Omistettu Elanalle, jolla ei lopulta ollut enää syytä jatkaa.
Toivottavasti hän on löytänyt rauhan kaukana peleistä.
- Hei. R.
- Terve. E.
- Kumpi aloittaa?
- Ole hyvä vain.
- Kiitos. Sinä ihastut ensimmäisenä tukkaani, koska se on niin pitkä.
- Sinä pidät silmieni väristä, jota muistuttaa jotain ihailemaasi filmitähteä.
- Pidät pukeutumistani konservatiivisena, mutta et ylivarovaisena.
- Et voi lakata tuijottamasta aniilinpunaista paitaani.
- Viet minut ensimmäisellä kerralla pihvipaikkaan.
- Syöt vain salaattia ja perunoita lautaseltasi.
- Tajuat vasta myöhemmin että se johtuu vegetarismista.
- Jostain syystä et kuitenkaan suutu tästä, vaan kiität "normaalista poikkeavasta" ja hienosta illasta.
- Sanot että seuraavalla kerralla sinä valitset paikan.
- Ensi kerralla menemme kasvisravintolaan.
- Vaivihkaa mainitset ravintolan ulkopuolella että yleensä käyt tällaisissa paikoissa.
- Onnistut näyttelemään viatonta, vaikka pääsi sisällä kiroat tyhmyyttäsi.
- Ilta tulee olemaan onnistunut.
- Sinusta kuoriutuu varsinainen hurmuri.
- Sinä et ole koskaan ole ollut niin viehättävä kuin sinä iltana.
- Kysyt illan lopussa voisitko päästä vielä käymään luonani vessassa ennen kotiisi palaamista.
- Sinä näyttelet empiväsi mutta oikeasti odotit, ja salaa toivoit, jotain tällaista koko illan.
- Päästät minut kotiisi.
- Sinä viettelet minut, ja annan sen tapahtua.
- Olet ensimmäistä kertaa pitkään aikaan onnellinen.
- Sinä uskot viimeinenkin löytäneesi sen oikean elämääsi.
- Jatkamme tällaista kauan.
- Kumpikaan ei uskalla tehdä tai sanoa mitään, mikä voisi rikkoa tämän lumouksen minkä vallassa olemme.
- Lopulta sinä päätät viedä suhteemme uudelle tasolle.
- Et vastustele kun ehdotan yhteenmuuttamista.
- Yllätyt miten hetken sisimmässäsi tunnet epärointiä ehdottaessasi sitä, mutta pian sinut valtaa hyvän olon tunne, joka pyyhki kaiken muun pois.
- Ohikiitävän tunteen ajan tahtoisit vastustella, mutta se on pian ohi ja unohdat kohta sen koskaan olleenkaan.
- Muutamme yhteiseen asuntoon, joka ei ole aivan sellainen unelmien pilvilinna jota lapsena halusit, mutta ne olivatkin lapsuuden haihatuksia.
- Asunnostamme tulee enemmän sinun näköinen, koska uskot että se on oikeutesi koska laitat enemmän rahaa vaikuttaa sisustukseen.
- Kaikesta huolimatta tunnet olosi onnelliseksi, koska olet viimeinkin rakkaasi kanssa.
- Olet iloinen koska et kuvitellut koskaan pystyväsi tällaiseen.
- Sinusta kaikki on hyvin.
- Sinusta kaikki on loistavasti.
- Kohtaamme ensimmäisen ison kriisin.
- Se pelottaa meitä, koska tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin.
- Sinä sanot että et ole valmis ottamaan yksin syyllisyyttä niskaasi tapahtuneesta.
- Sinä vastaat että tällaiseen tilanteeseen vaaditaan aina useampi tekijä.
- Järkytyt huomatessasi kuinka helposti suutut minulle.
- Et käsitä miksi olet ensimmäisenä vaatimassa minua tilille tapahtuneesta.
- Pyydät minulta anteeksi.
- Lyöt kaiken leikiksi ja vitsailet kuinka sovintoseksi nyt ainakin tulee olemaan mahtavaa,
- Emme kuitenkaan rakastele sinä iltana.
- Emmekä sitä seuraavinakaan.
- Sinä suljet minut pois.
- Et päästä minua enää sisimpääsi.
- Leikkaat tukkasi, koska mielestäsi se on liian vaikea hoitaa niin pitkänä.
- Alat käyttämään värillisiä piilolinssejä, koska sinusta näkösi on heikentynyt.
- Tunnet, että jokin on muuttunut, mutta et osaa laittaa sormeasi siihen.
- Olosi on outo, aivan kuin olisit sairas sisimmässäsi.
- Alat juomaan, vaikka muut eivät tilaisi mitään.
- Alat katsella muita, vaikka olenkin paikalla.
- Et pidä siitä kun flirttailen avoimesti muiden kanssa sinusta piittaamatta.
- Sinusta olen erilainen ja tavallaan pelottava kun alan juomaan.
- Et halua luovuttaa suhteeni, koska uskot minuun edelleen.
- Vaikka miten pieni ja sinnikäs ääni sisälläsi väittää muuta, suurin osa sinusta edelleen pitää minusta, etkä halua erota.
- Alat herättää huomiota juomisellasi, ja sillä millainen sinusta tulee humalassa.
- Pikku flirttisi alkavat muuttua vakavammiksi ja pidemmälle meneviksi.
- Juomisesi alkaa viedä yhä enemmän aikaasi, ja alat sulkea kaiken muun elämästäsi pois.
- Muut alkavat kiinnostaa sinua entistä enemmän ja pikkuhiljaa hylkäät minut.
- Alkoholi vie lopulta kaiken aikasi, ja alat menettää elämäsi hallinnan.
- Sinä petät minua jonkun yhteisen kaverimme kanssa.
- Et enää erota päivänaikaa juomiseltasi, ja käytöksesi muuttuu kaoottiseksi ja kontrolloimattomaksi huolimatta ajasta tai paikasta.
- Suhteita alkaa kertyä lisää ja uskot että en tiedä niistä.
- Toivot että kukaan ei huomaa juomistasi, varsinkaan oma rakkaasi.
- Jonain iltana vietät aikaa baarissa sen illan seuralaisesi kanssa, toivoen että olen jo sammunut.
- Saavut kuitenkin baariin ympäripäissäsi ja huomaat meidät molemmat.
- Yrität esitellä toisen henkilön vanhana opiskelukaverinasi, joka on tullut käymään kaupunkiin.
- Alat huutaa ikäerosta, siitä kuinka ilmeisesti 6-vuotiaatkin aikoinaan pääsivät opiskelemaan.
- Yrität hiljentää minut.
- Sinä et lakkaa huutamasta ja kiinnittämästä kaikkien huomiota meihin.
- Sinä lyöt minua.
- Anteeksi että keskeytän, mutta nyt olisi taas aika vaihtaa partneria. Teillä kyllä näytti tuota juttua riittävän, mutta tiedättehän te miten nämä ryhmäpikatreffit toimivat? Vähän aikaa yhden partnerin kanssa ja sitten vaihdetaan seuraavaan. Mutta hei, teillähän on toistenne tiedot, eli jos nyt syntyi jotain sutinaa, niin voittehan te jatkaa myöhemmin, eikö juu? Eli jos sinä vaihtaisit tähän pöytään, niin seuraava pääsee tähän istumaan, okei? Kivakiva.
- Huomentapäivää, minä olen T.
- Hei, T. Oletko valmis pelaamaan?
lauantai 28. maaliskuuta 2009
torstai 26. maaliskuuta 2009
Väliin henkilökohtaista, osa LXXXV
Kaikki lukemanne käy järkeen lopussa.
Muistakaa vain että sosiologia on "yhteisöllisiä ryhmiä ja yhteiskuntia sekä niiden perustana olevaa yksilöiden käyttäytymistä tutkiva tieteenala" (lähde: Wikipedia).
Minä olen humoristinen ihminen.
En käytä itsestäni termiä hauska, sillä useimpien ihmisten ensireaktio juttuihini on "heh heh, se varmaan kuvittelee vitsailevansa..." ja sitä seuraava reaktio, viiveen riippuessa virkeystasosta, on pienellä viiveellä "Voi ei. Se oikeasti vitsailee!" ja sitä seuraavaa reaktiota odotellessa ehdin jo poistua lämpiön puolelle.
Hauskoilla ihmisillä on helppoa. He kykenevät esittämään kuluneimmankin puujalkavitsinsä niin, että voitte vaikka vannoa että oikeasti kyseessä on bio-kyberneettinen robottilisäke, ja saavat teidät hiljaa ajatuksissanne miettimään miksette itse kykene esittämään kampuraanne samoin?
