maanantai 23. maaliskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXIV

En ole enää mies jonka tunsitte.

Ensinnäkin koko viime viikon opettelin hengittämään lauseiden välissä ilman, että se suoranaisesti olisi vaikuttanut ulosantiini. Tämän taidon oppimista edesauttoivat kuumeeni jälkitaudit, tai kuten itse tunnen ne "tulevan lastenkirjani nimi" eli Kirahvi-tason kurkkukipu ja bää däynnä dägää.

Kuten näissä tilanteissa on usein tapana, kirjallinen ulosantini ei ollut sen tasoista, että tahtoisin suoltaa sitä edes nettiin pelkästään päästäkseni kehuskelemaan lähiöbaarissani viisi minuuttia ennen valomerkkiä paikan ainoille kumppanitta jääneille naishenkilöille "hei tytöt, satutteko tietämään että pystyn viihdyttämään kahta ihmistä kerrallaan noin 2, 45 minuuttia? Minulla on siitä blogini kävijatilastot todisteena. Mennäänkö meille katsomaan niitä? Sängylläni on muuten paras valaistus..."

Nyt kuitenkin ääneni on madaltunut viskibassosta kiljuhaitariin, ja pystyn puhkumaan kähinäni jotenkin ihmisten ilmoille ja kehoni räkä-taso on enää 5% kehoni ominaispainosta, joten kykenen taas artikuloimaan faattisen literaalisesti.

Toinen minuun vaikuttava tekijä on alkanut kevät.
Tunnen taas olevani erilaisten tunteiden prisma, joka heijastaa kasvavan auringonvalon vaikutukset helposti käsiteltävään, pitkäveteisesti kirjoitettuun ja harvoja huvittavaan muotoon tänne.

Menköön tämä seuraava ajatuksenpurkaus sen piikkiin:
-------------------------
Kun tulevaisuudessa tullaan miettimään mikä arvo eniten kuvasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua, huomataan että sitä ei ollut. Kaikki yrittivät vain olla jotain mitä eivät olleet.

Ihmiset vastustavat kaikkea uskonnollista vakaumustaan vastaan taistelevaa vedoten moraaliin ja etiikkaan, mutta rikkovat itse omia sääntöjään (Ylen uutiset:
USA:n uskonnollisimmissa osavaltioissa katsellaan eniten nettipornoa).

Ihmiset yrittävät esittää olevansa niin kyynisiä ja välinpitämättömiä heikoimmista ja viattomimmista, että tuntuu kuin lapsille kerrottaisiin että jos joku vieras tulee tarjoamaan karkkia ja autoajelua, niin yrittäkää napata karkit kädestä ja juoskaa, mutta jos jäätte kiinni...no siinäpähän opitte elämästä (vau, tuo tulee näyttämään todella hyvältä kunhan joku irrottaa sen asiayhteydestään), mutta silti lastensuojeluun halutaan lisää rahaa.

Ihmiset pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin olisivat ylpeitä siitä, että heillä on velkoja jotka täytyy maksaa helvetissä, koska taivas ei niitä lunasta, mutta siltikään kukaan ei halua kuolla.

Ja minä näyttelen moraalisesti närkästynyttä vaikka kerjään halvat naurut häpäisemällä puolustuskyvyttömien ja asiaankuulumattomien henkilöiden perustavaa laatua olevia ihmisarvoja.

Joten kuka minä olen sanomaan mitään?
----------------------
Viimeisimpinä uuteen minuun vaikuttavana asiana...ostin viimeinkin nenäkarvojen leikkaajan!

Anteeksi, siis "kaksipäisen hygieenisen leikkurin nenän- ja korvien karvojen liikakasvun trimmaamiseen".

En voinut vastustaa pakkausta joka tuntui sanovan suoraan -30%-laatikostaan "hei seilori. Me voisimme pitää hauskaa, ihan vain kahdestaan. Kenenkään ei tarvitse tietää mitään, minusta lähtee alle 79 db. Työnnät minut vain sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos, ja sisään, ja ulos ja samalla pyörittelet minua. Juuri noin, juuri noin, voi aivan juuri noin, sinä olet tainnut harrastaa tätä jo aiemminkin sormellasi? Mutta eihän se korvaa oikeaa asiaa, eihän? Joo, juuri noin ihan noin, noin noin noin, sinähän tykkäät tästä etkö vaan, sano se, sano että tykkäät kun työntelet minua korkeintaan 6 millimetriä sisään, sano vaan, senkin trimmaaja, sano se, trimmaaja sano se! SANO SE! SANOOOOOO!!!!!!!!!!TRIMMAAJAAAAAAAA!!!!!!!"

Olin myyty jo "hei seilori" kohdan jälkeen.

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Hei seilori,

niin, kun sä oot tommonen esteetikko. Mä taas oon pragmaatikko: jos nyt joskus sattuis että kahvit ja piparikaakkelit pyrkisi nenän kautta näppikselle, semoset kolmisen senttiä pitkät nenäkarvat jo kummasti pyydystää isoimmat keksinpalat, jolloin näppis säilyy siistimpänä.

T kirjoitti...

Zepa: niin, mutta kai sinäkin meikkaat? Katsos kun me miehet emme osaa meikata kunnolla; naiset ovat saaneet opiskella nuoresta iästä lähtien meikkaamisen jaloa taitoa.

Pojat taas alkavat sen vasta siinä 15-vuotiaina, kun tuntuu siltä että vastaus siihen kun kukaan ei tajua miltä susta tuntuu, vai tuntuuko susta edes miltään, on mustiin pukeutuminen ja räikeä kajalin käyttö.

Miehet eivät osaa käyttää meikkiä, ihan vaan perusluonteensa vuoksi.

Me sivallamme, te viillätte.
Me haukumme, te kritisoitte.
Pandat kadehtivat meikkaamiamme silmänympäryksiämme, ihmiset luulevat että synnyitte silmäripsienne kanssa.

Nenäkarvojen poisto on meidän voimankäyttöömme suunniteltua meikkausta: mitä ronskemmin, kovemmin ja syvemmälle työnnät, sitä kovempi jätkä omassa mielessäsi olet.

Räkäjarruksi luonto onneksi suunnitteli meille magnumit