Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista: avajaiset

Jos tahdotte tietää mitä viikonloppuna tarkalleen ottaen tapahtui, en osaa vastata siihen. Jotenkin viikonlopun yllä leijuu suuri musta unohduksen pilvi, joka ei anna läpäistä itseään.

Ilmeisesti minulla kuitenkin on ollut hauskaa, sillä tänään sain "kiitos tilauksestasi"-lahjana ensimmäisen Trendi-lehden, mikä selittää heräämiseni kännykkä kädessä ja puhelintiedoissa olleen "yksi vastattu puhelu: tuntematon numero". Vielä kun tietäisin mistä tämä koko vartalon ympäröivä hämähäkkimies-asu-tatuointi on tullut...

Ehkäpä avajaisista napatut kuvat voisivat hiukan valottaa asiaa; pyrin selittämään jokaisen kohdalla parhaani mukaan mitä niissä tapahtuu.




1. Kuva: tämä on helppo. Kuten näette, meillä on tarjolla pullaa ja sumppia, ja teetä sekä muunkinlaista nisua. Pyrimme siihen asiakkaat kokevat itsensä tervetulleiksi, joten jatkamme ainakin kahvi- ja tee-tarjoilua tulevaisuudessakin.



2. Kuva: Värimaailma kaupassa on oranssi-violetti-vihreä, eli tarkoituksena on olla sarjakuvamainen, 70-lukulaisella tavalla.Kiinnittäkää muuten huomionne samalta aikakaudelta oleviin lamppuihin, ne saattavat aiheuttaa muistivälähdyksiä lapsuudesta/edellisesta elämästä.


3. Kuva: Aloitetaan vasemmalta. Siinä on sohva, jossa saa istua, juoda kahvia/teetä/mitä pöydänjalasta löytyi, lukea sarjakuvia ja muutoinkin levätä.
Takana on seinä, ja siinä ikuistettuna Lepakkomies, joka suojelee meitä.

Edessä on Pertti "Veltto" Virtanen, joka on elämässään ehtinyt vaikka mihin, jopa Turun Sarjakuvakaupan avajaisiin. Hän esiintyi eduskuntatyönsä ohessa paikallaolijoille, vaikka meillä onkin tiukka "EI Stairway to heaven-kappaletta!"-kielto päällä.


4. Kuva: Sitä voisi luulla että maton hankinta on helppoa. Tavallaan, mutta yrittäkääpä hankkia tietyn aikakauden matto tietyllä aikavälillä tiettyjen kulkuyhteyksien avulla, niin opitte mitä on extreme-matonhankinta. Siksi saanen esitellä: matto. Kiitos huomiostanne, voimme jatkaa.


5. Kuva: Milla Paloniemi, yksi omistajista, esitti avajaisissa kappaleensa "kiroilulaulu".

Itse en päässyt sitä kuulemaan, mutta silminnäkijöiden todistusten mukaan ilma oli jotenkin muuttunut sinisemmäksi, maali hänen selkänsä takana oli kupruillut, maitokahvi oli muuttunut pikakahviksi ja aikuiset miehet olivat itkeneet.
Yritin myöhemmin ehdottaa josko kappaleen voisi julkaista soittoäänenä cover-bändin esittämänä, mutta idea ei saanut kannatusta koska nykyaikainen kännykkäteknologia ei ole vielä valmis siihen.

Paperia (siis ennen sen itsestään tuleensyttymistä) muuten ei pitele sen vähempää kuin Anni Nykänen, Mummo-sarjakuvan tekijä.

Tällaista oli avajaisissa, toivottavasti olitte mukana tai ainakin tulette tutustumaan kauppaan!

Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista: henkilökohtaisempi ote

Jos tulitte vasta nyt aallon kyytiin, lukekaa ensin edellinen blogimerkintä ennen rantaan ajautumistamme.

(Kirjoitan tätä pseudokuumeessa, eli yritän pitää ajatukseni kasassa, mutta Godzillan läheisyys on ilmeistä. Vau, tästähän tulee hauskaa...)

Mikä saa jonkun alkamaan sarjakaupan osakkaaksi? Onko se seksi, valta, raha vai maine?

