perjantai 19. kesäkuuta 2009

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Työ-agstailun loppu on loppu (ihan oikeasti, se loppuu tähän)

- Tervetuloa, tervetuloa kaikki!
- Hei...Missä me oikein ollaan?!
- Joo, tämä ei näytä yhtään samalta kuin esitteessä! Minä soitan Karpolle!
- Meidän olisi ilmiselvästikin pitänyt kääntyä vasemmalle Albuquerquesta!
- Niin, mutta missä ihmeessä me oikein ollaan?! Hei sinä! Missä me ollaan?!
- Niin, kuten totesin tuossa ihan alussa, että tervetuloa vaan koko seurakunnalle. Tämä voi nyt tulla ihan pikkuisena shokkina, mutta te olette kaikki kuolleet.
- Täh?!
- Juu, en nyt mene tapahtuman tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta niinhän nuo sanovat että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä, heh heh.
- Mikä tämä paikka muka on olevinaan? Minulla on 50 kappaletta meidän toimitusjohtajan minulle antamia drinkkilippuja ja minä haluan päästä käyttämään niitä.
- Tuota juu, taitaa nyt kyllä olla niin että ainoa juoma mitä pääset juomaan on niin sanoakseni pettymyksen katkera kalkki, heh heh.
- Hei miten täältä pääsee pois, meidän oikeasti täytyy päästä juhlimaan. Meillä on ollut ihan kauhean hirveän kamalaa töissä ja meidän on ihan must pakko päästä päästämään paineita.
- Älkää huoliko, kyllä te täältä pois pääsette. Tämä on vain limbo.
- No jo on kyllä surkeat huvitukset jos ei muuta päästä tekemään kuin alittamaan jotain hifasta rimaa. Ihan varmasti soitan Karpolle!
- Ei, ei aivan sellainen limbo. Tämä on vähän niin kuin tällainen odotushuone, jossa teidät tutkitaan ja sitten...kai tiedätte?
- Kuule me ei olla päästy meidän asemaan tietämällä mitään, eli nyt selität tai me soitetaan kaikki Karpolle!
- Riippuen siitä millaisen elämän elitte kun olitte vielä maan päällä, joudutte joko..."alas" tai "ylös".
- Hei, meille on ihan sama kunhan se on nurkkahuone, ja siellä on näköala merelle ja nopea pääsy baariin ja siellä on tilaa bilettää mutta muutoin se on rauhallinen.
- Te ette taida vieläkään tajuta?
- Hei tiedätkö sinä keitä me ollaan?! Tiedätkö miten tärkeitä me ollaan?! Kun me sanotaan että me halutaan jotain , niin me myös saadaan se, koska me ollaan niin tärkeitä!
- Niin, tiedän...minulla on teidän kaikkien tiedot täällä...paitsi hänen. Anteeksi, jostain kumman syystä minulla ei ole teidän tietojanne täällä. Kuka te olette?
- Ööh, tuota...minut otettiin viime hetkellä mukaan kun porukka halusi varmistaa että langaton verkko toimii varmasti kaikkialla.
- Anteeksi?
- Joo siis koska he ovat niin tärkeitä, he saivat firman lähettämään minut mukaansa varmistaakseen että kaikki toimii varmasti.
- Oletteko te kenties...it-tuki?
- No siis kyllä joo...
- Hyvänen aika, miten nämä paperit aina ovat niin sekaisin. Pyydän tuhannesti anteeksi, herra. Jos saan pyytää, voisitteko mennä tuosta ovesta tuolla, herra?
- ...Okei...
- Kiitos, herra. Teistä pidetään hyvää huolta siellä, herra.
- Hei mitä tämä nyt on? Miksi tuo saa mennä ja me muut jökötetään täällä?
- Ettekö te tiennyt kuka hän oli?
- No se oli joku rupunen it-hemmo joka me saatiin firmalta kun me haluttiin että me päästään ihan varmasti nettiin keskellä Tyyntä Valtamerta.
- Huumorimiehiä, huomaan?
- Kuka tässä vitsaili?!
- Aivan aivan...no joka tapauksessa meillä on erikoissopimus it-tuessa työskennelleiden suhteen.
- Ja mikä se oikein on? Varmasti kerron Karpolle!
- Koska it-tuessa työskennelleillä on ollut jo helvetti maan päällä, heitä ei uskalleta päästää täällä "alas", koska heistä tulisi Pirun hyviä palvelijoita. Huomasitteko muuten, sanoin "Pirun" isolla p:llä, siis tarkoittaen että...
- Joo joo joo, ei kuule kiinnosta ollenkaan. Me ollaan niin tärkeitä ihmisiä, että me halutaan vähintään sama kohtelu kuin tuollakin oli.
- Se kyllä järjestyy, sillä kuten sanoin, meillä on erikoissopimus.
- No hyvä, miten tämä nyt sitten toimii?
- Muistatteko kun viimeisimmällä ulkoistuskierroksellanne teidänkin firmassa sanottiin että "ulkoistetaan kaikki helvettiin"?
- Siis eihän me muuten oltaisi saatu meidän osinkoja, niin että mitä sitten?
- Noh, niinhän siinä sitten kävi. Halvin työvoima löytyi sieltä.
- Mitä sitten? Mitä se meitä koskettaa?
- No tuota siis...sanotaanko näin: tulette varmasti tykkäämään siellä työskentelystä, taukoja saa pitää tasaisin välein, seuraa riittää ja kahvi on kuumaa ja pirun hyvää. Heh, huomasitteko, nyt sanoin "pirun" pienellä p:llä enkä...
- Mitä! Ihan varmasti kyllä nyt soitan Karpolle!
- Niin, jos jotain positiivista haluatte tilanteesta nähdä, niin siellä pyörii jättiruuduilla koko ajan Karpon parhaat. Kai kaikki muuten kävivät vessassa ennen tänne tuloa? Seuraava tauko on puolen ikuisuuden päästä.

