritelttoja.
- Ei se mitään, ton isä pakotti sen ostamaan tän, muuten se olis tehny tän ite. Se on tosi hyvä käsitöissä.
- Ai sori, mä en tiennyt.
- ...ei se mitään...
- Eii-ikä! Mitä mä näenkään! Mitä mä näenkään?!
- Mitä se näkeekään?
- Niin, mitä näkee.
- Onn-nko se todellakin herra tehdasvalmisteinen teltta, joka yrittää nyt iskeä mun naista? Onko se todellakin! Onko se todellakin?!
- ...itseasiassa ei....
- Sä ylireagoit taas--
- Naii-inen vaietkoon festareiden leirintäalueella! Mä olen saanut tarpeeksi tosta tyypistä! Olenko mä saanut todellakin tarpeeksi tosta tyypistä?!
- Onko se saanut tarpeekseen?
- Niin, onko saanut.
- Niinku mä sanoin, me ei haluta mitään ongelmii--
- Suu-u kiinni! Nyt tämä selvitetään lopullisesti! Ai että me selvitetään tää lopullisesti?!
- ...öööh, en tahdo tapella....
- Huoo-omio kaikki! Täällä selvitetään nyt välit festariteltta-tyyliin! Kaksi telttaa tulee sisään festareiden leirintäalueelle, vain yksi teltta jää festareiden leirintäalueelle!
- Kaksi telttaa tulee, yksi jää.
- Niin, mitä se sano.
- Noo-o niin, herra tehdasvalmisteinen teltta! Säännöt on seuraavat: teltat puretaan, ja sen jälkeen ne pystytetään ja vetskari laitetaan kiinni! Se joka kasaa nopeammin, on voittaja ja saa jäädä leirintäalueelle!. Se joka on hitaampi, saa yöpyä hotellissa!
- ...ei kuulosta niin kauhealta...
- Haa-ah! Ne on jo niin täynnä herätysjuhliin tulleita, että ainoat vapaat paikat on tanssi/ruoka-ravintolan yläpuolella! Sä et halua kuulla viimeisenä asiana illalla ja ensimmäisenä asiana aamulla suomitangoa ja tekohampaiden loksuntaa! Nyt aloitetaan!
- Hyvä hyvä, laita se teltta pystyyn.
- Niin, teltta pystyyn.
- Hei mikä sulla oikein on!? Sä aloitit niin hyvin!
- ...vetskarinreuna on revennyt, en saa kiinni...
- Jaa-a, eihän mulla näköjään oo tässä mitään kiirettä! Et saa edes tehdasvalmisteista telttaa pystyyn! Edes tehdasvalmisteista telttaa?!
- Edes tehdasvalmisteista telttaa.
- Niin, tehdasvalmisteinen teltta.
- ...anna äkkiä hiuksia..!
- Öh, okei, tuossa on...
- ...anna äkkiä kuusenneula...!
- Tuossa on, mut miten sä muka...
- Haa-ah, kukaan ei pysty neulomaan noilla! Siis kuka muka osaisi neuloa noilla! Siis kuka muka pystyisi neulomaan noilla!?
- ...jos hiuksia on vahvistettu hoitoaineilla, ja teltan kangas on jo lähtökohtaisesti niin heikkoa että ratkeaa, kuusenneula kykenee tekemään siihen reiät ja loppu on vain kiinni sormentaidoista...
- Ää-lä viitsi, hiuksia voisi vahvistaa vain värjättyjen hiuksien hoitoaineet! Mun kulta on aito brunetti! Eikö mun kulta olekin aito brunetti!?
- Aito brunetti on.
- Niin, aito on.
- Joo-ten, vaikka tää onkin ollut hauskaa, sä voisit nyt kerätä suosiolla--Mitä! Mitä?!
- ...noin, nyt vetskari meni kiinni. Taisin siis voittaa...
- Heei! Sähän sait sen ommeltua kiinni! Sä voitit!
- Kuu-ulta! Etkö sä sanonut että sä olet aito brunetti! Etkö sä sanonut!?
- Sanonut että on aito brunetti.
- Niin, aito brunetti.
- Kuules "kulta", mussa taitaa olla paljon mitä sä et tiedä, etkä tule koskaan tietämään. Varsinkaan koska sä joudut nyt poistumaan hotelliin. Ja ilman mua.
- Muu-utta kulta! Kulta! Kulta?!
- Ja voit jättää telttasi muuten tänne. Mä voin ottaa sen haltuuni. Veikkaan että mulla sille löytyy käyttöä.
- ...öh, kätenne on tainnut eksyä minun...hyvänen aika....

