Tervehdin taas teitä kaikki jotka olette onnistuneet nappaamaan naapurinne avoimen wlanin käyttöön (mehän tiedämme miksi koskaan ei pidä mennä kirjaston koneille).
Lisäksi tahdon uskoa että tarpeeksi moni teistä selvisi "pääsiäisestä" tai kuten me tiedämme "miten salaa levitetään siitepölyallergioita ihmisiin "virpomalla" kasvinoksilla ja levitetään lintuinfluenssaa keinotekoisilla kananmunilla".
Koska jokainen hetki verkossa mahdollistaa olinpaikkanne selvittämisen, menenkin suoraan asiaan, eli tärkeimmät asiat joita jokaisen tulee nyt muistaa seuraavien päivien aikana.
Sima - Se näyttää samalta kuin neste jonka olette saaneet suodattamalla ja kierrättämällä omaa virtsaanne, ja joidenkin mukaan maistuu paremmalta, mutta vain hiukan.
Sen tekemiseen on kuitenkin käytetty mm. sitruunoita, joiden päälle on käytetty kemikaaleja, jotka saavat ihmiset näkymään paremmin avaruudessa leijuville valvonta-satelliiteille.
Tärkeä (tai niin ainakin "he" väittävät) osa simaa ovat myös rusinat, mutta eikö teitäkin mietitytä kuinka monta mikrosirua yhteen rusinaan mahtuu?
Siksi juokaa simaa vain jos olette kyllästyneet anonyymiuteenne, ette jaksa enää paeta tai teillä on kuolemanhalu.
Munkki - Vaikka munkit yleensä ovatkin tarpeeksi pehmeitä, että niitä voi syödä tekohampailla jotka hankitte sen jälkeen kun tajusitte mitä viestejä hammaspaikkojen kautta voidaan lähettää, niitä ei kannata syödä.
Suurin osa teistä jo varmaan tajusikin tämän, mutta kuinka moni tietää tarkalleen miksi? Kysytäänpä näin: minkä muotoinen keskiverto munkki on?
Onko se kenties pyöreä, ja siinä on reikä keskellä? Te tiedätte että on.
Mikä muu on pyöreä, ja siinä on "reikä" keskellä? Silmä.
Missä silmä esiintyy? No tietenkin ihmisessä, ja...salaseura Illuminatin tunnuksessa, kaikkinäkevässä silmässä!
Jokaisesta munkista minkä ostatte menee salaisia reittejä pitkin rahaa Illuminatin toiminnan rahoittamiseen. Ja mehän emme halua sitä, jo ihan kaikille itsestäänselvistä syistä.
Ulkonaliikkuminen - Tätä ei suositella useastakaan syystä, vaikka tuskinpa te niin hölmöjä olettekaan olleet että muutenkaan tekisitte sitä päivänvalon aikaan.
Ensinnäkin liikkeellä on paljon kahdenlaisia ihmisiä: ensimmäinen ryhmä on pukeutunut pukuun ja hattuun, joka ei eroa juurikaan minkä tahansa militaristiseen järjestyksenpitoon uskovan yhteiskunnan militian lakeista (paitsi väreiltään, muodoltaan ja merkitykseltään, mutta sillähän ne juurikin haluavat hämätä). Nämä ovat yleensä suhteellisen harmittomia, vaikka tuoksuvatkin silliltä, snapseilta ja laulavat vierailla kielillä.
Sen sijaan toinen ryhmä ovat itsensä naamioineet tai muuten vain tunnistamattomaksi meikanneet ihmiset, jotka möngertävät omituisia, eivätkä pidä valitsemaansa kävelylinjaa.
He voivat olla hyvinkin mahdollisesti vieraan vallan agentteja, jotka ovat keksineet sen ainoan päivän vuodesta, jolloin kukaan ei pidä omituisena sitä, että yhteiskunnan tärkeimmissä hermopisteissä on joukkoja urbaani-maastopuvuissa, suojamaalit päällä ja "lelu"aseet kourissa.
