maanantai 9. maaliskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXII: treffi-edition (K-18)

Niille jotka valitsevat dvd:nsä takakannen tekstien perusteella: en ole katkera naissukupuolta kohtaan, en aio elää loppuelämääni munkkiluostarissa Pattayalla ryypäten, enkä aio tehdään mitään ennennäkemätöntä pelimies-liikettä ja minulla nyt vaan on ollut kiirettä töissä.

Niille jotka lukevat Turun Sanomien arvostelun ensin: Olen pahoillani jos annoin ymmärtää että deittikumppanini olisi löytänyt polun vuosien mittaan pystyttämieni ja kärsivällisyydellä kasvattamieni suojamuurieni läpi, ja koskettanut jotain mitä en koskaan uskonut edes omistavani, samalla muuttaen kaikki suojamuurini läpinäkyviksi, sekä koskettamansa asian hauraammaksi kuin lumihiutaleen, vain rikkoakseen sen lopulta yhdellä sanalla tai eleellä, ja jättäen minut puolustuskyvyttömänä ja rikkinäisenä kokoamaan palasia yhteen, yrittäen samalla keksiä miten parantua tapahtuneesta, vaikka tiedänkin ettei rikottua saa enää koskaan yhtä ehjäksi kuin aiemmin, eivätkä muurini enää koskaan päästä ketään lähelleni.

Tuo nyt tapahtui jo vuosia sitten.

Itse asiassa minulla oli elämäni kivoin ilta (sori vaan kaikki muut illat), ja tutustuin uusiin asioihin, joita ilman deittiäni en koskaan olisi kokenut.

Minulla oli, yksinkertaisesti, hauskinta aikaa minkä muistan.

Herrasmies vaikenee siitä miten ilta päättyi, joten älkää kertoko hänelle. Kertoisin asiasta toki teille muille, mutta ikävä kyllä Jallu halusi lukijakirjeeseeni yksinoikeuden ja puhetta on ollut filmatisointi-oikeuksista tai ainakin tv-elokuvasta.

Voin kuitenkin paljastaa että todennäköisesti joudun helvettiin, mutta koska työskentelen IT-alalla useiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat lukeneet tai lukevat Harry Potter-kirjoja, paikan yleinen tunnelma ja vieruskumppanit kiirastulessa ovat jo sangen tuttuja.

Lisäksi olen iloinen siitä että Helvetin "ironisten rangaistusten"-osasto on joutunut poistamaan nimeni listalta "neitsyet jotka annetaan itsemurhapommittajille".

Kaiken muun hyvä lisäksi hän tutustutti minut kahvien kokaiiniin, eli espressoon. Olen yrittänyt taistella nyt useamman päivän ajan kiusausta vastaan, mutta edes pikakahvi suoraan suuhun laitettuna ja kuuman veden juominen vesihanasta ei ole antanut samanlaisia kiksejä kuin espresso. Vieroitusväristykset ovat kauheat....

Mutta tietenkin tällaisissa tarinoissa tulee olla onneton loppu, kuten kaikissa kunnon rakkaus-aiheisissa tarinoissa.

Meidän piti mennä syömään uudestaan parin päivän päästä, mutta hän ei ole vielä päässyt yli elämänsä rakkaudesta, eikä tahtonut johtaa minua harhaan, eli suhteemme päättyy tähän.

Ymmärrän häntä: toisinaan kipu on viimeinen asia joka muistuttaa kokemastamme, eikä siitä aina ole siksi helppo luopua.

Minä tahdoin olla silti vaikka pelkkä ystävä hänen kanssaan, ja mennä syömään ihan kavereina. Hänestä tapaaminen olisi kuitenkin liian aikaisin, ja hän kehotti minua odottamaan, ja kirjoittamaan sitten jos vielä haluaisin.

Periaatteessa siis ihan keskiverto treffi.

Mikä sitten aiheutti minulle itsetutkiskelua?

Koska huomasin pitäväni enemmän antamisesta kuin ottamisesta. Pidin siitä kun sain antaa hänelle niska-, selkä- ja jalkahierontaa ja...sanotaanko näin: maistoin raakaa kalaa ensimmäistä kertaa elämässäni, useammallakin kuin yhdellä tasolla (jep, suoraan helvettiin).
Varsinainen ottaminen...noh, olin valvonut 20 tuntia putkeen, mutta siltikin...ei mitenkään erityistä.

Mikä tässä nyt sitten oli niin kova isku? Koska se vei minulta Pattayan.

