Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Työ-agstailun loppu on loppu (ihan oikeasti, se loppuu tähän)

- Tervetuloa, tervetuloa kaikki!
- Hei...Missä me oikein ollaan?!
- Joo, tämä ei näytä yhtään samalta kuin esitteessä! Minä soitan Karpolle!
- Meidän olisi ilmiselvästikin pitänyt kääntyä vasemmalle Albuquerquesta!
- Niin, mutta missä ihmeessä me oikein ollaan?! Hei sinä! Missä me ollaan?!
- Niin, kuten totesin tuossa ihan alussa, että tervetuloa vaan koko seurakunnalle. Tämä voi nyt tulla ihan pikkuisena shokkina, mutta te olette kaikki kuolleet.
- Täh?!
- Juu, en nyt mene tapahtuman tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta niinhän nuo sanovat että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä, heh heh.
- Mikä tämä paikka muka on olevinaan? Minulla on 50 kappaletta meidän toimitusjohtajan minulle antamia drinkkilippuja ja minä haluan päästä käyttämään niitä.
- Tuota juu, taitaa nyt kyllä olla niin että ainoa juoma mitä pääset juomaan on niin sanoakseni pettymyksen katkera kalkki, heh heh.
- Hei miten täältä pääsee pois, meidän oikeasti täytyy päästä juhlimaan. Meillä on ollut ihan kauhean hirveän kamalaa töissä ja meidän on ihan must pakko päästä päästämään paineita.
- Älkää huoliko, kyllä te täältä pois pääsette. Tämä on vain limbo.
- No jo on kyllä surkeat huvitukset jos ei muuta päästä tekemään kuin alittamaan jotain hifasta rimaa. Ihan varmasti soitan Karpolle!
- Ei, ei aivan sellainen limbo. Tämä on vähän niin kuin tällainen odotushuone, jossa teidät tutkitaan ja sitten...kai tiedätte?
- Kuule me ei olla päästy meidän asemaan tietämällä mitään, eli nyt selität tai me soitetaan kaikki Karpolle!
- Riippuen siitä millaisen elämän elitte kun olitte vielä maan päällä, joudutte joko..."alas" tai "ylös".
- Hei, meille on ihan sama kunhan se on nurkkahuone, ja siellä on näköala merelle ja nopea pääsy baariin ja siellä on tilaa bilettää mutta muutoin se on rauhallinen.
- Te ette taida vieläkään tajuta?
- Hei tiedätkö sinä keitä me ollaan?! Tiedätkö miten tärkeitä me ollaan?! Kun me sanotaan että me halutaan jotain , niin me myös saadaan se, koska me ollaan niin tärkeitä!
- Niin, tiedän...minulla on teidän kaikkien tiedot täällä...paitsi hänen. Anteeksi, jostain kumman syystä minulla ei ole teidän tietojanne täällä. Kuka te olette?
- Ööh, tuota...minut otettiin viime hetkellä mukaan kun porukka halusi varmistaa että langaton verkko toimii varmasti kaikkialla.
- Anteeksi?
- Joo siis koska he ovat niin tärkeitä, he saivat firman lähettämään minut mukaansa varmistaakseen että kaikki toimii varmasti.
- Oletteko te kenties...it-tuki?
- No siis kyllä joo...
- Hyvänen aika, miten nämä paperit aina ovat niin sekaisin. Pyydän tuhannesti anteeksi, herra. Jos saan pyytää, voisitteko mennä tuosta ovesta tuolla, herra?
- ...Okei...
- Kiitos, herra. Teistä pidetään hyvää huolta siellä, herra.
- Hei mitä tämä nyt on? Miksi tuo saa mennä ja me muut jökötetään täällä?
- Ettekö te tiennyt kuka hän oli?
- No se oli joku rupunen it-hemmo joka me saatiin firmalta kun me haluttiin että me päästään ihan varmasti nettiin keskellä Tyyntä Valtamerta.
- Huumorimiehiä, huomaan?
- Kuka tässä vitsaili?!
- Aivan aivan...no joka tapauksessa meillä on erikoissopimus it-tuessa työskennelleiden suhteen.
- Ja mikä se oikein on? Varmasti kerron Karpolle!
- Koska it-tuessa työskennelleillä on ollut jo helvetti maan päällä, heitä ei uskalleta päästää täällä "alas", koska heistä tulisi Pirun hyviä palvelijoita. Huomasitteko muuten, sanoin "Pirun" isolla p:llä, siis tarkoittaen että...
- Joo joo joo, ei kuule kiinnosta ollenkaan. Me ollaan niin tärkeitä ihmisiä, että me halutaan vähintään sama kohtelu kuin tuollakin oli.
- Se kyllä järjestyy, sillä kuten sanoin, meillä on erikoissopimus.
- No hyvä, miten tämä nyt sitten toimii?
- Muistatteko kun viimeisimmällä ulkoistuskierroksellanne teidänkin firmassa sanottiin että "ulkoistetaan kaikki helvettiin"?
- Siis eihän me muuten oltaisi saatu meidän osinkoja, niin että mitä sitten?
- Noh, niinhän siinä sitten kävi. Halvin työvoima löytyi sieltä.
- Mitä sitten? Mitä se meitä koskettaa?
- No tuota siis...sanotaanko näin: tulette varmasti tykkäämään siellä työskentelystä, taukoja saa pitää tasaisin välein, seuraa riittää ja kahvi on kuumaa ja pirun hyvää. Heh, huomasitteko, nyt sanoin "pirun" pienellä p:llä enkä...
- Mitä! Ihan varmasti kyllä nyt soitan Karpolle!
- Niin, jos jotain positiivista haluatte tilanteesta nähdä, niin siellä pyörii jättiruuduilla koko ajan Karpon parhaat. Kai kaikki muuten kävivät vessassa ennen tänne tuloa? Seuraava tauko on puolen ikuisuuden päästä.

