Olin viime lauantaina elämäni toisilla treffeillä, ja ensimmäistä kertaa sokko-sellaisilla.
Hälventääkseni huolianne siitä että olettekin eksyneet varhaiskypsän 15-vuotiaan Jarkko-Heikin blogiin "mielenkiinnotonta tai ihan mitä vaan", jonka hän perusti yhtenä vaatimuksena saada äidinkielen ehdot läpi, saanen sanoa että kokemus oli kaurismäkeläinen.
Ette taida vieläkään uskoa vai?
The New york Timesin jutussa "Blinded by science in the online dating game" kerrotaan antropologian professorin Helen Fisherin tutkimuksesta (lukeminen saattaa vaatia rekisteröitymisen).
Fisherin mukaan on olemassa neljä ihmistyyppiä: etsijät, rakentajat, ohjaajat ja neuvottelijat.
Etsijät kuulemma yleensä seurustelevat muiden etsijöiden kanssa, samoin kuin rakentajatkin pysyttelevät omiensa joukoissa. Ohjaajat ja neuvottelijat taas yleensä seurustelevat toiseen ryhmään kuuluvien kanssa.
Tutkimuksen perusteella käyttäjät, jotka tekevät 56-kohtaisen kysymyslomakkeen nettideitti-sivulla (49,95 $ per kuukausi), määritellään omaan ryhmäänsä ja heille tarjotaan oikeaan ryhmään kuuluvaa treffiseuraa.
On olemassa todisteita että tällainen ryhmittely toimii, mutta professori Fisher itsekin myöntää että "lopulta kukaan ei tiedä varmasti".
Itse olen kehittämässä järjestelmää perustuen suomalaiseen populaarikulttuuriin.
Tällä hetkellä olen luokitellut "Jaakko Teppo"-, "kaurismäkeläinen"- sekä "Leevi and the leavings"-tyypit.
"Jaakko Teppo" on harvinaisin treffityyppi. Se vaatii että treffailemassa olisivat Anna Mäki ja Usko Kylmänen.
(- Terve. Mäen Anna.
- Terve. Kylmäsen Usko.)
Kaurismäkeläinen taas on yleisin.
Siinä kohtaa kaksi ihmistä.
He eivät ole syntyneet kyynisinä, eikä elämä yrityksestä huolimatta ole sellaisia heistä saanut muokattua, mutta he eivät lottoa ihan joka viikonloppu kuitenkaan.
He tietävät missä seisovat, ja yrittävät siksi olla liikkumatta liikaa ettei sitä pääse varpaiden väliin.
He tuntevat pelin hengen, luultavasti koska kirjoittivat esipuheen sääntökirjaan.
Täydellinen kaurismäkeläisten treffi on sellainen, jossa molemmat nyökkäävät merkitsevästi, mutta eivät missään nimessä huomattavasti, tunnistaessaan kohtalotoverinsa.
Sitten alkaa labyrinttilauseiden jakaminen puolin toisin. Niissä se, että virke päättyy pisteeseen, ei ole merkki siitä että ajatus koskaan olisi päässyt lauseesta pois.
Esim. :
- Toin suklaata, ole hyvä.
- Kukaan muu ei ole tuonut minulle suklaata.
- Kiitos.
- Mistä hyvästä?
- Koska sanoit etten ole niin kuin muut.
- Älä ole niin varma että se oli kohteliaisuus.
Tämän jälkeen luvassa on kohteliasta keskustelua, jota voitaisiin kuvata paremminkin sanojen vaihtokauppana.
Esim.:
- Tilataanko?
- Tilataan.
- Kutsun tarjoilijan.
- Hyvä.
Loppuilta menee sitten suunnilleen näiden kahden yhdistelmällä.
Esim.:
- Juotavaa?
- Siideriä.
- Vettä.
- Juotko alkoholia ollenkaan?
- Suosin kirkkaita nesteitä. Talvisin juon vodkaa.
Eroaminen tapahtuu yleensä kuten kaikki muukin: eleettömästi, virheettömästi, valittamatta ja kerralla eli EVVK.
Esim.
- Minulla oli hauskaa.
- Niin minullakin.
- Ehkä näemme vielä joskus.
- Kuka tietää, en tunne niin paljon ihmisiä.
- Näkemiin.
- Näkemiin.
Leevi and the leavings-treffi on hiukan samanlainen.
Erona on, että siinä toinen osapuoli on "lainannut tilapäisesti" kirkon kirpputorilta käytetyn pyhätakin ja suorat housut, liftannut kyydin rekan perässä toiseen kaupunkiin, käynyt hakemassa kukkia tuoreelta haudalta ja kammannut tukan taakse huolto-aseman vessassa (kyseessä on Leevi and the leavings-treffi VARSINKIN jos kyseinen "toinen osapuoli" on nainen).