Pattaya on ollut mentaali-valikossani kohdassa "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun Pattayalla saat".
Mystinen paikka, missä voin toteuttaa kaikki sisälläni olevan teini-ikäisen salaisimmat halut. Paikka missä kaikki on sallittua ja mistään ei jää kiinni, paitsi erikseen maksamalla.

Nyt se on riistetty minulta.
Jo aiemminkin kunniantuntoni, joka estää mm. viattomien vahingoittamisen ja teineihin sekaantumisen (niistä saa teinix-basilleja, hyi), on estellyt minua tekemästä pelimies-liikettä matkatoimiston kassalla. Nyt...en kykene edes kuvittelemaan itseäni jonnekin missä naisia kohdellaan kuin kylmää lihakimpaletta.

Minä tahdon vain antaa hierontaa ja nautintoa unelmieni naiselle, ja keskustella hänen kanssaan fiksuja.

En oikeasti tiedä mikä minusta on tullut: nainen, homoseksuaali vai aseksuaali (jos saan esittää toivomuksen, niin mielellään nainen, koska se tekisi minusta lesbon, mikä taas tekisi asioista todella mielenkiintoisia. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin sitten mieluummin aseksuaali, sillä minulla ei ole aikaa uusia kokonaan "2-ulotteisten aikakautensa eroottisten kuvastojen kokoelmaa tuleville sukupolville").

Tämä kaikki on niin hyvin hämmentävää, kuten henkinen kasvu kai yleensäkin.

Miten tästä eteenpäin? Noh, minulla on kahden kuukauden päähän kalenteriin merkittynä muistutus kirjoittaa deitilleni. Sitä ennen minulla on suunnitelmia joita olen lykännyt liian monta kertaa eteenpäin, ja joita ajattelin lopultakin alkaa toteuttaa.

Ai seurustelurintamalla? Kyllähän te minut tunnette ;)

10 kommenttia:

wooper kirjoitti...

No huh, kiva tietää ettei homma päättynyt ihan totaalikatastrofiin. Säikähdin jo että sait oikein huolella korvillesi.

Vaan niin se taitaa olla että kaikki joutuvat hakemaan sitä oikeaa ja sulla on pullat hyvin uunissa siksi että olet täydellinen kullanmuru. Joku vähän laatutietoisempi daami korjaa kyllä sut pois kuleksimasta, usko pois. :D

Johnu kirjoitti...

You never know when it comes. Älä lopeta erilaisten juttujen tekemistä, ole ihmisten ilmoilla. Elämän loppuun asti on aikaa löytää kumppani. Joo. No jos haluu lapsia ni sit ois hyvä kiirehtiä, mut ei tuo miehellekkää niin iso teema ole.

En tiedä miksi sanoin tuon sinulle, et varmaan kaipaa ohjeita, varsinkaa tollasia ihmeen yleisiä paskalaatusia :D, mutta pitipä perkele taas lukee tuo juttus, yöllä töitten jälkeen silmän sirissä, ku on pakko keskittyä aina ku lukee noita sun juttujas, että varmasti tajuais kaiken :D

Oli tosi hassua lukee, varsinki ku tuo lemmenelämän itseironinen/rehellinen näkökulma on aina kivaa luettavaa.

Toivon, että tuo raaka kala-juttu ei oo sitä mitä mä mietin. Tai siis ei et mä en haluis et se ois sitä, vaan äh, onko se suomekski sitä? :D

Polga kirjoitti...

Kannattaa olla nätisti! Muuten Polga-täti kutsuu päiväkaffelle *muahahaah*, mm. keskustelemaan kalastuksesta ,D

T kirjoitti...

Wooper: Pyydän edelleen anteeksi kun harhaanjohdin teitä :nolo:

Haikussa vaan on se huono puoli, että 5-7-5-tavutus ei anna oikein tilaa minun taidoillani kertoa koko tarinaa, ja oikeasti olen paiskinut kaikki päivät töitä ja yrittänyt selviytyä iltaisin sänkyyn asti, eli en ole jaksanut päivittää blogia.

Tarkoitin muuten mitä sanoin "Internettiaalinen emansipaatio"-kirjoituksessani nettideittailusta: kaverini tyttöystävä sai valehtelematta 600-700 viestiä deitti-ilmoituksensa johdosta.

Näin miehenä on kauhean vaikea kilpailla niiden alfa-urosten kanssa, joilla on varaa poseerata ylävartalo paljaana ilmoituksessaan ja ilmoittaa harrastuksekseen "moottoripyörät, kitaransoitto ja osa-aikainen miesmallina toimiminen".

