Väliin henkilökohtaista, osa LXXXII: treffi-edition (K-18)

Niille jotka valitsevat dvd:nsä takakannen tekstien perusteella: en ole katkera naissukupuolta kohtaan, en aio elää loppuelämääni munkkiluostarissa Pattayalla ryypäten, enkä aio tehdään mitään ennennäkemätöntä pelimies-liikettä ja minulla nyt vaan on ollut kiirettä töissä.

Niille jotka lukevat Turun Sanomien arvostelun ensin: Olen pahoillani jos annoin ymmärtää että deittikumppanini olisi löytänyt polun vuosien mittaan pystyttämieni ja kärsivällisyydellä kasvattamieni suojamuurieni läpi, ja koskettanut jotain mitä en koskaan uskonut edes omistavani, samalla muuttaen kaikki suojamuurini läpinäkyviksi, sekä koskettamansa asian hauraammaksi kuin lumihiutaleen, vain rikkoakseen sen lopulta yhdellä sanalla tai eleellä, ja jättäen minut puolustuskyvyttömänä ja rikkinäisenä kokoamaan palasia yhteen, yrittäen samalla keksiä miten parantua tapahtuneesta, vaikka tiedänkin ettei rikottua saa enää koskaan yhtä ehjäksi kuin aiemmin, eivätkä muurini enää koskaan päästä ketään lähelleni.

Tuo nyt tapahtui jo vuosia sitten.

Itse asiassa minulla oli elämäni kivoin ilta (sori vaan kaikki muut illat), ja tutustuin uusiin asioihin, joita ilman deittiäni en koskaan olisi kokenut.

Minulla oli, yksinkertaisesti, hauskinta aikaa minkä muistan.

Herrasmies vaikenee siitä miten ilta päättyi, joten älkää kertoko hänelle. Kertoisin asiasta toki teille muille, mutta ikävä kyllä Jallu halusi lukijakirjeeseeni yksinoikeuden ja puhetta on ollut filmatisointi-oikeuksista tai ainakin tv-elokuvasta.

Voin kuitenkin paljastaa että todennäköisesti joudun helvettiin, mutta koska työskentelen IT-alalla useiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat lukeneet tai lukevat Harry Potter-kirjoja, paikan yleinen tunnelma ja vieruskumppanit kiirastulessa ovat jo sangen tuttuja.

Lisäksi olen iloinen siitä että Helvetin "ironisten rangaistusten"-osasto on joutunut poistamaan nimeni listalta "neitsyet jotka annetaan itsemurhapommittajille".

Kaiken muun hyvä lisäksi hän tutustutti minut kahvien kokaiiniin, eli espressoon. Olen yrittänyt taistella nyt useamman päivän ajan kiusausta vastaan, mutta edes pikakahvi suoraan suuhun laitettuna ja kuuman veden juominen vesihanasta ei ole antanut samanlaisia kiksejä kuin espresso. Vieroitusväristykset ovat kauheat....

Mutta tietenkin tällaisissa tarinoissa tulee olla onneton loppu, kuten kaikissa kunnon rakkaus-aiheisissa tarinoissa.

Meidän piti mennä syömään uudestaan parin päivän päästä, mutta hän ei ole vielä päässyt yli elämänsä rakkaudesta, eikä tahtonut johtaa minua harhaan, eli suhteemme päättyy tähän.

Ymmärrän häntä: toisinaan kipu on viimeinen asia joka muistuttaa kokemastamme, eikä siitä aina ole siksi helppo luopua.

Minä tahdoin olla silti vaikka pelkkä ystävä hänen kanssaan, ja mennä syömään ihan kavereina. Hänestä tapaaminen olisi kuitenkin liian aikaisin, ja hän kehotti minua odottamaan, ja kirjoittamaan sitten jos vielä haluaisin.

Periaatteessa siis ihan keskiverto treffi.

Mikä sitten aiheutti minulle itsetutkiskelua?

Koska huomasin pitäväni enemmän antamisesta kuin ottamisesta. Pidin siitä kun sain antaa hänelle niska-, selkä- ja jalkahierontaa ja...sanotaanko näin: maistoin raakaa kalaa ensimmäistä kertaa elämässäni, useammallakin kuin yhdellä tasolla (jep, suoraan helvettiin).
Varsinainen ottaminen...noh, olin valvonut 20 tuntia putkeen, mutta siltikin...ei mitenkään erityistä.

Mikä tässä nyt sitten oli niin kova isku? Koska se vei minulta Pattayan.

Pattaya on ollut mentaali-valikossani kohdassa "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun Pattayalla saat".
Mystinen paikka, missä voin toteuttaa kaikki sisälläni olevan teini-ikäisen salaisimmat halut. Paikka missä kaikki on sallittua ja mistään ei jää kiinni, paitsi erikseen maksamalla.

Nyt se on riistetty minulta.
Jo aiemminkin kunniantuntoni, joka estää mm. viattomien vahingoittamisen ja teineihin sekaantumisen (niistä saa teinix-basilleja, hyi), on estellyt minua tekemästä pelimies-liikettä matkatoimiston kassalla. Nyt...en kykene edes kuvittelemaan itseäni jonnekin missä naisia kohdellaan kuin kylmää lihakimpaletta.

Minä tahdon vain antaa hierontaa ja nautintoa unelmieni naiselle, ja keskustella hänen kanssaan fiksuja.

En oikeasti tiedä mikä minusta on tullut: nainen, homoseksuaali vai aseksuaali (jos saan esittää toivomuksen, niin mielellään nainen, koska se tekisi minusta lesbon, mikä taas tekisi asioista todella mielenkiintoisia. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin sitten mieluummin aseksuaali, sillä minulla ei ole aikaa uusia kokonaan "2-ulotteisten aikakautensa eroottisten kuvastojen kokoelmaa tuleville sukupolville").

Tämä kaikki on niin hyvin hämmentävää, kuten henkinen kasvu kai yleensäkin.

Miten tästä eteenpäin? Noh, minulla on kahden kuukauden päähän kalenteriin merkittynä muistutus kirjoittaa deitilleni. Sitä ennen minulla on suunnitelmia joita olen lykännyt liian monta kertaa eteenpäin, ja joita ajattelin lopultakin alkaa toteuttaa.

Ai seurustelurintamalla? Kyllähän te minut tunnette ;)