Olin viime lauantaina elämäni toisilla treffeillä, ja ensimmäistä kertaa sokko-sellaisilla.
Hälventääkseni huolianne siitä että olettekin eksyneet varhaiskypsän 15-vuotiaan Jarkko-Heikin blogiin "mielenkiinnotonta tai ihan mitä vaan", jonka hän perusti yhtenä vaatimuksena saada äidinkielen ehdot läpi, saanen sanoa että kokemus oli kaurismäkeläinen.
Ette taida vieläkään uskoa vai?
The New york Timesin jutussa "Blinded by science in the online dating game" kerrotaan antropologian professorin Helen Fisherin tutkimuksesta (lukeminen saattaa vaatia rekisteröitymisen).
Fisherin mukaan on olemassa neljä ihmistyyppiä: etsijät, rakentajat, ohjaajat ja neuvottelijat.
Etsijät kuulemma yleensä seurustelevat muiden etsijöiden kanssa, samoin kuin rakentajatkin pysyttelevät omiensa joukoissa. Ohjaajat ja neuvottelijat taas yleensä seurustelevat toiseen ryhmään kuuluvien kanssa.
Tutkimuksen perusteella käyttäjät, jotka tekevät 56-kohtaisen kysymyslomakkeen nettideitti-sivulla (49,95 $ per kuukausi), määritellään omaan ryhmäänsä ja heille tarjotaan oikeaan ryhmään kuuluvaa treffiseuraa.
On olemassa todisteita että tällainen ryhmittely toimii, mutta professori Fisher itsekin myöntää että "lopulta kukaan ei tiedä varmasti".
Itse olen kehittämässä järjestelmää perustuen suomalaiseen populaarikulttuuriin.
Tällä hetkellä olen luokitellut "Jaakko Teppo"-, "kaurismäkeläinen"- sekä "Leevi and the leavings"-tyypit.
"Jaakko Teppo" on harvinaisin treffityyppi. Se vaatii että treffailemassa olisivat Anna Mäki ja Usko Kylmänen.
(- Terve. Mäen Anna.
- Terve. Kylmäsen Usko.)
Kaurismäkeläinen taas on yleisin.
Siinä kohtaa kaksi ihmistä.
He eivät ole syntyneet kyynisinä, eikä elämä yrityksestä huolimatta ole sellaisia heistä saanut muokattua, mutta he eivät lottoa ihan joka viikonloppu kuitenkaan.
He tietävät missä seisovat, ja yrittävät siksi olla liikkumatta liikaa ettei sitä pääse varpaiden väliin.
He tuntevat pelin hengen, luultavasti koska kirjoittivat esipuheen sääntökirjaan.
Täydellinen kaurismäkeläisten treffi on sellainen, jossa molemmat nyökkäävät merkitsevästi, mutta eivät missään nimessä huomattavasti, tunnistaessaan kohtalotoverinsa.
Sitten alkaa labyrinttilauseiden jakaminen puolin toisin. Niissä se, että virke päättyy pisteeseen, ei ole merkki siitä että ajatus koskaan olisi päässyt lauseesta pois.
Esim. :
- Toin suklaata, ole hyvä.
- Kukaan muu ei ole tuonut minulle suklaata.
- Kiitos.
- Mistä hyvästä?
- Koska sanoit etten ole niin kuin muut.
- Älä ole niin varma että se oli kohteliaisuus.
Tämän jälkeen luvassa on kohteliasta keskustelua, jota voitaisiin kuvata paremminkin sanojen vaihtokauppana.
Esim.:
- Tilataanko?
- Tilataan.
- Kutsun tarjoilijan.
- Hyvä.
Loppuilta menee sitten suunnilleen näiden kahden yhdistelmällä.
Esim.:
- Juotavaa?
- Siideriä.
- Vettä.
- Juotko alkoholia ollenkaan?
- Suosin kirkkaita nesteitä. Talvisin juon vodkaa.
Eroaminen tapahtuu yleensä kuten kaikki muukin: eleettömästi, virheettömästi, valittamatta ja kerralla eli EVVK.
Esim.
- Minulla oli hauskaa.
- Niin minullakin.
- Ehkä näemme vielä joskus.
- Kuka tietää, en tunne niin paljon ihmisiä.
- Näkemiin.
- Näkemiin.
Leevi and the leavings-treffi on hiukan samanlainen.
Erona on, että siinä toinen osapuoli on "lainannut tilapäisesti" kirkon kirpputorilta käytetyn pyhätakin ja suorat housut, liftannut kyydin rekan perässä toiseen kaupunkiin, käynyt hakemassa kukkia tuoreelta haudalta ja kammannut tukan taakse huolto-aseman vessassa (kyseessä on Leevi and the leavings-treffi VARSINKIN jos kyseinen "toinen osapuoli" on nainen).
Tarkennuksena kerrottakoon että lauantainen sokkotreffini oli oikein mukava. Ikävä fakta vain on että kahta kaurismäkeläistä ei koskaan pitäisi päästää yhteen.
Mutta jos näen deitti-kumppaniani vielä toiste jossain juhlissa, menen varmasti sanomaan hänelle "hei", "mitä kuuluu?", "no mutta sehän on kiva", "mutta kuule nähdään taas joskus".
Hän ymmärtää.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa IX: Huomenna on uusi päivä
Aika tarkistaa veikkauskortit.
Kuka veikkasi "vie rahasi, eikä tule?"
Hän nimittäin voittaa. Odotin puolitoista tuntia lentokentällä, eikä ohitseni päässyt yhtään kutznetshovolaisen näköistä kaunotarta.
Koska kaikkia kuitenkin eniten kiinnostaa että miltä nyt tuntuu, niin sanalla sanoen: hyvältä.
Olin jo henkisesti valmistautunut tähän mahdollisuuteen, joten se ei minua suuremmin yllättänyt.
Tietenkin menetin rahaa, mutta kuulemma saan sitä lisää taas kuun vaiheessa. En siis suoranaisesti herännyt ammeesta täynnä jääpaloja, ja huomannut että joku oli lyhentänyt miehuuttaani alle puolimetriseksi.
Henkinen puoli...sen jälkeen kun aikoinaan sydämeni muutettiin lasiksi, revittiin rinnastani ja iskettiin lattiaan, minua on ollut hiukka vaikea enää saada liikuttumaan näissä jutuissa. Ehkä kipu tulee aikanaan, mutta tällä hetkellä oloani kuvastaa parhaiten tämä:
Sen sijaan minulla on terveyteni, mielenkiintoisia nettisivuja seurattavana, hyvää luettavaa, uusia juttuideoita, loma alkaa puolentoista viikon päästä, ja joko mainitsin sokkotreffini (joista äiti ei koskaan tule tietämään) ensi lauantaina Turussa?
Lisäksi juon parasta aikaa kahvia. Uskoakseni asiani eivät voisi olla paremmin.
Kuka veikkasi "vie rahasi, eikä tule?"
Hän nimittäin voittaa. Odotin puolitoista tuntia lentokentällä, eikä ohitseni päässyt yhtään kutznetshovolaisen näköistä kaunotarta.
