maanantai 21. syyskuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin, osa II - 15 asiaa reissusta, osat 8-12

Olen varma että ainakin joku miettinyt hiljaa mielessään miksi nämä jutut eivät edisty (jos erehdyin, älkää vaan korjatko).

Esitän syyn ja seurauksen tavalla, jonka kaikki ymmärtävät eli kätkemällä todelliset henkilöt ja tapahtumat symbolisiin vertauksiin ja henkilöihin.

T, puhelinapinoiden kruunaamaton kuningas, saapui metsikön keskellä sijaitsevaan puumajaansa suojeltuaan taas jälleen retkikuntia tietojenkalastajilta, nigerialaisilta huijauskirjeiltä ja raivostuneilta spartalaisilta.

Pelkästään farkkuihin, t-paitaan, takkiin, sukkiin ja kenkiin pukeutuneena, ylävartalo hiestä märkänä jouduttuaan kävelemään kaksi kerrosta, sankarimme menee koneelleen ja komentaa sitä: - Computah, hae nettiverkko!

Computah päästelee kirkuvia ääniä, mutta ei tee muuta.
T käskee uudestaan: - Computah! Nettiverkko! Hae!

Computah päästelee jälleen ääniä mutta ei reagoi muuten.
Sankarimme T alkaa hakkaamaan rintaansa raivostuneena ja alkaa huutamaan koska rinnanhakkaaminen sattuu.

Mutta Computah ei tee huutamisesta huolimatta mitään useampaan päivään, kunnes lopulta T ymmärtää vaihtaa viidakkorumpujen ip-avaruuden osoitteen.

Koska aivosynapsinne koodaavat tällä hetkellä Whisky Tango Foxtrot, emme pidä taukoa vaan syöksymme tämänkertaiseen kirjoitukseen, joka sisältää useamman osan yhdellä kertaa ja vieläpä kuvan.

8.-12. Kaikki mitä sain

Seuraavassa yhden päivän ostosrupeaman loppusaldo:

(Klikatkaa kuvaa niin näette sen kokonaisuudessaan)

Aloittakaamme ostosten läpikäynnin myötäpäivään.

8. Conan-sarjakuvat

En ole koskaan tainnut mainita kuinka pidän Pieni talo preerialla-sarjasta? Jumalaapelkäävä Ingallsin perhe, isä, äiti ja kolme tyttöä, yrittävät selvitä villissä lännessä, ja siellä he kohtaavat kaikenlaisia ongelmia ja sattumuksia, mutta uskolla ja kovalla työllä he selviävät.

Kuvitellaan nyt että Crom-jumalaa pelkäävä Conan-barbaari yrittää selvitä aikana, jollon magia oli villiä, metsät olivat täynnä hirviöitä, ja väkivalta oli päivän teema sekä myöskin loppujen 364 kappaleen.

Todennäköisesti hän harrastaisi seksiä äidin ja kolmen tytön kanssa (ei nyt sentään yhtäaikaa, ei tässä pervoja olla), kun isä olisi poissa.

Hän kohtaisi kaikenlaisia ongelmia ja sattumuksia, mutta miekalla ja kovalla hakkaamisellä hän selviytyisi.

OIkeasti: Conan Barbaari on Pieni talo preerialla, miinus pieni talo ja preeria.
Okei, onhan se miehistä macho-pullistelu-fantasiaa mutta teillä ei-miehillä on Tiina-kirjat, joten ei aleta kiistelemään makuasioista.

9. Punisher-sarjakuvat

Suomalaisille tämä on tutumpi Tuomari-nimellä, mutta teille jotka ette häntä tunne, kerrottakoon että rikolliset tappoivat hänen perheensä, ja siitä lähtien hän on tappanut rikollisia.

Järjetöntä macho-pullistelua veren maalatessa kaikki näkyvillä olevat pinnat? Eikö Conanissa ollut jo tarpeeksi? Ei ja ehkä, mutta pointti onkin siinä miten tämä on saatu toimimaan.

Tämän sarjakuvan maailmassa rikolliset ruiskuttavat pikkutyttöön maailman vaarallisimman viruksen, Yhdysvaltain hallitus on valmis uusimaan WTC-iskut vain salatakseen suuremman rikoksen, ja ainoa suhteellisen puhdasotsainen henkilö pitää naisista jotka veloittavat tuntitaksalla.

Näin järjettömässä maailmassa ehkä maailman järkevin ihminen on mies joka uskoo hyvään ja pahaan, ja tappaa pahat.

