Sinne, tänne ja takaisin, osa II - 15 asiaa reissusta, osa 6

Kafkatus-käyrä on taas nousussa.

Jos olette ihmetelleet hiljaisuuttani tässä blogissa alkuviikosta, niin syynä on tilanne johon olen joutunut.

Sain maanantaina kuulla että erään alan maailman johtava yritys on asettanut minut mustalle listalle, eli en saa käyttää heidän palveluitaan.

Yleensä tuolle listalle joutuu jos epäillään rahanpesusta, asekaupasta, valkoisesta orjakaupasta, pimeästä kissanpentujen välittämisestä tai terrorismista, mutta asianajajani neuvosta en mielestäni ole syyllistynyt mihinkään tuollaiseen.

Olen yrittänyt selvittää asiaa koko alkuviikon, mutta paikallinen asiakaspalveluhenkilöstö on kertonut että hekään eivät tiedä syytä listalle päätymiseen. Heidän tietokoneensa vain ilmoittaa että minua ei voida palvella.

Voinko päästä listalta pois? Voin kuulemma lähettää vapaamuotoisen kirjeen, valitsemallani kielellä sähköpostiin, mutta mikään ei takaa että saisin vastausta tai että minut otettaisiin takaisin palvelun piiriin.

Miksi siis joku on laittanut minulle tällaiselle esto-listalle?
Pelkään että kyseessä on vähän sama asian kuin kysyisitte miksi Jumala sallii maailman pahuuden, sodat, nälänhädän ja kuoleman?

Koska hän voi.

Siksipä tämänkertainen merkintä liikkuu yhtä paranoideissa tunnelmissa.

6. 31.12.1983, klo 23.59.59

Jotkut väittävät että Iso-Britannian on liukumassa teoksesta "1984" tutuksi valvonta-yhteiskunnaksi, jossa "Isoveli" valvoo kaikkea.

Tämä ei pidä täysin paikkaansa.
Pikemminkin Iso-Britannia on muuttumassa mummolaksi vuodelta 1974, 1994, 1964 tai vaikka 2004.

Kuitenkin sellaiseksi vuodeksi milloin olitte vielä pieni ja avuton, ja turvallisin paikka maailmassa oli mummon syli (siis keskiverto-ihmisille, ei todellakaan tämän blogin keskivertolukijoille jotka rakensivat ensimmäisen ydinsuojansa hiekkalaatikolla).

Yhteiskuntaa ei nimittäin valvo isoveli, vaan isoäiti.

Briteille asia selitetään siten, että ei valvontakameroita ole kaikkialla siksi että heitä valvottaisiin.

Itse asiassa ne ovat kaikkien turvana; jos joku ei näkisi jatkuvasti mitä tapahtuu, jotain pahaa pääsisi tapahtumaan, ja emmehän me sitä halua, emmehän?

Jokaiselle metroasemalla ja metrojunassa oli ilmoituksia joissa muistutettiin mm. että rullaportaissa ei saa kikkailla, sillä se voi johtaa loukkaantumisiin (viime vuonna näin-ja-näin monta onnettomuutta) ja ei kannata yrittää tulla jo sulkeutuvista junan ovista (viime vuonna näin-ja-näin monta onnettomuutta) sekä emmehän unohda juoda vettä, ettei vaan nesteenvajaus iske?

Lehdissä oli mainoksia palvelunumeroista, jonne voi soittaa esim. jos tuntee jonkun joka on ilmoittanut työviranomaisille olevansa käytettävissä tarvittaessa, vaikka oikeasti löhöilee Sex on the beach-drinksun kanssa Ibizalla. Sillä emmehän me tällaista veronmaksajien rahojen tuhlausta voi suvaita, emmehän?

Tällaiset henkilöt eivät ole ymmärtäneet että jos kaikki eivät leiki kiltisti, jollekulle voi tulla pipi ja mummo suuttuu.

Ja mehän emme halua tietää mitä sitten tapahtuu, emmehän?

Jatkuu...