Humoristiset ihmiset ovat 20. vuosituhannen munkkeja. He ovat henkilöitä, jotka kyseenalaistavat totunnaisia ajattelutapoja samalla kun pukeutuvat ryysyihin ja julistavat sanaansa ihmisille, joista monet eivät jaksa kuunnella.
Merkittävin ero on siinä miten nämä henkilöt suhtautuvat huumoriinsa.
Hauskat ihmiset kohtelevat sitä kuin kallista korua tai vaaleanpunaisia stringejä: sitä väläytetään tarvittaessa tehdä vaikutus, sen pukemiseen on yleensä hyvä syy, ja ehkä jos sinulla käy tuuri, saat olla paikalla kun se riisutaan ja paljastetaan mitä alla on.
Humoristisille ihmisille se on orvaskesi. Minne tahansa se menevätkin, mistä Ojasta heräävätkin, mitä tekevätkään, se seuraa heitä, eikä sitä voi riisua koskaan pois.
Siksi minun on kerrottava seuraava.
Minuun otti yhteyttä deittipalstan henkilö, joka etsii rehellistä ja hyväsydämistä miestä.
Jos olisin tuollainen, olisin luultavasti kertonut hänelle totuuden itsestäni, mutta...minusta oli oikeasti kivaa käydä treffeillä, tavata uusi ihminen ja vaihtaa ajatuksia.
Joten lähetin hänelle viestin jossa kerroin hiukan itsestäni, ja väläytin humoristisia ominaisuuksia.
Onko hän vastannut minulle? Ei, mihin saattaa vaikuttaa se, että hän ei välttämättä johtuen syntyperästään ja Suomessa viettämästään ajasta johtuen ole täysin sinut ensimmäisen kotimaisen kanssa.
Sen vuoksi hänelle voi aiheuttaa lingvistisiä ongelmia mm. kohta, jossa kerroin että en juurikaan nauti alkoholia nykyään, sillä jo kahden lonkeron jälkeen olen pöydällä esittämässä rumaa limerikkiä aiheesta "paljon maailmalta halajan, vaan kadehdi en siiliä/ menee sillä matkoihin kauan ja selkä on yhtä piikkiä/vapaalla ehtii pelata vain marjapussia, ja terät vatsassa on hankala...."
Haluatteko kuulla missä vaiheessa tämä juttu rikkoo vakavuuden painovoiman ja saapuu hauskuuden sfääreihin? Yhteyttä ottanut henkilö opiskelee sosiologiaa, joka siis tutkii mm. henkilöiden käyttäytymistä yhteiskunnassa.
Haluatteko kuulla missä vaiheessa juttu laskeutuu ratkiriemukkuuden kuuhun? Vaikka minuun yhteyttä ottanut henkilö ei siis ole kirjoittanut minulle, useita hänen nimimerkkiään lähellä olevia henkilöitä on käynyt tarkistamassa profiilini.
Teoriani on, että hänen ystävänsä ovat käyneet katsomassa, millainen ihminen oikein kirjoittelee ensimmäiseen viestiinsä sanaleikkejä, joissa yhdistyy keskiaikainen feodaali-järjestelmä nykyaikaiseen ICT-alaan.
Mutta ennen kaikkea tahtoisin uskoa että sosiologeina he varmaan käyvät kovaa keskustelua siitä, millainen yhteiskunta on mahtanut synnyttää jotain kaltaistani.
Voi olla että hän käy lukemassa blogiani, ja tunnistaa itsensä tästä, ja pilaan mahdollisuuteni olla kerrankin elämässäni onnellinen, mutta miksi sitten en voi lakata hymyilemästä?
Muistakaa vain että sosiologia on "yhteisöllisiä ryhmiä ja yhteiskuntia sekä niiden perustana olevaa yksilöiden käyttäytymistä tutkiva tieteenala" (lähde: Wikipedia).
Minä olen humoristinen ihminen.
En käytä itsestäni termiä hauska, sillä useimpien ihmisten ensireaktio juttuihini on "heh heh, se varmaan kuvittelee vitsailevansa..." ja sitä seuraava reaktio, viiveen riippuessa virkeystasosta, on pienellä viiveellä "Voi ei. Se oikeasti vitsailee!" ja sitä seuraavaa reaktiota odotellessa ehdin jo poistua lämpiön puolelle.
Hauskoilla ihmisillä on helppoa. He kykenevät esittämään kuluneimmankin puujalkavitsinsä niin, että voitte vaikka vannoa että oikeasti kyseessä on bio-kyberneettinen robottilisäke, ja saavat teidät hiljaa ajatuksissanne miettimään miksette itse kykene esittämään kampuraanne samoin?
Humoristiset ihmiset ovat 20. vuosituhannen munkkeja. He ovat henkilöitä, jotka kyseenalaistavat totunnaisia ajattelutapoja samalla kun pukeutuvat ryysyihin ja julistavat sanaansa ihmisille, joista monet eivät jaksa kuunnella.
Merkittävin ero on siinä miten nämä henkilöt suhtautuvat huumoriinsa.
Hauskat ihmiset kohtelevat sitä kuin kallista korua tai vaaleanpunaisia stringejä: sitä väläytetään tarvittaessa tehdä vaikutus, sen pukemiseen on yleensä hyvä syy, ja ehkä jos sinulla käy tuuri, saat olla paikalla kun se riisutaan ja paljastetaan mitä alla on.
Humoristisille ihmisille se on orvaskesi. Minne tahansa se menevätkin, mistä Ojasta heräävätkin, mitä tekevätkään, se seuraa heitä, eikä sitä voi riisua koskaan pois.
Siksi minun on kerrottava seuraava.
Minuun otti yhteyttä deittipalstan henkilö, joka etsii rehellistä ja hyväsydämistä miestä.
Jos olisin tuollainen, olisin luultavasti kertonut hänelle totuuden itsestäni, mutta...minusta oli oikeasti kivaa käydä treffeillä, tavata uusi ihminen ja vaihtaa ajatuksia.
Joten lähetin hänelle viestin jossa kerroin hiukan itsestäni, ja väläytin humoristisia ominaisuuksia.
Onko hän vastannut minulle? Ei, mihin saattaa vaikuttaa se, että hän ei välttämättä johtuen syntyperästään ja Suomessa viettämästään ajasta johtuen ole täysin sinut ensimmäisen kotimaisen kanssa.
Sen vuoksi hänelle voi aiheuttaa lingvistisiä ongelmia mm. kohta, jossa kerroin että en juurikaan nauti alkoholia nykyään, sillä jo kahden lonkeron jälkeen olen pöydällä esittämässä rumaa limerikkiä aiheesta "paljon maailmalta halajan, vaan kadehdi en siiliä/ menee sillä matkoihin kauan ja selkä on yhtä piikkiä/vapaalla ehtii pelata vain marjapussia, ja terät vatsassa on hankala...."
Haluatteko kuulla missä vaiheessa tämä juttu rikkoo vakavuuden painovoiman ja saapuu hauskuuden sfääreihin? Yhteyttä ottanut henkilö opiskelee sosiologiaa, joka siis tutkii mm. henkilöiden käyttäytymistä yhteiskunnassa.
Haluatteko kuulla missä vaiheessa juttu laskeutuu ratkiriemukkuuden kuuhun? Vaikka minuun yhteyttä ottanut henkilö ei siis ole kirjoittanut minulle, useita hänen nimimerkkiään lähellä olevia henkilöitä on käynyt tarkistamassa profiilini.
Teoriani on, että hänen ystävänsä ovat käyneet katsomassa, millainen ihminen oikein kirjoittelee ensimmäiseen viestiinsä sanaleikkejä, joissa yhdistyy keskiaikainen feodaali-järjestelmä nykyaikaiseen ICT-alaan.
Mutta ennen kaikkea tahtoisin uskoa että sosiologeina he varmaan käyvät kovaa keskustelua siitä, millainen yhteiskunta on mahtanut synnyttää jotain kaltaistani.
Voi olla että hän käy lukemassa blogiani, ja tunnistaa itsensä tästä, ja pilaan mahdollisuuteni olla kerrankin elämässäni onnellinen, mutta miksi sitten en voi lakata hymyilemästä?
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Väliin henkilökohtaista, osa LXXXIV
En ole enää mies jonka tunsitte.
Ensinnäkin koko viime viikon opettelin hengittämään lauseiden välissä ilman, että se suoranaisesti olisi vaikuttanut ulosantiini. Tämän taidon oppimista edesauttoivat kuumeeni jälkitaudit, tai kuten itse tunnen ne "tulevan lastenkirjani nimi" eli Kirahvi-tason kurkkukipu ja bää däynnä dägää.