Koska kaikkia kuitenkin eniten kiinnostaa että miltä nyt tuntuu, niin sanalla sanoen: hyvältä.
Olin jo henkisesti valmistautunut tähän mahdollisuuteen, joten se ei minua suuremmin yllättänyt.
Tietenkin menetin rahaa, mutta kuulemma saan sitä lisää taas kuun vaiheessa. En siis suoranaisesti herännyt ammeesta täynnä jääpaloja, ja huomannut että joku oli lyhentänyt miehuuttaani alle puolimetriseksi.
Henkinen puoli...sen jälkeen kun aikoinaan sydämeni muutettiin lasiksi, revittiin rinnastani ja iskettiin lattiaan, minua on ollut hiukka vaikea enää saada liikuttumaan näissä jutuissa. Ehkä kipu tulee aikanaan, mutta tällä hetkellä oloani kuvastaa parhaiten tämä:
Sen sijaan minulla on terveyteni, mielenkiintoisia nettisivuja seurattavana, hyvää luettavaa, uusia juttuideoita, loma alkaa puolentoista viikon päästä, ja joko mainitsin sokkotreffini (joista äiti ei koskaan tule tietämään) ensi lauantaina Turussa?
Lisäksi juon parasta aikaa kahvia. Uskoakseni asiani eivät voisi olla paremmin.
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa VIII: Game on!
Hei kaikki urheilun ystävät.
Seuraavaksi pelisuunnitelma huomiselle, jolloin sijoittaudun lentokentälle blokkaamaan 2K:ta.
Kuten kunnon otteluissa, tässäkään lopputulosta ei ole mitenkään sovittu etukäteen, eli voi olla mahdollista että hän tulee, ja voi olla mahdollista että tulemista ei tapahdu.
Siksipä tässä yhteenvetona mitä tapahtuu kummassakin tapauksessa.
2K ei tule: Kyseessä olikin epäreilu peli. Palautumiskykyni on onneksi jo valmiiksi huollettu, sillä minulle on jo sovittu Turkuun juhlat & sokkotreffit ensi lauantaille (tältä siis tuntuu olla pelimies? Vau...).
Lisäksi olen löytänyt internetistä, tuosta teknologisesta botoxista, joka siloittaa kaikki aivorypyt, useammankin....mielenkiintoisen sivun, joiden seuraaminen on helpompaa ilman kannustusjoukkoja vieressä.
2K tulee: ilmassa on suurten mielen terävyyttä ja fyysistä suorituskykyä vaativien kisojen henkeä, sillä seuraavan puolentoista viikon ajan luvassa on mm. reissu Turkuun (miinus sokkotreffit, minusta voit olla vain yhdelle tiimille uskollinen kerrallaan) sekä muuta paljon citiusta, altiusta ja fortiusta vaativaa. Lisäksi pitää huolehtia voitelusta.
Ilmoitan lopputuloksen lyhyesti parhaani mukaan, eli viimeistään keskiviikko-iltana tiedätte missä mennään.
Seuraavaksi pelisuunnitelma huomiselle, jolloin sijoittaudun lentokentälle blokkaamaan 2K:ta.
Kuten kunnon otteluissa, tässäkään lopputulosta ei ole mitenkään sovittu etukäteen, eli voi olla mahdollista että hän tulee, ja voi olla mahdollista että tulemista ei tapahdu.
Siksipä tässä yhteenvetona mitä tapahtuu kummassakin tapauksessa.
2K ei tule: Kyseessä olikin epäreilu peli. Palautumiskykyni on onneksi jo valmiiksi huollettu, sillä minulle on jo sovittu Turkuun juhlat & sokkotreffit ensi lauantaille (tältä siis tuntuu olla pelimies? Vau...).
Lisäksi olen löytänyt internetistä, tuosta teknologisesta botoxista, joka siloittaa kaikki aivorypyt, useammankin....mielenkiintoisen sivun, joiden seuraaminen on helpompaa ilman kannustusjoukkoja vieressä.
2K tulee: ilmassa on suurten mielen terävyyttä ja fyysistä suorituskykyä vaativien kisojen henkeä, sillä seuraavan puolentoista viikon ajan luvassa on mm. reissu Turkuun (miinus sokkotreffit, minusta voit olla vain yhdelle tiimille uskollinen kerrallaan) sekä muuta paljon citiusta, altiusta ja fortiusta vaativaa. Lisäksi pitää huolehtia voitelusta.
Ilmoitan lopputuloksen lyhyesti parhaani mukaan, eli viimeistään keskiviikko-iltana tiedätte missä mennään.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa VII: Nothing's over before we say it's over!
Minulla on blogiini kirjoittamisessa kolme sääntöä.
1. Älä koskaan kirjoita äkkipikaistuksissa, sillä suuttuminen johtaa vihaan ja viha johtaa pimeälle puolelle, ja oletko koskaan lukenut Darth Vaderin blogia?
2. Yritä kirjoittaa kokonaisia, selkeitä lauseita, sillä kukaan ei tykkää draamakuningattaresta, joka jättää asiat roikkumaan ilmaan, paitsi tietenkin jos ne ovat osa hänen taika-esitystään.
3. Älä (laita sopiva termi tähän) vaan (laita sopiva termi tähän), jotta (laita oikea temi tähän).
Rikoin noista eilen ainakin kahta. Antakaa kun selitän missä mennään.
En ole kuullut 2K:sta nyt viikkoon. Useamman päivän hiljaisuudet eivät ole mitenkään uusia, mutta en muista viikon taukoa.
Joten arvelin että kyseessä oli kuin olikin huijaus. Edellisestä olikin jo aikaa, joten ehkä tämän oli vähän myöhässä aikataulustaan.
Noh, kuten sanoin, sattuuhan näitä ja riskipeliähän tämä oli, ja ei se pelaa joka pelkää jne.
Aika suoristaa solmio, pyyhkiä korttitalon rippeet olkapäiltä ja syöksyä suorin vartaloin seuraavaan kriisiin.
Kunnes ystäväni soitti ja kysyi mitä blogimerkintäni oikein tarkoitti?
Kerroin hänelle saman kuin teillekin, huomattavasti hauskemmin tosin (säästän ykkösmateriaalini tositarkoituksiin), jolloin hän mainitsi että olin sanonut jotain siitä, kuinka 2K oli kertonut että hän joutuu lähtemään aikaisempana päivänä Kutznetshovosta jotta voi lähteä ajoissa Novosibirskista, eikä tiedä milloin saa silloin minuun yhteyden, mutta yrittää parhaansa.
Ai niin, tuo. Ja koska hän joutui käyttämään julkista kirjaston nettiä kirjoittaessaan minulle, hän ei ehkä ollut saanut aikaa ennen lähtöään...käy järkeen.
Arvaan että aika monella siellä tällä hetkellä on kehittymässä ajatus siitä, että ilmeisesti harmaiden aivosolujeni työvuorolistassa oli juuri tuolla hetkellä "loogisesti ajattelevien" tauko, ja "romanttisen idioottimaiset" tuurasivat niitä.
Kenties, kenties.
Mutta ettekö tekin tahdo nähdä tämän jutun loppuun?