Seksi: ikävä paljastaa totuus, mutta toisin kuin miestenlehtien lukijakirjeiden tarinoissa annetaan ymmärtää, todistetut tapaukset jossa mallimitoissa oleva sarjakuvapiirtäjär tulee sarjakuvakauppiaan luokse ja kertoo että on valmis tekemään mitä vain, siis ihan mitä vain saadakseen tuotoksensa myyntiin, ovat harvassa.

Jos pitäisi antaa arvio, enemmän on todistettuja joulupukki-keikkoja, joissa pukin tilannut henkilö on halunnut tietää tarvitseeko pukki apua pussien tyhjentämisessä?

Valta: sarjakuvakauppa on terapiahoitola, jonne kaikkien kiusaamaat nörtit tulevat saamaan pönkitystä itsetunnolleen kysymällä mielipidettä sarjakuvalehden vuosikymmenen takaisessa vuosikerrassa olleesta epäloogisuudesta (sivulla 6, ruutu 3, vasen alanurkka).
Tämän jälkeen he sitten antavat ymmärtää kauppiaan alan tuntemuksen olevan alle yleisesti piireissä hyväksyttyjen standardien.

Ja sinä hymyilet koko ajan kahvin tummentamien hampaidesi läpi, sillä ehkä jo ensi kerralla tuo nörtti kuluttaa kaupassa muutakin kuin hermojasi ja lattiavahausta.

Raha: toisin kuin kuvitellaan, emme ole suunnitelleet lähtevämme viettämään Bora Boralle seuraavia pikkujouluja ansaittuamme ensimmäisen miljoonamme alle 30-vuotiaina joko myymällä sarjakuvia tai vakuutuspetoksella, johon liittyy takahuoneessamme ripustusta odottanut aito Rembrandt.

Jos kauppa alkaa pyöriä omillaan, ja voimme maksaa myyjille jotain, olemme tyytyväisiä.

Maine: Toki mukana on mainekkaita sarjakuva-taiteilijoita kuten Milla Paloniemi, mutta loppujen lopuksi ainoa lopputulos on se, että kaikki vain sanovat "ai Milla oli mukana suunnittelemassa tätä kauppaa? Ajattelinkin sanoa että onpas "millainen" ulkoasu, heh heh! Tajusitsä: millainen! Hörhörhörhör!"

Enemmän faneja on sarjamurhaajilla kuin sarjakuvakauppiailla.

Mikä siis saa jonkun ryhtymään sarjakuvakauppiaaksi? Rakkaus sarjakuvaan.

Tieto siitä että jos sinä et levitä sanaa ihmisten pariin sankarista joka osaa lentää, oikeudenpuolustajasta joka pukeutuu lepakoksi tai miehestä ilman pelkoa ja niin monesta muusta joka ruokkii mielikuvitusta, kuka sen tekee?

Sen vuoksi tulkaa käymään Turun Sarjakuvakaupan avajaisissa ja niiden jälkeenkin.

Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista:

Kauppa sai alkunsa, kun yhdeksän sarjakuva-alan harrastajaa ja ammattilaista löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät perustaa osakeyhtiön, joka tulisi pyörittämään sarjakuviin ja sarjakuvaan liittyviin tuotteisiin keskittynyttä erikoisliikettä.

Osakeyhtiön puheenjohtaja Petteri Oja visioi, että haaveena olisi tehdä tilasta turkulaisille sarjakuvaihmisille oma "sarjakuvakeskus".

Tulevaisuudessa Turun Sarjakuvakaupassa, tuttavallisemmin TurSKassa, tullaankin näkemään muun muassa sarjakuvien originaalinäyttelyitä, järjestämään sarjakuva-aiheisia tapahtumia sekä tullaan tarjoamaan sarjakuvantekijöille työtiloja.

Sarjakuvakauppa avautuu myös verkossa, nettikaupasta voi tilata kaupan valikoimassa olevia tuotteita kaikkialle Suomeen.

Turun Sarjakuvakaupan perustamisen taustalla on jo aiemmin tiloissa toiminut sarjakuvakauppa Underground Ullakko, jota Oja on pyörittänyt yksinään vuoden 2007 syksystä alkaen.

Samoissa tiloissa vuodenvaihteessa lopettanut levykauppa aiheutti lopettamispäätöksellään uudistumispaineita Ojan kaupalle ja osakeyhtiön perustaminen vastasi uudistumisen tarpeeseen. Isommalla porukalla kauppaa on helpompi kehittää, sarjakuvakustantamo Zum Teufeliakin pyörittävä Oja tuumaa.