Kuten näissä tilanteissa on usein tapana, kirjallinen ulosantini ei ollut sen tasoista, että tahtoisin suoltaa sitä edes nettiin pelkästään päästäkseni kehuskelemaan lähiöbaarissani viisi minuuttia ennen valomerkkiä paikan ainoille kumppanitta jääneille naishenkilöille "hei tytöt, satutteko tietämään että pystyn viihdyttämään kahta ihmistä kerrallaan noin 2, 45 minuuttia? Minulla on siitä blogini kävijatilastot todisteena. Mennäänkö meille katsomaan niitä? Sängylläni on muuten paras valaistus..."
Nyt kuitenkin ääneni on madaltunut viskibassosta kiljuhaitariin, ja pystyn puhkumaan kähinäni jotenkin ihmisten ilmoille ja kehoni räkä-taso on enää 5% kehoni ominaispainosta, joten kykenen taas artikuloimaan faattisen literaalisesti.
Toinen minuun vaikuttava tekijä on alkanut kevät.
Tunnen taas olevani erilaisten tunteiden prisma, joka heijastaa kasvavan auringonvalon vaikutukset helposti käsiteltävään, pitkäveteisesti kirjoitettuun ja harvoja huvittavaan muotoon tänne.
Menköön tämä seuraava ajatuksenpurkaus sen piikkiin:
-------------------------
Kun tulevaisuudessa tullaan miettimään mikä arvo eniten kuvasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua, huomataan että sitä ei ollut. Kaikki yrittivät vain olla jotain mitä eivät olleet.
Ihmiset vastustavat kaikkea uskonnollista vakaumustaan vastaan taistelevaa vedoten moraaliin ja etiikkaan, mutta rikkovat itse omia sääntöjään (Ylen uutiset: USA:n uskonnollisimmissa osavaltioissa katsellaan eniten nettipornoa).
Ihmiset yrittävät esittää olevansa niin kyynisiä ja välinpitämättömiä heikoimmista ja viattomimmista, että tuntuu kuin lapsille kerrottaisiin että jos joku vieras tulee tarjoamaan karkkia ja autoajelua, niin yrittäkää napata karkit kädestä ja juoskaa, mutta jos jäätte kiinni...no siinäpähän opitte elämästä (vau, tuo tulee näyttämään todella hyvältä kunhan joku irrottaa sen asiayhteydestään), mutta silti lastensuojeluun halutaan lisää rahaa.
Ihmiset pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin olisivat ylpeitä siitä, että heillä on velkoja jotka täytyy maksaa helvetissä, koska taivas ei niitä lunasta, mutta siltikään kukaan ei halua kuolla.
Ja minä näyttelen moraalisesti närkästynyttä vaikka kerjään halvat naurut häpäisemällä puolustuskyvyttömien ja asiaankuulumattomien henkilöiden perustavaa laatua olevia ihmisarvoja.
Joten kuka minä olen sanomaan mitään?
----------------------
Viimeisimpinä uuteen minuun vaikuttavana asiana...ostin viimeinkin nenäkarvojen leikkaajan!
Anteeksi, siis "kaksipäisen hygieenisen leikkurin nenän- ja korvien karvojen liikakasvun trimmaamiseen".
En voinut vastustaa pakkausta joka tuntui sanovan suoraan -30%-laatikostaan "hei seilori. Me voisimme pitää hauskaa, ihan vain kahdestaan. Kenenkään ei tarvitse tietää mitään, minusta lähtee alle 79 db. Työnnät minut vain sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos ja samalla pyörittelet minua. Juuri noin, juuri noin, voi aivan juuri noin, sinä olet tainnut harrastaa tätä jo aiemminkin sormellasi? Mutta eihän se korvaa oikeaa asiaa, eihän? Joo, juuri noin ihan noin, noin noin noin, sinähän tykkäät tästä etkö vaan, sano se, sano että tykkäät kun työntelet minua korkeintaan 6 millimetriä sisään, sano vaan, senkin trimmaaja, sano se, trimmaaja sano se! SANO SE! SANOOOOOO!!!!!!!!!!TRIMMAAJAAAAAAAA!!!!!!!"
Olin myyty jo "hei seilori" kohdan jälkeen.
Ensinnäkin koko viime viikon opettelin hengittämään lauseiden välissä ilman, että se suoranaisesti olisi vaikuttanut ulosantiini. Tämän taidon oppimista edesauttoivat kuumeeni jälkitaudit, tai kuten itse tunnen ne "tulevan lastenkirjani nimi" eli Kirahvi-tason kurkkukipu ja bää däynnä dägää.
Kuten näissä tilanteissa on usein tapana, kirjallinen ulosantini ei ollut sen tasoista, että tahtoisin suoltaa sitä edes nettiin pelkästään päästäkseni kehuskelemaan lähiöbaarissani viisi minuuttia ennen valomerkkiä paikan ainoille kumppanitta jääneille naishenkilöille "hei tytöt, satutteko tietämään että pystyn viihdyttämään kahta ihmistä kerrallaan noin 2, 45 minuuttia? Minulla on siitä blogini kävijatilastot todisteena. Mennäänkö meille katsomaan niitä? Sängylläni on muuten paras valaistus..."
Nyt kuitenkin ääneni on madaltunut viskibassosta kiljuhaitariin, ja pystyn puhkumaan kähinäni jotenkin ihmisten ilmoille ja kehoni räkä-taso on enää 5% kehoni ominaispainosta, joten kykenen taas artikuloimaan faattisen literaalisesti.
Toinen minuun vaikuttava tekijä on alkanut kevät.
Tunnen taas olevani erilaisten tunteiden prisma, joka heijastaa kasvavan auringonvalon vaikutukset helposti käsiteltävään, pitkäveteisesti kirjoitettuun ja harvoja huvittavaan muotoon tänne.
Menköön tämä seuraava ajatuksenpurkaus sen piikkiin:
-------------------------
Kun tulevaisuudessa tullaan miettimään mikä arvo eniten kuvasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua, huomataan että sitä ei ollut. Kaikki yrittivät vain olla jotain mitä eivät olleet.
Ihmiset vastustavat kaikkea uskonnollista vakaumustaan vastaan taistelevaa vedoten moraaliin ja etiikkaan, mutta rikkovat itse omia sääntöjään (Ylen uutiset: USA:n uskonnollisimmissa osavaltioissa katsellaan eniten nettipornoa).
Ihmiset yrittävät esittää olevansa niin kyynisiä ja välinpitämättömiä heikoimmista ja viattomimmista, että tuntuu kuin lapsille kerrottaisiin että jos joku vieras tulee tarjoamaan karkkia ja autoajelua, niin yrittäkää napata karkit kädestä ja juoskaa, mutta jos jäätte kiinni...no siinäpähän opitte elämästä (vau, tuo tulee näyttämään todella hyvältä kunhan joku irrottaa sen asiayhteydestään), mutta silti lastensuojeluun halutaan lisää rahaa.
Ihmiset pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin olisivat ylpeitä siitä, että heillä on velkoja jotka täytyy maksaa helvetissä, koska taivas ei niitä lunasta, mutta siltikään kukaan ei halua kuolla.
Ja minä näyttelen moraalisesti närkästynyttä vaikka kerjään halvat naurut häpäisemällä puolustuskyvyttömien ja asiaankuulumattomien henkilöiden perustavaa laatua olevia ihmisarvoja.
Joten kuka minä olen sanomaan mitään?
----------------------
Viimeisimpinä uuteen minuun vaikuttavana asiana...ostin viimeinkin nenäkarvojen leikkaajan!
Anteeksi, siis "kaksipäisen hygieenisen leikkurin nenän- ja korvien karvojen liikakasvun trimmaamiseen".
En voinut vastustaa pakkausta joka tuntui sanovan suoraan -30%-laatikostaan "hei seilori. Me voisimme pitää hauskaa, ihan vain kahdestaan. Kenenkään ei tarvitse tietää mitään, minusta lähtee alle 79 db. Työnnät minut vain sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos ja samalla pyörittelet minua. Juuri noin, juuri noin, voi aivan juuri noin, sinä olet tainnut harrastaa tätä jo aiemminkin sormellasi? Mutta eihän se korvaa oikeaa asiaa, eihän? Joo, juuri noin ihan noin, noin noin noin, sinähän tykkäät tästä etkö vaan, sano se, sano että tykkäät kun työntelet minua korkeintaan 6 millimetriä sisään, sano vaan, senkin trimmaaja, sano se, trimmaaja sano se! SANO SE! SANOOOOOO!!!!!!!!!!TRIMMAAJAAAAAAAA!!!!!!!"
Olin myyty jo "hei seilori" kohdan jälkeen.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Väliin henkilökohtaista, osa LXXXIII: mainostusta ja ilmoitusluontoista
Ensin mainokset alta pois.
Kuulkaas mäyräkoiran pennut sukupuoleen/ikään/ammattioppilaitoksen todistukseen näkemättä!
