lauantai 31. lokakuuta 2009

Metafyysinen metsästyskausi tai Dodo-darwinismia

Yksi lempilauseistani on "terveisiä Dodoille".

Ikävä kyllä pääsen käyttämään sitä vain harvoissa yhteyksissä. Lähinnä silloin kun eeppisiin mittakaavoihin yltynyt vuosisatojen sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroitu suunnitelma on saavuttamassa lopullista huipentumaansa, ja ainoastaan yksi henkilö on sen esteenä.

Kaikki tietenkin huipentuu tämän kyseisen yksilön ja suunnitelman mielipuolisen loppuunsaattajan väliseen lopputaisteluun, jolloin on mahdollisuus heitellä sellaista dialogia joka nakkikioskin kassalla johtaisi porilaiseen rystysillä.
Ja tietenkin kaiken parasta on kun lähetät pahantekijän tuhoonsa sanomalla jotain ikuisesti mieleenpainuvaa, tai no ainakin sen muutaman sekunnin mitä vastapuolella vielä on jäljellä.

Oi kuinka nautin noista viikottaisista hetkistä.

Kuinka moni tietää mitä Dodot olivat? Ne olivat lentokyvyttömiä, hitaita, ja jossain päin kosmosta kuuluu tällä hetkellä naururaita kun sanon että ne myös maistuivat hyviltä. Ihan kuin lukijani.

Dodojen kohtalo edusti darwinismia puhtaimmillaan: ne jotka eivät kyenneet sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, olivat tuhoontuomittuja.

Kuinka moni on huomannut saman metafyysisellä tasolla? Eli niissä asioissa minkä käsitätte ajatuksen tasolla, mutta jota ette voi käsitellä fyysisesti.

Oletteko huomanneet kuinka tietyt asiat ajankäytölliset asiat syövät muita ajankäytöllisiä asioita? Esimerkiksi kahvitauko vie aikaa vessatuostanne, joka taasen järsii tupakkataukoa, ja tämä selviytyäkseen imaisee osan kello viiden teestänne, joka oli jo napannut ruokatunnista koipipalan.

Pian jäljellä on vain yksi tai kaksi isoa taukoa, jotka ovat syöneet kaikki muut tauot, ja nyt kyräilevät toisiaan kentän molemmilta puolin, vain odotellen kumpi on niin tyhmä että tekee ensimmäisen liikkeen.

Sama tapahtuu muillakin tasoilla: sanat metsästävät toisiaan.
Ei ole enää esimerkiksi "automobiilia", on "auto" (voisin kertoa miten tämä tapahtui mutta joku voi syödä lukiessaan tätä, ja sain jo tarpeeksi harmia viimeisimmästä "lapsineron rintaruokinta"-tapauksesta, joten jätän sen väliin).

Tämä voi kuulostaa luettuna julmalta ja tarpeettomalta, mutta se on välttämätöntä aika-avaruuden jatkumon vuoksi; jos ihmiset käyttäisivät aikaa sanoakseen "henkilökohtainen verkossa julkaistava päiväkirja tai muunlainen verkossa ilmestyvä julkaisu", tuohon käytetty aika olisi poissa jostain muualta.

Kohta maailmaa hallitsisi täydellinen kirjakieli ja kielitoimiston suositukset, ja tietyn aikakauden ajankulumista kuvaavan järjestelmän mittaluokan suureet lähestyisivät pistettä, jonka jälkeen ei olisi enää lisää mitään suureita.

Siksipä tässäkin henkilöko---BLOGISSA aletaan harjoittamaan tekstien ylikellottamista tai siis tässä tapauksessa oikea termi voi olla ylimerkityksellistämistä.

