Hän saapuu 22.7 klo 12.35.
Sain tietää tuon vasta itsekin eilen päivällä kirjoitettuani blogimerkintäni, eli en ole (omasta mielestäni ainakaan) pidätellyt mitään tietoa.
Luvassa on siis vielä noin kaksi ja puoli viikkoa tunnelman kohotusta, mikä itse asiassa pelottaa minua.
Hiukan taustavaloitusta siihen miten me kaksi päädyimme tähän tilanteeseen.
Tai no minun "Herra, itke mulle joki"-virteni on hyvin tuttu sävelkuvioiltaan kaikille tätä blogia lukeneille, mutta Kaunottareni Kutznetshovosta (edelleenkin 2K teille) on jäänyt kehittämättömäksi roolihahmoksi.
Mikä häntä motivoi, mikä ajaa matkustamaan tuhansien kilometrien päähän miehen luokse, jonka hän tuntee vain kirjeistä ja muutamasta valokuvasta?
Koska kunnioitan hänen yksityisyyttään, sanon vain että edellinen sangen pitkä seurustelusuhde ei loppunut hyvin, tai "syy ei ole sinussa, vaan minussa"-tasolla tai edes "mutta ainahan me voimme olla ystäviä"-merkeissä.
Koska en osaa puhua ihmistä, en aina välttämättä tiedä käytänkö termejä oikein, mutta epäilen että hän kaipaa..."laastarisuhde", onko se oikein?
Koska hän sattui törmäämään minuun, ja jopa vastasin hänelle, hän on tarrautunut uskomukseen että minä olen hänen elämänsä valittu. Tämä taas tarkoittaa että hänen pitää mielestään olla minulle mieliksi, ja että meidän rakkautemme on sitä harvinaisempaa laatua, johon historiankirjoissa on omat lähdeviitteensä ja runsaasti kuvitusta.
Tiedän, kyynikko minussakin totesi "yyy-hy, se vain haluaa lipun parempaan", mutta olen useampaankin otteeseen tarjoutunut lähettämään esim. englanninkielisiä kirjoja että hän voisi petrata kielitaitoaan, mutta hän ei ole tarttunut tarjoukseeni.
Lisäksi kirjeissä on tietynlainen...mikä olisi hyvä termi, josta ei tule turpiin...luonteikkuus, johon olen törmännyt aiemminkin tällaisissa tilanteissa: Tällä kertaa sen TÄYTYY toimia, tällä kertaa se ON se oikea, tällä kertaa KAIKKI menee hyvin, eikö menekin, sano että menee.
Joten en menisi tuomitsemaan häntä kullankaivajaksi.
Se mikä minua pelottaa tässä kaikessa on se, että en millään kykene täyttämään hänen ennakko-odotuksiaan. Hän on jo luonut omassa melessään mm. fantasian siitä miten juoksemme toisiamme vastaan lentokentällä ja peitämme toisemme suudelmin (tämä on lyhennetty versio, alkuperäinen osoitti että 2K:lla on lahjoja romanttiseen proosaan).
Tiedän myös että en voi olla muuta kuin oma itseni, mutta en tahtoisi satuttaa häntä. Lupasin jo alussa että en valehtele hänelle, ja olen lupaukseni pitänyt, eli hän tietää mitä on odotettavissa.
Silti, luultavasti tämän laastarisuhteen tarpeen vuoksi, hän kehittelee yhä näitä fantasioita.
Tai ehkä olen ymmärtänyt väärin, ja tämä kuuluu jokaiseen parisuhteeseen. Olisi TODELLAKIN pitänyt aloittaa nämä jutut jo aiemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Tässä on nyt pari vaihtoehtoa. Joko tuo 2K on oikeasti sinun elämäsi nainen ja te olette aivan uskomattomalla tavalla kohdanneet netissä ja elätte elämänne onnellisena loppuun asti. Tai sitten 2K on hiukkasen... ööh, tärähtänyt ja takertuu sinuun ja kuvitelmaansa sinusta takiaisen lailla ja elämäsi muuttuu hetkellisesti helvetiksi kunnes saat toimitettua hänet takaisin Kutznetshovoon.
Tai sitten todennäköisin lienee joku kolmas vaihtoehto noiden kahden väliltä. Toivon tietysti tuota ensimmäistä. ;)
Tartti tulla tänne.. saadakseen päivän naurut ;) Tiina sen sanoi! Ei tarvitse lisätä mitään! Anteeksi, kieroutunut huumorintajuni :)
Jos ihminen ei ole roikkunut vuosikausia sosialisoimassa netissä (kuten 2K ehkä ei ole), saattaa pudota siihen itse järkkäämäänsä ansaan, että luulee oman kuvitelmansa ihmisestä ja sen varsinaisen ihmisen olevan jotenkin sama juttu. Ja menee sitten ja rakastuu siihen kuvitelmaan, ja saa traumoja kun ei tosielämän ihminen olekaan sama kuin se kuvitelma.
Joo, käyty on sain T-paidan ja kaikkee (oikeasti se oli kyllä kaulaliina).
Mutta! TOIVOTAAN PARASTA!
Osa tarinaa kuulostaa jo niin kauniilta, että taidan kopieerata osan ja alkaa pitää salanimellä blogia: Tuokaa minul väike mees Eestist!
Vahinko vaan, että en ole tehnyt asian hyväksi vielä mitään. Ehdotuksia? Any?
Kerpetin jännetuppimikäliekään...joudun käyttämään nyt enimmäkseen vasenta kättäni, joka ei ole hauska käteni. Pahoittelen vastausten tosikkomaisuutta.
Tiina: Kiitos :) Kohtaloa ainakin on se, että 2K kohtasi minut netissä (kuulemma hän kokeilee tätä ensimmäistä kertaa).
En yritä väittää ettenkö kävelisi pelottomasti pimeässä laaksossa ihan pelkästään siitä syystä, että pimeässä EI voi olla mitään pahempaa kuin minä.
Mutta tässä maailmassa on myös niitä, jotka metsästävät pimeässä laaksossa.
Noh, kävi miten kävi, samoja surullisia lauluja kuuntelen hänen poistuttuaan ;)
Anonyymi: kirjoitamme palvellaksemme ;)
Zepa: Kiitos sinnekin :) Jep, tarkoitus on jollain tapaa saada 2K verkottumaan loppumaailmaan, jo oman etunsa tähden. Mietin vielä keinoja siihen miten sen tekisin...
Polga: City-lehdessä oli juttu Lukijat kysyvät, suomenvenäläinen vastaa.
Yksi kysymyksistä on "miten saisin venläisen poikaystävän?". Eikö venäläinen rakastaja-Rasputin kelpaisi? ;)
Hmmmm....3K, Komea kundi Kirgisiasta? Kamsatkalta? Karjalasta....äääääääääähhhh, ei ole luontevaa. Kyllä väike meees Eestist ois paree!
Onnea vaan odotukseen ja varsinkin siihen hetkeen kun Hän saapuu (:
Polga: Ehti Eestiläinen Elämääsi eli 3E? Miksei...
Piatta: Kiitos, pitää toivoa etä jaksan ylläpitää innostusta H-hetkeen tai siis 2K-hetkeen.
Lähetä kommentti