lauantai 3. lokakuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin II - 15 asiaa reissusta, osa 14 (K15)

En ole kulttuurimatkailija, eli en kykene lähtemään jonnekin ihan vain sen vuoksi että pääsisin katselemaan kuinka historia on tehnyt huonosta rakentamisesta jotain ylvästä. Ymmärrän että katsellessaan puolikkaita kivipilareita nykyajan talonrakentaja kiittelee teräsvalun keksijää ja pohtii kuinka parin vuorituhannen kuluttua hänenkin mökeillään on kulttuuri-arvoa.

Minulle se ei vain aukea siinä määrin, että menisin paikan päälle.

Enkä pidä auringosta löhöämisestä tai lämmöstä muutenkaan, joten Thaimaat ja muut epäjumala aurinkoa palvovat maat ovat boikotissa.
Tiedän, siellähän olisi myöskin tarjolla jotain muuta, nudge nudge, know what I mean, know what I mean, mutta yhdeksän tuntia polvet suussa vain että saisin jotain muuta itsestäni jonkun toisen suuhun 15 sekunniksi ei ole sen arvoista missään arvomaailmoistani.

Olen funktiomatkailija.
Jotta lähtisin täältä tuonne, määränpäässä tulee olla jotain tarvitsemaani, jolla on funktio myös myöhemmässä elämässäni, oli se sitten siperialainen postimyyntimorsian tai sarjakuva jonka sisällä on yksi 200:sta, erityisesti tietylle sarjakuvakaupalle tehdyistä postikortti-originaaleista (kortti numero 20, jos jotakuta kiinnostaa).

Siksi pidän Isosta-Britanniasta ja siksi tämänkertainen tarinamme koskee Harrodsia.

14. Kaikki mitä sinulta sain on Harrodsilta

Miten kuvailisin Harrods-tavarataloa? Ensinnäkin sen kutsuminen tavarataloksi on jossain määrin halventavaa. Se liittää sen samaan ryhmään muiden kauppojen kanssa, jotka myyvät tavaroita. Harrods ei myy tavaroita, vaan omien sanojensa mukaan "harvinaista, kallisarvoista ja kaunista".

Siellä on mm. myytävänä posliinitaideteoksia, joihin on varaa vain kahdentyyppisillä ihmisillä:

1. Niillä joiden omaisuudesta on kadonnut viidennes, mutta joilla on silti lompakossa noin 27 miljardia euroa seuravaa kauppareissua varten.

2. Niillä joiden vanhemmat alkoivat säästämään heti näiden synnyttyä 100-200 € viikossa, ja nyt 45-vuotissynttäreiden kunniaksi heidän on viety ostosreissulle tuhlaamaan.

Harrodsin koosta voisin sanoa, että
Liechenstein on kateellinen sille, koska se on nyt vasta toiseksi pienin eurooppalainen miniputtivaltio.

Erityismainintoja tulee antaa siitä, että Harrodsilla on mm. Wrapology-palvelu, jonka ainoa elämäntehtävä on kääriä paketit lahjapaperiin ja Joulumaailma, joka aukeaa jo elokuun ensimmäinen päivä.

Huvittava yksityiskohta (no minä sanon huvittava, te sanotte narsistinen persoonallisuushäiriö) muuten on että paikoin Harrodsilla on egyptiläisiä koristeluja, ja faaraon pään kohdalla on Harrodsin omistajan Mohamed Al-Fayedin naama.

Olen valmis sanomaan että kyseessä on itseironia, sillä melkein samassa yhteydessä seinällä lukee "My name is Ozymandias, king of kings: Look on my works, ye Mighty, and despair!"
.

Kyseessä on ote Percy Bysshe Shelleyn runosta Ozymandias, joka kuvaa sitä kuinka kaikki lopulta tuhoutuu, oli se miten mahtavaa tahansa.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä:


Lisäksi päättelin paikan leluosaston normaalista päivärytmistä, että mikäli tahtoisin kasvattaa omasta jälkikasvustani kurinalaisia kalvinisteja, veisin heidät leluosastolle neljä päivää ennen jouluaattoa.

Siellä selittäisin että jos et ole kunnolla, joudut vähän samantapaiseen paikkaan nimeltä Helvetti; kaikki haluamasi on niin lähellä, mutta et kuitenkaan saa niitä koskaan, ja näetkö nuo ihmispolot jotka saavat ylävartaloon haukkuja vanhemmilta ja alavartalossa nilkkoja potkivat pikkupennut? Nyt kuvittelet tilalle pirut ja että sinä olet tuo tyyppi. Eikä missään ole ilmastointia.

Mutta missä ovat kuvat?, te kysytte.

Harrodsissa ei saa kuvata ihan mitä tahansa ja milloin tahansa. Alussa mainitsemiani posliiniesineitä ei saanut kuvat missään tapauksessa, koskaan, milloinkaan, ikinä, koska niiden herkkä posliinikiille ei kestä kameroita (ei, oikeasti).

Egyptiläisiä koristeita voitte kuvata, mutta kaikki muu...voitte kokeilla. Sillä samalla hetkellä viereenne ilmestyy kuin tyhjästä vartija.

Toisin kuin kotimaiset vastineet, heillä ei ole haalareita (joissa lukee sellaisia varten jotka eivät osaa lukea tilannetta tai rivien välistä VARTIJA), heidän vyöllään ei ole tarvikkeita joista Batman vain haaveilee, eivätkä heidän tukkamuotinsa kerro kuinka heillä ei ole enää mitään menetettävää ja puhe koostuu kaksitavuisista imperatiiveista.

Harrodsilla (ja muutenkin tuollapäin) vartija on hyvin pukeutunut nuori mies/nainen, joka ystävällisesti hymyillen pyytää teitä olemaan tekemättä mitä teettekin, kiitos, koska [laita selitys tähän].

