Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista: avajaiset

Jos tahdotte tietää mitä viikonloppuna tarkalleen ottaen tapahtui, en osaa vastata siihen. Jotenkin viikonlopun yllä leijuu suuri musta unohduksen pilvi, joka ei anna läpäistä itseään.

Ilmeisesti minulla kuitenkin on ollut hauskaa, sillä tänään sain "kiitos tilauksestasi"-lahjana ensimmäisen Trendi-lehden, mikä selittää heräämiseni kännykkä kädessä ja puhelintiedoissa olleen "yksi vastattu puhelu: tuntematon numero". Vielä kun tietäisin mistä tämä koko vartalon ympäröivä hämähäkkimies-asu-tatuointi on tullut...

Ehkäpä avajaisista napatut kuvat voisivat hiukan valottaa asiaa; pyrin selittämään jokaisen kohdalla parhaani mukaan mitä niissä tapahtuu.




1. Kuva: tämä on helppo. Kuten näette, meillä on tarjolla pullaa ja sumppia, ja teetä sekä muunkinlaista nisua. Pyrimme siihen asiakkaat kokevat itsensä tervetulleiksi, joten jatkamme ainakin kahvi- ja tee-tarjoilua tulevaisuudessakin.



2. Kuva: Värimaailma kaupassa on oranssi-violetti-vihreä, eli tarkoituksena on olla sarjakuvamainen, 70-lukulaisella tavalla.Kiinnittäkää muuten huomionne samalta aikakaudelta oleviin lamppuihin, ne saattavat aiheuttaa muistivälähdyksiä lapsuudesta/edellisesta elämästä.


3. Kuva: Aloitetaan vasemmalta. Siinä on sohva, jossa saa istua, juoda kahvia/teetä/mitä pöydänjalasta löytyi, lukea sarjakuvia ja muutoinkin levätä.
Takana on seinä, ja siinä ikuistettuna Lepakkomies, joka suojelee meitä.

Edessä on Pertti "Veltto" Virtanen, joka on elämässään ehtinyt vaikka mihin, jopa Turun Sarjakuvakaupan avajaisiin. Hän esiintyi eduskuntatyönsä ohessa paikallaolijoille, vaikka meillä onkin tiukka "EI Stairway to heaven-kappaletta!"-kielto päällä.


4. Kuva: Sitä voisi luulla että maton hankinta on helppoa. Tavallaan, mutta yrittäkääpä hankkia tietyn aikakauden matto tietyllä aikavälillä tiettyjen kulkuyhteyksien avulla, niin opitte mitä on extreme-matonhankinta. Siksi saanen esitellä: matto. Kiitos huomiostanne, voimme jatkaa.


5. Kuva: Milla Paloniemi, yksi omistajista, esitti avajaisissa kappaleensa "kiroilulaulu".

Itse en päässyt sitä kuulemaan, mutta silminnäkijöiden todistusten mukaan ilma oli jotenkin muuttunut sinisemmäksi, maali hänen selkänsä takana oli kupruillut, maitokahvi oli muuttunut pikakahviksi ja aikuiset miehet olivat itkeneet.
Yritin myöhemmin ehdottaa josko kappaleen voisi julkaista soittoäänenä cover-bändin esittämänä, mutta idea ei saanut kannatusta koska nykyaikainen kännykkäteknologia ei ole vielä valmis siihen.

Paperia (siis ennen sen itsestään tuleensyttymistä) muuten ei pitele sen vähempää kuin Anni Nykänen, Mummo-sarjakuvan tekijä.

Tällaista oli avajaisissa, toivottavasti olitte mukana tai ainakin tulette tutustumaan kauppaan!