torstai 26. maaliskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXV

Kaikki lukemanne käy järkeen lopussa.

Muistakaa vain että sosiologia on "yhteisöllisiä ryhmiä ja yhteiskuntia sekä niiden perustana olevaa yksilöiden käyttäytymistä tutkiva tieteenala" (lähde: Wikipedia).

Minä olen humoristinen ihminen.

En käytä itsestäni termiä hauska, sillä useimpien ihmisten ensireaktio juttuihini on "heh heh, se varmaan kuvittelee vitsailevansa..." ja sitä seuraava reaktio, viiveen riippuessa virkeystasosta, on pienellä viiveellä "Voi ei. Se oikeasti vitsailee!" ja sitä seuraavaa reaktiota odotellessa ehdin jo poistua lämpiön puolelle.

Hauskoilla ihmisillä on helppoa. He kykenevät esittämään kuluneimmankin puujalkavitsinsä niin, että voitte vaikka vannoa että oikeasti kyseessä on bio-kyberneettinen robottilisäke, ja saavat teidät hiljaa ajatuksissanne miettimään miksette itse kykene esittämään kampuraanne samoin?

Humoristiset ihmiset ovat 20. vuosituhannen munkkeja. He ovat henkilöitä, jotka kyseenalaistavat totunnaisia ajattelutapoja samalla kun pukeutuvat ryysyihin ja julistavat sanaansa ihmisille, joista monet eivät jaksa kuunnella.

Merkittävin ero on siinä miten nämä henkilöt suhtautuvat huumoriinsa.

Hauskat ihmiset kohtelevat sitä kuin kallista korua tai vaaleanpunaisia stringejä: sitä väläytetään tarvittaessa tehdä vaikutus, sen pukemiseen on yleensä hyvä syy, ja ehkä jos sinulla käy tuuri, saat olla paikalla kun se riisutaan ja paljastetaan mitä alla on.

Humoristisille ihmisille se on orvaskesi. Minne tahansa se menevätkin, mistä Ojasta heräävätkin, mitä tekevätkään, se seuraa heitä, eikä sitä voi riisua koskaan pois.

Siksi minun on kerrottava seuraava.

Minuun otti yhteyttä deittipalstan henkilö, joka etsii rehellistä ja hyväsydämistä miestä.
Jos olisin tuollainen, olisin luultavasti kertonut hänelle totuuden itsestäni, mutta...minusta oli oikeasti kivaa käydä treffeillä, tavata uusi ihminen ja vaihtaa ajatuksia.

Joten lähetin hänelle viestin jossa kerroin hiukan itsestäni, ja väläytin humoristisia ominaisuuksia.

Onko hän vastannut minulle? Ei, mihin saattaa vaikuttaa se, että hän ei välttämättä johtuen syntyperästään ja Suomessa viettämästään ajasta johtuen ole täysin sinut ensimmäisen kotimaisen kanssa.
Sen vuoksi hänelle voi aiheuttaa lingvistisiä ongelmia mm. kohta, jossa kerroin että en juurikaan nauti alkoholia nykyään, sillä jo kahden lonkeron jälkeen olen pöydällä esittämässä rumaa limerikkiä aiheesta "paljon maailmalta halajan, vaan kadehdi en siiliä/ menee sillä matkoihin kauan ja selkä on yhtä piikkiä/vapaalla ehtii pelata vain marjapussia, ja terät vatsassa on hankala...."

Haluatteko kuulla missä vaiheessa tämä juttu rikkoo vakavuuden painovoiman ja saapuu hauskuuden sfääreihin? Yhteyttä ottanut henkilö opiskelee sosiologiaa, joka siis tutkii mm. henkilöiden käyttäytymistä yhteiskunnassa.

Haluatteko kuulla missä vaiheessa juttu laskeutuu ratkiriemukkuuden kuuhun? Vaikka minuun yhteyttä ottanut henkilö ei siis ole kirjoittanut minulle, useita hänen nimimerkkiään lähellä olevia henkilöitä on käynyt tarkistamassa profiilini.

Teoriani on, että hänen ystävänsä ovat käyneet katsomassa, millainen ihminen oikein kirjoittelee ensimmäiseen viestiinsä sanaleikkejä, joissa yhdistyy keskiaikainen feodaali-järjestelmä nykyaikaiseen ICT-alaan.
Mutta ennen kaikkea tahtoisin uskoa että sosiologeina he varmaan käyvät kovaa keskustelua siitä, millainen yhteiskunta on mahtanut synnyttää jotain kaltaistani.

Voi olla että hän käy lukemassa blogiani, ja tunnistaa itsensä tästä, ja pilaan mahdollisuuteni olla kerrankin elämässäni onnellinen, mutta miksi sitten en voi lakata hymyilemästä?

2 kommenttia:

Piatta kirjoitti...

(:

T kirjoitti...

Piatta: Näin viime yönä unta pitkistä kynsistä. Menin tietenkin innoissani aamulla unisanakirjasta tarkistamaan tarkoittaako tämä mahdollisesti että nyt kannattaisi lotota.

Pitkät kynnet: "ongelmia tulla toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa."

Pitkät hampaat: "hyvä taloudellinen enne."

Pahus, niin lähellä...