Nyt on mahdollisuutenne omistaa osa suomalaista kulttuuri-historiallista perintöä, jonka Suomea rakentavien käsienne hellyydellä kohdeltavaksi saamiseksi on kaadettu pyhimpien kansallismaisemamme lehtojen uljaimmat ja suorimmat männyt pokasahalla.
Puhun tietenkin Hemmo: Iskän poika-julkaisusta.
Vaikka tällaista literaalisen mitta-asteikon ylittävää merkkitapausta onkin vaikea pukea pelkiksi kirjainyhdistelmiksi, joita kutsumme sanoiksi, voimme yrittää tiivistää olennaisen:
"Hemmo, iskän poika aloittaa kronologisesti etenevän kovakantisten kirjojen sarjan, joka kokoaa kaikki Hemmo Paskiais -tarinat kauniiksi kirjastoksi. Kirjoihin kootaan niin keräilyharvinaisuuksiksi jo muuttuneet Hemmo-albumit kuin aikoinaan vain Pahkasioissa ja Potseissa julkaistut tarinat."
Hinta 20 €
Eikä siinä vielä kaikki! Niille joille Metallica on liian mainstreamia t-paitaan, ja My little pony on liian rankkaa julkisesti pidettäväksi, on markkinoille tulossa Hemmo Paskiainen-t-paitoja.
Kauhistuta vanhempasi turvallisesti!
Yllätä lapsesi iloisesti!
Kerää kavereidesi kunnioitus!
Havainnoi että kyseessä on Fruit of the Loom Super Premium -laatua oleva tekstiili!
Kaikki tämä ja muutama juttu joka liittyy vastakkaiseen sukupuoleen ja heidän reaktioonsa tähän paitaan, mutta joita emme voi sananvapaudenkaan uhalla kertoa!
Hinta 18 €
Sekä kirjaa että t-paitaa saa ostettua Zum Teufel-kaupasta.
Sitten muihin aiheisiin.
Jos joku on ihmetelly viimeaikaista hiljaisuutta blogini suhteen, niin syynä ovat yksinkertaisesti olleet työkiireet.
En mene hyytäviin yksityiskohtiin, mutta työskentely on tapahtunut työaika-laissa tarkemmin määriteltyn aikana työtilassa, jonka lämpötila on tarkemmin määritelty fysiikan laissa, kohdassa "absoluuttinen nollapiste" ja voin vakuuttaa että se oli "viileetä".
Loputuloksena yritän nyt parantua kurkkukivusta, jonka johdosta kurkkuni on yhtä kipeä ja kuiva kuin beduiinin liikavarpaiden välit (jos tekin tiedätte miten kuiva se paikka on, niin hei...minä en tuomitse).
Jos tilanteesta jotain positiivista on hakemalla haettava, niin kurkku-ongelmani yhdistettynä lyhyeen kuumekauteen saivat minut taas kuulostamaan tältä. Tiedättehän, siltä elokuva-traileri ääneltä, joka kertoo jokaisesta leffasta tyyliin "maailmassa jossa..." tai "aikana jolloin" tai "kun kukaan muu ei uskonut sen mahtuvan...."
Ikävä kyllä tämä on ainakin tähän asti ollut tilapäinen äänihuulien pahoinpitely, joten toivuttuaan äänihuuleni palaavat nopeasti normaaliin vinkumisee ja alan taas kadehtia pikku-oravien piipitystä.
Nuo olivat hyvät uutiset, ja nyt tulevat huonot.
Vaihdan jälleen työpistettäni, mikä saattaa ainakin näin aluksi taas vaikuttaa blogin päivitystahtiini.
Syynä tähän on yksinkertaisesti raha: ihmiset ovat alkaneet huomauttelemaan kuinka olen laihtunut sitten viime näkemän, eli ilmeisesti minun pitää alkaa maksaa parempaa palkkaa kaksoisolennoilleni että heillä olisi rahaa ruokaa. Enhän voi mitenkään sallia että suunitelmieni tässä vaiheessa paljas---hups.
Te ette sitten lukeneet tuota, okei?
Olivatpa syyni siirtyä jälleen MITKÄ TAHANSA PAITSI ÄSKEN MAINITSEMANI, se voi vaikuttaa blogiini näin aluksi. Se ei kuitenkaan toivoakseni ole pitkäaikaista, eli älkää huolehtiko, maailman tilanne ei pääse paranemaan liikaa.
Joko muuten kerroin että kävin taas parturi-kampaajalla? (säästin tämän tänne loppuun että halukkaat voivat nousta ja lähteä esityksestä ennen kuin mädät tomaatit loppuvat ja aletaan siirtyä kaaleihin)
Tai siis parturi-kampaajani poikaystävän käsittelyssä. Hän ei anna hennon impyensä koskettaman toisen miehen ihoa rikkovaa hiuksistoa jos voi sen estää.
Ei hätää: alan ymmärtää hänen puhettaan. Seuraavaksi lyhyt parturi-kampaajani poikäystävä - suomi-sanakirja:
Lyhennetään? - leikataan tukka niin lyhyeksi, että ihmiset luulevat partani työntävän sänkea hassuun paikkaan.
Siistitään? - kuvitelkaa että äskeisen käsittely jälkeen olette saaneet houkuteltua tukkaanne takaisin, ja nyt takaisinpalanneet haivenet leikataan uudelleen pois. Rangaistuksen kera.
Otetaan sivuilta ja takaa? - harva kykenee käyttämään pientä trimmeriä leikkuupuimurin suhteellisella voimalla ja tehokkuudella. Tämä mies voisi tehdä ihmeitä pelloilla, jos hänet päästettäisiin teollisuuskäyttöisten maatalouslaitteiden käsiin. Katsokaa vaikka tukkaani.
Tällä kerralla kuulin uuden termin, mikä oli "siistitään lyhyeksi?". Hämmentyneenä en osannut muuta kuin vastata omassa päässäni miehekkäältä kuulostaneelta vikinällä "...juu..."
Lopputuloksesta vain sen verran, että vaikka tiedänkin että se yksi mielen järkkymisen ensimmäisistä merkeistä, vannon että naiset ovat tuijottaneet kampaustani. Tai sitten pääni yläpuolella leijuvaa puolimetristä, jokeltelevaa vauva-Buddha-patsasta, jonka vain naiset voivat nähdä.
Pari kertaa on tehnyt mieleni sanoa "hei, silmäni ovat täällä alhaalla", mutta vauva-Buddhan mukaan se on epäkohteliasta (minä kyllä kuulen sen).
Yritän kuitenkin varmistaa jo että ensi kerralla pääsen vakituisen parturi-kampaajani käsittelyyn. Koska ystäväni oli mukana samalla parturointi-reissulla (hän pääsi parturi-kampaajani hoidettavaksi), maksoin "ihan vaan sattumalta" meidän molempien leikkaukset.
Kuten selitin ystävälleni myöhemmin, koska maksoin meidän molempien parturi-maksut, parturi-kampaajani poikaystävä alkaa luultavasti luulemaan meitä homoseksuaaleiksi. Täten hän antaa tyttöystävänsä leikata tukkani, koska ei koe minua enää heteroseksuaalisena petona, joka vain odottaa sitä hetkeä jolloin voin upottaa...hampaani hänen neitonsa maidonvalkeaan lihaan.
Lisäksi jos ystäväni ei poista kättään seuraavan kymmenen minuutin aikana sääreni päältä, saatan suutahtaa.
Ensi kertaan.
Kuulkaas mäyräkoiran pennut sukupuoleen/ikään/ammattioppilaitoksen todistukseen näkemättä! Nyt on mahdollisuutenne omistaa osa suomalaista kulttuuri-historiallista perintöä, jonka Suomea rakentavien käsienne hellyydellä kohdeltavaksi saamiseksi on kaadettu pyhimpien kansallismaisemamme lehtojen uljaimmat ja suorimmat männyt pokasahalla.
Puhun tietenkin Hemmo: Iskän poika-julkaisusta.
Vaikka tällaista literaalisen mitta-asteikon ylittävää merkkitapausta onkin vaikea pukea pelkiksi kirjainyhdistelmiksi, joita kutsumme sanoiksi, voimme yrittää tiivistää olennaisen:
"Hemmo, iskän poika aloittaa kronologisesti etenevän kovakantisten kirjojen sarjan, joka kokoaa kaikki Hemmo Paskiais -tarinat kauniiksi kirjastoksi. Kirjoihin kootaan niin keräilyharvinaisuuksiksi jo muuttuneet Hemmo-albumit kuin aikoinaan vain Pahkasioissa ja Potseissa julkaistut tarinat."
Hinta 20 €
Eikä siinä vielä kaikki! Niille joille Metallica on liian mainstreamia t-paitaan, ja My little pony on liian rankkaa julkisesti pidettäväksi, on markkinoille tulossa Hemmo Paskiainen-t-paitoja.Kauhistuta vanhempasi turvallisesti!