Viimeinen syy pysyä kotona ovat mahdolliset kemialliset aseet.
Joukko ihmisiä heiluu puolelta toisella, osa on maassa kaatuneena ja osa nojailee seiniin ja kaikkialla on pulloja. Normaali vapunvieton jälkeinen tilanne VAI uusi kemiallinen ase, joka vaikuttaa sisäkorvan toimintoihin lamauttaen ihmisen toiminnot, ja jotka levitetään pienissä pulloissa vihamielisen osapuolen toimesta?
Miettikääpä sitä hetki katsellessanne ulos samalla kun laitatte kolmannen kerroksen eristysteippiä tuuletusaukkojen päälle.
Varjohallituksen tekoälykäs tietokonevirus havaitsee kohta teidät, joten lopetan pikaneuvoni tähän.
Muistakaa tulostaa nämä ohjeet, ja saatuanne ne muistiin syökää paperit, sekä tyhjentäkää internetselaimenne välimuisti, puhdistakaa tietokoneenne kiintolevy tehdaskäyttöiselle magneetilla.
Muistakaa lopuksi Henry Kissingerin sanat: vaikka oletkin vainoharhainen, se ei tarkoita etteikö sinua tarkkailtaisi.
En yleensä anna tunnusta, mutta nyt on sen paikka.
Kuka hakikaan sitten hakusanalla "kiira korpi alasti", pisteet kotiin. Kulutit tässä blogissa 4,53 minuuttia.
Neljä minuuttia 53 sekuntia on ensinnäkin neljä minuuttia ja 53 sekuntia enemmän kuin 99,99% ihmiskunnasta kuluttaa tähän blogiin.
Mutta että se kulutetaan vieläpä jonkin sellaisen etsimiseen mitä ei todellakaan maailmassa ole, ja kaikista maailman blogeista täällä...olen vaikuttunut.
Näin nopeasti katsottuna lista tuo maailmaan pelottavan teorian. Huomatkaa kuinka termi "fake" eli väärennös, epäaito tulee esiin jatkuvasti; kiira korpi fake pictures ja fake korpi.
Lisäksi yhdessä kohdassa Kiira Korpi on jo valmiiksi lainausmerkeissä, eli aivan kuin viitattaisiin objektiin, ei enää ihmiseen.
Mitä nimettömät googlen käyttäjät yrittävät sanoa meille? Yrittävätkö he sanoa että Kiira Korpi ei olekaan ihminen?
Yrittävätkö he kenties sanoa, että Kiira Korpi on itse asiassa aivan jotain muuta?
Yrittävätkö he kenties sanoa, että Kiira Korpena tuntemamme henkilö on itse asiassa jokin, joka luo itsensä uudestaan joka ilta yksin ollessaan?
Yrittävätkö he kenties sanoa että Kiira Korpi, tai siis "Kiira Korpi" itse asiassa on joukko klooneja yhdestä henkilöstä, ja joka ilta senpäiväinen klooni tulee kotiinsa, menee yksin huoneeseensa, ottaa esille uuden siemenpalon näköisen otuksen laatikosta, kertoo sille kaiken tähän asti oppimansa, asettaa siemenpalon sängylle ja menee itse suihkuun jossa hajoaa veden kosketuksesta?
Yrittävätkö he sanoa että aamulla tuo siemenpalko on aivan Kiira Korven näköinen, paitsi että se onkin "Kiira Korpi"?
Yrittävätkö he sanoa, että ainoa tapa todistaa tämä teoria todeksi on verrata "Kiira Korven" kuvia, ja katsoa onko tapahtunut jotain muutosta, jotain...epäinhimillistä muutosta?
Sitäkö he yrittävät sanoa? Laupias luoja meitä suojelkoon jos he yrittävät sanoa juuri sitä, sillä kuka tietää mihin tämä "Kiira Korpi" oikein pyrkii!?