Ei kesken tarinan saa lopettaa. Prinssi rohkea ei ajattellut nähdessään linnan täynnä pistäviä ruusuntappuroita että "äh, pitäkää prinssessanne" ja kääntynyt pois, hummaillut koko elämäänsä ja kuollut sydänkohtaukseen ollessaan sängyssä yhtäaikaa tyttären ja tämän äidin kanssa.
Ei, hän meni ja hoiti homman.
Voihan olla että tällä tarinallani, jota kirjaan blogiini tai elämäksi kutsumani matalalennon mustaan laatikkoon, ei ole onnellista loppua, mutta minun on nähtävä se itse.
Joten ensi keskiviikkona klo 12.35, jos näette lentokentällä miehen joka näyttää yhtäaikaa sekä innokkaalta että pelokkaalta, se luultavasti olen minä.
Ps. Noin dramaattisen lopun jälkeen ei pitäisi oikeastaan enää kirjoittaa mitään, mutta on yksi tekijä, joka saattaa huvittaa Universumia siinä määrin, että 2K oikeasti tulee.
Vanhempani ova tulossa kesken 2K:n vierailun tänne.
Jotta ymmärtäisitte miten merkittävästä asiasta on kyse, niin kerrottakoon etta Will Smith-asteikolla eli "aww hell no!"-puntarilla mitattuna asteikolla 1-10 tämä tilanne kiihdytti juuri nollasta sataan.
Seuraava teksti on järkevää vain jos olette mies. Jos olette nainen, ette välttämättä ymmärrä mikä tässä on vikana, joten uskokaa kun sanon että se on paha.
Minulla kesti koko tähanastinen elämäni kuullakseni äitini suusta maagiset seitsemän sanaa "ei sillä väliä, kunhan itse olet onnellinen".
Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin yksinolostani.
Ei enää jatkuvia kyselyjä siitä onko opiskelupaikassani/työpaikallani/varuskunnassa jossa palvelin "jotain kivaa kaveria".
Tai niitä omituisia hetkiä kun äitini yrittää parittaa minut jo aikoinaan omituiselle tytölle, joka "ei kuulemma tee muuta kuin istuu vain huoneessaan. Tehän sopisitte niin hyvin yhteen kun kumpikin teistä on niin hiljaisia" (kun sanoin että panttaan ykkösmateriaaliani, tarkoitin sitä).
Viimeinkin hän on hyväksynyt sen että hän sai yhden lapsivauvan ja minut. Vapaus, suloinen vapaus.
Nyt hän on tulossa samaan aikaan kun 2K on käymässä täällä. Enkä oikein usko että kykenen piilottelemaan häntä lähtöön saakka.
Vuosien työ, turhaan.
Vaikka minun ja 2K:n jutusta ei tulisikaan mitään, se avaisi silti uudestaan kaikki ne patosulut, mitkä sain vaivoin tukittua.
Kuvitelkaa tilanne jossa vaikka voittaisitte, häviäisitte.
Ja sitten häviäisitte uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Vaikka 2K ei siis tulisikaan, voittaisin.
Muistakaa tämä siis ensi keskiviikkona, kun postitan tänne lyhyen tiedoksiannon.
1. Älä koskaan kirjoita äkkipikaistuksissa, sillä suuttuminen johtaa vihaan ja viha johtaa pimeälle puolelle, ja oletko koskaan lukenut Darth Vaderin blogia?
2. Yritä kirjoittaa kokonaisia, selkeitä lauseita, sillä kukaan ei tykkää draamakuningattaresta, joka jättää asiat roikkumaan ilmaan, paitsi tietenkin jos ne ovat osa hänen taika-esitystään.
3. Älä (laita sopiva termi tähän) vaan (laita sopiva termi tähän), jotta (laita oikea temi tähän).
Rikoin noista eilen ainakin kahta. Antakaa kun selitän missä mennään.
En ole kuullut 2K:sta nyt viikkoon. Useamman päivän hiljaisuudet eivät ole mitenkään uusia, mutta en muista viikon taukoa.
Joten arvelin että kyseessä oli kuin olikin huijaus. Edellisestä olikin jo aikaa, joten ehkä tämän oli vähän myöhässä aikataulustaan.
Noh, kuten sanoin, sattuuhan näitä ja riskipeliähän tämä oli, ja ei se pelaa joka pelkää jne.
Aika suoristaa solmio, pyyhkiä korttitalon rippeet olkapäiltä ja syöksyä suorin vartaloin seuraavaan kriisiin.
Kunnes ystäväni soitti ja kysyi mitä blogimerkintäni oikein tarkoitti?
Kerroin hänelle saman kuin teillekin, huomattavasti hauskemmin tosin (säästän ykkösmateriaalini tositarkoituksiin), jolloin hän mainitsi että olin sanonut jotain siitä, kuinka 2K oli kertonut että hän joutuu lähtemään aikaisempana päivänä Kutznetshovosta jotta voi lähteä ajoissa Novosibirskista, eikä tiedä milloin saa silloin minuun yhteyden, mutta yrittää parhaansa.
Ai niin, tuo. Ja koska hän joutui käyttämään julkista kirjaston nettiä kirjoittaessaan minulle, hän ei ehkä ollut saanut aikaa ennen lähtöään...käy järkeen.
Arvaan että aika monella siellä tällä hetkellä on kehittymässä ajatus siitä, että ilmeisesti harmaiden aivosolujeni työvuorolistassa oli juuri tuolla hetkellä "loogisesti ajattelevien" tauko, ja "romanttisen idioottimaiset" tuurasivat niitä.
Kenties, kenties.
Mutta ettekö tekin tahdo nähdä tämän jutun loppuun?
Ei kesken tarinan saa lopettaa. Prinssi rohkea ei ajattellut nähdessään linnan täynnä pistäviä ruusuntappuroita että "äh, pitäkää prinssessanne" ja kääntynyt pois, hummaillut koko elämäänsä ja kuollut sydänkohtaukseen ollessaan sängyssä yhtäaikaa tyttären ja tämän äidin kanssa.
Ei, hän meni ja hoiti homman.
Voihan olla että tällä tarinallani, jota kirjaan blogiini tai elämäksi kutsumani matalalennon mustaan laatikkoon, ei ole onnellista loppua, mutta minun on nähtävä se itse.
Joten ensi keskiviikkona klo 12.35, jos näette lentokentällä miehen joka näyttää yhtäaikaa sekä innokkaalta että pelokkaalta, se luultavasti olen minä.
Ps. Noin dramaattisen lopun jälkeen ei pitäisi oikeastaan enää kirjoittaa mitään, mutta on yksi tekijä, joka saattaa huvittaa Universumia siinä määrin, että 2K oikeasti tulee.
Vanhempani ova tulossa kesken 2K:n vierailun tänne.
Jotta ymmärtäisitte miten merkittävästä asiasta on kyse, niin kerrottakoon etta Will Smith-asteikolla eli "aww hell no!"-puntarilla mitattuna asteikolla 1-10 tämä tilanne kiihdytti juuri nollasta sataan.
Seuraava teksti on järkevää vain jos olette mies. Jos olette nainen, ette välttämättä ymmärrä mikä tässä on vikana, joten uskokaa kun sanon että se on paha.
