tiistai 11. marraskuuta 2008

Missä on se tv joka kuuluu kansalle?

Uskon että palaamme perusarvoihin.

Enkä tarkoita moraalisia perusarvoja (en tiedä teistä, mutta minusta savunhajun saaminen pois vaatteista on sen verran vaativaa, että en koe noitarovioihin palaamista kannatettavana).

Puhun teknisistä perusarvoista.

Veikkaan että emme ole vielä nähneet romuluisten ja painavien putkitelevisioiden ratsastusta kohti auringonlaskua.

Kaikki kiteytyy valtaan ja hallintaan. Ihmiset tahtovat jokaviikkoisten Lady Dominan S/M-sessioidensa välissä kokea olevansa asioiden johdossa; että heillä on edes jonkinlaista valtaa.

Demokratia nykyaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ei ole kriisissä. Se voi oikein hyvin, kiitos vaan kysymästä, oletko sinä muuten laihtunut, taidatpa olla, sano verkkoroolipelikavereillesi ja kissoillesi terveisiä, ciao baby, pitääkin lähteä tästä Kuubaan.

Henkilöt, jotka joutuvat elämään demokratiassa nykaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, eivät ole niinkään kriisittömiä. He kokevat että heille luvattiin jäätelöä ja kakkua, mutta reitti kahvilaan menikin terveyskeskuksen kautta, jossa he saivat jäykkäkouristusrokotteen.

Tietty sen jälkeen luvassa oli tuuttia ja mokkaleivosta, mutta sitä jää miettimään olisiko kannattanut kysyä alunperin mistä hyvästä niitä oli luvassa?

Demokratia on vähän sama juttu: siinä on etunsa, mutta on parempi ettet kysy miksi joku oikeasti tahtoo niin kovasti päästä hallitsemaan sinua. Nurkan takana voi nimittäin olla taas reissu terveyskeskukseen.

Tämä johtaa tietynlaiseen turvattomuuden tunteeseen.

Toiset purkavat sen maalaamalla enemmän tai vähemmän laillisesti ympäristöään, jotta he voivat kutsua sitä omakseen.

Toiset hyväksyvät sen hintana mikä on maksettava, tai eivät edes tajua hintaa olevan.

Toiset perustavat nettiin addressin sen puolesta, että kantapalat pitäisi saada pois paahtoleipäpusseista.

Miten ihmeessä tämä kaikki liittyy 80-luvulla valmistettuun Saloran putkitelevisioon?
Se oli kuin keskiverto-omistajansa: yksinkertainen, kotimainen, ja se kuumeni päältä.

Kun vastaanotin ja vastaanottaja sitten kumpikin kävivät tarpeeksi kuumina, riitti että meni poistamaan television päältä mummon pelargonian ja laite toimi taas.

Jos se meni rikki, alle viisi kurssia ammattikoulussa käynyt sähköasentaja osasi vaihtaa siihen oikean osan. Tai kotikorjauksena riitti kun osasi lyödä oikeaan kohtaan tv-runkoa oikealla voimalla.

Ihminen oli tilanteen tasalla, ja hallitsi edes pientä osaa elämästään. Olihan se aika vähän, mutta toisaalta "kerjäiset = kranttuilu" ei ole toimiva yhtälö.

Nykyään meillä on entisissä akselivaltioissa valmistettuja littu-tv:itä, joista ilmoitetaan ettei tuotteen valmistaja ole vastuussa perinpohjaisesti summittaisesti tuotantoerästä valittuihin laitteisiin kohdistettujen teknisten rasitus- ja kulutuskokeiden jälkeen näyttöruudulle mahdollisesti ilmaantuvista kuolleista pikseleistä.

Lopputulos on siis vähän sama kuin jos ekaluokkalaisille opetettaisiin että 2+2 on 4, mutta koska Kurt Gödelin mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien, paitsi ehkä laajemmissa järjestelmissä, lopputulosta ei voida ristiriidattomasti todistaa oikeaksi, eli voi se olla myös 5.

Jos televisiosi menee rikki, et missään nimessä saa kohdistaa siihen fyysisiä toimenpiteitä, sillä herkkä elektroniikka menee entistä sekaisemmaksi. Ja jos se menee niin rikki, että se pitää viedä korjaajalle, niin ei sitä kannata korjata, eihän tässä nyt sentään missään tieteistarinassa olla. Halvemmaksi tulee ostaa uusi televisio.

Siksi kohta joku keksii alkaa tuottamaan Salora DeLuxe- (runko puusta) ja Salora DeUltraLuxe- (kanavanappulat ovat tv:ssä, ei kaukosäädintä) mallisia putkitelevisioita.

Ne tulevat olemaan isoja, raskaita, ja kuluttavat luontoa sekä sähköä.
Mutta toisaalta ne ovat yksinkertaisia, tottelevat nyrkkiä, kierrätäthän sinä jo roskasi, eli teet osasi maailmanparantamisesta ja sähköstäkin saa blingbling-pointseja.

Tietenkin ne ovat tavallista kalliimpia, mutta jos valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, niin hinnankin on oltava kohdallaan.

Ja sinun on saatava sellainen, vaikka et oikein osaa sanoa tarkalleen miksi.
Mutta kun olet saanut sen paikoilleen, ja ensimmäisen kerran saanut sen päälle ja läimäyttänyt vähän kylkeä, olet jostain syystä onnellisempi kuin pitkään aikaan.

4 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Mikä on tv? =O Minä juon nyt kahvia...

T kirjoitti...

Polga: tv, l. asia joka aiheuttaa muutoksia ihmisten vt-käyrään.

Jotteivät ihmiset sekottaisi näitä muutoin yhteenkuuluvaa kahta eri termiä, niiden kirjainjärjestys on muutettu.

Esimerkkilause: "Katsoin eilen tosi-tv:tä ja vt-käyrä nousi tosiaan."

Alcinoe kirjoitti...

Meillä taitaakin jo olla digiboksi mallia DeUltraLuxe...

Miten minä olin ihan (melko) varma huudelleeni täällä kännispäissäni männä viikonloppuna? Ilmeisesti en ole pelkästään hairahtunut huutelemaan, vaan hairahtunut huutelemaan ihan täysin vieraalla maalla.

T kirjoitti...

Alcinoe: älä vaan hävitä digiboksiasi. Pikakelataan tästä muutama vuosi eteenpäin, ja se on joko nostalgiaa tai ainakin valmista tavaraa Antiikkia, antiikkia-ohjelmaan.
Vähintäänkin sen näkemisestä seuraa n. 5-10 minuuttia kestävä muistelo ajoista, jolloin vielä uskoit voittavasi.

Ensin piti varoa kännipuheluita, nyt pitää varoa kännikommentointia toisten blogeissa :D

En ole poistanut koskaan kuin yhden spämmerin viestin, eli jos olisit avautunut täällä siitä kuinka hyvä tyyppi minä olen, mutta yksi juttu vaan pitäisi muuttaa, mutta olen minä silti hyvä tyyppi, niin kyllä se täällä näkyisi.

Mieti tarkkaan: pöydällä näkyi kaksi pyörivää näppäimistöä, kumpaa niistä yritit kirjoittaa? ;)