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Minun ja kaverini välinen älykäs pääsiäis-keskustelu - dagen efter (K18 edelleen)

- Noh, saitko munaa suuhun?
- En, ja pääsiäispuputkin jänisti.

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Minun ja kaverini välinen älykäs pääsiäis-keskustelu (K18!!!)

- Moi. Saat multa munaa.
- Kiitti. Miten sä nyt näin pienen toit?
- Ajattelin että voit antaa samalla tyttökaverillesi. Te molemmat kun olette tottuneet pieneen munaan.
- Ei sen rairuohoon isompia mahtuiskaan. Entäs miten oma luomumunas näin pääsiäisenä?
- Ajattelin lähteä tekemään oman osani Helsingin varpujen puolesta ja käydä pääsiäispupuja jahtaamassa.
- Etkös sä käykään tipuja houkuttelemassa? Sullahan oli viimekin vuonna siementä vaikka muille jakaa.
- Juu, mutta ei siitä tullut mitään kun kaiken maailman kottaraiset oli heti pusseilla.
- On se hyvä että pääsiäinen on vaan kerran vuodessa.
- Joo, ei tällaista juttua jaksaisi pitkään heittää.
- Otetaanko vielä yksi?
- Noh, eiköhän tässä vielä yhden pysty.
- Lähetään vetään, äläkä vaan unoha ottaa munaas käteen.
- Joo, olikin hetken silleen munaton olo.

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: CSI

(Tämän dialogi-yritelmän ideana toimii ensinnäkin CSI-porukoiden minua aina hämmentänyt kyky tietää IHAN minkä tahansa asian kemiallinen koostumus. Toinen inspiroija on kainalohajusteeni sisältöselitys (minun on pakko lukea vessassa jotain).
Kiitokset kemia-osuudesta muuten Dermoshopille ja heidän INCI-luettelolleen.)