Juurikin tällaisista syistä lukitsen aina oveni ja asun seudulla jolla jalkakäytävät hiekoitetaan aina jääkelillä. Minua et saa "Kiira Korpi"!
Meidän tulee ottaa käyttöön kirjaroviot, mikäli tahdomme selviytyä.
Innokkaimmat teistä ovat jo nyt kasaamassa pihakeinun alle Valittujen Palojen kirjavalioita ja yrittämässä sytyttää kokon iskemällä puutarhakivetyksiä toisiinsa kipinän toivossa.
Teille vähemmän ehdotuksille alttiille tarjoan selityksen ehdotukseeni.
Toisin kuin luullaan niissä porukoissa, jossa Vartiotornia pidetään ykkösmediana kun halutaan ajanmukaista faktaa tärkeimmistä maailmantapahtumista, yhteiskunta ei ole paikka jossa suuriman osan ajasta vievät esi-aviollinen seksi, rock'n'roll, lantioiden heiluttaminen kävellessä ja Harry Potter-kirjamaratonit.
Itse asiassa tärkeintä on työ.
Useat eivät pidä siitä, jotkut rakastavat sitä ja savolaisille se on taannut loputtoman selittelyn aiheen siitä mitä he oikein tarkoittavat sanoessaan hommien raskautta valittavalle pullamössö-sukupolvelle "työ ette vuan tiijä mitä oikee työ on, työ senkin nulikat".
Yhteiskunta on kehittynyt siinä määrin että heikoimmista jäsenistä pyritään pitämään huolta, eikä seurata vain vierestä mitä jännää darwinismi tällä kertaa mahtaa tarjota.
Enemmän minusta kannattaisi olla pulassa työpulasta. Enkä nyt tarkoita työttömyyttä, sillä jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä, opetelkaa vaikka cobol-ohjelmoijiksi niin varmasti saatte hommia.
Tarkoitan sitä että työt, siis suomeksi sanottuna tekeminen, on loppumassa.
Nykyinen yhteiskunta suosii tehokkuutta mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tämä tarkoittaa sitä että jos työ aiemmin vaati kolmen ihmisen työpanoksen, se vaatii nykyään vain kahden ihmisen tai yhden humanistin työpanoksen. Jos ei muuten, niin sitten humanisti itkee ja tekee.
Lopputuloksen meillä on enemmän tekijöitä kuin töitä.
Ihmiskunta on sananmukaisesti maalaamaassa itseään nurkkaan tehokkaasti ja taloudellisesti, vain huomatakseen nurkkaan jouduttuaan että ei ole enää tekemistä.
Miksi työn loppuminen olisi pahempi kuin ruuan loppuminen?
Jokaisen itseään ja peilikuvaansa kunnioittavan, enemmän tai vähemmän suljetun valtion johtajaksi pyrkivän henkilön tulee kysyä itseltään onko parempi että kansa kuolee nälkään vai tylsyyteen?
Jos porukalla on tekemistä, niin se fakta että äsken kaivamaasi ojaa uudestaan täyttänyt kanssatoverisi kuolee nälkään on pientä sen verralla, että hei, pääset kaivamaan kaverillesi haudan ja sinulla on lisää töitä, jippii!
Jos porukalla ei ole tekemistä, niin se fakta että vieruskumppanisi kuoli juuri nälkään on sopiva syy alkaa harrastaa sen hetkisen valtiojohdon kannalta epäterveellistä liikehdintää, prkle!
Maailmanhistoria olisi huomattavasti erilaisempi, jos 10 000 palan palapelejä olisi jaettu tyytymättömille kansalaisille sen sijaan että kehotettiin heitä syömään leivonnaisia.
Ainoa tapa ratkaista työtilanne on siirtyä palvelu-yhteiskuntaan.
Ihmisillä olisi yksi ammatti, jossa he olisivat hyviä. Toiset ihmiset tarvitsisivat heidän palveluksiaan, ja maksaisivat niistä. Koska kaikki siis tarvitsisivat toistensa palveluksia, kaikille olisi töitä.