Minulla kesti koko tähanastinen elämäni kuullakseni äitini suusta maagiset seitsemän sanaa "ei sillä väliä, kunhan itse olet onnellinen".
Kyse ei ole mistään vähemmästä kuin yksinolostani.
Ei enää jatkuvia kyselyjä siitä onko opiskelupaikassani/työpaikallani/varuskunnassa jossa palvelin "jotain kivaa kaveria".
Tai niitä omituisia hetkiä kun äitini yrittää parittaa minut jo aikoinaan omituiselle tytölle, joka "ei kuulemma tee muuta kuin istuu vain huoneessaan. Tehän sopisitte niin hyvin yhteen kun kumpikin teistä on niin hiljaisia" (kun sanoin että panttaan ykkösmateriaaliani, tarkoitin sitä).
Viimeinkin hän on hyväksynyt sen että hän sai yhden lapsivauvan ja minut. Vapaus, suloinen vapaus.
Nyt hän on tulossa samaan aikaan kun 2K on käymässä täällä. Enkä oikein usko että kykenen piilottelemaan häntä lähtöön saakka.
Vuosien työ, turhaan.
Vaikka minun ja 2K:n jutusta ei tulisikaan mitään, se avaisi silti uudestaan kaikki ne patosulut, mitkä sain vaivoin tukittua.
Kuvitelkaa tilanne jossa vaikka voittaisitte, häviäisitte.
Ja sitten häviäisitte uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Vaikka 2K ei siis tulisikaan, voittaisin.
Muistakaa tämä siis ensi keskiviikkona, kun postitan tänne lyhyen tiedoksiannon.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa VI: No happy ending for you, my friend
Voisin sanoa niin paljon, mutta mitä se muuttaisi?
Voitte alkaa ilkkumisen ja tämän:
Voitte alkaa ilkkumisen ja tämän:
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Katsaus ihmiskunnan suomenkielisten Google-hakukoneen käyttäjien tilasta, osa VI
1. kiira korpi alastonkuvat (uusi)
2. kiira korpi (uusi)
3. mielenkiinnotonta (laskenut kaksi sijaa)
4. kiira korpi naked (uusi)
5. kiira korpi alasti (uusi)
6. alastonkuvat kiira korpi (uusi)
7. kiira korven alastonkuvat (uusi)
8. kiira korpi alastonkuva (uusi)
9. kiira korpi alaston (uusi)
10. kiira korpi pictures (uusi)
"Sometimes I have wondered whether life wouldn't be much more amusing if we were all devils, no nonsense about angels and being good."
- Dr. Pretorius elokuvassa "Bride of Frankenstein" -
2. kiira korpi (uusi)
3. mielenkiinnotonta (laskenut kaksi sijaa)
4. kiira korpi naked (uusi)
5. kiira korpi alasti (uusi)
6. alastonkuvat kiira korpi (uusi)
7. kiira korven alastonkuvat (uusi)
8. kiira korpi alastonkuva (uusi)
9. kiira korpi alaston (uusi)
10. kiira korpi pictures (uusi)
"Sometimes I have wondered whether life wouldn't be much more amusing if we were all devils, no nonsense about angels and being good."
- Dr. Pretorius elokuvassa "Bride of Frankenstein" -
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa V: Jos se olisi muuta kuin peliä, en ehkä jaksaisi
Kiitokseni kaikille viimeisimmästä tempauksestani huolestuneille.
Arvostan sitä.
Huolestuneisuuden lisäksi olen havaitsevani myös kasien päällä istumista, jotta ette vain vahingossa ottaisi minua toisella kouralla kurkustani kiinni ja toisella läpsisi järkeä minuun.
Tekooni on kuitenkin kaksi syytä (siis "ilmeisen vähäjärkisyyden" lisäksi).
Ensinnäkin monet varmaan tietävät että minusta mm. lotto on valtion tapa verottaa tyhmiä ja korttipelejä taas en ole koskaan ymmärtänyt.
Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö harrastaisi uhkapeliä, omalla tavallani. Omat panokseni ja pelini ovat kuitenkin laajempia ja pitkäkestoisempia kuin tavalliset voitontavoittelut, kun taas voitot sekä häviöt mitataan usein muussa kuin rahassa.
Teidän näkökulmastanne laitoin peliin rahaa.
Minusta pelaan nyt luottamuksella siihen, että kyseessä ei ole huijaus.
Jos häviän, menetän rahat ja saan kuunnella todennäköisesti loppuelämäni keljuilua, viisastelua ja muistutusta tyhmyydestäni. Lisäksi luottamukseni ihmiskuntaan horjuu taas hetken.
Jos voitan...tiedättekin jo.
Toisena syynä on Hamelnin pillipiipari. Muistattehan tarinan? Pillipiipari houkutteli hiiret pois kaupungista, mutta kun hänelle ei suostuttukaan maksamaan, hän houkutteli samalla pillillä kaikki lapset pois ikuisiksi ajoiksi.
Useimmille tuo on tarina siitä, kuinka lupaukset on pidettävä, mutta minusta se kertoo myös siitä, kuinka kaikesta on maksettava. Ja jos et halua suorittaa velvoitettasi, maksu otetaan pakolla.
Enkä tarkoita nyt pelkästään meille kapitalismissa eläneille tuttua hyödykkeen lunastamista korvausta vastaan. Se voi olla paljon muuta.
Ei maksun tarvitse olla vastentahtoinen tai edes sinulta pois.
Haluat olla yksin? Maksat siitä seuran poissaololla.
Haluat olla muiden kanssa? Hinta on yksinolosi.
Mutta toisinaan et edes tajua mitä maksat, tai edes mistä maksat.
Menetät hyvän ystäväsi? Ehkä se oli hinta hyvistä hetkistäsi hänen kanssaan.
Saat uuden ystävän? Ehkä hinta on luottamuksesi.
Panostat aikaasi, rahaasi ja luottamustasi johonkin niin epämääräiseen että se tuskin toteutuu?
Se on jotain mikä on annettava tajutaksesi mistä luovut, ja ehkä maksettava uusista mahdollisuuksista.
Vasta nyt kun potentiaalinen 2K:n tuleminen alkaa olla tosiasia, olen tajunnut mitä kaikkea olen jättänyt kokematta: en ole matkustellut ulkomailla ja tutustunut paikallisiin alkuasukkaisiin, en ole koskaan lukenut kirjoja joita halusin, en ole koskaan käynyt maksullisilla klingon-sivuilla.
Kohta joudun luopumaan tuosta kaikesta ja paljon muusta.
Paitsi jos kyseessä olikin (erittäin hyvä) huijaus.
Saan kaiken tuon takaisin, ja uusia mahdollisuuksia: ystäväni on jo ilmoittanut että hänellä olisi ollut parikin potentiaalista deittikumppania minulle, mutta nyt kun kävikin näin...
Joten.
Teistä hukkasin rahani ja iirikseeni osui kultainen suihku.
Minusta sain elämänkokemusta, jännitystä, vapauteni, uusia mahdollisuuksia ja nyt kun kokoonnun kavereideni kanssa, voin illan pimetessä aloittaa tarinan "olenko muuten koskaan kertonut miten kerran MELKEIN jouduin nalkkiin? :koputtaa puuta: Kaikki alkoi kun minuun otettiin yhteyttä Kutznetshovosta..."