- Hei, joko sait selville mitä uhrilla oli päällään?
- Kyllä. Stearista happoa, isopropyylistä Myristaattia, Polysorbaatti 80:a, cetyyli-asetaattia, asetylisoitua lanoliini alkoholia, tokoferaalia asetaattia, metyyliparabeenia, allantoinia, setyyli-alkoholia, dimethikonia, laureth-23:a, laureth-2:a, salisylistä happoa, virtsaa, glyseryli-stearaattia, stearyyli-alkoholia, hydroxyethyyli-akrylaattia, sodiumi-akyloildimetyyli-tauraatti-kopolymeeriä, squalaania, polysorbaatti 60:a, triethanolaminiinia, hajustetta, PEG-40 hydrogeneroitua risiiniöljyä, denaturoitua alkoholia, maitohappoa, xanthaani-kumia, propyyliparabeeniä, puhdistettua vettä, oktyyli-metoxycinnamiittia, aloe barbadensis geeliä, propyleeni glykoolia, benzyyli-alkoholia, metyyliparabeenia, propylbarabeenia, glykooli-distearaattia ja virtsaa.
- Mainitsit virtsan kaksi kertaa.
- Kunhan testasin kuuntelitko, ja myönnä pois, onhan se hassu sana.
- Väitätkö että uhrilla oli päällään pesuvaahtoa?
- Ei, silloin uhrista olisi löytynyt puhdistettua vettä, glyseriiniä, alkoholia, sukroosi-lauraattia, betaiinia, etyylihexylglyseriiniä, sitruunahappoa, cocamidopropylistä betaiinia ja phenoxyethanolia.
- Ai niin juu, olet ihan oikeassa...oliko sodiumi-akyloidimetyyli-tauraatti-kopolymeeri dimetyylietaania vai etyylimetaania?
- No nyt sinä vaan yrität pelata aikaa. Myönnä pois, et tiedä.
- Enkä, kyllä minä tämän tiedän! Anna nyt vähän aikaa....hiusnaamio?
- Ei.
- Suihkugeeli?
- Ei.
- Suuvesi?
- No ei todellakaan.
- Anna nyt sitten joku vihje, perhana.
- Tämä on klassikko.
- Öööh...mieto saippua.
- Mitä ihmettä te kaksi täällä teette?
- Tuota...minä juuri tässä kerroin mitä uhrilla oli päällään.
- No mitä?
- Tuota...minä en vielä ole tiennyt...
- Kerro ainesosat.
- Stearista happoa, isopropyylistä myristaattia, polysorbaatti 80:a, cetyyli-asetaattia, asetylisoitua lanoliini alkoholia, tokoferaalia asetaattia, metyyliparabeenia, allantoinia, setyyli-alkoholia, dimethikonia, laureth-23:a, laureth-2:a, salisylistä happoa, virtsaa, glyseryli-stearaattia, stearyyli-alkoholia, hydroxyethyyli-akrylaattia, sodiumi-akyloildimetyyli-tauraatti-kopolymeeriä, squalaania, polysorbaatti 60:a, triethanolaminiinia, hajustetta, PEG-40 hydrogeneroitua risiiniöljyä, denaturoitua alkoholia, maitohappoa, xanthaani-kumia, propyyliparabeeniä, puhdistettua vettä, oktyyli-metoxycinnamiittia, aloe barbadensis geeliä, propyleeni glykoolia, benzyyli-alkoholia, metyyliparabeenia, propylbarabeenia ja glykooli-distearaattia.
- Vartalovoide 30331, mallia Classic-sarjasta. Mikä tuossa nyt oli niin vaikeaa?

- Vau, miten sinä tuon tiesit?

- Katsos tästä syystä minä olen pomo. Menes nyt siitä jatkamaan tutkimuksia.

- Okei, pomo.

- ...Joko se meni?

- Jep, nurkan taakse hävisi.

- Tämä oli ihan kauhean hauskaa, tehdään tämä uudestaan!

- Juu! Hei tuolta tulee toinen!

- Okei, minä menen taas piiloon ja tulen sitten esille oikealla hetkellä.

Olohuone: one size must fit all

(Kunnia sille kenelle kunnia kuuluu: idea tähän kirjoitukseen tuli Aasiakas.net:issä olleesta jutusta "Eräs päivä rautakaupassa" ja otsikko yhdeltä sitä kommentoineelta henkilöltä.
Kiitos kaikille osallisille.)

Mitä jos maailma olisi nykyistä säädellympi?

Tai esitetään asia toisin: mitä jos me tottelisimme sääntöjä?

Useat tämän hetken ongelmista, esimerkiksi Yhdysvaltain pankkikriisi, johtuvat säännöistä.

Ihmisluonteeseen kuuluu luoda ympärilleen yksinkertaiset, mutta tarkat ja järjestelmälliset sääntökehykset, joita tulee noudattaa kohdan kaksi (2), alasäännöstön kolme (3), pykälän viisi (5) ja sen kuudennen (6) lisäyksen perusteella, paitsi jos keskiviikkona sataa.

Ihmisluonteeseen kuuluu seuraavaksi hankkia jostain tusina pihanurmikon sadettimia, viedä ne talon katolle suihkuttamaan vettä, ja repiä ohimennessään maanviljelijän almanakasta päiviä kunnes on keskiviikko.

