Jos tulitte vasta nyt aallon kyytiin, lukekaa ensin edellinen blogimerkintä ennen rantaan ajautumistamme.
(Kirjoitan tätä pseudokuumeessa, eli yritän pitää ajatukseni kasassa, mutta Godzillan läheisyys on ilmeistä. Vau, tästähän tulee hauskaa...)
Mikä saa jonkun alkamaan sarjakaupan osakkaaksi? Onko se seksi, valta, raha vai maine?
Seksi: ikävä paljastaa totuus, mutta toisin kuin miestenlehtien lukijakirjeiden tarinoissa annetaan ymmärtää, todistetut tapaukset jossa mallimitoissa oleva sarjakuvapiirtäjär tulee sarjakuvakauppiaan luokse ja kertoo että on valmis tekemään mitä vain, siis ihan mitä vain saadakseen tuotoksensa myyntiin, ovat harvassa.
Jos pitäisi antaa arvio, enemmän on todistettuja joulupukki-keikkoja, joissa pukin tilannut henkilö on halunnut tietää tarvitseeko pukki apua pussien tyhjentämisessä?
Valta: sarjakuvakauppa on terapiahoitola, jonne kaikkien kiusaamaat nörtit tulevat saamaan pönkitystä itsetunnolleen kysymällä mielipidettä sarjakuvalehden vuosikymmenen takaisessa vuosikerrassa olleesta epäloogisuudesta (sivulla 6, ruutu 3, vasen alanurkka).
Tämän jälkeen he sitten antavat ymmärtää kauppiaan alan tuntemuksen olevan alle yleisesti piireissä hyväksyttyjen standardien.
Ja sinä hymyilet koko ajan kahvin tummentamien hampaidesi läpi, sillä ehkä jo ensi kerralla tuo nörtti kuluttaa kaupassa muutakin kuin hermojasi ja lattiavahausta.
Raha: toisin kuin kuvitellaan, emme ole suunnitelleet lähtevämme viettämään Bora Boralle seuraavia pikkujouluja ansaittuamme ensimmäisen miljoonamme alle 30-vuotiaina joko myymällä sarjakuvia tai vakuutuspetoksella, johon liittyy takahuoneessamme ripustusta odottanut aito Rembrandt.
Jos kauppa alkaa pyöriä omillaan, ja voimme maksaa myyjille jotain, olemme tyytyväisiä.
Maine: Toki mukana on mainekkaita sarjakuva-taiteilijoita kuten Milla Paloniemi, mutta loppujen lopuksi ainoa lopputulos on se, että kaikki vain sanovat "ai Milla oli mukana suunnittelemassa tätä kauppaa? Ajattelinkin sanoa että onpas "millainen" ulkoasu, heh heh! Tajusitsä: millainen! Hörhörhörhör!"
Enemmän faneja on sarjamurhaajilla kuin sarjakuvakauppiailla.
Mikä siis saa jonkun ryhtymään sarjakuvakauppiaaksi? Rakkaus sarjakuvaan.
Tieto siitä että jos sinä et levitä sanaa ihmisten pariin sankarista joka osaa lentää, oikeudenpuolustajasta joka pukeutuu lepakoksi tai miehestä ilman pelkoa ja niin monesta muusta joka ruokkii mielikuvitusta, kuka sen tekee?
Sen vuoksi tulkaa käymään Turun Sarjakuvakaupan avajaisissa ja niiden jälkeenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
Jos olisin Turussa, niin... no okei, ehkä jätän turkulaisvitsit väliin tällä kertaa. Jos siis olisin Turussa niin tulisin käymään. Vastaatko sä kutsuun, jos siellä huutaa Teetä oikein kovaa?
Tiina: Ei hätiä, minäkin olen vain kunniaturkulainen.
Pääasiallisesti tarjoillaan kahvia, minkä takia itse olen paikalla perjantaina 22.1 viimeistään klo 16. Sen jälkeen kukaan ei katso omituisesti jos huutelet Teetä ;)
Se on Turussa. ;)
:/
:(
-T2, JI
Kyl maar siäl sit tarttee joku kerta oikke poiketakki. Tulee vaan niin älyttömän harvoin käytyä keskustassa päinkään.
Avajaispäivä oli kyllä hyvin valittu. Nyt mä voin olla ylpeä siitä, että Turska ja minä ollaan saman päivän lapsia.
Markiisi: juu, meillä on ovessa kyltti jossa lukee "Ei koiria, ei jäätelöä, ei tamperelaisia".
No itse asiassa meillä on kyltti "opiskelija-alennus 10%" eli kaikki opiskelijat, myös Tampereelta, ovat tervetulleita :)
Neo: Turun keskustahan on aika hyvä, samaan tapaan kuin Kajaanin keskusta (lapsuuteni maisemista Kaenuusta).