Arvostan sitä.
Huolestuneisuuden lisäksi olen havaitsevani myös kasien päällä istumista, jotta ette vain vahingossa ottaisi minua toisella kouralla kurkustani kiinni ja toisella läpsisi järkeä minuun.
Tekooni on kuitenkin kaksi syytä (siis "ilmeisen vähäjärkisyyden" lisäksi).
Ensinnäkin monet varmaan tietävät että minusta mm. lotto on valtion tapa verottaa tyhmiä ja korttipelejä taas en ole koskaan ymmärtänyt.
Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö harrastaisi uhkapeliä, omalla tavallani. Omat panokseni ja pelini ovat kuitenkin laajempia ja pitkäkestoisempia kuin tavalliset voitontavoittelut, kun taas voitot sekä häviöt mitataan usein muussa kuin rahassa.
Teidän näkökulmastanne laitoin peliin rahaa.
Minusta pelaan nyt luottamuksella siihen, että kyseessä ei ole huijaus.
Jos häviän, menetän rahat ja saan kuunnella todennäköisesti loppuelämäni keljuilua, viisastelua ja muistutusta tyhmyydestäni. Lisäksi luottamukseni ihmiskuntaan horjuu taas hetken.
Jos voitan...tiedättekin jo.
Toisena syynä on Hamelnin pillipiipari. Muistattehan tarinan? Pillipiipari houkutteli hiiret pois kaupungista, mutta kun hänelle ei suostuttukaan maksamaan, hän houkutteli samalla pillillä kaikki lapset pois ikuisiksi ajoiksi.
Useimmille tuo on tarina siitä, kuinka lupaukset on pidettävä, mutta minusta se kertoo myös siitä, kuinka kaikesta on maksettava. Ja jos et halua suorittaa velvoitettasi, maksu otetaan pakolla.
Enkä tarkoita nyt pelkästään meille kapitalismissa eläneille tuttua hyödykkeen lunastamista korvausta vastaan. Se voi olla paljon muuta.
Ei maksun tarvitse olla vastentahtoinen tai edes sinulta pois.
Haluat olla yksin? Maksat siitä seuran poissaololla.
Haluat olla muiden kanssa? Hinta on yksinolosi.
Mutta toisinaan et edes tajua mitä maksat, tai edes mistä maksat.
Menetät hyvän ystäväsi? Ehkä se oli hinta hyvistä hetkistäsi hänen kanssaan.
Saat uuden ystävän? Ehkä hinta on luottamuksesi.
Panostat aikaasi, rahaasi ja luottamustasi johonkin niin epämääräiseen että se tuskin toteutuu?
Se on jotain mikä on annettava tajutaksesi mistä luovut, ja ehkä maksettava uusista mahdollisuuksista.
Vasta nyt kun potentiaalinen 2K:n tuleminen alkaa olla tosiasia, olen tajunnut mitä kaikkea olen jättänyt kokematta: en ole matkustellut ulkomailla ja tutustunut paikallisiin alkuasukkaisiin, en ole koskaan lukenut kirjoja joita halusin, en ole koskaan käynyt maksullisilla klingon-sivuilla.
Kohta joudun luopumaan tuosta kaikesta ja paljon muusta.
Paitsi jos kyseessä olikin (erittäin hyvä) huijaus.
Saan kaiken tuon takaisin, ja uusia mahdollisuuksia: ystäväni on jo ilmoittanut että hänellä olisi ollut parikin potentiaalista deittikumppania minulle, mutta nyt kun kävikin näin...
Joten.
Teistä hukkasin rahani ja iirikseeni osui kultainen suihku.
Minusta sain elämänkokemusta, jännitystä, vapauteni, uusia mahdollisuuksia ja nyt kun kokoonnun kavereideni kanssa, voin illan pimetessä aloittaa tarinan "olenko muuten koskaan kertonut miten kerran MELKEIN jouduin nalkkiin? :koputtaa puuta: Kaikki alkoi kun minuun otettiin yhteyttä Kutznetshovosta..."
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa IV: Show me the money!
Jännitystä, vaarallisia tilanteita ja henkeäsalpaavia juonikuvioita.
Ja tämä ennen kuin 2K (Kaunotar Kutznetshovosta teille jotka vasta nyt tulitte samalle taajuudelle) on saatu Suomeen.
Juuri kun luulin että homma on hanskassa ja hanskat naulassa, käykin ilmi että naulaa ei ole vasaroitu työsuojelupiirin ohjeiden mukaisesti.
Ennen kuin Äiti Venäjä päästää lapsosia helmoistaan, lähtijällä pitää olla joko virallinen "saako (laita täydellinen nimi tähän) tulla ulos leikkimään"-kirje ja/tai rahaa (XX euroa per päivä) kahden viikon tarpeisiin.
Ymmärrettävää, en minäkään jälkikasvuani päästäisi minnekään ilman rahaa karkkiin ja tehdasvalmisteisiin savukkeisiin, mutta olisiko tämä voitu sanoa siellä [sensuroitu] Venäjän [sensuroitu] päässä [sensuroitu] aiemmin, [sensuroitu]?
Tietenkin tämä lisää arvailuja siitä, että jospa sittenkin kysessä on hyvin monimutkainen huijaus?
Tältä mietiskelyltä tosin pohjaa vie se, että kyseessä on kuulemma ihan oikeasti vaadittava juttu, koska Suomi pelkää että tietystä maasta tulevat naiset ovat huo--lestuttavan huo---noja hoitamaan asioitaan ja että he olisivat huo---mattavan kovia shoppailemaan.
En tiedä tajuaako 2K miksi tätä summaa vaaditaan, ja jos ei tajua, en TODELLAKAAN aio selittää.
Ja haluatteko kuulla mikä on kirsikka tässä kuorrutuksessa?
2K ottaa rahat dollareina ulos, koska sielläpäin ruplilla ei vaan tee mitään.
Hän tuo rahat minulle takaisin tänne ja vaihdan ne takaisin euroiksi.
Arvatkaa mitä tapahtuu jos valuuttakurssit pikkaisenkin heittelehtivät tästä?
Noh, saan rahani takaisin myymällä elokuvaoikeudet tähän tarinaan.
Ja tämä ennen kuin 2K (Kaunotar Kutznetshovosta teille jotka vasta nyt tulitte samalle taajuudelle) on saatu Suomeen.
Juuri kun luulin että homma on hanskassa ja hanskat naulassa, käykin ilmi että naulaa ei ole vasaroitu työsuojelupiirin ohjeiden mukaisesti.
Ennen kuin Äiti Venäjä päästää lapsosia helmoistaan, lähtijällä pitää olla joko virallinen "saako (laita täydellinen nimi tähän) tulla ulos leikkimään"-kirje ja/tai rahaa (XX euroa per päivä) kahden viikon tarpeisiin.