Jälkinäytös
-----------------
- Huomentapäivää, mitäs teille saisi olla?
- Päivää. Ajattelin että kun nuorimmainen on ensimmäistä kertaa festareille menossa, että ostetaan festariteltta.
- Sehän on hienoa kun ajattelette jälkikasvun parasta. Saanko suositella jotain? Meillä on nimittäin käytetty teltta, jonka omisti festareita kiertänyt rokkari. Se ei ole kulunut juuri ollenkaan. Ja olen kuullut että hän tai kukaan mukaan sen omistanut ei ole joutunut nukkumaan siinä...

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Työ-agstailun loppu on loppu (ihan oikeasti, se loppuu tähän)

- Tervetuloa, tervetuloa kaikki!
- Hei...Missä me oikein ollaan?!
- Joo, tämä ei näytä yhtään samalta kuin esitteessä! Minä soitan Karpolle!
- Meidän olisi ilmiselvästikin pitänyt kääntyä vasemmalle Albuquerquesta!
- Niin, mutta missä ihmeessä me oikein ollaan?! Hei sinä! Missä me ollaan?!
- Niin, kuten totesin tuossa ihan alussa, että tervetuloa vaan koko seurakunnalle. Tämä voi nyt tulla ihan pikkuisena shokkina, mutta te olette kaikki kuolleet.
- Täh?!
- Juu, en nyt mene tapahtuman tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta niinhän nuo sanovat että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä, heh heh.
- Mikä tämä paikka muka on olevinaan? Minulla on 50 kappaletta meidän toimitusjohtajan minulle antamia drinkkilippuja ja minä haluan päästä käyttämään niitä.
- Tuota juu, taitaa nyt kyllä olla niin että ainoa juoma mitä pääset juomaan on niin sanoakseni pettymyksen katkera kalkki, heh heh.
- Hei miten täältä pääsee pois, meidän oikeasti täytyy päästä juhlimaan. Meillä on ollut ihan kauhean hirveän kamalaa töissä ja meidän on ihan must pakko päästä päästämään paineita.
- Älkää huoliko, kyllä te täältä pois pääsette. Tämä on vain limbo.
- No jo on kyllä surkeat huvitukset jos ei muuta päästä tekemään kuin alittamaan jotain hifasta rimaa. Ihan varmasti soitan Karpolle!
- Ei, ei aivan sellainen limbo. Tämä on vähän niin kuin tällainen odotushuone, jossa teidät tutkitaan ja sitten...kai tiedätte?
- Kuule me ei olla päästy meidän asemaan tietämällä mitään, eli nyt selität tai me soitetaan kaikki Karpolle!
- Riippuen siitä millaisen elämän elitte kun olitte vielä maan päällä, joudutte joko..."alas" tai "ylös".
- Hei, meille on ihan sama kunhan se on nurkkahuone, ja siellä on näköala merelle ja nopea pääsy baariin ja siellä on tilaa bilettää mutta muutoin se on rauhallinen.
- Te ette taida vieläkään tajuta?
- Hei tiedätkö sinä keitä me ollaan?! Tiedätkö miten tärkeitä me ollaan?! Kun me sanotaan että me halutaan jotain , niin me myös saadaan se, koska me ollaan niin tärkeitä!
- Niin, tiedän...minulla on teidän kaikkien tiedot täällä...paitsi hänen. Anteeksi, jostain kumman syystä minulla ei ole teidän tietojanne täällä. Kuka te olette?
- Ööh, tuota...minut otettiin viime hetkellä mukaan kun porukka halusi varmistaa että langaton verkko toimii varmasti kaikkialla.
- Anteeksi?