Uuden yhtiön taustalta löytyy merkittäviä sarjakuvavaikuttajia.

Kaupan visuaalisesta ilmeestä vastaa Kiroileva siili -sarjakuvastaan tunnetuksi tullut Milla Paloniemi.

Myymälätila hohtaakin nyt uusissa kirkkaissa väreissä. "Turun Sarjakuvakauppa on nimenä varsin retro, joten halusin tehdä ulkoasustakin 1960–70-lukujen henkisen. Väritys peilaa tuon ajan sisustusvärejä ja logossakin on haettu vanhahtavaa ilmettä." Paloniemi toteaa.

Paloniemen kynästä lähtöisin on myös kaupan maskotti, turska-hahmo, joka Paloniemen mukaan on "leppoisa, pujopartainen, jotenkin akateeminen ja hyvin TURKULAISEN näköinen tyyppi."

Muita osakkaita kaupassa ovat muun muassa pitkän linjan turkulainen sarjakuvapiirtäjä Jouko Pukkila (Lampaita), kirjankansista ja mainoskuvituksista tuttu kuvittaja Ossi Hiekkala sekä Turun sarjakuvakerhon puheenjohtaja Aleksi Laine.

-------------------------

Kivijalkakauppa sijaitsee Turun ytimessä, uutta kirjastorakennusta vastapäätä Linnankadulla. Kaupan avajaisia juhlistetaan perjantaina 22.1.2010 kello 12:00 alkaen. Avajaispäivänä ohjelmassa on mm. signeerausta, tarjouksia, tarjoilua ja musiikkia. Tervetuloa!

Vuosikatsaus 2009, osa III

On aika puhua taas mehiläisistä ja kukista.

Internet on kukka ja sen käyttäjät ovat mehiläisiä.

Me imemme ja imutamme internetistä tietoa ja Lostin uusimpia jaksoja.
Vastavuoroisesti autamme internettiä laajenemaan pölyttämällä tai siis teknologia-jargonilla linkitämme sekä vertaisverkkojakelemme.

Molemmat hyötyvät tästä symbioosista: me saamme tietoa ja ajanvietettä, ja internet voi kasvaa.
Senpä vuoksi on aika vilkaista

TOP 10 Internetistä Löytämääni Juttua (Ei Missään Erityisessä Järjestyksessä), Joita Olisin Tahtonut Käyttää Blogissa Vuonna 2009, Mutta En Millään Keksinyt Miten:

1. Testing evolution's role in finding a mate

New York Timesin jutussa kerrotaan tutkijoista jotka ovat kyseenalaistaneet vanhat teoriat parinhakemisesta. Teorian mukaan naiset ovat miehiä tarkempia valinnoissaan, koska naiset tekevät tärkeämpiä valintoja jälkeläisten geenien ja näiden hoidon suhteen.

Uusi teoria kuitenkin on, että itse asiassa valintojen takana ei ole biologia, vaan kulttuuri; mitä enemmän ihmisellä on itseluottamusta, sitä vähemmän kranttuilee valinnoissaan.

Koska miesten oletetaan tekevän aloitteen naisten suhteen, heille kehittyy naisia nopeammin itseluottamusta, ja siten he eivät ole niin valikoivia.

(Niin kovasti kuin tahdoinkin kirjoittaa tästä, niin pelkäsin millaiset kasvovammat syntyisivät lukijoilleni kun he yrittäisivät olla yllättyneen näköisiä, eivätkä ollenkaan sarkastisia, kysyessään ruutujensa edessä "Sinkku? Sinä? Ja bloggaat siitä? Ei kai vaan?! Meinaan jos niin on, niin sittenhän minulla ei ole enää mitään syytä elää...eikun hetkinen, on sittenkin: kuunnella maailman surullisinta, äänettömintä melodiaa, joka kuuluu päästäsi kun tuuli puhaltaa korviesi läpi.")

2. Metapelaaminen

Wikipedian artikkeli kertoo metapelaamisen olevan yksinkertaisesti pelin ulkopuolisen tiedon tai materiaalin käyttöä pelissä tehtäviin päätöksiin vaikutettaessa.