Ainoa haittapuoli, jos nyt sellaisia välttämättä on pakko kaivaa esille, olisi se että tällainen yhteiskunta ei kestäisi oma-aloitteisuutta. Yhteiskunta määräisi henkilöille työn, tai sitten he saisivat valita sen itse, ja pysyisivät siinä koko elämänsä.
Tämän vuoksi ensimmäisenä meidän tulisi polttaa kaikki tee-se-itse-oppaat ja "tyhmyrin opas..."-kirjat. Tämän tehtävän suorittaisivat Viralliset Kirjankokoajat®, jotka keräisivät kirjat Virallisille Kirjanpolttajille®, jotka huolehtisivat epäterveellisen kirjallisuuden hävittämisestä.
Samoin Viralliset Internet-tarkkailijat® poistaisivat internetistä kaikki Wikipedian sivut ja opaste-sivut, sillä ne sisältävät Virallisen Järjestelmän Vastaista Materiaalia.
Voisihan tuo vaatia hiukan totuttelemista, mutta [LOPPU POISTETTU VIRALLISEN JÄRJESTELMÄN VASTAISENA MATERIAALINA]
Kokeillaan tällä kertaa jotain uutta. Vastaan tässä blogin ulkopuolella minulle esitettyihin kysymyksiin.
1. Paljonko kello on?
- Olipas filosofisen kiehtova kysymys, sillä paljonko kello oikeastaan ON? Niin monet ottavat kellon itsestäänselvyytenä, mutta kukaan ei koskaan kysy mikä sen arvo meille oikeastaan on. Tuo on itse asiassa jossain määrin schopenhauerilainen kysymyksen asettelu, sillä se itsessään jo sisältää vastauksen: kellon on oltava paljon, sillä muutoin sillä ei olisi arvoa ollenkaan ja kysymys olisi siis täysin turha esitettäväksi.
Kelly Pênan johdolla ryhmä antropologeja tutkii mitä 6-14-vuotiaat pojat haluavat. Tarkoituksena on saada tarvittavaa tietoa Walt Disney Companylle uutta media-ohjelmistoa varten.
Tytöille on tarjolla Hannah Montana, Helinä-keiju ja Disneyn Prinsessa-sarja, kun taas poikiin vetoavia brändejä ovat olleet vain Pirates of the Caribbean, Cars ja Toy Story, jotka kaikki ovat tällä hetkellä tauolla.
Markkinatutkimuksen mukaan 6-14-vuotiaat pojat vastaavat maailmanlaajuisesti n. 50 miljardin ostovoimaa, joten Disney on hyvin kiinnostunut heistä (tuo kuulosti jotenkin omituiselta...äh, nauroitte sille kuitenkin).
Tähän mennessä on jo selvinnyt, että pojat arvostavat suuresti mm. päähenkilöä joka yrittää parhaansa mukaan kehittää kykyjään ja saavuttaa tavoitteensa, vaikka ei siinä onnistuisikaan lopulta, kuten Aaron Stone samannimisessä sarjassa.
Eli houkutellakseni 6-14-vuotiaita poikia...lukijoiksi...blogiini, minun täytyy ylläpitää kuvaa siitä, kuinka yritän parhaani mukaan kehittää itseäni ja saavuttaa tavoitteenii treffailussa. Kunhan vain ensin selviää mikä se on.
3. Eihän tuo tukka niin kauhea ole niin kuin aina sanot?
- Olen saanut selville mistä nykyisen tukkani malli on saatu:
Tämä selittyy sillä, että varsinaisen kampaaja-parturini poikaystävä hyräilee aina hempeitä rakkauslauluja, ja jos radiosta tulee Eros Ramazzottin kappale, laulaa sen mukana (tiedän, mutta menkää itse sanomaan siitä tyypille, joka heiluttelee teräviä esineitä korvanne juurella JA näyttää siltä että ei ota hyvin vastaan rakentavaa kritiikkiä lauluäänestään).