- Joo siis koska he ovat niin tärkeitä, he saivat firman lähettämään minut mukaansa varmistaakseen että kaikki toimii varmasti.
- Oletteko te kenties...it-tuki?
- No siis kyllä joo...
- Hyvänen aika, miten nämä paperit aina ovat niin sekaisin. Pyydän tuhannesti anteeksi, herra. Jos saan pyytää, voisitteko mennä tuosta ovesta tuolla, herra?
- ...Okei...
- Kiitos, herra. Teistä pidetään hyvää huolta siellä, herra.
- Hei mitä tämä nyt on? Miksi tuo saa mennä ja me muut jökötetään täällä?
- Ettekö te tiennyt kuka hän oli?
- No se oli joku rupunen it-hemmo joka me saatiin firmalta kun me haluttiin että me päästään ihan varmasti nettiin keskellä Tyyntä Valtamerta.
- Huumorimiehiä, huomaan?
- Kuka tässä vitsaili?!
- Aivan aivan...no joka tapauksessa meillä on erikoissopimus it-tuessa työskennelleiden suhteen.
- Ja mikä se oikein on? Varmasti kerron Karpolle!
- Koska it-tuessa työskennelleillä on ollut jo helvetti maan päällä, heitä ei uskalleta päästää täällä "alas", koska heistä tulisi Pirun hyviä palvelijoita. Huomasitteko muuten, sanoin "Pirun" isolla p:llä, siis tarkoittaen että...
- Joo joo joo, ei kuule kiinnosta ollenkaan. Me ollaan niin tärkeitä ihmisiä, että me halutaan vähintään sama kohtelu kuin tuollakin oli.
- Se kyllä järjestyy, sillä kuten sanoin, meillä on erikoissopimus.
- No hyvä, miten tämä nyt sitten toimii?
- Muistatteko kun viimeisimmällä ulkoistuskierroksellanne teidänkin firmassa sanottiin että "ulkoistetaan kaikki helvettiin"?
- Siis eihän me muuten oltaisi saatu meidän osinkoja, niin että mitä sitten?
- Noh, niinhän siinä sitten kävi. Halvin työvoima löytyi sieltä.
- Mitä sitten? Mitä se meitä koskettaa?
- No tuota siis...sanotaanko näin: tulette varmasti tykkäämään siellä työskentelystä, taukoja saa pitää tasaisin välein, seuraa riittää ja kahvi on kuumaa ja pirun hyvää. Heh, huomasitteko, nyt sanoin "pirun" pienellä p:llä enkä...
- Mitä! Ihan varmasti kyllä nyt soitan Karpolle!
- Niin, jos jotain positiivista haluatte tilanteesta nähdä, niin siellä pyörii jättiruuduilla koko ajan Karpon parhaat. Kai kaikki muuten kävivät vessassa ennen tänne tuloa? Seuraava tauko on puolen ikuisuuden päästä.

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXXII: status-päivitys tai "saunan & IT-firman takana on vielä tilaa"

Tapasin loppukäyttäjän vanhasta yhtiöstä
Joka kertoi: kaksi suurta ja päivitettyä palvelinta
Sijaitsee serverihuoneessa. Lähellä niitä palvelupisteessä,
Puoliksi vinossa, muotokuva johon Hitler-viikset piirretty, jonka piirteet
Ja huulet yhteenpuristuneet ja ylenkatse kylmän komennon
Kertoo miten valokuvaaja kohteensa aikeet luki
Jotka esille tulevat, vaikka näihin elottomiin asioihin onkin painettu,
Käsi joka muita halveksui ja sydän joka tätä tuki.
Ja kuvan alta voit nämä sanat lukea:
"Nimeni on Markkinajohtaja, pörssikuningasten kuningas:
Katsokaa kvartaalini tuloksia, te muut, ja kadehtikaa!"
Mitään ei ulkoistamatta ole jäänyt. Ympäri it-tuen,
Tuon massiivisesti ylikuormitetun, vailla hetken rauhaa,
harvat ja alipalkatut kuulevat soiton puhelimen.