Yllätä lapsesi iloisesti!
Kerää kavereidesi kunnioitus!
Havainnoi että kyseessä on Fruit of the Loom Super Premium -laatua oleva tekstiili!
Kaikki tämä ja muutama juttu joka liittyy vastakkaiseen sukupuoleen ja heidän reaktioonsa tähän paitaan, mutta joita emme voi sananvapaudenkaan uhalla kertoa!
Hinta 18 €
Sekä kirjaa että t-paitaa saa ostettua Zum Teufel-kaupasta.
Sitten muihin aiheisiin.
Jos joku on ihmetelly viimeaikaista hiljaisuutta blogini suhteen, niin syynä ovat yksinkertaisesti olleet työkiireet.
En mene hyytäviin yksityiskohtiin, mutta työskentely on tapahtunut työaika-laissa tarkemmin määriteltyn aikana työtilassa, jonka lämpötila on tarkemmin määritelty fysiikan laissa, kohdassa "absoluuttinen nollapiste" ja voin vakuuttaa että se oli "viileetä".
Loputuloksena yritän nyt parantua kurkkukivusta, jonka johdosta kurkkuni on yhtä kipeä ja kuiva kuin beduiinin liikavarpaiden välit (jos tekin tiedätte miten kuiva se paikka on, niin hei...minä en tuomitse).
Jos tilanteesta jotain positiivista on hakemalla haettava, niin kurkku-ongelmani yhdistettynä lyhyeen kuumekauteen saivat minut taas kuulostamaan tältä. Tiedättehän, siltä elokuva-traileri ääneltä, joka kertoo jokaisesta leffasta tyyliin "maailmassa jossa..." tai "aikana jolloin" tai "kun kukaan muu ei uskonut sen mahtuvan...."
Ikävä kyllä tämä on ainakin tähän asti ollut tilapäinen äänihuulien pahoinpitely, joten toivuttuaan äänihuuleni palaavat nopeasti normaaliin vinkumisee ja alan taas kadehtia pikku-oravien piipitystä.
Nuo olivat hyvät uutiset, ja nyt tulevat huonot.
Vaihdan jälleen työpistettäni, mikä saattaa ainakin näin aluksi taas vaikuttaa blogin päivitystahtiini.
Syynä tähän on yksinkertaisesti raha: ihmiset ovat alkaneet huomauttelemaan kuinka olen laihtunut sitten viime näkemän, eli ilmeisesti minun pitää alkaa maksaa parempaa palkkaa kaksoisolennoilleni että heillä olisi rahaa ruokaa. Enhän voi mitenkään sallia että suunitelmieni tässä vaiheessa paljas---hups.
Te ette sitten lukeneet tuota, okei?
Olivatpa syyni siirtyä jälleen MITKÄ TAHANSA PAITSI ÄSKEN MAINITSEMANI, se voi vaikuttaa blogiini näin aluksi. Se ei kuitenkaan toivoakseni ole pitkäaikaista, eli älkää huolehtiko, maailman tilanne ei pääse paranemaan liikaa.
Joko muuten kerroin että kävin taas parturi-kampaajalla? (säästin tämän tänne loppuun että halukkaat voivat nousta ja lähteä esityksestä ennen kuin mädät tomaatit loppuvat ja aletaan siirtyä kaaleihin)
Tai siis parturi-kampaajani poikaystävän käsittelyssä. Hän ei anna hennon impyensä koskettaman toisen miehen ihoa rikkovaa hiuksistoa jos voi sen estää.
Ei hätää: alan ymmärtää hänen puhettaan. Seuraavaksi lyhyt parturi-kampaajani poikäystävä - suomi-sanakirja:
Lyhennetään? - leikataan tukka niin lyhyeksi, että ihmiset luulevat partani työntävän sänkea hassuun paikkaan.
Siistitään? - kuvitelkaa että äskeisen käsittely jälkeen olette saaneet houkuteltua tukkaanne takaisin, ja nyt takaisinpalanneet haivenet leikataan uudelleen pois. Rangaistuksen kera.
Otetaan sivuilta ja takaa? - harva kykenee käyttämään pientä trimmeriä leikkuupuimurin suhteellisella voimalla ja tehokkuudella. Tämä mies voisi tehdä ihmeitä pelloilla, jos hänet päästettäisiin teollisuuskäyttöisten maatalouslaitteiden käsiin. Katsokaa vaikka tukkaani.
Tällä kerralla kuulin uuden termin, mikä oli "siistitään lyhyeksi?". Hämmentyneenä en osannut muuta kuin vastata omassa päässäni miehekkäältä kuulostaneelta vikinällä "...juu..."
Lopputuloksesta vain sen verran, että vaikka tiedänkin että se yksi mielen järkkymisen ensimmäisistä merkeistä, vannon että naiset ovat tuijottaneet kampaustani. Tai sitten pääni yläpuolella leijuvaa puolimetristä, jokeltelevaa vauva-Buddha-patsasta, jonka vain naiset voivat nähdä.
Pari kertaa on tehnyt mieleni sanoa "hei, silmäni ovat täällä alhaalla", mutta vauva-Buddhan mukaan se on epäkohteliasta (minä kyllä kuulen sen).
Yritän kuitenkin varmistaa jo että ensi kerralla pääsen vakituisen parturi-kampaajani käsittelyyn. Koska ystäväni oli mukana samalla parturointi-reissulla (hän pääsi parturi-kampaajani hoidettavaksi), maksoin "ihan vaan sattumalta" meidän molempien leikkaukset.
Kuten selitin ystävälleni myöhemmin, koska maksoin meidän molempien parturi-maksut, parturi-kampaajani poikaystävä alkaa luultavasti luulemaan meitä homoseksuaaleiksi. Täten hän antaa tyttöystävänsä leikata tukkani, koska ei koe minua enää heteroseksuaalisena petona, joka vain odottaa sitä hetkeä jolloin voin upottaa...hampaani hänen neitonsa maidonvalkeaan lihaan.
Lisäksi jos ystäväni ei poista kättään seuraavan kymmenen minuutin aikana sääreni päältä, saatan suutahtaa.
Ensi kertaan.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Katsaus ihmiskunnan suomenkielisten Google-hakukoneen käyttäjien tilasta, osa II
Viimeisimmästä katsauksesta onkin jo jonkin aikaa (voitte tarkistaa sen täältä) , joten tässä uusi Top Ten hakusanoista joilla on tähän blogiin eksytty (suluissa sijoituksen kehitys)
1. mielenkiinnotonta (pysynyt paikoillaan)
2. kiira korpi alasti (pysynyt paikoillaan)
3. mielenkiinnotonta.blogspot.com (uusi)
4. kiira korpi tissit (uusi)
5. taratusholia@yahoo.com (uusi)
6. alastonkuvat (noussut yhden sijan)
7. alastonkuvia (uusi)
8. hassuja paikannimiä (uusi)
9. kiira korpi naked (uusi)
10. kiira korpi+porn pictures ( uusi)
Olen iloinen siitä että ykkösenä on pysynyt se mitä tämä blogi mielestänne tarjoaa pääasiallisesti. Vielä iloisempi olen siitä että terminne sille on "mielenkiinnotonta".
Lisäksi olen huojentunut että uutena sijalle neljä noussut "kiira korpi tissit" viimeinkin ratkaisee minua kauan vaivanneen kysymyksen, eli onko mielestänne Kiira Korven tärkein ominaisuus hänen maitotytön hymynsä, ainutlaatuiset lihaskoordinaatio-kykynsä vai tissit.
Mutta ennen kaikkea olen ilahtunut että olette viimeinkin löytäneet englanninkielen. Lupasin itselleni että kuten seksin jälkeen, en itkisi, mutta...anteeksi...
Kuten muistatte, viimeksi opetin teidät kirjoittamaan "naked pictures of (henkilön nimi tähän)" googleen.
Nyt on sitten seuraavan oppitunnin vuoro.
Että ymmärtäisitte miksi opetan tämän seuraavan tempun teille, tahdon muistuttaa että INTERNETISSÄ, JA TODENNÄKÖISESTI MUUTENKAAN, EI OLE OLEMASSA KIIRA KORVESTA ALASTONKUVIA NYT TAI KOSKAAN PISTE
Nyt kun unohditte jo tuon, menkääpä ja kirjoittakaa "fake naked pictures of (henkilön nimi tähän)" googleen.
Kuten viimeksi, tarkoitukseni oli laittaa linkkinäyte siitä minne päädytte...mutta ikävä kyllä joudun kampaamaan naamani joka aamu, ja minun täytyy silloin pystyä katsomaan itseäni peilistä.
Löytämisen riemua siis.