5 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

(läiskyttää etutassujaan vastakkain)

(kahta; yhdestä ei kuuluisi ääntä)

Polga kirjoitti...

Eheheeh, tämä komppaa kipeillä jaloillaan...

T kirjoitti...

Zepa & Polga: Kiitos kiitos, kanssakumppanini maaorjuuden modernissa versiossa ;)

Tahtoisin muuten tässä vaiheessa lähettää terveisiä inspiraation lähteille:

- Mokkula-mainosten tekijöille, joiden vuoksi saamme taas vastailla koko lomakauden tyhmiin kysymyksiin siitä, että miksi kokoillan elokuva ei lataudukaan verkosta salamannopeasti mökillä Haltiatunturin kupeella, vaikka "mainoksessa sanottiin että salamannopeaa siirtoa missä vain".

- Asiakkaillemme, jotka tulivat aikoinaan alalle, koska se oli niin kiihkeä, alati muuttuva ja seurasi aikaansa.

NYT sitten he pillittävät puhelimessa korvaani kun ala onkin EDELLEEN kiihkeä, alati muuttuva ja aikaansa seuraava.

- Sille ulkomaalaistirehtöörlle, jolla oli cojones kutsua minua "kollegaksi" ja kertoa kuinka heillä pellefanttimaassa keräännytään näin juhannuksena tolpan ympärille juhlimaan ja tanssimaan nauhojen sekä maailman vahvimman nallen kanssa
(maan ja tittelin nimet muutettu viattomien suojelemiseksi, kaikki muu ikävä kyllä totta).

Minun kollegani ovat joka päivä täällä mudassa, veressä ja muistikorteissa vierelläni, sinä olet minulle joku kauppiksen pelle puvussa ja/tai pellepuvussa lasitornissa.

Mutta oikeasti: työangstailu riittää täällä, ja jatkamme aivan jonnekin muualle :)

Anonyymi kirjoitti...

oppineet paljon

T kirjoitti...

Anonyymi: meillä kävi äsken konsultti talosta jonka rakensi Sarasvuo opettamassa miten isin olisi pitänyt (sensuroitu) aikoinaan.
Tämä teksti on siis tällä hetkellä yllättävänkin ajankohtainen...