Ja sinä uskot, koska kerran kiltisti pyydettiin.
Jos et usko, vartija lamauttaa ylemmät aivotoimintosi kolmella sormellaan ja sinut kannetaan -1 kerrokseen ja sinusta ei enää koskaan kuulla; ne harvat jotka uskaltavat mainita sinut, sanovat kuiskaten että sinut on "harrodsoitu".

Suosittelen siis Harrodsilla käyntiä, mutta älkää vaan yrittäkö kuvata mitään.

Jatkuu...

10 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Hmm, tuo onkin Mielenkiintoista, että ollaan julkisella paikalla mutta ei saa kuvata...? Toisaalta, jos vartija pyytää nätisti, en mä käy väittää vastaan.

(Kännykällä pystyy kuvaamaan vähän salaa myös, jos on tosi tarpeessa ja tosi ovela. Kokeiltu Tallinnan Kumussa, ei Harrodsilla.)

Polga kirjoitti...

Kai ostit sen muovikassin *muahahaahaah*? Edes... siis...

Kuvista viis tai kuus, en ole kuvaorientoitunut juuri nyt *narsk*.

Markiisi kirjoitti...

Tuo kuvauskielto on jälleen osoitus idiotismin voittokulusta: perusjanarin salamanpäältäottokyvyttömyys ei ole (tai ainakaan sen ei pitäisi olla) minun ongelmani.

Perkele.

-T2, JI

T kirjoitti...

Zepa: Kai siinä myös vähän haluttiin estää se, että kaupassa tientukkona olisi kasa amatöörikuvaajia jotka poukkoilevat sinne tänne kameroiden kanssa ja joku sattuu tönäisemään jotakuta...ja sitten pohditaankin porukalla miten sanotaan "tullessani paikalle, se oli jo rikki".

Terqui muuten sille japanilaiselle turistille, joka British Museumissa ei ymmärtänyt viidellä kielellä (myös ilmeisesti japaniksi" ollutta kylttiä "käden rasvat vahingoittavat herkkää ja wanhaa patsasta. Ethän, ETHÄN koske siihen, pretty please? Kiitos :)" vaan meni taputtamaan sitä.

Polga: empiirinen tutkimukseni kulissien ylläpidosta perustuu Pokka pitää-sarjaan, ja siinä ei muistaakseni muovipusseja mainittu.

Tavaratalojen kassien haaliminen on sittenkin vain suomalainen erikoisuus.

Ja saatoin antaa väärän kuvan Harrodsin hintakatosta: siellä oli oikeasti halpoja tarjouksia, mutta myös Very Special Harrods-tuotteita, jotka hiukan maksoivatkin.

Markiisi: Mitä voin sanoa? Olen samaa mieltä.
Mutta kuinka pitkälle luulet pääseväsi lausetta "ei hätää, minä osaan kuvata ilman salamoita ja sitä paitsi olen Suomen kansalainen", ennen kuin sinut on ympäröity 2-metrisillä korstoilla, jotka ystävällisesti, mutta päättäväisesti saattavat sinut ulos (eräs liikaa nauttinut herrasmies vietiin näin muualle herkkuosastolta. Ei huutoa, ei hässäkkää, kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt huomiota).

Eli kannattaa kysyä "do I feel lucky" ennen kuin tuolla yrität jotain.

Markiisi kirjoitti...

Olen kauhistunut. Etkö ole oppinut mitään Twoflowerilta? :O

Pointti on _järjestää ne 2 metriset korstot varsinaisen kuvauskohteen eteen_, ja sitten zoomata varsinaiseen kohteeseen niiden välistä. ;)

-T2, JI

ill. kirjoitti...

mä oon muuten ollu yhen kerran harrodsilla. siellä oli pimeää. ostin puolen litran vesipullon.

wooditus kirjoitti...

Kuvauskiellot on ihmeellisiä asioita. Ymmärrän kyllä, että jossain Sikstuksen kappelissa ei saa ottaa kuvia (vaikka kaikki kuitenkin ottavat), mutta rajansa kaikella :D Itse tosin vain piirtäisin kaiken näkemäni (niinkuin Guy Delisen sarjakuvakirja Pohjois-Koreasta :D)

Ja Micahia oletettavasti tullaan näkemään myöhemminkin, kun sain erilliselle paperille kirjoitettua hänestä hiukan enemmänkin. Saisin hiukan vaihtelevuutta hahmokaartiin :)

T kirjoitti...

Markiisi: Tarina.
Mies lukee Terry Pratchettin hauskoja romaaneja ja luulee että vastaan tulee yhtä hyviä juttuja.
Tämän jälkeen hän lukee sanomalehtiä, ihmisiä, sarjakuvia, pakkausselosteita, kädestä, kirjoja mutta hänen aivonsa muistavat aina Terry Pratchettin.

ill.: Kiitos muistutuksesta, palaamme pulloihin seuraavassa blogimerkinnässä :)

Wooditus: net jotka pelkäävät jääneensä jostain todella hauskasta syrjään...no niin olettekin.

Mutta voitte korjata asian menemällä Kauhistuksen kanahäkki-sarjakuvablogiin, ja bongata siellä Micahin, ärtyisän jätkän joko on muutettu kahvikupiksi.

Markiisi kirjoitti...

Emme ymmärtäneet tarinan opetusta. :/

-T2, JI

T kirjoitti...

Markiisi: Kukaan meistä ei koskaan lakannut lukemasta Terry Pratchettia.
(Tämähän on nokkela interpolaarinen populaarikulttuurinen sisäpiirin vitsi kaikille meille, jotka olimme nähneet Jarhead - merijalkaväen mies-elokuvan.)