Helsingin keskusta taas...ei edes aleta siitä.
Tulisit nyt käymään. Meillä on tarjolla kahvia ;)
mä voin tulla, mut siinä voi vähä kestää.. jos ens kesänä olis varaa.. :) oon ollu Turussa 1 kerran yksin joka meinas tai päättyikin katastrofiin, ja joitakin kertoja perheen kanssa kun mentiin sieltä laivalle. ..ja sarjakuvaharrastus nyt kumminkin on sellainen laiminlyöty harrastus mitä pitäisi joskus paapoa..
No onko sitä Teetä kanssa? ;)
Tiedä vaikka joku päivä herkeisin niin hurjaksi, että saisin itseni ihan keskustaan asti.
ill.: Tervetuloa :)
Koska me asianharrastajina olemme hyvin tietoisia siitä, että yleisin ongelma sarjakuvakaupoissa on viha kaikkea ja kaikkia, paitsi sarjakuvia kohtaan, me olemme pyrkineet valaistumaan eri suuntaan.
Eli siksi meidän kaupassamme on mm. sohva, jolla voi levähtää ja keskustella rauhassa myyjän kanssa tai vaikka tutustua myytäviin sarjakuviin rauhassa :)
Me rakastamme sarjakuvia, ja me rakastamme niiden lukijoita :)
(Hyvänen aika että tämä positiivisuus ottaa voimille...)
Neo: Itse asiassa on tarjolla, eli sumppia ja teetä saa ihan oman maun mukaan. Vai tarkoititko jotain muuta? ;)
Muutama juttu muuten:
1. Turun Sarjakuvakaupan sivulla voi ilmoittautua Facebook-faniryhmään, paitsi tietenkin jos olette fuddiitti (eli luddiitin uudempi versio; henkilö joka hyväksyy teknologian, mutta ei sen sisältökehitystä, eli esim. tietokoneet ovat ok, Facebook ei.)
2. Kuvia avajaisista laitan vielä tänään blogiin, mutta kuvia voitte käydä vilkaisemassa jo Unikankareen sivulta.
3. Opiskelijat saavat 10% pois sekä verkkokaupassa että myymälässä, eli ikiopiskelijat, tervetuloa :)
Opiskelijat saavat kyllä 10% alennuksen myymälässä mutta eivät sentään verkkokaupassa... Katsotaan uudestaan sitten kun meissä kaikissa on mikrosiru jonka skannaamalla verkkokauppamme tietää kuka on opiskelija ja kuka ei.
t. TSK:n hall. puh.joht.
Mitenkä kielioppisäännöt menikään? T(ee) isolla alkukirjaimella kirjoitettuna viittaa erisnimeen ja pienellä ihan vain esimerkiksi juomaan. Se voi esiintyä myös käskyssä teonsanana. Mutta ihan itse saat päätellä, mitä tarkoitin. Ehkä voisi olla houkuttelevampaa, jos teen kanssa tarjottaisiin myös jotain piirasta.
P. Oja: sir! No excuses, sir! Sir! sorry, sir!
Luulin että kaupalla oli joku lappu jossa luki että alennus toimii myös verkkokaupassa.
Ihmettelin itsekin, mutta ajattelin että ilmeisesti tämä selittäisi tuntemattomasta lähteestä tulleen haavan niskassani.
Neo: kielletyt kielileikit ovat vasta alkaneet ja sinä jo otat esille turvasanan.
Laitan ehdotusta piiras-tarjoilusta eteenpäin. Ainoa sitä hidastava juttu voi olla se, että koska minä olen Helsingissä, ainoa todistetusti leipuritaitoinen tekee graduaan, eli kädet ovat jo varattuna.
Taitaa olla vähän ruosteessa taito lukea rivien välistä. Ihan kuin siellä olisi kiikkunut, että olet leipomistaitoinen, mutta ainoa este piirastarjoilun toteuttamiselle on se, että olet itse Helsingissä? Korjaa ihmeessä jos olen väärässä. ;)
Neo: juu, olen leipomistaitoinen; minusta se on hauskaa ja kemiallisessa mielessä jännää.
Erityisesti minua kiehtovat muffinssit, mutta laiskuuden vuoksi olen viime aikoina tehnyt vain pannukakkua. Ja nyt kun on dää däynnä dägää, ei oikein hotsita alkaa suuritöisempää tekemään.
Tosin mieltäni askarruttaa kysymys siitä miten piparkakkusuklaa mahtaisi taipua muffinsseihin...
Vaikka kauppa onkin Turun Sarjakuvakauppa, siinä on mukana kaksi kunnia-turkulaista eli minä ja Milla Paloniemi.
Eli luit ihan oikein ;)
Lähetä kommentti