Nihilististä, kyynistä, mutta niin kaunista.

10. Scalped-sarjakuvat

Olenko muuten koskaan maininnut miksi en pidä Quentin Tarantinon elokuvista?

Niiden juonikuvio on aina seuraavanlainen: blaablaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaablaa-lopputekstit.

Olisin valmis antamaan paljon anteeksi miehelle joka teki Kill Bill 1:n, mutta sitten hän teki siihen kakkos-osan. On olemassa hyvää dialogia, on olemassa loistavaa dialogia, ja sitten on se millä Tarantino täyttää 98% 2 h 15 minuutin leffasta.

Se ei ole oikeaa dialogia. Se on sanojen rakastelua: henkilöt keskustelevat keskenään ja vaihtavat sanoja puolin ja toisin, tahdin kiihtyessä, kunnes he lopulta yhtäkkiä pääsevät loppuun, idean kliimaksiin, ja kuten elokuvissa yleensäkin, yhtä aikaa.

Oikea kovisten dialogi on sellaista, missä keskustelu on taistelukenttä, jolta vetäytyminen oli ainoastaan mahdollista liian monta vuotta sitten kun mutsisi sen illan hoidon olisi pitänyt vetää aiemmin ulos, tai ainakin mutsisi olisi voinut olla uskomatta jätkän juttua nytkytystekniikasta.

Mutta nyt kun olet täällä, niin vaihtoehtoina on purkanjauhaminen tai tappelu viimeiseen mieheen ja purkka loppui äsken. Ja jos luulit että sanat eivät satuta, niin sitten tästä tuleekin huiman mielenkiintoista.

Scalped kertoo FBI-agentista, joka soluttautuu intiaani-reservaattiin selvittääkseen vanhan murhan, mutta mikään ei ole niin helppoa tai yksinkertaista kuin luulisi. Suosittelen sen lukemista seuraavalle Tarantinolle.

11. Buffy, vampyyrintappaja-sarjakuvat

Lyhyesti: jokaisessa sukupolvessa on yksi valittu tyttö, joka suojelee ihmiskuntaa pimeyden voimilta. Buffy on meidän sukupolvemme valittu.

Pitemmin: tämä sarjakuva perustuu samannimiseen tv-sarjaan, ja molemmat ovat opettaneet minulle niin paljon naisista, siitä miten he puhuvat, miten he kokevat ihmissuhteet, miten he tappavat vampyyreja.
Aikana jolloin omat kokemukseni naisista olivat aikalailla äiti-keskeisiä, tämä oli minulle hyvin avartavaa.

Ja siinä oli Alyson Hannigan. Vannoin että en koske yhteenkään naiseen jos en saa ensin koskea Alyson Hanniganiin.

Nyttemmin kun olen tutustunut naisiin paremmin, olen hiukan pettynyt heidän yleiseen vampyyrintappamis-tahtiin, mutta heidän puheensa ja ihmissuhteiden kokemisensa ovat olleet hyvin kiintoisia.

Ja olen myös koskenut naisiin vaikka en olekaan päässyt koskemaan Alyson Hanniganiin, mutta se oli vain kosto siitä että hän on ollut onnellisesti naimissa Alexis Denisofin kanssa jo kuusi vuotta.

Mutta jos asia joskus tulee puheeksi Alyson Hanniganin läsnäollessa, kiistän kaiken.

12. T-paidat

The girl next door-smurffiina-paita tuli ostettua kaverille tuliaisiksi Notting Hillistä. Olen jo antanut sen eteenpäin, ja ymmärtääkseni hän ja moni muu on pitänyt siitä.

Paidan ostopaikasta muuten sen verran, että ilmeisesti myyjällä oli suomalaisia sukujuuria, sillä hän ei sanonut minulle mitään ostotapahtumana aikana. Dialogiksi puettuna tapahtuma oli seuraavanlainen:
- Hei, tahtoisin ostaa tämän paidan, kiitos.
(Ottaa paidan minulta ottaa hengarin ja hintalapun pois.)
- Tässä olkaa hyvä.
(Ottaa ojentamani tasarahan vastaan ja lyö sen kassaan. Jatkaa röntgenkatseellaan seinän läpi tuijottamista.)

Tiedän että hän osaa puhua, sillä kun S (matkakaverini) osti toisen paidan, myyjä keskusteli hänen kanssaan ihan normaalilla englannilla tai ainakin sen Notting Hillmäisellä vastineella.

