Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa I: Hemingwaylaisia tarinoita

Ernest Hemingway löi vetoa 1920 kymmenestä dollarista, että osaisi kirjoittaa kokonaisen tarinan pelkästään kuudella sanalla. Tarina kuuluu:"Myytävänä: vauvan kengät. Ei koskaan käytetty."

Hän voitti.

Koska en vieläkään ole varma ettei deittini saapuminen Kutznetshovosta ole vain todella mutkikas huijaus, tahtoisin kirjoittaa oman tarinani:
"Hän ei koskaan saapunut. Mies riemuitsi."

Voi kuulostaa omituiselta, mutta kun tämä tapaamisemme alkoi konkretisoitua, näin koko sinkkuelämäni vilisevän silmieni edessä. Joku syvällisempi persoona saattaisi pohtia mitä olisikaan voinut tehdä tai jättää tekemättä. Minä lähinnä pohdin sitä, että minulla ei vieläkään ole kaikkia Grant Morrisonin kirjoittamia Justice League-sarjakuvia.

Mitä jos tämä olikin tässä? Mitä jos minusta nyt pitää tulla kypsä aikuinen, ja alkaa huolehtia paitsi omastani, myös rakkaani hyvinvoinnista?

Minä olen vielä suhteellisesti melko liian nuori tuollaiseen!

Vaikka kyseessä olisikin siis huijaus, päällimmäinen olotilani olisi "huh, siitähän päästinkin helpolla" ja alkaisin katselemaan mistä saisin loputkin Morrisonin kirjoittamat sarjakuvat.

Mutta on muitakin tarinoita. "Hän saapui. Mies riemuitsi yhdessäolon ajan."

Kotini on nyt mielestäni oikealla rajapyykillä. Toisaalta pikkaisen epäsiisti strategisista paikoista, mikä osoittaa minun olevan mies, ja toisaalta ei kuitenkaan CSI-siisti, mikä herättäisi kysymyksiä siitä miksi kaikkialla haisee valkaisuaine.

Kadotin jonnekin viime viikonlopun siivouksen yhteydessä kalsarini vuoteeni luota.
En ole toistaiseksi löytänyt niitä, eli olen ilmeisesti onnistunut heivaamaan ne jonnekin piiloon, mistä ne löytyvät todella huonolla aika/paikka-tapahtumahetkellä.

Vaihtoehtoisesti "Se Joka Asuu Sängyn Alla" on napannut ne, missä tapauksessa tässä maailmassa ei ole enää mitään tehtävissä Rölli-kalsareideni puolesta, herra niitä auttakoon.

Tietääkö joku muuten miten Firefox 3.0-selaimesta saa kaikki välimuistin tiedot tyhjennettyä? Tiedän, Tools -> Clear private data jne.

Siltikin selaimeni tarjoaa minulle joskus muinoin käymiäni verkkosivuja suoraan, kun alan kirjoittaa jotain.
Tuo herättänee teissä todella hyviä kysymyksiä verkkokäyttäytymisestäni, ja olisi hauskaa miettiä kanssanne missä menee terveen kiinnostuksen, ja sairaalloisen pakkomielteen välinen hiuksenhieno raja puhuttaessa Klingonien soidinmenoista, mutta keskitytäänpä nyt olennaiseen.

En tahdo että minusta toistaiseksi suht' hyvän ja tervejärkisen kuvan saanut henkilö menee selaimeen, ja alkaa kirjoittaa jotain ja selain tarjoaa www.ratemyklingon.com sivustoa...jonne siis eksyin vain vahingossa erään linkin kautta.

Olisi valitettavaa jos viimeinen tarina olisi:"Nainen näki sivuhistorian ja palasi kotiinsa."