Tarkennuksena kerrottakoon että lauantainen sokkotreffini oli oikein mukava. Ikävä fakta vain on että kahta kaurismäkeläistä ei koskaan pitäisi päästää yhteen.
Mutta jos näen deitti-kumppaniani vielä toiste jossain juhlissa, menen varmasti sanomaan hänelle "hei", "mitä kuuluu?", "no mutta sehän on kiva", "mutta kuule nähdään taas joskus".
Hän ymmärtää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Ei voi kun kikattaa, tsorgen. Mä luulen myös kuuluvani kaurismäkeläis-leevi -kategoriaan, siis siihen johonkin välille ,D Ei ihme, ettei flaksi käy: odotan puhelimen tai ovikellon soivan, vaikka en ole antanut nimeäni, puhelinnumeroani enkä osoitettani kenellekään =O
Kyllä se siittä, sanovat *hmph*!
Mutt eiks Turku ny kummiski ollu jottai? =D
Polga: Mutta kai sinunkin tietosi ovat numerotiedustelussa?
Elän vieläkin siinä toivossa että sinne soittaa jonain päivänä tumma ja tulinen naisihminen, ja kysyy "voisitteko antaa jonkun tyhmännäköisen, mutta ainakin omasta mielestään hauskan tyypin numeron?"
Kyl maar ny turus jottai oli, kummallaki puol jokkee, muttei sitä tänne kehtaa ;)
Ai, että kysymällä sen lokia pitävän akan numeroa, joka on töissä Varastolla ja jolla on kissa nimeltä Vinski - pitää olla (pois Supo linjoilta) aika hyvät tiedot *hirnuvirnu*!
Ai niin, dänks. Perästä kuuluu *prööööt*! Vaiks ei Turust muut sitt kuuluiska ,D
Vinksut 31.7.!
Polga: Koska kaikki muut ovat tässä vaiheessa ulapalla Mikki Hiiren kanssa ilman airoja, eli ihan sekaisin, niin heille selitettäköön pari viimeistä kommenttia.
Polga viittaa Paavo Ruotsalainen, viimeisimmät kiusaukset-teoksen arvosteluun, jonka hän ystävällisesti teki.
Enemmän kyseisestä teoksesta (myös näytteitä) löytyy Kvaak.fi:n sivuilta.
Koska näissä kommenteissa pitää yleensä olla lingvistinen vitsi eli tsoukki, niin tositarinana kerrottakoon, että vanhemmanpuoleinen, hyvin pukeutunut herrasmies (eli ei ehkä normaalein sarjakuvanystävä) tuli äsken mainitun teoksen kustantaneen tahon kauppaan, ja sanoi haluavansa ostaa näitä sarjakuvia 20 kappaletta.
Siinä normaalin small talkin yhteydessä kävi ilmi, että hän edustaa Paavo Ruotsalaisen muistoseuraa, ja he ovat HYVIN innoissaan tästä sarjakuvasta, huolimatta siis siitä että siinä hengaillaan paholaisen, Jumalan ja Allahin kanssa.
Heräsikö teilläkin ajatus siitä, että millaisessa turmeluksessa ja moraalirappiossa elämme, jos edes körttejä ei voi loukata sarjakuvilla?
Kyllä minä niin mieleni pahoitin *virn*. Aika hieno tosijuttu... josko tuota sitten körttisukulaisille lähettelisi - niille, joille minä olen aina ollut suvun musta lanpas. Se, jolle sanottiin käsipäivää eikä "Jumalan terve" ja halattu =O
Ei hullumpi idea *pärks*, taidan lukea pari strippiä muistelukseksi.
Ja sen verran kehua, että on se vaan niin rienaavaa, että minäkin vain hädin tuskin pystyn sen ylittämään! Se on jo paljon, se.
P.Olka: Minkäs teet, körtitkään eivät ole nykyään sellaista tulta ja tappuraa kuin aiemmin.
Tiedän faktana, että eräs kuuluisa suomalainen sarjakuvantekijä sai palautetta, jossa mm. sanottiin "minä kyllä tiedän että sinä palat helvetin liekeissä tuomiopäivänä".
Hän ei loukannut körttejä, vaan vitsaili (aika viattomasti minusta) invalidipaikoituksen merkinnän kanssa; ei siis invalidien kustannuksella, vaan invalidipaikan merkinnän kanssa.
Lähetä kommentti