Väliin henkilökohtaista, osa LXXXVII

Minulla on teoria ja deitti-ilmoitettavaa. Kummasta haluatte kuulla ensin?
Ai. No joka tapauksessa kerron ensin teoriani.

Pitkäaikaisimmat ja kärsivällisimmät lukijani tuntevat loputtoman kamppailuni universumia vastaan.

Teille vasta peliin mukaan tulleille kerrottakoon että tilanne on universumin hyväksi 1000 000 000 - 1 ja tuokin yksi piste tuli säälistä.

Olen tähän asti luullut että universumi yksinkertaisesti yrittää parhaansa mukaan Guantanamoida olemassaoloni parhaansa mukaan. Luultavasti samasta syystä kuin yksityisetsivät repivät vanhoissa amerikkalaisissa leffoissa puhelinluetteloista sivuja, ja jättävät juuri sitä sivua kaipaavan soittajan pulaan.

Mitä jos universumi ei teekään tätä ilkeyttään? Mitä jos se itse asiassa yrittää auttaa minua?

Tämänhetkinen teoria on että universumi on 13,7 miljardia vuotta vanha.

Viimeaikaiset aivotutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että ihmisaivot saavuttavat todellisen kypsyytensä vasta noin 20-vuotiaina. Vasta tuon iän jälkeen ihmisapinoilta voi odottaa edes jossain määrin älykästä toimintaa, olettaen siis että tuohon mennessä sitä ei ole tyhmyyttä...tyhmennetty.

Mitä jos universumi on siis vasta kehittymässä täyteen tietoisuuteensa, ja tällä hetkellä se vain yrittää samaa kuin me muutkin kaikilla elämämme osa-alueilla ennen 20:tä ikävuottamme eli sohimme pimeässä puolisokeina ja toivomme osuvamme oikeaan.

Seuraava kysymys luonnollisesti on miksi universumi erityisesti haluaisi minun parastani?

Tämä kuulostaa nyt itsekehulta, mutta olen pyrkinyt pitämään luonnon siistinä.

(Välikysymys: millaista energiajuomaa nykyään myydään kaupoissa, kun sen juojat eivät jaksa viedä tyhjää tölkkiä kymmenen metrin päähän roskikseen?)

Loppuajan olen toki mm. suunnitellut keskikokoisen valtion kaappaamista valtani alle luomieni geneettisesti ylivertaisten ja ennen kaikkea äänestysikäisten yli-ihmisarmeijan sotilaideni avulla, mutta universumi tuntuu arvostavan roskienkeruutani enemmän.

Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta olen alkanut löytämään pieniä tai isoja muovipusseja aina kävelylle tai lenkille lähtiessäni, aivan kuin joku haluaisi että kerään roskia enemmän.

Itse olisin hyvin tyytyväinen elämään, jossa jännittävin asia olisi B-luokan putkien korina.

(On olemassa kolmen luokan putkien korinaa, jaoteltuna elokuvien mukaan.

A-luokan putkien korina on sitä, kun elokuvan kaksi ensimmäistä vuorolausetta ovat:
- Oi. Herra putkimies. Putkeni ovat todella kunnon hoidon tarpeessa. Toittehan isoimman työkalunne?
- Totta kai. Haluatteko nähdä sen tuolla sängyn luona?

B- luokan putkien korina on sitä, kun vuorolauseet ovat:
- Vannon, kuulostaa ihan siltä kuin tuolla putkistoissa olisi jotain elävää!
- Hahhah, älkääs nyt viitsikö. Siellä on vain jotain likaa. Antakaas kun laitan paljaan ja puolustuskyvyttömän käteni tuonne yhdistettyyn likaviemäri/jätemyllyyn.

C-luokan putkien korina on sitä kun vuorolauseet ovat:
- Hei, olet kuulema uusi etsiväpartnerini. Olen Hukka.
- Kyllä, olen uusi tässä poliisipiirissä, nimeni on Putki.

Kaikissa tapauksissa kannattaa pitää yksi käsi vapaana, joskin eri syistä.)

Universumi kuitenkin on sitä mieltä että minua ilmiselvästi pitää rohkaista kokeilemaan uusia ja ennenkokemattomia asioita. Ja se tekee sen epäkypsän 13-vuotiaan pennun innolla ja taidolla.

Ai niin, olihan minulla deitti-ilmoitettavaakin.

Kohtasin netissä naisen, joka on hauska, fiksu, pitää luonnosta, kuntoilusta, ja omaa lanteet joilla voisimme yhdessä luoda uuden ihmisrodun jossain missä Suomen ajastaan jäljellejääneet eugeniikan lait eivät sido meitä, esim. Brasiliassa, Ahvenanmaalla tai Haaparannalla.

On vaan yksi pikku mutta.

Hän asuu vähän syrjässä, tai no miten sen nyt ottaa, 280 kilometriä lähimmästä isosta kaupungista.

Joka muuten siis on Novosibirsk Venäjällä.

Lopetan roskienkeräämisen huomenna.