(Alkuperäinen runo löytyy mm. Wikipediasta tai suomeksi kirjastosta)

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXXI (K18)

Koska tätäkin blogia voidaan lukea Suvi Lindènin työaikana, tämä on sitten K18.

Minun on vielä vaikea saada pidettyä ajatuksiani koossa edes yksimielisiä, puhumattakaan kaksimielisiä vitsejä varten, joten jos tämänkertaisen blogimerkinnän lukeminen on puhelinluettelomaisen vaikeajuonista mutta syvälle henkilöhahmojen tietoihin menevää, pahoitteluni.

Pitkä hiljaiselo tässä blogissa on johtunut siviilielämäni ongelmista.

On tuntunut siltä että kaikki vain haluavat minusta jotain, eikä kukaan anna mitään takaisin ja kuinka maailmankaikkeus yrittää korjata nimiinsä "kuinka monesti jonkun päältä voi peruuttaa jyrällä ennen kuin se menee rikki sisältä"-ennätyksen.

Olen saattanut ärähtää rajusti ja kettuilla vielä rajummin ystävilleni yhtenä sekuntina, ja seuraavana melkein hypännyt heidän kaulaansa vannoen ikuista ystävyyttä ja anellen ymmärrystä itselleni.

Olen ollut epävarma ihan mistä tahansa ratkaisustani ja toivonut että kunpa maailma vain unohtaisi olemassaoloni edes pariksi sekunniksi.

Tänään ruokalassa oli viikonlopun jäljiltä kebabia. Otin hiukan sitä lautaselleni perunoiden ja höyrytettyjen kasvisten sekä raasteen lisäksi.

Kun olin syönyt höyrytetyt bataatit, herneet ja sipulit siirryin kebabiin. Pikku hiljaa siinä syödessäni lihaa tomaattikastikkeella ja perunoilla aloin hahmottamaan tilannettani yhtäkkiä eri tavalla.

Olin taas langennut kasvissyöntiin.

Kerran aiemmin elämässäni hurahtanut kasvissyöntiin. Lisäksi olin leikannut sokerin ja rasvan käyttöä, vähän niin kuin nytkin. Minusta tuli helposti ärsyyntyvä, kaikesta tiuskiva, huumorintajuton ektomorfi. Kesti kauan ennen kuin tajusin millainen ihmishirviö minusta oli tullut.

Kävin nopeasti mentaalisen tarkistuslistan päässäni samalla nauttien rasvaisesta, ihanasta lihasta, ja suloisesta tomaattikastikkeesta:
- Olin viimeisen kuukauden ajan täyttänyt lautaseni puoliksi vihreällä ja sen lisäksi vielä syönyt raastetta? Jep.
- Olin vähentänyt lihankulutusta? Jep.
- Olin kokenut oloni heikoksi ja avuttomaksi, niin henkisesti kuin fyysisesti? Jep.
- Olin alkanut kokemaan nopeita ja äkkinäisiä tunnetilojen muutoksia? Jep.
- Olin tarkistanut ensimmäisenä ystäväni luokse saapuessani tarkistanut mitkä kengät hänellä on? Jep.
- Olin keskustellut viime perjantaina kuka Eagles-yhtyeen laulajista esitti "Boys of summer"-kappaleen? Jep.
- Olinko käyttänyt äskeisen keskustelun yhteydessä termiä "ei se ollut ainakaan se hyvännäköinen laulaja"? ...Jep...
- Olinko alkanut tuntemaan omituista viehtymystä lesbopornoa kohtaa? En tiedä lasketaanko tätä varmasti, mutta: jep.

Voi. Kaikkivihaava. Ja. Hulluksi. Tekevä. Pimeydestä. Kurottava. Muinainen. Jumala. Cthulhu.

Minusta oli tullut miesnarttu!

Selvisin työpäiväni läpi tekemättä suurempia virheitä, joskin olisin saattanut suuremmissa älynvoimissa ollessani jättää lausumatta ääneen hyvinkin kaksimielistä letkautusta siitä, miksi en vastaa välittömästi tärinähälytyksellä olevaan kännykkääni, joka oli vasemmassa housuntaskussani.
Ainakin olisin jättänyt mainitsematta lisäksi MIKSI se on vasemmassa housuntaskussani.