Ilmeisesti Righteous Brothersin tukkamuoti teki niin suuren vaikutuksen, että kaikki jotka istuvat tuoliin ja sanovat "kyllä" kysymykseen "siistitään?" saavat "siistin" kampauksen 1950-luvulta.
Tosin kai pitäisi olla kiitollinen, sillä jos hän pitäisi tuoreemmasta musiikista, voisin näyttää tämän bändin solistilta:
Pointti kuitenkin on, se että tahtoisin siis kampauksen, jossa tukkani olisi suunnilleen yhtä peittävä kaikkialta, eikä päähänsopivan tuotantotehokkaan talousmetsän malli suhteessa 1:10 000.
Kuulitteko 6-14-vuotiaat pojat? Minulla on tavoite.
4. Etkö voisi olla jo haukkumatta (pun unintended) koiria koko aikaa?
- Ensinnäkin koiria olen dissannut vain pariin otteeseen, kun taas esim. Salattujen elämien käsikirjoittajista olen vitsaillut huomattavasti tasaisempaan tahtiin. Silti kukaan ei ole hermostunut siitä. Herättää kysymyksiä, eikö?
Toisekseen sanon nyt saman kuin pikkusiskoni koirille aina kun tulen heille kylään: hei, ei hypitä nenille, nartut.
5. Ihan niin kuin et kirjoittaisi yhtä pitkävetei---pitkiä juttuja kuin ennen?
- Palattuani takaisin entisiin hommiini olen joutunut tekemään oikeasti töitä, joten aikaa ei ole enää entiseen malliin kierrellä ja kaarrella ja keskellä tekstiä tehdä U-käännös.
Lisäksi olen tietoisesti alkanut miettimään "juu, tietenkin tuo voisi olla hauska irtovitsi, mutta palveleeko se tekstiä?". Minusta on kai tullut vanhemmiten enemmän Simon Cowell kuin Paula Abdul, kun en jaksa enää antaa jokaiselle huumoripläjäykselle mahdollisuutta.
Lupaan kuitenkin parhaani mukaan yrittää kehittyä Randyksi.
(Tämä juttuidea on ollut mielessä jo pitkään, mutta en ole oikein saanut sitä kirjoitettua. Mutta menköön näin pääsiäisen kunniaksi, eli hyvää pääsiäistä kaikille.)
Tämä on vanha venäläinen kansansatu, sellaisena kuin sen muistan.
Kauan, kauan sitten venäläinen talonpoika käveli kohti mökkiään pitkän pellolla vietetyn työpäivän jälkeen. Hän kulki rikkaan maanomistajan talon ohi, ja näki porttien läpi kuinka maanomistaja raivosi ja kiljui aasin edessä. - Gospodin, talonpoika sanoi maanomistajalle, miksi te sitä aasia sätitte?
Maanomistaja kääntyi katsomaan resuista talonpoikaa ja huomaamattomasti kohensi omaa turkistaan. Hetken vaikutti siltä ettei hän aikonut vastata mitään, mutta viha hänen sisällään vaati että muutkin saavat jakaa sen. - Tämä kurja, surkea, typerä aasinkuvatus ei tottele minua! Minä omistan sen! Sen täytyy totella minua!
Talonpoika katsoi maanomistajaa, ja sitten aasia. Jos hän huomasi näiden kahden välillä mitään eroa, ääneen hän ei niitä lausunut. - Gospodin, talonpoika sanoi, kaikki riippuu taidoista.
Maanomistajan raivo löysi uuden kohteen sillä hetkellä, ja tästä innostuneena lietsoi isäntäänsä uuteen intoon. - Sanotko sinä kurja zemledelec että minä en saa yhtä aasia tottelemaan! Väitätkö sinä että minä olen alempiarvoinen kuin tuo kurja elukka! Sitäkö sinä sanot!?
Talonpoika ei värähtänytkään, koska ei joko pelännyt tai ehkä ei vain jaksanut. - En tietenkään gospodin, en tietenkään. Sanon vain että sopivissa käsissä aasikin voi oppia mitä vain, vaikkapa puhumaan.
