Miten selittää lapsille taloustaantuma?

(Tämä juttuidea on ollut mielessä jo pitkään, mutta en ole oikein saanut sitä kirjoitettua. Mutta menköön näin pääsiäisen kunniaksi, eli hyvää pääsiäistä kaikille.)

Tämä on vanha venäläinen kansansatu, sellaisena kuin sen muistan.

Kauan, kauan sitten venäläinen talonpoika käveli kohti mökkiään pitkän pellolla vietetyn työpäivän jälkeen. Hän kulki rikkaan maanomistajan talon ohi, ja näki porttien läpi kuinka maanomistaja raivosi ja kiljui aasin edessä.
- Gospodin, talonpoika sanoi maanomistajalle, miksi te sitä aasia sätitte?

Maanomistaja kääntyi katsomaan resuista talonpoikaa ja huomaamattomasti kohensi omaa turkistaan. Hetken vaikutti siltä ettei hän aikonut vastata mitään, mutta viha hänen sisällään vaati että muutkin saavat jakaa sen.
- Tämä kurja, surkea, typerä aasinkuvatus ei tottele minua! Minä omistan sen! Sen täytyy totella minua!

Talonpoika katsoi maanomistajaa, ja sitten aasia. Jos hän huomasi näiden kahden välillä mitään eroa, ääneen hän ei niitä lausunut.
- Gospodin, talonpoika sanoi, kaikki riippuu taidoista.

Maanomistajan raivo löysi uuden kohteen sillä hetkellä, ja tästä innostuneena lietsoi isäntäänsä uuteen intoon.
- Sanotko sinä kurja zemledelec että minä en saa yhtä aasia tottelemaan! Väitätkö sinä että minä olen alempiarvoinen kuin tuo kurja elukka! Sitäkö sinä sanot!?

Talonpoika ei värähtänytkään, koska ei joko pelännyt tai ehkä ei vain jaksanut.
- En tietenkään gospodin, en tietenkään. Sanon vain että sopivissa käsissä aasikin voi oppia mitä vain, vaikkapa puhumaan.

Nyt maanomistajan valtasi aivan uusi tunne, hämmennys.
- Puhumaan? Miten ihmeessä aasin voisi saada puhumaan? Eihän se edes suostu liikkumaan.
- Gospodin, minä voisin opettaa sen puhumaan.

Maanomistaja katsoi talonpoikaa uudestaan, mutta ei nähnyt mitään mitä ei ollut jo aluksi nähnyt.
- Sinä, siis sinä, voisit opettaa minun aasini puhumaan?
- Gospodin, niinhän minä sanoin. Minä voin saada aasin puhumaan.
- No opeta sitten!
- Gospodin, kunpa se olisikin noin helppoa. Mutta se vie aikaa ja rahaa.
- Kauanko aikaa?
- Aikaa siihen menisi varmaan noin viisi vuotta, ja tarvitsisin tietenkin tarvikkeita.
- Paljonko tarvitsisit?
- Vähintäänkin 5000 ruplaa.

Maanomistaja mietti tarjousta, ja katseli tarjouksen tehnyttä maanpoikaa ja tarjouksen kohteena olevaa aasia.
Sitten hän alkoi puhumaan, ilkeä äänensävy puheessaan.
- Hyvä on. Saat aikaa viisi vuotta ja saat jopa 5 000 ruplaasi, mutta jos aasi ei koulutuksesi jälkeen puhu, minä saan pääsi!
- Selvä, talonpoika sanoi hetkeäkään epäröimättä.

Myöhemmin mökillään talonpoika kertoi vaimolleen millaisen sopimuksen oli tehnyt rikkaan maanomistajan kanssa. Talonpojan vaimo ei ollenkaan pitänyt tällaisesta kaupanteosta.
- Voi, voi. Mitä sinä olet mennyt tekemään!, vaimo huokaili. Ei kukaan osaa opettaa aasia puhumaan, ei edes viidessä vuodessa.

Talonpoika istui pöydän ääreen.
- Vaimo, sinä ja minä emme ole enää niin nuoria kuin ennen, mutta me olemme eläneet ihan hyvän elämän. Eivät myöskään nuoria ole enää aasi tai edes maanomistaja. Viisi vuotta on pitkä aika, ja voi olla että joku meistä ei näe sen päättymistä. Aasi voi kuolla vanhaan ikään, tai sitten minä tai jopa maanomistaja. Mutta meillä on nyt rahaa elää.
-------------------------------------
Selittäessänne nykyiseen taloustaantumaan johtaneita tapahtumia lapsille korvaatte vain talonpojan pankkiirilla, aasin kurssikeinotteluilla ja maanomistajan ihan minkä tahansa maan hallituksella.
Jos lapsenne valittavat siitä kuinka tarina ei voi päättyä näin, kertokaa heille että ei ole taloustaantumankaan loppuratkaisu vielä selvillä.