1. mielenkiinnotonta (pysynyt paikoillaan)
2. kiira korpi alasti (pysynyt paikoillaan)
3. mielenkiinnotonta.blogspot.com (uusi)
4. kiira korpi tissit (uusi)
5. taratusholia@yahoo.com (uusi)
6. alastonkuvat (noussut yhden sijan)
7. alastonkuvia (uusi)
8. hassuja paikannimiä (uusi)
9. kiira korpi naked (uusi)
10. kiira korpi+porn pictures ( uusi)
Olen iloinen siitä että ykkösenä on pysynyt se mitä tämä blogi mielestänne tarjoaa pääasiallisesti. Vielä iloisempi olen siitä että terminne sille on "mielenkiinnotonta".
Lisäksi olen huojentunut että uutena sijalle neljä noussut "kiira korpi tissit" viimeinkin ratkaisee minua kauan vaivanneen kysymyksen, eli onko mielestänne Kiira Korven tärkein ominaisuus hänen maitotytön hymynsä, ainutlaatuiset lihaskoordinaatio-kykynsä vai tissit.
Mutta ennen kaikkea olen ilahtunut että olette viimeinkin löytäneet englanninkielen. Lupasin itselleni että kuten seksin jälkeen, en itkisi, mutta...anteeksi...
Kuten muistatte, viimeksi opetin teidät kirjoittamaan "naked pictures of (henkilön nimi tähän)" googleen.
Nyt on sitten seuraavan oppitunnin vuoro.
Että ymmärtäisitte miksi opetan tämän seuraavan tempun teille, tahdon muistuttaa että INTERNETISSÄ, JA TODENNÄKÖISESTI MUUTENKAAN, EI OLE OLEMASSA KIIRA KORVESTA ALASTONKUVIA NYT TAI KOSKAAN PISTE
Nyt kun unohditte jo tuon, menkääpä ja kirjoittakaa "fake naked pictures of (henkilön nimi tähän)" googleen.
Kuten viimeksi, tarkoitukseni oli laittaa linkkinäyte siitä minne päädytte...mutta ikävä kyllä joudun kampaamaan naamani joka aamu, ja minun täytyy silloin pystyä katsomaan itseäni peilistä.
Löytämisen riemua siis.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Väliin henkilökohtaista, osa LXXXII: treffi-edition (K-18)
Niille jotka valitsevat dvd:nsä takakannen tekstien perusteella: en ole katkera naissukupuolta kohtaan, en aio elää loppuelämääni munkkiluostarissa Pattayalla ryypäten, enkä aio tehdään mitään ennennäkemätöntä pelimies-liikettä ja minulla nyt vaan on ollut kiirettä töissä.
Niille jotka lukevat Turun Sanomien arvostelun ensin: Olen pahoillani jos annoin ymmärtää että deittikumppanini olisi löytänyt polun vuosien mittaan pystyttämieni ja kärsivällisyydellä kasvattamieni suojamuurieni läpi, ja koskettanut jotain mitä en koskaan uskonut edes omistavani, samalla muuttaen kaikki suojamuurini läpinäkyviksi, sekä koskettamansa asian hauraammaksi kuin lumihiutaleen, vain rikkoakseen sen lopulta yhdellä sanalla tai eleellä, ja jättäen minut puolustuskyvyttömänä ja rikkinäisenä kokoamaan palasia yhteen, yrittäen samalla keksiä miten parantua tapahtuneesta, vaikka tiedänkin ettei rikottua saa enää koskaan yhtä ehjäksi kuin aiemmin, eivätkä muurini enää koskaan päästä ketään lähelleni.
Tuo nyt tapahtui jo vuosia sitten.
Itse asiassa minulla oli elämäni kivoin ilta (sori vaan kaikki muut illat), ja tutustuin uusiin asioihin, joita ilman deittiäni en koskaan olisi kokenut.
Minulla oli, yksinkertaisesti, hauskinta aikaa minkä muistan.
Herrasmies vaikenee siitä miten ilta päättyi, joten älkää kertoko hänelle. Kertoisin asiasta toki teille muille, mutta ikävä kyllä Jallu halusi lukijakirjeeseeni yksinoikeuden ja puhetta on ollut filmatisointi-oikeuksista tai ainakin tv-elokuvasta.
Voin kuitenkin paljastaa että todennäköisesti joudun helvettiin, mutta koska työskentelen IT-alalla useiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat lukeneet tai lukevat Harry Potter-kirjoja, paikan yleinen tunnelma ja vieruskumppanit kiirastulessa ovat jo sangen tuttuja.
Lisäksi olen iloinen siitä että Helvetin "ironisten rangaistusten"-osasto on joutunut poistamaan nimeni listalta "neitsyet jotka annetaan itsemurhapommittajille".
Kaiken muun hyvä lisäksi hän tutustutti minut kahvien kokaiiniin, eli espressoon. Olen yrittänyt taistella nyt useamman päivän ajan kiusausta vastaan, mutta edes pikakahvi suoraan suuhun laitettuna ja kuuman veden juominen vesihanasta ei ole antanut samanlaisia kiksejä kuin espresso. Vieroitusväristykset ovat kauheat....
Mutta tietenkin tällaisissa tarinoissa tulee olla onneton loppu, kuten kaikissa kunnon rakkaus-aiheisissa tarinoissa.
Meidän piti mennä syömään uudestaan parin päivän päästä, mutta hän ei ole vielä päässyt yli elämänsä rakkaudesta, eikä tahtonut johtaa minua harhaan, eli suhteemme päättyy tähän.
Ymmärrän häntä: toisinaan kipu on viimeinen asia joka muistuttaa kokemastamme, eikä siitä aina ole siksi helppo luopua.
Minä tahdoin olla silti vaikka pelkkä ystävä hänen kanssaan, ja mennä syömään ihan kavereina. Hänestä tapaaminen olisi kuitenkin liian aikaisin, ja hän kehotti minua odottamaan, ja kirjoittamaan sitten jos vielä haluaisin.
Periaatteessa siis ihan keskiverto treffi.
Mikä sitten aiheutti minulle itsetutkiskelua?
Koska huomasin pitäväni enemmän antamisesta kuin ottamisesta. Pidin siitä kun sain antaa hänelle niska-, selkä- ja jalkahierontaa ja...sanotaanko näin: maistoin raakaa kalaa ensimmäistä kertaa elämässäni, useammallakin kuin yhdellä tasolla (jep, suoraan helvettiin).
Varsinainen ottaminen...noh, olin valvonut 20 tuntia putkeen, mutta siltikin...ei mitenkään erityistä.
Mikä tässä nyt sitten oli niin kova isku? Koska se vei minulta Pattayan.
Pattaya on ollut mentaali-valikossani kohdassa "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun Pattayalla saat".
Mystinen paikka, missä voin toteuttaa kaikki sisälläni olevan teini-ikäisen salaisimmat halut. Paikka missä kaikki on sallittua ja mistään ei jää kiinni, paitsi erikseen maksamalla.
Nyt se on riistetty minulta.
Jo aiemminkin kunniantuntoni, joka estää mm. viattomien vahingoittamisen ja teineihin sekaantumisen (niistä saa teinix-basilleja, hyi), on estellyt minua tekemästä pelimies-liikettä matkatoimiston kassalla. Nyt...en kykene edes kuvittelemaan itseäni jonnekin missä naisia kohdellaan kuin kylmää lihakimpaletta.
Minä tahdon vain antaa hierontaa ja nautintoa unelmieni naiselle, ja keskustella hänen kanssaan fiksuja.
En oikeasti tiedä mikä minusta on tullut: nainen, homoseksuaali vai aseksuaali (jos saan esittää toivomuksen, niin mielellään nainen, koska se tekisi minusta lesbon, mikä taas tekisi asioista todella mielenkiintoisia. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin sitten mieluummin aseksuaali, sillä minulla ei ole aikaa uusia kokonaan "2-ulotteisten aikakautensa eroottisten kuvastojen kokoelmaa tuleville sukupolville").
Tämä kaikki on niin hyvin hämmentävää, kuten henkinen kasvu kai yleensäkin.
Miten tästä eteenpäin? Noh, minulla on kahden kuukauden päähän kalenteriin merkittynä muistutus kirjoittaa deitilleni. Sitä ennen minulla on suunnitelmia joita olen lykännyt liian monta kertaa eteenpäin, ja joita ajattelin lopultakin alkaa toteuttaa.