Sen sijaan että käytettäisiin puoli sivua asian ytimeen pääsemiseen, nyt koko teksti tiivistetään yhteen sanaan. Tällä tavoin säästetään aikaa, hermoja ja peukaloa nyt kun kännykällä lukiessa ei tarvitse painaa koko ajan nuolinäppäintä.

sisäoppilaitoshoitotakuuvarma-lehtikuvaaja

Jännityskertomus journalistista, joka pääsee selville
vuosisatoja kestäneestä sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroidusta suunnitelmasta, joka huipentuu uudenlaisen sairaanhoito-laitoksen valtiojohdon määrittelemän lainsäädännön puitteissa piinaavaan lopputaisteluun sankarimme ja mielipuolisen suunnitelman loppuunsaattajan välille.

Vaatekaappipakastinarkkukari

Pohjanmaalaisen kylän perinteisen käsityöläisliikkeen sukupolvenvaihdon saa uusi, pelottaviakin piirteitä, kun uusista liike-idoista alkaa paljastua merkkejä
vuosisatoja kestäneestä sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroidusta suunnitelmasta.
Miten lopulta käy, kun kaikki huipentuu lopputaisteluun, jossa vastakkain ovat "pohjalaane" sisu ja "mielpuoline" suunnitelman loppuunsaattaja.

metsiensuojeluohjelmajakeluautonkuljettajatutkintotodistus

Keskiverto vasta-alkaja rekkakuski saa yllättäen huomata olevansa tapahtumien keskellä, kun normaali metsäkeikka harjoitteluaikana uhkaa muuttua lopulliseksi näyttämöksi vuosisatoja kestäneelle sairaalloiselle, piinallisen orkestroidulle suunnitelmalle.
Kun rekkamies ja mielipuoli suunnitelman loppuunsaattaja kohtavaat, kumpi heistä on viimeisenä pystyssä lopputaistelun jälkeen?

lopputaistelukuvausopaslukkomestarikokkikoulutus

Voisiko mikään olla jännittävämpää kuin selostus siitä, kuinka entinen kahlekuningas yrittää paitsi avata uusia uria elämässään menemällä kokkikouluun, ja lisäksi avata silmänsä koodeille jotka voisivat johdattaa hänet vuosisatoja kestäneen, sairaalloisen piinallisen orkestroidun suunnitelman jäljille.
Pystyyko sankarimme avautumaan? Avautuvatko oikeatko ihmiset hänelle? Kaikki aukeaa lopussa, kun päähenkilömme kohtaa lukkiutuneen suunnitelman loppuunsaattajan lopputaistelussa.

iltavuorotyöterveyskeskustapuoluetoimistotarvike

Blogin kirjoittaja on seuraavan viikon iltavuorossa eikä kykene päivittämään blogiaan johonkin aikaan, mutta varmistaakseen että kävijöitä riittää siksikin aikaa, mainitsee asiasanoja joilla varmasti googletetaan tänne ja kirjoittaa niin sekavia, että saapuneiden on luettava teksti uudestaan ja uudestaan ymmärtääkseen mitään.

Onko tämä uuden, vuosisatoja kestävän sairaalloisen piinallisen orkestroidun suunnitelman alku? Vain sankarimme, mielipuolinen suunnitelman loppuunsaattaja voi tietää.

3 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Ensilukemalta - olen sanaton. Takuuvarmanwelhotarmaisenomaisenkälmisti tulen kuitenkin palaamaan asiaan!

Markiisi kirjoitti...

Wat.

-T2, JI

T kirjoitti...

Polga: Terveisiä dodoilta.

Markiisi: Juu, mutta kuten viisas mies kerran sanoi: jos mies kerran kirjoittaa ornitologiasta, mutta sitten kirjoittaa tuhat juttua joissa ei ole punaista lankaa, tai ehkä se oli viiva, tai ehkä se ei ollut punainen, pikemminkin vaaleanpunaiseen päin, sellainen aniilinpunainen tarkemmin sanoen, sehän on kevään väri, oletko sinä enemmän syksyä ja mistä ihmeestä me oikeastaan puhuimmekaan, niin onko hän dodoisti vai dadaisti?

Kysyn vaan.