(Minua kiehtoo suunnattomasti idea siitä, millainen olisi blogi blogi sisällä? Mitä jos kertoja-äänen lisäksi olisi toinen puhuja? Millainen siitä oikein tulisi? Luultavasti liian omituinen tai tylsä, sillä tällaiset kokeilut ovat joko mestariteoksia tai keskiverto Salattuje elämien jakso, joten annoin olla.)

3. Onnellinen luku

Voiko luvuilla on tunteita? Näköjään voi jos kyseessä on positiivinen kokonaisluku, jonka numeroiden neliöiden summasta saadaan ennen pitkää 1 jatkamalla seuraavaa prosessia: otetaan positiivinen kokonaisluku ja lasketaan sen numeroiden neliöt yhteen.

(Onkohan tuolla jossain sitten negatiivinen luku, joka olisi tahtonut jatkaa laskemista, mutta mitäpä hyötyä siitäkään oli ollut, sehän ei ole nollaa suurempi?
Ja sitten kaikki muut lohduttaisivat sitä sanomalla että "kyllä sinä tuosta vielä kasvat", mutta syvällä sisimmässään se tietäisi että näin ei koskaan tapahdu tässä aritmeettisessa maailmassa.

Lopulta luku menisi kuitenkin yhteen positiivisen luvun kanssa, mutta negaation kautta molemmista tulisi negatiivisia numeroita, eikä se koskaan pystyisi multiploitumaan.

Liian masentavaa.)

4. Beauty affects men's and women's brain differently

Kun miehet kokevat asioita kauniina, heidän aivoissaan aktivoituvat aivoalueet, joiden tehtävä on havaita kohteita vaaka- ja pystysuunnassa näkökentän alueella.

Naisilla aktivoituvat samat alueet samanlaisen reaktion yhteydessä, mutta tämän lisäksi heillä aktivoituvat alueet jotka liittyvät suhteellisten sijaintien havaitsemiseen eli ylhäällä ja takana, yli ja ali.

Wired-lehden mukaan tämä liittyy esi-ihmisten rooleihin: miesten piti saada kiinni mikä tahansa liikkui ja oli syötävää, naisten taas piti arvioida oliko asia oikeasti näin.

(Haluatteko kuulla sukupuoleen, antropologiaan, aivokurkiaiseen ja seksismiin liittyvän vitsin? Jep, mutta en silti kerro sitä.)

5. The bacon explosion

En suosittele New York Times-lehden linkin avaamista kasvissyöjille. Teille muille kerrottakoon että bacon explosion on periaatteessa lihaa, joka on kääritty pekoniin, maustettu grilli-mausteilla, ja paistettu uunissa.

(Minua tässä kiinnosti se fakta että kyseessä oli pienimuotoinen ruoka-aiheinen meemi eli internet-ilmiö; jutun kirjoitushetkellä yli 16 000 sivua oli linkittänyt reseptiin. Lisäksi...no se oli oikeastaan siinä. The end.)

6. Kova kahvittelu voi johtaa aistiharhoihin

(Tämä blogi. MOT.

Lyhyin blogikirjoitus koskaan.)

7. How to train a husband

Journalisti Amy Sutherland opiskeli eläinten koulutusta vuoden ja näiden oppien perusteella kirjoitti kirjan siitä, kuinka miestä voi kouluttaa. Vinkki: hyvä käytös kannattaa palita joku namulla tai kehuilla.

(Etologia on kauhean kiinnostavaa. Vaikka kaikki tykkäävätkin huutaa olevansa vapaita, eivätkä numeroita (tehden itsestään samalla ohjelmanumeron), loppujen lopuksi me käyttäydymme tiettyjen kaavojen mukaan. Kun nämä kaavat tuntee, sosiaaliset interaktiot ja niihin vaikuttaminen ovat helppoa kuin 4-6-vuotiaille suunnatut sudokut.
Mutta tehän tiesittekin jo kaiken tämän, eikö? Miksi siis saarnata seurakunnalle?)

8. Yes, I suck: self-help through negative thinking

Tutkijat Joanne Wood ja John Lee sekä Elaine Perunovic ovat julkaisseet tutkimuksen, jonka mukaan positiiviseen ajatteluun pakottaminen on pahasta.
Kun ihmiset pakotetaan ajattelumalliin, joka ei ole heille tyypillistä, he ryhtyvät puolustuskannalle ja sitoutuvat entistä enemmän senhetkiseen mielialaansa.