Ymmärrettävää, en minäkään jälkikasvuani päästäisi minnekään ilman rahaa karkkiin ja tehdasvalmisteisiin savukkeisiin, mutta olisiko tämä voitu sanoa siellä [sensuroitu] Venäjän [sensuroitu] päässä [sensuroitu] aiemmin, [sensuroitu]?
Tietenkin tämä lisää arvailuja siitä, että jospa sittenkin kysessä on hyvin monimutkainen huijaus?
Tältä mietiskelyltä tosin pohjaa vie se, että kyseessä on kuulemma ihan oikeasti vaadittava juttu, koska Suomi pelkää että tietystä maasta tulevat naiset ovat huo--lestuttavan huo---noja hoitamaan asioitaan ja että he olisivat huo---mattavan kovia shoppailemaan.
En tiedä tajuaako 2K miksi tätä summaa vaaditaan, ja jos ei tajua, en TODELLAKAAN aio selittää.
Ja haluatteko kuulla mikä on kirsikka tässä kuorrutuksessa?
2K ottaa rahat dollareina ulos, koska sielläpäin ruplilla ei vaan tee mitään.
Hän tuo rahat minulle takaisin tänne ja vaihdan ne takaisin euroiksi.
Arvatkaa mitä tapahtuu jos valuuttakurssit pikkaisenkin heittelehtivät tästä?
Noh, saan rahani takaisin myymällä elokuvaoikeudet tähän tarinaan.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Mejoa-käsittely
Tämä on varmaan teille muille jo tuttua, mutta olen havainnut että toisinaan pituudella on väliä.
Tarkemmin sanoen mitä lyhyempi, sitä parempi.
Viimeistään siinä vaiheessa kun aikuisviihdeteollisuus on tajunnut tämän, on minunkin aika myöntää faktat.
The New York Timesin juttu "Lights. Camera. Lots of action. Forget the script." (vaatii ilmaisen kirjautumisen) kertoo siitä, kuinka seksi-elokuvissa ei nykyisin enää juurikaan harjoiteta juonenkehittelyä. Jopa alan klassikko "hei, olen putkimies, saanko esitellä erikoistyö...kaluni" on jäämässä syrjään.
Internetin valtakaudella ei enää kannata tehdä pitkiä, juonellisia elokuvakokemuksia.
Tällaisille ei ole juurikaan kysyntää, johtuen mm. laajasta laita-itse-videokamera-nauhoittamaan-ja-ala-alan-hommiin-videopätkistä mitä löytyy netistä.
Sen sijaan on halvempaa ja tuottavampaa tehdä "suoraan toimintaan" keskittyviä pätkiä, joita voi myydä netissä minuuttihinnalla.
Minulle on ollut kirjoituksissani aina tavoite.
En tahdo että tekstini olisivat ihmisille jokapäiv--viikotta---kuukausittainen leipä, tai edes pulla.
Tahdon että tekstini olisivat pornoa.
Hiukan hävettäisi lukea näitä juttuja, ei oikein kehtaisi kehuskella asialla paitsi harvoille samanmielisille, piilottaisit aina linkin heti kun joku tulee huoneseen ja silti palaisit uudestaan ja uudestaan takaisin, vaikka jokaisen lukukerran jälkeen olisi likainen olo.
Siksi: mitä isot edellä lyhentävät, sitä pienet perässä tiivistävät.
Kokeilemme siis uutta Mejoa-käsittelyä (MEne JO Asiaan). Pitkän ja tylsän alustuksen sijaan menen heti pointtiin.
Tässä maistiaisena pari Mejoa-käsiteltyä blogikirjoitustani:
Olen siksi päättänyt vallata Malesian.
Joten Sun Tzun oppien mukaan olen alkanut opettelemaan intialaista päähierontaa.
Hitto vie Google, se oli Mene JO Asiaan, ei Mene JO AAsiaan.
Joten viimeinkin tässä ne kauan lupaamani alastonkuvat.
Tarkemmin sanoen mitä lyhyempi, sitä parempi.
Viimeistään siinä vaiheessa kun aikuisviihdeteollisuus on tajunnut tämän, on minunkin aika myöntää faktat.
The New York Timesin juttu "Lights. Camera. Lots of action. Forget the script." (vaatii ilmaisen kirjautumisen) kertoo siitä, kuinka seksi-elokuvissa ei nykyisin enää juurikaan harjoiteta juonenkehittelyä. Jopa alan klassikko "hei, olen putkimies, saanko esitellä erikoistyö...kaluni" on jäämässä syrjään.
Internetin valtakaudella ei enää kannata tehdä pitkiä, juonellisia elokuvakokemuksia.
Tällaisille ei ole juurikaan kysyntää, johtuen mm. laajasta laita-itse-videokamera-nauhoittamaan-ja-ala-alan-hommiin-videopätkistä mitä löytyy netistä.
Sen sijaan on halvempaa ja tuottavampaa tehdä "suoraan toimintaan" keskittyviä pätkiä, joita voi myydä netissä minuuttihinnalla.
Minulle on ollut kirjoituksissani aina tavoite.
En tahdo että tekstini olisivat ihmisille jokapäiv--viikotta---kuukausittainen leipä, tai edes pulla.
Tahdon että tekstini olisivat pornoa.
Hiukan hävettäisi lukea näitä juttuja, ei oikein kehtaisi kehuskella asialla paitsi harvoille samanmielisille, piilottaisit aina linkin heti kun joku tulee huoneseen ja silti palaisit uudestaan ja uudestaan takaisin, vaikka jokaisen lukukerran jälkeen olisi likainen olo.
Siksi: mitä isot edellä lyhentävät, sitä pienet perässä tiivistävät.
Kokeilemme siis uutta Mejoa-käsittelyä (MEne JO Asiaan). Pitkän ja tylsän alustuksen sijaan menen heti pointtiin.
Tässä maistiaisena pari Mejoa-käsiteltyä blogikirjoitustani:
Olen siksi päättänyt vallata Malesian.
Joten Sun Tzun oppien mukaan olen alkanut opettelemaan intialaista päähierontaa.
Hitto vie Google, se oli Mene JO Asiaan, ei Mene JO AAsiaan.
Joten viimeinkin tässä ne kauan lupaamani alastonkuvat.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa III: Suuria odotuksia
Hän saapuu 22.7 klo 12.35.
Sain tietää tuon vasta itsekin eilen päivällä kirjoitettuani blogimerkintäni, eli en ole (omasta mielestäni ainakaan) pidätellyt mitään tietoa.
Luvassa on siis vielä noin kaksi ja puoli viikkoa tunnelman kohotusta, mikä itse asiassa pelottaa minua.
Hiukan taustavaloitusta siihen miten me kaksi päädyimme tähän tilanteeseen.
Tai no minun "Herra, itke mulle joki"-virteni on hyvin tuttu sävelkuvioiltaan kaikille tätä blogia lukeneille, mutta Kaunottareni Kutznetshovosta (edelleenkin 2K teille) on jäänyt kehittämättömäksi roolihahmoksi.
Mikä häntä motivoi, mikä ajaa matkustamaan tuhansien kilometrien päähän miehen luokse, jonka hän tuntee vain kirjeistä ja muutamasta valokuvasta?
