Kaikille hyville asioille...

- Kapteeni?
- Niin, niin...anteeksi, olin hetken uppoutunut ajatuksiini. Niin, perämies?
- Miehistö ilmoittaa olevansa valmis, herra kapteeni.
- Entä naisisto?
- Heh heh, voi herra kapteeni, te osaatte sitten aina lohkaista hyvin.
- Kiitos, perämies. Kiitos.
- ...Herra kapteeni, miehistö...
- Niin?
- Miehistö ei koskaan kyseenalaistaisi päätöstänne, herra kapteeni, mutta...
- Mutta he luulevat minun tulleen hulluksi, vai?
- Herra kapteeni...
- Ei, ei siinä mitään hävettävää ole. Heidän tilanteessaan olisin aivan yhtä epäluuloinen tästä päätöksestä. Se on aivan normaalia epäuskoisuutta. Mutta silti he tulevat tottelemaan, eikö?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Aivan, aivan, he ovat ovat aina palvelleet hyvin, paremmin kuin olisin ehkä ansainnut.
- Herra kapteeni...vielä ei ole liian myöhäistä, voisitte sanoa että kaikki oli vain vitsiä.
- Liian myöhäistä? Voi olla, voi olla, mutta kuuletteko tuon?
- Minkä, herra kapteeni.
- Kutsun, perämies, kutsun jonnekin tuntemattomaan, jota kukaan meistä ei ole vielä kohdannut. Jonnekin missä mennyt ei sido meitä ja tuleva kantaa meitä eteenpäin. Kuuletteko sen, perämies!?
- ...En, kapteeni, valitan.
- Ei se mitään, ei se mitään. Ehkä niin on parempi. Sanoitte siis että kaikki on valmiina?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Hyvä, sittenhän me voimme lähteä.
- Kapteeni?
- Niin, perämies?
- Mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Perämies?
- Nyt kun jätämme tämän kaiken taaksemme, mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Sille ei tapahdu mitään, ei niin mitään. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja kuka tietää, on ehkä vielä täällä kun meitä ei enää ole. Se on uuden ajan lentävä hollantilainen, johon jossain vaiheessa täällä matkaavat törmäävät. Ja he tulevat pohtimaan mikä koitui sen kohtaloksi ja onko samanlainen uhka heidän itsensäkin yllä?
- ...Joten kukaan ei tule koskaan tietämään miten meidän kävi?
- Niin. Niin. Se on salaisuus.
- Herra kapteeni, kaikella kunnioituksella, jonkun tulisi tietää.
- Perämies?
- Herra kapteeni, jos vain katoamme, se ei ole salaisuus, se on arvoitus.
- Niinkö?
- Kyllä, herra kapteeni, salaisuudella tulee olla aina kantaja.
- Hmmmm. Kyllä, olette oikeassa, perämies, jonkun täytyy aina tietää.
- Mitä siis teemme, herra kapteeni?
- Joudumme luottamaan siihen, että he ymmärtävät seurata meitä.
- Seurata meitä, herra kapteeni?
- Niin, perämies, seurata meitä minne sitten menemmekin.
- Mitä jos he eivät osaa tai ymmärrä?
- Sitten niin ei ollut tarkoituskaan, perämies. Mutta nyt...miehistö on siis valmis?
- Ja myös naisisto, herra kapteeni.
- No mutta perämies, tehän alatte oppia! Mutta nyt: menkäämme.