Mutta que sera, sera ;)

Johnu: Kiitos neuvoista, kaikki ne otetaan vastaan kiitollisuudella :)

Yritän kerätä mahdollisimman paljon erilaisia mielipiteitä, ja sitten niistä muodostaa oman kantani asioihin. Siksi tykkäsin keskustelusta treffeillä :)

Raaka kala-juttu? No söin jotain raakaa kalafilettä (mautonta) ja raakaa kalaa riisiin ja nahkeaan levään käärittynä (mautonta ja narskui hampaissa).

Yritän vain tässä kokeilla uusia vitsejä nyt kun on tullut varmistettua, että en itke ennen, aikana tai seksin jälkeen.

Enkä voi enää myöskään heitellä juttuja siitä miten en ole koskaan rakastellut todella kauniin naisen kanssa kuivalla maalla :huokaus:

Polga: Tiedättekö mikä on todella ironista?

Se että toistelin melko lailla tietyn pisteen saavutettuamme illanvietossamme, että vaikka nyt tarjoankin pitkän kaavan mukaan illallisen ja hauskanpidon ja hieron tässä nyt niskaasi ja selkääsi ja jalkojasi, se ei sitten tarkoita sitä ettäkö antaisin ensimmäisillä treffeillä. Minä EN ole "sellainen" mies.

Ja sitten kävi niin kuin kävi. Herranjestas kuinka minä olen helppo :´(

Kannattaa siis todella harkita tarkkaan noita päiväkaffe-kutsuja ;)

Merituuli kirjoitti...

Viimeistään tuo sushin syöminen paljasti kaiken (vaikka ethän sä mitään ole kieltänytkään). Voi T-rukkaa...

Markiisi kirjoitti...

Etanolivirvokejuomaseuratarjous pysyy voimassa, mutta sinä tarjoat! :D

-T2, JI

T kirjoitti...

Merituuli: KIITOS.

Viimeinkin joku joka tajusi millainen uhraus/kokeilu kalan, ja vieläpä RAA'AN sellaisen, syöminen oli minulle.

Olo on niin likainen...lika ei lähde pois....se ei lähde pois...

Kaiken muun hyvän lisäksi olen alkanut mielestäni laihtua.
Jos siinä kalassa oli suoliloisia, tämä oli sitten virallisesti ensimmäinen & viimeinen kerta kalan kanssa.

Markiisi: joo, minä tiedän miten te (laita haluamasi työllisyyden alan edustaja tähän) olette ilmaisten viinojen perään ;)

Ps. Aika hankkia näköjään uudet lasit. Luulin hetken että Merituulen kommentin oli kirjoittanut Wooper.

Myönnettävä kai se on: tekeväthän nämä voimakkuuksilla vahvistetut aurinkolasit minusta viileen näköisen toimiston tyttöjen silmissä, mutta ei näillä näköjään hommissa pärjää, kun kommentoijatkin menevät sekaisin.

Ninni kirjoitti...

Voin keittää sulle espressoa ja yrittää jutella fiksuja kun käyt taas joskus Turun suunnalla. Hartiani ovat myös ikuisesti hieronnan tarpeessa ja niitä voi vapaasti hyötykäyttää, jos se auttaa vieroitusoireisiin :)

Espressoa ei kannata pelätä. Espresso on ystävä. Hyvä ystävä. Antaudu espressolle. Minä olen juonut sitä yli kaksikymmentä vuotta, ja ajattele vain, kuinka hienoksi ihmiseksi olen sen avulla kasvanut.

tp kirjoitti...

Komppaan Ninniä kaikessa espressoon liittyvässä ja T:tä voin lohduttaa sillä, että sushiin käytetään pääasiassa merikalaa. Loisiahan esiintyy vain makean veden kaloissa. Ymmärrän uhrauksen suuruuden, mutta muistelen, että olet joskus kauan sitten K:n kaupungissa syönyt graavattua lohta...

T kirjoitti...

Ninni: Vien sosiaalisen kalentereni viattomuuden ja korkkaan sen (nyt kun olen iso poika, voin käyttää tällaista kieltä) laittamalla virailukutsusi siihen.

Espresso on todellakin ystävä. Se on totta mitä sanotaan: "once you go espresso, you can never let go".

TP: Kommenttisi tuo mieleen muistoja. Tukahdetettuja muistoja menneestä elämästä ja yhdestäkin tapaamisesta jossa TARJOILTIIN KALALAUTANEN!!!!!!!!!!!!!KALAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!

(29 minuuttia huutamista myöhemmin)

No niin ihmiset, tästä syystä minä en halua muistella menneitä, okei?