Ai seurustelurintamalla? Kyllähän te minut tunnette ;)
Niille jotka lukevat Turun Sanomien arvostelun ensin: Olen pahoillani jos annoin ymmärtää että deittikumppanini olisi löytänyt polun vuosien mittaan pystyttämieni ja kärsivällisyydellä kasvattamieni suojamuurieni läpi, ja koskettanut jotain mitä en koskaan uskonut edes omistavani, samalla muuttaen kaikki suojamuurini läpinäkyviksi, sekä koskettamansa asian hauraammaksi kuin lumihiutaleen, vain rikkoakseen sen lopulta yhdellä sanalla tai eleellä, ja jättäen minut puolustuskyvyttömänä ja rikkinäisenä kokoamaan palasia yhteen, yrittäen samalla keksiä miten parantua tapahtuneesta, vaikka tiedänkin ettei rikottua saa enää koskaan yhtä ehjäksi kuin aiemmin, eivätkä muurini enää koskaan päästä ketään lähelleni.
Tuo nyt tapahtui jo vuosia sitten.
Itse asiassa minulla oli elämäni kivoin ilta (sori vaan kaikki muut illat), ja tutustuin uusiin asioihin, joita ilman deittiäni en koskaan olisi kokenut.
Minulla oli, yksinkertaisesti, hauskinta aikaa minkä muistan.
Herrasmies vaikenee siitä miten ilta päättyi, joten älkää kertoko hänelle. Kertoisin asiasta toki teille muille, mutta ikävä kyllä Jallu halusi lukijakirjeeseeni yksinoikeuden ja puhetta on ollut filmatisointi-oikeuksista tai ainakin tv-elokuvasta.
Voin kuitenkin paljastaa että todennäköisesti joudun helvettiin, mutta koska työskentelen IT-alalla useiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat lukeneet tai lukevat Harry Potter-kirjoja, paikan yleinen tunnelma ja vieruskumppanit kiirastulessa ovat jo sangen tuttuja.
Lisäksi olen iloinen siitä että Helvetin "ironisten rangaistusten"-osasto on joutunut poistamaan nimeni listalta "neitsyet jotka annetaan itsemurhapommittajille".
Kaiken muun hyvä lisäksi hän tutustutti minut kahvien kokaiiniin, eli espressoon. Olen yrittänyt taistella nyt useamman päivän ajan kiusausta vastaan, mutta edes pikakahvi suoraan suuhun laitettuna ja kuuman veden juominen vesihanasta ei ole antanut samanlaisia kiksejä kuin espresso. Vieroitusväristykset ovat kauheat....
Mutta tietenkin tällaisissa tarinoissa tulee olla onneton loppu, kuten kaikissa kunnon rakkaus-aiheisissa tarinoissa.
Meidän piti mennä syömään uudestaan parin päivän päästä, mutta hän ei ole vielä päässyt yli elämänsä rakkaudesta, eikä tahtonut johtaa minua harhaan, eli suhteemme päättyy tähän.
Ymmärrän häntä: toisinaan kipu on viimeinen asia joka muistuttaa kokemastamme, eikä siitä aina ole siksi helppo luopua.
Minä tahdoin olla silti vaikka pelkkä ystävä hänen kanssaan, ja mennä syömään ihan kavereina. Hänestä tapaaminen olisi kuitenkin liian aikaisin, ja hän kehotti minua odottamaan, ja kirjoittamaan sitten jos vielä haluaisin.
Periaatteessa siis ihan keskiverto treffi.
Mikä sitten aiheutti minulle itsetutkiskelua?
Koska huomasin pitäväni enemmän antamisesta kuin ottamisesta. Pidin siitä kun sain antaa hänelle niska-, selkä- ja jalkahierontaa ja...sanotaanko näin: maistoin raakaa kalaa ensimmäistä kertaa elämässäni, useammallakin kuin yhdellä tasolla (jep, suoraan helvettiin).
Varsinainen ottaminen...noh, olin valvonut 20 tuntia putkeen, mutta siltikin...ei mitenkään erityistä.
Mikä tässä nyt sitten oli niin kova isku? Koska se vei minulta Pattayan.
Pattaya on ollut mentaali-valikossani kohdassa "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun Pattayalla saat".
Mystinen paikka, missä voin toteuttaa kaikki sisälläni olevan teini-ikäisen salaisimmat halut. Paikka missä kaikki on sallittua ja mistään ei jää kiinni, paitsi erikseen maksamalla.
Nyt se on riistetty minulta.
Jo aiemminkin kunniantuntoni, joka estää mm. viattomien vahingoittamisen ja teineihin sekaantumisen (niistä saa teinix-basilleja, hyi), on estellyt minua tekemästä pelimies-liikettä matkatoimiston kassalla. Nyt...en kykene edes kuvittelemaan itseäni jonnekin missä naisia kohdellaan kuin kylmää lihakimpaletta.
Minä tahdon vain antaa hierontaa ja nautintoa unelmieni naiselle, ja keskustella hänen kanssaan fiksuja.
En oikeasti tiedä mikä minusta on tullut: nainen, homoseksuaali vai aseksuaali (jos saan esittää toivomuksen, niin mielellään nainen, koska se tekisi minusta lesbon, mikä taas tekisi asioista todella mielenkiintoisia. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin sitten mieluummin aseksuaali, sillä minulla ei ole aikaa uusia kokonaan "2-ulotteisten aikakautensa eroottisten kuvastojen kokoelmaa tuleville sukupolville").
Tämä kaikki on niin hyvin hämmentävää, kuten henkinen kasvu kai yleensäkin.
Miten tästä eteenpäin? Noh, minulla on kahden kuukauden päähän kalenteriin merkittynä muistutus kirjoittaa deitilleni. Sitä ennen minulla on suunnitelmia joita olen lykännyt liian monta kertaa eteenpäin, ja joita ajattelin lopultakin alkaa toteuttaa.
Ai seurustelurintamalla? Kyllähän te minut tunnette ;)
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Internettiaallinen emansipaatio
Naiset hallitsevat oikeasti 20. vuosisataa.
Tiedän, kuulostaahan se omituiselta kun katselee ympäröivää maailmaa.
Kyseessä on kuitenkin optinen harha, johon sorrumme sen vuoksi, että aivot eivät vaan jaksa kuunnella silmien jatkuvaa ilmoittelua siitä mitä ne oikeasti näkevät. Jossain vaiheessa aivot alkavat vastailemaan automaattisesti "aha", "juu juu", ja "ai että" sekä "katos mokomaa" ja oikeasti pohtivat maailman suurinta alkulukua.
Todellinen valta ei ole sillä joka julistaa itsensä hiekkalaatikon valtiaaksi, vaan sillä jolla on kaikki lelut joilla hiekkalaatikolla leikitään.
Naiset tajuavat tämän jossain siinä samassa välissä kun löytävät vaaleanpunaisen värin ja Bon Jovin. Fiksuimmat heistä eivät myöskään anna ensimmäisen "turvallisesti vaarallisen mutta jotenkin rumasti söpön" ihastuksen kohteen suorittaa automaattisesti itselleen -75 ÄÖ-pisteen ja - 10 ikävuoden henkistä lobotomiaa.
He tajuavat että siinä missä miesten mielestä on kiva kerätä nollia, oikeasti merkittävää on päästä johtamaan nollia (Tekniikka ja Talous 5.3 : Vastuu kiinnostaa naisjohtajia enemmän kuin raha).
Silti, yhteiskunta tuntee lasikatto-ilmiön, ja tykkää puunata sitä läpinäkyvämmäksi, sillä se ääni joka syntyy kun joku osuu siihen...se on kaiken sen puhdistusnesteen ja kipeiden polvien arvoista.
Maailma on kuitenkin muuttumassa, ja fyysinen on antamassa koko ajan tilaa eteeriselle.
Ja internet on jotain mikä kuuluu naisille.
Valta ei siis ole aina selkeää tai suoraa siinä määrin, että sitä välttämättä tajuaisi ja kuten todettua, aivot miettivät kiivaasti luvulle 33661*2^7031232+1 jatkoa, eivätkä ne ehdi analysoimaan kaikkea mitä niille syötetään.
Esimerkiksi deitti-ilmoitukset.
Miesten pitää oikeasti laittaa parastaan peliin ilmoituksessa, ja vaikeinta on tietää mitä "paras" oikeastaan tarkoittaa.
Naisten pitää vain ilmaantua paikalle ja sanoa "hei" ja miehet ovat valmiita hyppimään palavan hula-vanteen läpi.
Kuulostaahan tuo siltä että miehet ovat säälittäviä yksilöitä, jotka ovat valmiita tekemään naisten vuoksi mitä vain, mm. uhraamaan seuraavaan luokkakokoukseen säästämänsä itsekunnioituksen hippusen.
Puolustukseksi täytyy sanoa että me kaikki emme välttämättä ole säälittäviä. Ehkä hiukan surullisia.
Seuraava todiste: vuodelta 2007 peräisin olevan 72% pornoa netistä etsivistä on miehiä ja loput 28 prosenttia ovat (....piiiiiiitkä tauko jännityksen luomiseksi...) naisia.
(Kerrankin voin tarjota YouTube-videon tutkimukseen. Ihan oikeasti. Katsokaa vaikka).