Nyt maanomistajan valtasi aivan uusi tunne, hämmennys. - Puhumaan? Miten ihmeessä aasin voisi saada puhumaan? Eihän se edes suostu liikkumaan. - Gospodin, minä voisin opettaa sen puhumaan.
Maanomistaja katsoi talonpoikaa uudestaan, mutta ei nähnyt mitään mitä ei ollut jo aluksi nähnyt. - Sinä, siis sinä, voisit opettaa minun aasini puhumaan? - Gospodin, niinhän minä sanoin. Minä voin saada aasin puhumaan. - No opeta sitten! - Gospodin, kunpa se olisikin noin helppoa. Mutta se vie aikaa ja rahaa. - Kauanko aikaa? - Aikaa siihen menisi varmaan noin viisi vuotta, ja tarvitsisin tietenkin tarvikkeita. - Paljonko tarvitsisit? - Vähintäänkin 5000 ruplaa.
Maanomistaja mietti tarjousta, ja katseli tarjouksen tehnyttä maanpoikaa ja tarjouksen kohteena olevaa aasia. Sitten hän alkoi puhumaan, ilkeä äänensävy puheessaan. - Hyvä on. Saat aikaa viisi vuotta ja saat jopa 5 000 ruplaasi, mutta jos aasi ei koulutuksesi jälkeen puhu, minä saan pääsi! - Selvä, talonpoika sanoi hetkeäkään epäröimättä.
Myöhemmin mökillään talonpoika kertoi vaimolleen millaisen sopimuksen oli tehnyt rikkaan maanomistajan kanssa. Talonpojan vaimo ei ollenkaan pitänyt tällaisesta kaupanteosta. - Voi, voi. Mitä sinä olet mennyt tekemään!, vaimo huokaili. Ei kukaan osaa opettaa aasia puhumaan, ei edes viidessä vuodessa.
Talonpoika istui pöydän ääreen. - Vaimo, sinä ja minä emme ole enää niin nuoria kuin ennen, mutta me olemme eläneet ihan hyvän elämän. Eivät myöskään nuoria ole enää aasi tai edes maanomistaja. Viisi vuotta on pitkä aika, ja voi olla että joku meistä ei näe sen päättymistä. Aasi voi kuolla vanhaan ikään, tai sitten minä tai jopa maanomistaja. Mutta meillä on nyt rahaa elää. ------------------------------------- Selittäessänne nykyiseen taloustaantumaan johtaneita tapahtumia lapsille korvaatte vain talonpojan pankkiirilla, aasin kurssikeinotteluilla ja maanomistajan ihan minkä tahansa maan hallituksella. Jos lapsenne valittavat siitä kuinka tarina ei voi päättyä näin, kertokaa heille että ei ole taloustaantumankaan loppuratkaisu vielä selvillä.
- Moi. Saat multa munaa. - Kiitti. Miten sä nyt näin pienen toit? - Ajattelin että voit antaa samalla tyttökaverillesi. Te molemmat kun olette tottuneet pieneen munaan. - Ei sen rairuohoon isompia mahtuiskaan. Entäs miten oma luomumunas näin pääsiäisenä? - Ajattelin lähteä tekemään oman osani Helsingin varpujen puolesta ja käydä pääsiäispupuja jahtaamassa. - Etkös sä käykään tipuja houkuttelemassa? Sullahan oli viimekin vuonna siementä vaikka muille jakaa. - Juu, mutta ei siitä tullut mitään kun kaiken maailman kottaraiset oli heti pusseilla. - On se hyvä että pääsiäinen on vaan kerran vuodessa. - Joo, ei tällaista juttua jaksaisi pitkään heittää. - Otetaanko vielä yksi? - Noh, eiköhän tässä vielä yhden pysty. - Lähetään vetään, äläkä vaan unoha ottaa munaas käteen. - Joo, olikin hetken silleen munaton olo.
Tekstit
