Tuokaa minulle kaunotar Kutznetshovosta! - osa V: Jos se olisi muuta kuin peliä, en ehkä jaksaisi

Kiitokseni kaikille viimeisimmästä tempauksestani huolestuneille.

Arvostan sitä.

Huolestuneisuuden lisäksi olen havaitsevani myös kasien päällä istumista, jotta ette vain vahingossa ottaisi minua toisella kouralla kurkustani kiinni ja toisella läpsisi järkeä minuun.

Tekooni on kuitenkin kaksi syytä (siis "ilmeisen vähäjärkisyyden" lisäksi).

Ensinnäkin monet varmaan tietävät että minusta mm. lotto on valtion tapa verottaa tyhmiä ja korttipelejä taas en ole koskaan ymmärtänyt.

Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö harrastaisi uhkapeliä, omalla tavallani. Omat panokseni ja pelini ovat kuitenkin laajempia ja pitkäkestoisempia kuin tavalliset voitontavoittelut, kun taas voitot sekä häviöt mitataan usein muussa kuin rahassa.

Teidän näkökulmastanne laitoin peliin rahaa.

Minusta pelaan nyt luottamuksella siihen, että kyseessä ei ole huijaus.

Jos häviän, menetän rahat ja saan kuunnella todennäköisesti loppuelämäni keljuilua, viisastelua ja muistutusta tyhmyydestäni. Lisäksi luottamukseni ihmiskuntaan horjuu taas hetken.

Jos voitan...tiedättekin jo.

Toisena syynä on Hamelnin pillipiipari. Muistattehan tarinan? Pillipiipari houkutteli hiiret pois kaupungista, mutta kun hänelle ei suostuttukaan maksamaan, hän houkutteli samalla pillillä kaikki lapset pois ikuisiksi ajoiksi.

Useimmille tuo on tarina siitä, kuinka lupaukset on pidettävä, mutta minusta se kertoo myös siitä, kuinka kaikesta on maksettava. Ja jos et halua suorittaa velvoitettasi, maksu otetaan pakolla.

Enkä tarkoita nyt pelkästään meille kapitalismissa eläneille tuttua hyödykkeen lunastamista korvausta vastaan. Se voi olla paljon muuta.

Ei maksun tarvitse olla vastentahtoinen tai edes sinulta pois.

Haluat olla yksin? Maksat siitä seuran poissaololla.
Haluat olla muiden kanssa? Hinta on yksinolosi.

Mutta toisinaan et edes tajua mitä maksat, tai edes mistä maksat.

Menetät hyvän ystäväsi? Ehkä se oli hinta hyvistä hetkistäsi hänen kanssaan.
Saat uuden ystävän? Ehkä hinta on luottamuksesi.

Panostat aikaasi, rahaasi ja luottamustasi johonkin niin epämääräiseen että se tuskin toteutuu?
Se on jotain mikä on annettava tajutaksesi mistä luovut, ja ehkä maksettava uusista mahdollisuuksista.

Vasta nyt kun potentiaalinen 2K:n tuleminen alkaa olla tosiasia, olen tajunnut mitä kaikkea olen jättänyt kokematta: en ole matkustellut ulkomailla ja tutustunut paikallisiin alkuasukkaisiin, en ole koskaan lukenut kirjoja joita halusin, en ole koskaan käynyt maksullisilla klingon-sivuilla.

Kohta joudun luopumaan tuosta kaikesta ja paljon muusta.

Paitsi jos kyseessä olikin (erittäin hyvä) huijaus.

Saan kaiken tuon takaisin, ja uusia mahdollisuuksia: ystäväni on jo ilmoittanut että hänellä olisi ollut parikin potentiaalista deittikumppania minulle, mutta nyt kun kävikin näin...

Joten.

Teistä hukkasin rahani ja iirikseeni osui kultainen suihku.

Minusta sain elämänkokemusta, jännitystä, vapauteni, uusia mahdollisuuksia ja nyt kun kokoonnun kavereideni kanssa, voin illan pimetessä aloittaa tarinan "olenko muuten koskaan kertonut miten kerran MELKEIN jouduin nalkkiin? :koputtaa puuta: Kaikki alkoi kun minuun otettiin yhteyttä Kutznetshovosta..."