Vaikka kykenenkin pohjaamaan teoriani vain siihen millä tiheydellä tähänkin blogiin on eksytty termin "Kiira Korven alastonkuvat" eri variaatioilla, veikkaan että aika paljon tuosta etsimisestä liittyi sen faktan selventämiseen, miltä tytöt näyttävät alasti ja/tai vaatteet päällä sekä noiden kahden tilan siirtymävaiheissa.
Naiset saavat lisäksi miehiä parempaa palkkaa aikuisviihdealalla (paitsi jos työskentelevät sellaisissa elokuvissa joita täytyy katsella vartti, ennen kuin tajuat että kun tytöt lähtivät heti alussa ja sanoivat että "pitäkääs pojat sitten hauskaa kun me käymme ostoksilla"...he eivät tule enää takaisin, eiväthän?)
Viimeinen todiste: viihdeteollisuus (siis muukin kuin "aikuis"-sellainen) tarvitsee naisia enemmän kuin Mars, Kiina ja min---eräs ystäväni yhteensä.
Miehet ovat helppoja: "jos rakennat sen, he tulevat" on helpoin viisi-sanainen ohje mitä yksikään yritys voi käyttää.
Vaihdat vain "rakennat" sanan tilalle "kutsut/palkkaat/houkuttelet" ja "sen" korvaat sanalla "naiset", niin "he" laajenee tarkoittamaan "miehet ja muutama utelias nainen".
Mutta miten saada loput sukupuolista innostumaan siitä miten jännää on istua monitorin ääressä näppäimistön kanssa ja huudella päässä olevaan mikrofoniin "Ah rlz noob13!!1!!"?
Se on niin monen miljardin taalan kysymys, että inflaatio ei koskaan tule siihen koskemaan.
Viihdeteollisuus on suunnilleen valmis tekemään ihan mitä vain (kyllähän sen jälkeen olo on hetken likainen, mutta viihdeteollisuus on valmis sulkemaan silmänsä ja ajattelemaan nollia palkassaan, ja yleensä se kestää vain muutaman minuutin) saadakseen Frag Dolls-tyylisen, vain naispelaajista koostuvan tiimin, joka houkuttelee naisia pelien pariin.
Naisilla on siis valtaa. Teidän vain täytyy oppia käyttämään sitä.
Hyvää naistenpäivää!
Tiedän, kuulostaahan se omituiselta kun katselee ympäröivää maailmaa.
Kyseessä on kuitenkin optinen harha, johon sorrumme sen vuoksi, että aivot eivät vaan jaksa kuunnella silmien jatkuvaa ilmoittelua siitä mitä ne oikeasti näkevät. Jossain vaiheessa aivot alkavat vastailemaan automaattisesti "aha", "juu juu", ja "ai että" sekä "katos mokomaa" ja oikeasti pohtivat maailman suurinta alkulukua.
Todellinen valta ei ole sillä joka julistaa itsensä hiekkalaatikon valtiaaksi, vaan sillä jolla on kaikki lelut joilla hiekkalaatikolla leikitään.
Naiset tajuavat tämän jossain siinä samassa välissä kun löytävät vaaleanpunaisen värin ja Bon Jovin. Fiksuimmat heistä eivät myöskään anna ensimmäisen "turvallisesti vaarallisen mutta jotenkin rumasti söpön" ihastuksen kohteen suorittaa automaattisesti itselleen -75 ÄÖ-pisteen ja - 10 ikävuoden henkistä lobotomiaa.
He tajuavat että siinä missä miesten mielestä on kiva kerätä nollia, oikeasti merkittävää on päästä johtamaan nollia (Tekniikka ja Talous 5.3 : Vastuu kiinnostaa naisjohtajia enemmän kuin raha).
Silti, yhteiskunta tuntee lasikatto-ilmiön, ja tykkää puunata sitä läpinäkyvämmäksi, sillä se ääni joka syntyy kun joku osuu siihen...se on kaiken sen puhdistusnesteen ja kipeiden polvien arvoista.
Maailma on kuitenkin muuttumassa, ja fyysinen on antamassa koko ajan tilaa eteeriselle.
Ja internet on jotain mikä kuuluu naisille.
Valta ei siis ole aina selkeää tai suoraa siinä määrin, että sitä välttämättä tajuaisi ja kuten todettua, aivot miettivät kiivaasti luvulle 33661*2^7031232+1 jatkoa, eivätkä ne ehdi analysoimaan kaikkea mitä niille syötetään.
Esimerkiksi deitti-ilmoitukset.
Miesten pitää oikeasti laittaa parastaan peliin ilmoituksessa, ja vaikeinta on tietää mitä "paras" oikeastaan tarkoittaa.
Naisten pitää vain ilmaantua paikalle ja sanoa "hei" ja miehet ovat valmiita hyppimään palavan hula-vanteen läpi.
Kuulostaahan tuo siltä että miehet ovat säälittäviä yksilöitä, jotka ovat valmiita tekemään naisten vuoksi mitä vain, mm. uhraamaan seuraavaan luokkakokoukseen säästämänsä itsekunnioituksen hippusen.
Puolustukseksi täytyy sanoa että me kaikki emme välttämättä ole säälittäviä. Ehkä hiukan surullisia.
Seuraava todiste: vuodelta 2007 peräisin olevan 72% pornoa netistä etsivistä on miehiä ja loput 28 prosenttia ovat (....piiiiiiitkä tauko jännityksen luomiseksi...) naisia.
(Kerrankin voin tarjota YouTube-videon tutkimukseen. Ihan oikeasti. Katsokaa vaikka).
Vaikka kykenenkin pohjaamaan teoriani vain siihen millä tiheydellä tähänkin blogiin on eksytty termin "Kiira Korven alastonkuvat" eri variaatioilla, veikkaan että aika paljon tuosta etsimisestä liittyi sen faktan selventämiseen, miltä tytöt näyttävät alasti ja/tai vaatteet päällä sekä noiden kahden tilan siirtymävaiheissa.
Naiset saavat lisäksi miehiä parempaa palkkaa aikuisviihdealalla (paitsi jos työskentelevät sellaisissa elokuvissa joita täytyy katsella vartti, ennen kuin tajuat että kun tytöt lähtivät heti alussa ja sanoivat että "pitäkääs pojat sitten hauskaa kun me käymme ostoksilla"...he eivät tule enää takaisin, eiväthän?)
Viimeinen todiste: viihdeteollisuus (siis muukin kuin "aikuis"-sellainen) tarvitsee naisia enemmän kuin Mars, Kiina ja min---eräs ystäväni yhteensä.
Miehet ovat helppoja: "jos rakennat sen, he tulevat" on helpoin viisi-sanainen ohje mitä yksikään yritys voi käyttää.
Vaihdat vain "rakennat" sanan tilalle "kutsut/palkkaat/houkuttelet" ja "sen" korvaat sanalla "naiset", niin "he" laajenee tarkoittamaan "miehet ja muutama utelias nainen".
Mutta miten saada loput sukupuolista innostumaan siitä miten jännää on istua monitorin ääressä näppäimistön kanssa ja huudella päässä olevaan mikrofoniin "Ah rlz noob13!!1!!"?
Se on niin monen miljardin taalan kysymys, että inflaatio ei koskaan tule siihen koskemaan.
Viihdeteollisuus on suunnilleen valmis tekemään ihan mitä vain (kyllähän sen jälkeen olo on hetken likainen, mutta viihdeteollisuus on valmis sulkemaan silmänsä ja ajattelemaan nollia palkassaan, ja yleensä se kestää vain muutaman minuutin) saadakseen Frag Dolls-tyylisen, vain naispelaajista koostuvan tiimin, joka houkuttelee naisia pelien pariin.
Naisilla on siis valtaa. Teidän vain täytyy oppia käyttämään sitä.
Hyvää naistenpäivää!
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Haiku siitä miksi viime aikoina on ollut hiljaista blogissa
kaikki on hyvin
kerrankin mahtavasti
ei voi kirjoittaa
naurata meitä
universumi tahtoo
minulta jälleen
pellen salaisuus
suru hymyn takana
kipu sisällä
selvä peli siis
universumi sanoo
helppo järjestää
Niin pilvilinna
kuten korttitaloni
rikotaan jälleen
naurata meitä
universumi tahtoo
raunioissani
en kykene
ainakaan vielä
korjaan sydäntä
kerrankin mahtavasti
ei voi kirjoittaa
naurata meitä
universumi tahtoo
minulta jälleen
pellen salaisuus
suru hymyn takana
kipu sisällä
selvä peli siis
universumi sanoo
helppo järjestää
Niin pilvilinna
kuten korttitaloni
rikotaan jälleen
naurata meitä
universumi tahtoo
raunioissani
en kykene
ainakaan vielä
korjaan sydäntä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