Ratkaisu negatiiviseen ajatteluun on tutkijoiden mukaan niiden hyväksyminen, mutta laajentaminen suurempaan mittakaavaan, jolloin niistä tulee realistisempia.

(Minä oikeasti yritin.
Megan Fox on seksikäs omalla naamalle tunkevalla tavallaan, mutta vaikka olenkin mies, hitto vie minulla on nörtin tarpeet.

Transformersit ovat aivan liian samannäköisiä että niitä erottaisi tappeluissa; en oikeasti tiennyt hurraanko minä nyt Autobotille vai Decepticonille.
Mutta toisaalta Afrikassa on ihmisiä, jotka varmaan olisivat tyytyväisiä siihen, että näkisivät Megan Foxin. Kas noin, heti tuli parempi olo.

En kyennyt kirjoittamaan tästä ilman lopputulosta, jossa sarkasmi lopulta ei olisi dissannut itseään.)

9. Why we stare, even when don't want to

Ihmiset katsovat muita ihmisiä, koska kyseessä on esi-isiltämme peritty reaktio. Haluamme varmistaa että vastaantuleva henkilö ei ole uhka, tai kenties potentiaalinen lisääntymiskumppani.

(Itse en katsele ihmisten kasvoja: minä olen luultavasti 98% ajasta (välillä käyn Turussa) suurin uhka mikä neliömetrejäni uhkaa, lisääntymiskumppania en hae, ja minusta toisten tuijottaminen on tunkeilevaa.

En vain keksinyt tälle suurempaa kontekstia; esim. silmälaput sivulla on niiiiiiin wanha vitsi, että siitä puhuminen olisi kuin kuolleen hevosen silmälappujen potkimista.)

10. Threesome marriages

Yhdysvalloissa jotkut ovat alkaneet harrastaa uudenlaista avioliittoa, eli kolmisin naimisiin menemistä. Tärkein tekijä näissä avioliitoissa ei ole seksi, vaan ihmissuhteista kolmen sellaisen henkilön välillä, joista kaksi ei välttämättä ole mitenkään toistensa kanssa tekemisissä, esim. näyttelijä Tilda Swintonilla.

Kun suhde on virallistettu avioliiton kautta, tällöin etuna tulevat verovähennykset, vakuutukset jne. etuisuudet kaikille kolmelle.

(Sanokaa mitä sanotte amerikkalaisista, mutta ilman heitä maailma olisi paljon tylsempi. Enempää en keksinytkään sanottavaa. Siis sellaista mitä haluaisitte lukea työpaikallanne/päivänvalossa/tietäen että tuonkin kirjoittajalla on nettiyhteys ja paljon vapaa-aikaa.)

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa II

Toisin kuin voi luulla, kaikki mitä aloitan ei aina päädy tänne.

Joka vuosi aloitan kirjoittamaan jotain, tai ainakin luon sille jo otsikon, mutta sitten...tapahtuukin jotain.

Se voi olla omituinen itsekritiikin puuska, sen faktan myöhäinen selviäminen minulle että ymmärtääkseen tämän pointin pitäisi katsoa kaikki Farscapen tuotantojaksot putkeen, tai että jos minä tämän julkaisen, kaikki puolueet kyselevät minua ensi vaaleihin ehdokkaaksi, ja minun on niin vaikea sanoa ei eduskunnan pumpernikkeli-kahveille.

Tänä vuonna näitä tilanteita onneksi tuli vain kaksi kappaletta.

Tietenkin koskaan materialisoitumattomia ideoita on luonnosvihkossani enemmän (se on musta, ja siinä lukee kohokirjaimin "vahinko ja typeryys ovat ihmisen etuoikeus". Pidän siitä suuresti), mutta ne ovatkin sitten huomioita tyyliin "naisten puhetyylien eroavaisuudet Quentin Tarantinon ja Joss "Buffy, vampyyrintappaja" Whedonin välillä" (elän tapahtumarikasta ja vauhdikasta elämää. Ikävä kyllä siitä suurin osa tapahtuu pääni sisällä).