Kotiinikin selvisin (juuri ollenkaan) tuijottamatta ohitseni pyörällä ajavien takamukset, eli voiton puolella jo ollaan. En mene paljastamaan kaikkea illan ruokavaliostani, mutta yhdistelen ruokaympyrän eri osia suklaatäytekeksi-meetwursti-kombinaation erilaisilla variaatioilla.

Nyt kun selvitin syyn omituiseen olotilaani, tuleeko blogikirjoituksia taas tasaiseen tahtiin? Ei ihan vielä.

Kautta aikojen he, jotka ovat olleet johdossa, ovat harjoittaneet erilaisia johtamisen muotoja.

Toisiin on liittynyt enemmän porkkana, toisiin enemmän keppi, toisiin päätoteuttajan tulee ennen rakennustyön alkua tehdä asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle liitteen 1 mukaiset tiedot sisältävä ennakkoilmoitus työmaasta, joka on tarkoitettu kestämään kauemmin kuin kuukauden ja jolla itsenäiset työnsuorittajat mukaan lukien työskentelee yhteensä vähintään 10 työntekijää sekä työmaasta, jolla työn määräksi arvioidaan yli 500 henkilötyöpäivää.

Yksi yhtenäinen piirre niissä on aina ollut: ensimmäisenä uhrataan orjat.

Koska työskentelen kunniakkaassa perinteitä kunnioittavassa yhtiössä, liiallisen työvoiman vähennys ei tapahdu tarjoamalla eroamispaketteja, vaan tappamalla maaorjat työllä.

Eli ainakin seuraavat pari viikkoa paikoin kuulemanne omituinen thum-thum-tump-thum-thum-tump-ääni ei ole ensimmäinen merkki alkavasta dementiastanne, vaan merkki kaleeri-rummun tahtiin tehtävästä työstä, ja satunnaisesta maahan kaatuvasta työyhteisön heikoimmasta lenkistä.

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXX

Toisin kuin voisitte kuvitella, hiljaisuus tässä blogissa ei ole johtunut siitä, että nyt kun minulla kolme (terveisiä sinne jonnekin kaikille) virallista lukijaa, minuun olisivat iskeneet jonkin sortin suorituspaineet.

Ei, syynä on..tai no oikeastaan voin selittää sen jännästikin.
---------------------------------------------------------------------------------
AAMU
- Herätys!
- Ähhhmmmm...ei vielä...
- Hei herää nyt, sinun pitää nousta ylös.
- Ähmmmm...kymmenen minuuttia vielä...
- Eikun ylös nyt!
- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄnosviddunoustaansitte...mutinaamutinaa....