Pussissa oleva t-paita on Ryhmä-X-elokuvista ja sarjakuvista tutun Xavier Instituten "virallinen" t-paita (iso kuva täällä).

Jokainen IT-alalla työskentelevä pystyy samaistumaan tarinaan siitä, kuinka maailma vihaa "erilaisia" ihmisiä, jotka yrittävät silti auttaa muita ja pelastaa maailman. Ei kiitos, osaan sovittaa itse päälleni marttyyrin t-paidan.

Kolmas t-paita, josta näette pikkaisen sivusta, on Omni Consumer Products©-yhtiön tai näin meidän kesken OCP:n virallinen mainospaita. OCP? Kukaan....?

No hitsi, luntatkaa ja katsokaa t-paidan kuva täältä.

Loput tuotteet: juomalasit menivät tuliaisiksi, punaisen pikkulaatikon sisällä on lasiesine äidin kokoelmiin ja valkoiset kohdat? Kauankos tässä on vielä jouluun...?

Jatkuu...

9 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Tää painais nyt sellaisen feisbuukkimaisen peukun tähän: tykkään.

Alcinoe kirjoitti...

Ei kun en tykkääkään.

Alcinoe kirjoitti...

Ei kun oikeesti: tykkään.

Zepa kirjoitti...

Tarantino: sanojen rakasteluhan on just kiinnostavaa!

ill. kirjoitti...

mäkin tykkään.. ^^

ill. kirjoitti...

niin joo.. kun sananpuolikkaat 'avier insti' riittivät kertomaan mikä paita on kyseessä (ennen kun ehti lukea koko postauksen läpi).. ^^

Markiisi kirjoitti...

Fyi: pääsit juuri appleluurin ensimmäiseksi bookmarkiksi.

-T2, JI

Iitukka kirjoitti...

Komeet on ostokset. :) Mäkin *peukutan* :-D

T kirjoitti...

Alcinoe: Aamulehden blogeissa jo tuollainen peukutus on mahdollista. Henkilökohtaisesti tykkäisin enemmän kasvisten heittelemisestä:
Kaaleja - hyvä juttu
Tomaatteja - huono juttu
Kurkkuja - arvaa minne voit työntää juttusi?
Viinirypäleitä - en ole arvollinen lukemaan näitä sanoja, mutta salli minun kuoria wannabe-rusinoita Teille.

Zepa: Mutta kun vitsi on se, että Tarantino on loistava tarinankertoja. Tarantino on juuri sellainen innostuja, joka saa kaikkien huomion alkaessaan kertoa tarinaa.

Mutta koska tämä tulee häneltä jo niin luonnostaan, hän haluaa kokeilla uutta. Ergo pitkät ja melko usein pinnalta koreat mutta sisältä tyhjät dialogit.

Se että jonkun ranskalaisen elokuvafestivaalin mukaan keskustelu hampurilaisista on "ooh la la, tres ameriquè decadence", ei tee siitä hyvää.

Vähän niin kuin meitin Renny Harlin: mies osaa tehdä elokuvista sen näköisiä, että tuotantobudjetissa oli ainakin yksi nolla enemmän kuin oikeasti oli. Mutta tämä ei riitä, vaan hän yrittää koko ajan olla tarinankertoja. Mutta epäonnistuu surkeasti.

Eli täydellisessä elokuvassa Tarantino olisi tehnyt käsikirjoituksen ja Harlin ohjaisi.

ill.: Kiitos. On hämmentävää kun bloggaajat, joista itse pidän, pitävät minusta :)

Ja voi hyvänen aika. Jos en olisi tehnyt pyhää Alyson Hannigan-lupausta, enpä tiedä mitä saattaisin tehdä sellaisen henkilön suhteen joka tunnistaa "avier insti":stä mistä puhutaan...

Markiisi: Sitä hankitaan jo valmiiksi Applen huollolle syy siihen miksi iPhone menee rikki. "Kyllähän tää MUUTEN toimis, mutta kun siinä yhdessä blogissa täällä sun kirjanmerkeissä oli niin paljon tekstiä, että iPhone ei jaksanut näyttää niitä ruudulla, ja siksi tää ruutu meni rikki"

Iitukka: Olen viimeinkin löytänyt kutsumukseni: olla sarjakuva-aiheisten asioiden ostaja-apulainen. Nyt vain odotellaan että rikkaat, mutta kiireiset it-nörtit kaipaavat apuani.

Yhteystietoni löytyvät blogista ;)