Mutta noihin ehkä vielä palataan, eli nyt pääasiaan:

Kaksi juttua jotka vain eivät jaksaneet

Mikä jutun nimi oli: Blogido

Paljonko sait kirjoitettua: Bloginpitäjien itsekunnioituksen ja muiden kunnioituksen ansaitsemiseksi pitäisi perustaa blogeihin oma kunniakoodisto, blogido.

Mikä tässä oli(si) ollut pointtina: Näin taas pitkästä aikaa Ghost dog: The way of the samurai-leffan.

Siinä tärkeänä osana juonta on samuraiden kunniakoodisto, jonka ihanteiden mukaan samurait elivät ja usein kuolivat. Mitäs jos bloggaajilla olisi vastaavanlainen? Soturin polku on usein yksinäinen tie, ja nyt rehellisesti käsi pystyyn, eikö sama päde suunnilleen joka toiseen bloggaajaan?

Miksi se kuitenkin tyrehtyi alkuunsa: Itse asiassa samurailla ei ollut yhtä kunniakoodistoa, vaan useita, koska jokainen samurai-mestari tahtoi tuoda oman käsityksensä kunniasta maailmaan. Siksi sen muokkaaminen olisi ollut vaikeaa ja työlästä.

Lisäksi se olisi vaatinut enemmän kahvia ja aivotyöskentelyä kuin minulla olisi ollut vatsakalvon kestävyyttä ja/tai aikaa: kokeilkaa itse muokata "kukaan ei ole pelkuri, jos pakenee sadetta katoksen alle tai hölmö jos suojautuu pakkasta vastaan" jotenkin blogeihin sopivaksi vain yhden kahvipannullisen avulla.

Mikä jutun nimi oli: se oli nimetön, ja se muunmuassa vaikutti aiheen hylkäämiseen

Paljonko sait kirjoitettua: Islannissa kaikki tuntevat toisensa

Mikä tässä oli(si) ollut pointtina: Oletteko kuulleet jutun Islantilaisesta pankkitoiminnasta ja miten sitten kävi?

Se olisi sitä kun velkarahalla lähdettiin maailmanomistajan elkein valloittamaan maailmaa. Jos se olisi onnistunut, kaikki muut pohjoismaat olisivat olleet Islannin narttuja.

Ikävä kyllä (siis Islantilaisten kannalta, en tiedä teidän haluukkuttanne olla jonkun Thor Björgolfsson-nimisen tyypin sylikoira) tuli maailmanlaajuinen lam--taantuma, ja pankit halusivat velkansa takaisin. Islantilaisilla 20. vuosisadan viikingeillä ei löytynytkään rahaa, joten...

En koe olevani erityisen vahingoniloinen, mutta se on totta mitä sanotaan: mitä korkeammalta ne putoavat, sitä hauskempi ääni siitä lähtee.

Useampi kuukausi sitten nimittäin HS:n kuukausiliitteessä oli juttua Islannista.
Reportaasissa maalattiin kuvaa maanpäällisestä taivaasta, jossa pointtina oli että kaikki tunsivat toisensa, tai ainakin tunsivat jonkun joka aina tunsi jonkun, ja kaikilla oli siksi niin ältsinmakeen (tuo on oikea adjektiivi. Kysykää vaikka 12-vuotiailta) kivaa, että Islannissa on varmaan maailman suurimmat esiintymät sokerivuoria ja hunajaputouksia.

Voitteko siis kuvitella tilannetta, jossa tunnet tai ainakin tunnet jonkun joka tuntee sen tyypin, joka meni ahneuksissaan aiheuttamaan tilanteen, jossa ilman syytäsi menetät rahasi ja koko maan taloudellinen tulevaisuus on vaarassa?

Jep, kuulemanne hauska ääni oli juurikin tuo pudotus (jälkijäristykset tulivat siitä kun sokerivuori romahti ja hunajaputous kuivui).

Epätodellista tilannetta lisäsi se, että Islantilaiset löysivät väkivallan, ja heittivät kananmunilla pääministerin autoa. Pääministeri ei saanut kuulemma osumia, mutta henkivartijaan osui muutama keltuainen.

Tästä sain idean: mitä jos suuttunut piensijoittaja päättäisi kostaa pääministerille ainoalla tuntemallaan tavalla, eli heittelemällä tätä vapaan kanan munilla, vaikka hänen vaimonsa estelisi häntä, koska munia tarvitaan kakkuun joka tehtäisiin töitä saaneelle sukulaiselle.