Koska kunnioitan hänen yksityisyyttään, sanon vain että edellinen sangen pitkä seurustelusuhde ei loppunut hyvin, tai "syy ei ole sinussa, vaan minussa"-tasolla tai edes "mutta ainahan me voimme olla ystäviä"-merkeissä.
Koska en osaa puhua ihmistä, en aina välttämättä tiedä käytänkö termejä oikein, mutta epäilen että hän kaipaa..."laastarisuhde", onko se oikein?
Koska hän sattui törmäämään minuun, ja jopa vastasin hänelle, hän on tarrautunut uskomukseen että minä olen hänen elämänsä valittu. Tämä taas tarkoittaa että hänen pitää mielestään olla minulle mieliksi, ja että meidän rakkautemme on sitä harvinaisempaa laatua, johon historiankirjoissa on omat lähdeviitteensä ja runsaasti kuvitusta.
Tiedän, kyynikko minussakin totesi "yyy-hy, se vain haluaa lipun parempaan", mutta olen useampaankin otteeseen tarjoutunut lähettämään esim. englanninkielisiä kirjoja että hän voisi petrata kielitaitoaan, mutta hän ei ole tarttunut tarjoukseeni.
Lisäksi kirjeissä on tietynlainen...mikä olisi hyvä termi, josta ei tule turpiin...luonteikkuus, johon olen törmännyt aiemminkin tällaisissa tilanteissa: Tällä kertaa sen TÄYTYY toimia, tällä kertaa se ON se oikea, tällä kertaa KAIKKI menee hyvin, eikö menekin, sano että menee.
Joten en menisi tuomitsemaan häntä kullankaivajaksi.
Se mikä minua pelottaa tässä kaikessa on se, että en millään kykene täyttämään hänen ennakko-odotuksiaan. Hän on jo luonut omassa melessään mm. fantasian siitä miten juoksemme toisiamme vastaan lentokentällä ja peitämme toisemme suudelmin (tämä on lyhennetty versio, alkuperäinen osoitti että 2K:lla on lahjoja romanttiseen proosaan).
Tiedän myös että en voi olla muuta kuin oma itseni, mutta en tahtoisi satuttaa häntä. Lupasin jo alussa että en valehtele hänelle, ja olen lupaukseni pitänyt, eli hän tietää mitä on odotettavissa.
Silti, luultavasti tämän laastarisuhteen tarpeen vuoksi, hän kehittelee yhä näitä fantasioita.
Tai ehkä olen ymmärtänyt väärin, ja tämä kuuluu jokaiseen parisuhteeseen. Olisi TODELLAKIN pitänyt aloittaa nämä jutut jo aiemmin.
Sain tietää tuon vasta itsekin eilen päivällä kirjoitettuani blogimerkintäni, eli en ole (omasta mielestäni ainakaan) pidätellyt mitään tietoa.
Luvassa on siis vielä noin kaksi ja puoli viikkoa tunnelman kohotusta, mikä itse asiassa pelottaa minua.
Hiukan taustavaloitusta siihen miten me kaksi päädyimme tähän tilanteeseen.
Tai no minun "Herra, itke mulle joki"-virteni on hyvin tuttu sävelkuvioiltaan kaikille tätä blogia lukeneille, mutta Kaunottareni Kutznetshovosta (edelleenkin 2K teille) on jäänyt kehittämättömäksi roolihahmoksi.
Mikä häntä motivoi, mikä ajaa matkustamaan tuhansien kilometrien päähän miehen luokse, jonka hän tuntee vain kirjeistä ja muutamasta valokuvasta?
Koska kunnioitan hänen yksityisyyttään, sanon vain että edellinen sangen pitkä seurustelusuhde ei loppunut hyvin, tai "syy ei ole sinussa, vaan minussa"-tasolla tai edes "mutta ainahan me voimme olla ystäviä"-merkeissä.
Koska en osaa puhua ihmistä, en aina välttämättä tiedä käytänkö termejä oikein, mutta epäilen että hän kaipaa..."laastarisuhde", onko se oikein?
Koska hän sattui törmäämään minuun, ja jopa vastasin hänelle, hän on tarrautunut uskomukseen että minä olen hänen elämänsä valittu. Tämä taas tarkoittaa että hänen pitää mielestään olla minulle mieliksi, ja että meidän rakkautemme on sitä harvinaisempaa laatua, johon historiankirjoissa on omat lähdeviitteensä ja runsaasti kuvitusta.
Tiedän, kyynikko minussakin totesi "yyy-hy, se vain haluaa lipun parempaan", mutta olen useampaankin otteeseen tarjoutunut lähettämään esim. englanninkielisiä kirjoja että hän voisi petrata kielitaitoaan, mutta hän ei ole tarttunut tarjoukseeni.
Lisäksi kirjeissä on tietynlainen...mikä olisi hyvä termi, josta ei tule turpiin...luonteikkuus, johon olen törmännyt aiemminkin tällaisissa tilanteissa: Tällä kertaa sen TÄYTYY toimia, tällä kertaa se ON se oikea, tällä kertaa KAIKKI menee hyvin, eikö menekin, sano että menee.
Joten en menisi tuomitsemaan häntä kullankaivajaksi.
Se mikä minua pelottaa tässä kaikessa on se, että en millään kykene täyttämään hänen ennakko-odotuksiaan. Hän on jo luonut omassa melessään mm. fantasian siitä miten juoksemme toisiamme vastaan lentokentällä ja peitämme toisemme suudelmin (tämä on lyhennetty versio, alkuperäinen osoitti että 2K:lla on lahjoja romanttiseen proosaan).
Tiedän myös että en voi olla muuta kuin oma itseni, mutta en tahtoisi satuttaa häntä. Lupasin jo alussa että en valehtele hänelle, ja olen lupaukseni pitänyt, eli hän tietää mitä on odotettavissa.
Silti, luultavasti tämän laastarisuhteen tarpeen vuoksi, hän kehittelee yhä näitä fantasioita.
Tai ehkä olen ymmärtänyt väärin, ja tämä kuuluu jokaiseen parisuhteeseen. Olisi TODELLAKIN pitänyt aloittaa nämä jutut jo aiemmin.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa II: Beckettimäisiä tarinoita
(Kiitokseni Emil Heinäaholle 2B-luokalle)
Huomenna hän tulee.
Tai sitten ei. En ole kuullut nyt hänestä pariin päivään mitään. Tiedän, tämä voisi olla lopullinen merkki siitä, että kyseessä oli kuin olikin huijaus.
Mutta tällaisessa muutaman päivän kirjoitustauossa ei ole mitään uutta, ja hänellä on käytössään julkinen nettiyhteys kirjastossa, eli hän ei luultavasti pääse joka päivä kirjoittamaan. Eli kaikki on vielä avointa.
Tavallaan on ironista, että hermoilen Kutznetshovon kaunottaren (tullaan tästä eteenpäin tuntemaan 2K:na) saapumisesta. Minä nimittäin olin aluksi se, joka tahtoi venyttää tapaamista ja yritin vältellä keskustelua kohtaamisesta.
Kun tapaaminen on nyt sovittu ja kaikki minulta osaltani on selkeää, olen ärsyyntynyt ja hermostunut, ja lähes huudan ääneen "milloin 2K oikein saapuu?!" (olen ylpeä itsehillinnästäni. En oikein usko että naapurini tykkäisi jos varastaisin hänen merkkihuutonsa).