ILTAPÄIVÄ
- Haloo, t-tuki tässä, miten voin auttaa?
- Mä haluun X:n.
- Selvä, onko sinulla lupa siihen?
- Sviddu mulla mitään lupaa oo.
- Ikävä kyllä et voi saada ilman lupaa X:ää.
- Mutku mä haluun sen.
- Saat X:n heti kun olet hakenut siihen luvan.
- Mutku mä haluun sen!
- Ikävä kyllä meitä on kielletty enää antamasta X:ää ilman lupaa, joten jos---
- MUTKU MÄ HALUUN X:N! HALUUN HALUUN HALUUN HALUUN!!
- Ikävä kyllä et voi saada sitä ilman lupaa.
- No sviddu hae se lupa mulle.
- Ikävä kyllä me emme voi hakea lupaa, vaan jokaisen joka haluaa X:n pitää hakea se itse.
- Pitääx mun muka itse hakee lupaa!? Sviddu mitä palveluu tää on?!
- Se on yhtiön meille antama sääntö, ei meidän ideamme. Yhtiö haluaa säädellä keille kaikille se antaa X:n, koska se on kallis ohjelma.
- Sviddu teidän kanssa.
-----------
- Haloo, t-tuki tässä, miten voin auttaa?
- Sviddu saanx mä sen X:n?!
- Joko olet hakenut luvan?
- No sviddu joo joo sviddu.
- Hyvä, laitan sen tulemaan sinulle. Siinä menee noin kolme tuntia.
- Sviddu saanx mä nyt sen X:n?!
- Kyllä, nyt kun sinulla on lupa, saat sen, mutta sen saamiseen sinulle kestää kolme tuntia.
- SVIDDU ENX MÄ MUKA SAA SITÄ HETI?!
- Et, sen saamiseen menee kolme tuntia.
- Sviddu mä en usko sua sen saa ihan satavarmasti nopeemmin! Sviddu mun kaveri sai kolmessa minuutissa sviddu!
- Se ei ole mitenkään mahdollista, X on--
- SVIDDU MÄ EN USKO SUA! SVIDDU NYT LÄHET TULEEN TÄNNE JA TUOT MULLE X:N!
- Ikävä kyllä en voi poistua puhelimen äärestä, ja X ei sitäpaitsi ole---
-SVIDDU! SANOTSA ETTÄ SÄ ET LÄHE TULEEN! SVIDDU NYT TÄNNE TULEE SVIDDU JÄTKÄ SVIDDU PAIKALLE SVIDDU NYT JA SE SVIDDU TUO MULLE MUN SVIDDU X:N!!!
- Se ei---
- SVIDDU MIKÄ SUN ESIMIEHEN NIMI ON SVIDDU! MÄ HAASTAN TEIDÄT ROSIKSEEN JA KERRON KARPOLLE!
- Hänen nimensä on YY, jos haluatte laittaa palautetta.
- Sviddu sää oot tyhmä.

ILTA
- Hei onx sul röökii?
- Isä, olet jo yli 40-vuotias, yliopisto-koulutuksen käynyt, työelämässä 20 vuotta ollut kokenut työmies. Eikö sinulla tulisi olla jo varaa ostaa omat savukkeesi eikä pummata niitä omilta lapsiltasi?
- SVIDDU ANNA MULLE RÖÖKII TAI MÄ HAASTAN SUT ROSIKSEEN JA KERRON KARPOLLE!
- No tuossa on, mutta se sitten on poissa viikkorahoistasi.
- ...äidilläs oli viikkoraha kun sut sai...
- Anteeksi, sanoitko jotain äidistä, vaimostasi?
- No sviddu en...
---------------------------------------------------------------------------------
Tuollaista on ollut nyt suunnilleen niin kauan kuin muistan. Tuollaisten työpäivien jälkeen pitää suunnilleen saada lääkkeitä joiden kolmio muuttuu nauttimisen jälkeen silmissä ympyräksi, että jaksaa innostua kirjoittamisesta.

Tässä päivässä on ollut yksi kohokohta, josta suunnattomat kiitokseni Egmont Kustannukselle.

En ollut saanut Hämähäkkimi---eikun siis Pro Hockey, siis PRO HOCKEY-lehteäni, ja kirjelmöin siitä.

Meni viikko, en ollut saanut vieläkään lehteäni (en voi siis millään painottaa tarpeeksi että se oli JÄÄKIEKKO-lehti, ei missään nimessä Hämähäkkimies), ja kysyin uudestaan missä mennään.

Nolosti JÄÄKIEKKOKIRJA (edelleenkään ei Hämähäkkimies-lehti), tuli seuraavana päivänä.

Vielä nolompi olin kun samana päivänä asiakaspalvelusta tuli pahoittelu lehden (siis GOAL, ei tod. Hämähäkkimies) viivästymisestä, ja sieltä luvattiin lähettää varmuuden vuoksi lehti uudestaan.

Mikä odottikaan siis minua tänään postissa, päivän viestin jälkeen, paitsi (siis ei tietenkään Hämähäkkimies-lehti) Skimbaaja ja mukaan oli laitettu Hämähäkkimies-lelu ja todella hieno seinätaulu...jossa saattoi hyvinkin olla Hämähäkkimies.

Jos joku siellä Egmontilla lukee tätä, iso kiitos...hitto, tämän kerran...ja :-)