Samanaikaisesti pääministeri keskustelisi henkivartijansa kanssa vartijan uudesta smokista, jonka tämä oli saanut ostettua Savillen räätäleiltä viimeisillä rahoillaan uuden työpaikan kunniaksi, ja toivoi että siitä olisi iloa vuosiksi eteenpäin, ja voisi sen avulla auttaa muuta sukuaan, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.

Suuttunut piensijoittaja toteuttaa tekonsa, mutta ei osu pääministeriin, vaan henkivartijaan, joka paljastuu suuttuneen piensijoittajan siskonmieheksi.

Kallis puku pilalla, järjetön kananmunateko omaa sukua kohtaan, tulevaisuus pilalla, kakun valmistus vaakalaudalla...tästä on pohjoismaalaiset traagiset kansantarut tehty.

Miksi se kuitenkin tyrehtyi alkuunsa: Kauanko teiltä kesti lukea äskeinen selitys? Alkoiko teksti olemaan jossain vaiheessa liipalaapadingdonglässynlässyniä?

On syynsä sille miksi oopperoissa kuoleminen kestää puoli tuntia, ja Kauniissa ja rohkeissa yksi iltapäivää kestää kaikki viikon jaksot; koska henkilöhahmojen motiivien ja tekojen selittäminen vie aikaa.

Tuosta olisi tullut 20000-nettisivuinen nykyaikaan siirretty keskiaikainen muinais-saaga. Se taidettiin kirjoittaa jo kerran, sen nimi oli Taru sormusten Harry Potterista jotain, joten en nähnyt syytä keksiä pyörää uudelleen.

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa I

Vuoden aluksi on aika taas aika tehdä normaali katsaus menneeseen ja hämmästellä mitä kaikkea sitä onkaan tullut laitettua vierimään vuorenrinnettä alas.

Lukemisnautinnon optimoimiseksi en yritä tunkea kaikkea yhteen merkintään, vaan ripottelen faktaa ja fiktiota palasina. Ensimmäisenä listaus, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta pitää sisällään seuraavat seikat:

1. Miksi millään mitä tulen kirjoittamaan ei ole mitään merkitystä, enää koskaan, milloinkaan.
Siis vaikka kirjoittaisin kaikki muut elämäntaito-oppaat turhiksi silkalla ilmiömäisyydellään tekevän sadan lauseen pamfletin.

Siis sellaisen joka selittäisi miten toimia zombie-hyökkäyksen sattuessa kun olet housut kintuissa metsikössä aseenasi vain marjapoimuri ja 3 desiä mustikoita, sekä yhdistäisi sen saumattomasti selitykseen siitä kuinka alkoholi on lopullinen tasa-arvon väline, koska sen ansiosta naiset ajattelevat kerrankin enemmän miesten sukupuoli-elimiä enemmän kuin niiden alkuperäiset omistajat, ja raavaat miehet halailevat toisiaan ja itkevät sitä kuinka rumia he ovat.

Ja tuo olisi vasta esipuhe.

2. Joka kerta kun saan sähköpostia tai kommentin, säpsähdän vähän sillä pelkään että hänen asianajajansa ovat viimeinkin löytäneet minut.

3. Ihmettelen oikeasti miten on mahdollista, että googlettajat tulevat blogiini, etsivät haluamaansa 30 sekuntia, lähtevät pois koska eivät löydä haluamaansa... ja palaavat taas takaisin jonkin ajan kuluttua ja noidanympyrä alkaa taas.

4. Googlella on siis oikeasti töissä ihmisiä joiden elämäntehtävä on löytää ihmisten hakukoneeseen syöttämille hakusanoille jokin kohde internetistä? Vau.
Ja minä kun luulin että salaisen agentin hommat olisivat maailman viilein ammatti.

5. Jos hän lukee tätä, olen niin hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin pahoillani.

Vuoden 2009 tärkeimmät hakusanat jolla tähän blogiin eksyttiin:

1. kiira korpi alastonkuvat
2. kiira korpi nude
3. kiira korpi alasti
4. mielenkiinnotonta
5. kiira korpi naked
6. alastonkuvat kiira korpi
7. kiira korpi alaston
8. kiira korpi alastonkuva
9. 01010
10. kiira korven alastonkuvat

Jatkuu...