Syynä ei ole se, että pelkäisin kaiken olevan huijausta, vaan se että minä tein suunnitelman. Yksi niistä harvoista asioista mikä saa minut kiihtymään on se kun suunnitelma ei toteudukaan.
Eikä syynä ole resurssien hukkaaminen tai tuhlaamani aika, vaan se, että suunnitelman ansiosta tiesin suunnilleen mitä on tapahtunut, mitä nyt tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan.
Spontaanius on varmaan ihan kivaa, mutta niin kauan kuin se ei ole suunnitelmissani mukana, luokittelen sen samaan kategoriaan My Little Pony-lelujen, koirien ja kumisaapas-fetissin kanssa: varmaan ihan kivaa, mutta ei oikein minun juttuni, joten voisitko nyt vetää sen pois ja tarjota viimeinkin kahvia?
Eipä silti, kyllä 2K:llakin on suunnitelmia.
Olisi kiva toistaa ne tässä, mutta nykyään ollaan niin herkkiä tekijänoikeuksien kanssa, enkä tahdo Harlekiini-novelleja julkaisevaa yhtiötä niskaani.
Sanon siksi vain että kuvitelkaa IHAN mikä tahansa yltiöromanttinen tilanne, lisätkää vielä muutama kynttilä, sateenropina majatalon kattoon, ja säätyrajat ylittävä, kielletty rakkaus kartanonherran ja piikatytön välillä, niin saatte kalpean aavistuksen siitä mikä minua odottaa.
Älkääkä kuvitelko että se loppuu siihen. Minun on annettu ymmärtää että me tulemme harrastamaan romanttista ja kiihkeää...kädestäpitämistä (tajusin juuri että lapset voivat lukea tätä). Voi kyllä, me tulemme kuulemma niin..pitämään kädestä että voin tarvita jääpalapussia...käteeni.
Vaikka olen yrittänyt sanoa että en oikeastaan...pidä ketään kädestä ensimmäisillä treffeillä, viestini ei ole oikein rekisteröitynyt, vaan 2K on luvannut tuoda...käsiraudat.
Pahinta on se, että osa minusta (siis se jonka mielestä Pikku naisia on maailman paras elokuva)...pitää tuollaisesta hempeilystä.
Eikä se pysty tekemään mitään päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Sen vuoksi se ei uskalla mennä ostamaan Stargate SG-1:n uusia tuotantokausia, sillä sen pitää säästää sitä varten kun hän saapuu.
Se ei uskalla viedä roskia ulos, sillä mitä jos hän ilmoittaakin tulevansa kesken päivän, ja minulla on parin päivän roskat roskiksessa. Millaisen kuvan siisteydestä se antaisi?
Se ei pysty olemaan näpyttämättä päivitys-nappulaa sähköpostissa, sillä seuraava näpäytys voi tuoda viestin siitä, milloin hän tulee.
Se ei voi muuta kuin odottaa, sillä ehkä hän tulee jo huomenna.
Huomenna hän tulee.
Tai sitten ei. En ole kuullut nyt hänestä pariin päivään mitään. Tiedän, tämä voisi olla lopullinen merkki siitä, että kyseessä oli kuin olikin huijaus.
Mutta tällaisessa muutaman päivän kirjoitustauossa ei ole mitään uutta, ja hänellä on käytössään julkinen nettiyhteys kirjastossa, eli hän ei luultavasti pääse joka päivä kirjoittamaan. Eli kaikki on vielä avointa.
Tavallaan on ironista, että hermoilen Kutznetshovon kaunottaren (tullaan tästä eteenpäin tuntemaan 2K:na) saapumisesta. Minä nimittäin olin aluksi se, joka tahtoi venyttää tapaamista ja yritin vältellä keskustelua kohtaamisesta.
Kun tapaaminen on nyt sovittu ja kaikki minulta osaltani on selkeää, olen ärsyyntynyt ja hermostunut, ja lähes huudan ääneen "milloin 2K oikein saapuu?!" (olen ylpeä itsehillinnästäni. En oikein usko että naapurini tykkäisi jos varastaisin hänen merkkihuutonsa).
Syynä ei ole se, että pelkäisin kaiken olevan huijausta, vaan se että minä tein suunnitelman. Yksi niistä harvoista asioista mikä saa minut kiihtymään on se kun suunnitelma ei toteudukaan.
Eikä syynä ole resurssien hukkaaminen tai tuhlaamani aika, vaan se, että suunnitelman ansiosta tiesin suunnilleen mitä on tapahtunut, mitä nyt tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan.
Spontaanius on varmaan ihan kivaa, mutta niin kauan kuin se ei ole suunnitelmissani mukana, luokittelen sen samaan kategoriaan My Little Pony-lelujen, koirien ja kumisaapas-fetissin kanssa: varmaan ihan kivaa, mutta ei oikein minun juttuni, joten voisitko nyt vetää sen pois ja tarjota viimeinkin kahvia?
Eipä silti, kyllä 2K:llakin on suunnitelmia.
Olisi kiva toistaa ne tässä, mutta nykyään ollaan niin herkkiä tekijänoikeuksien kanssa, enkä tahdo Harlekiini-novelleja julkaisevaa yhtiötä niskaani.
Sanon siksi vain että kuvitelkaa IHAN mikä tahansa yltiöromanttinen tilanne, lisätkää vielä muutama kynttilä, sateenropina majatalon kattoon, ja säätyrajat ylittävä, kielletty rakkaus kartanonherran ja piikatytön välillä, niin saatte kalpean aavistuksen siitä mikä minua odottaa.
Älkääkä kuvitelko että se loppuu siihen. Minun on annettu ymmärtää että me tulemme harrastamaan romanttista ja kiihkeää...kädestäpitämistä (tajusin juuri että lapset voivat lukea tätä). Voi kyllä, me tulemme kuulemma niin..pitämään kädestä että voin tarvita jääpalapussia...käteeni.
Vaikka olen yrittänyt sanoa että en oikeastaan...pidä ketään kädestä ensimmäisillä treffeillä, viestini ei ole oikein rekisteröitynyt, vaan 2K on luvannut tuoda...käsiraudat.
Pahinta on se, että osa minusta (siis se jonka mielestä Pikku naisia on maailman paras elokuva)...pitää tuollaisesta hempeilystä.
Eikä se pysty tekemään mitään päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Sen vuoksi se ei uskalla mennä ostamaan Stargate SG-1:n uusia tuotantokausia, sillä sen pitää säästää sitä varten kun hän saapuu.
Se ei uskalla viedä roskia ulos, sillä mitä jos hän ilmoittaakin tulevansa kesken päivän, ja minulla on parin päivän roskat roskiksessa. Millaisen kuvan siisteydestä se antaisi?
Se ei pysty olemaan näpyttämättä päivitys-nappulaa sähköpostissa, sillä seuraava näpäytys voi tuoda viestin siitä, milloin hän tulee.
Se ei voi muuta kuin odottaa, sillä ehkä hän tulee jo huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