Kun joku kysyy "mitä tässä nyt oikein tapahtuu?", kysyjää katsotaan ihmetellen ja hänelle esitetään vastakysymys "ai miten niin? Kai sitä nyt oman talonsa vedenpitävyyttää saa testata, ja paperinkeräys-pussi oli hiukan vajaa."

Ei se mitään, ristiriita pitää asiat mielenkiintoisina ja asianajajienkin on syötävä.

Millainen maailmasta kuitenkin tulisi jos sääntöjä noudatettaisiin?

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka olohuoneet. Voitaisiin sopia EU-tasolla olohuonemallit A1- E5:een, ja niitä alettaisiin soveltaa KAIKKIIN uusiin taloihin KAIKKIALLA.

Tämä helpottaisi asioita suunnattomasti.
Menet rautakauppaan, etkä tiedä paljonko maalia pitää olla?
Kerrot osaavalle henkilökunnalle mikä olohuonemallisi on, niin listasta näkyy heti paljonko sen hetkistä uutta mustaa menee.

Miltä tämä sohva mahtaisi näyttää olohuoneessa?
Ei hätiä mitiä, kerrot vaan olohuoneesi mallin, niin roudataan tämä sohva tuonne vastaavan olohuoneen esittelytilaan, niin näet itse.

Haluat astua aikuisviihteen vaativalle alalle, ja nyt haluat astua mahdollisimman montaa kollegaasi olohuoneessasi. Millainen kuvauskaluston tulee olla, jotta olohuoneeseesi mahtuu niiden lisäksi putkihenkilö ja X määrä rassattavia röörejä?
En minäkään tiedä, kunhan ajattelin herätellä teitä.

Pointti kuitenkin on, että näin helpotettaisiin ihmisten eloa. Ei turhia pähkäilyjä ja aikaa vieviä miettimisprosesseja koskien kokoja tai määriä, vaan ainoastaan keskittymistä itse asiaan. Eikä tämä niin olisi pois valinnanvapaudestanne, sillä tuskin kovin moni on saanut päättää olohuoneenne kokoa.

Yksi kansakunta, yksi olohuone.

Mummot - avain maailmanrauhaan

Suurin virhe minkä nykyaikainen rauhanneuvottelukulttuuri tekee on se, että se väheksyy mummoja.

(Tiedän, yleensä tässä vaiheessa olemme menossa vaiheessa "kiihtyvät sormenliikkeet näppäimistöllä" literaalisessa heavy pettingissämme, mutta toisinaan tekee mieli vaan pikanäpyttelyä kahvitauolla toimiston siivouskomerossa läppärillä.)

Suurin osa varmaan muistaa mummot lapsuudestaan. Siis ne ihmiset, jotka eivät olleet ihan äitejä, mutta silti jotenkin omituisella tavalla teihin liitoksissa olleita henkilöitä, jotka yleensä tuntuivat haluavan ihmiselämänne sisäänajon takapenkin kuskeiksi.

Toisaalta mummot saattoivat antaa enemmän vapauksia kuin äidit, mutta toisaalta taas tiettyjä rajoja EI ylitetty.
Eli riehumista saatettiin kestää mummolassa pitempään kuin kotona, mutta yksikään tunnettu rukous tai itkun alalaji ei auttanut jos riehumisen seurauksena Amelia-tädin perintövaasi menikin rikki.

Vähintäänkin seurauksena oli 2 + 3 minuuttia jäähyä nurkassa.
Tämä jätti tietenkin jonkin sortin henkisen muiston jälkeensä.

Ei ihan samaa kaliiberia kuin vanhempien makuuhuoneeseen väärään aikaan saapuminen, tai Pelle Hermannin näkeminen ensimmäistä kertaa, mutta pysyvän jäljen kuitenkin.

Jos tuolle jäljelle pitäisi antaa jokin sanallinen selitys se kuuluisi jotenkin "sen tajuaminen että vaikka joku pitääkin sinusta, se ei välttämättä estä tätä jotakuta uhkaamasta Möröllä, käyttäen sellaista äänensävyä että sen kantamiseen piilotettuna pitäisi erikseen anoa lupaa."

Huomioitavaa on myös, että toisin kuin väärin ajoitetut makuuhuoneeseen syöksymiset ja pellet joiden nenä irtoaa alkuanimaatiossa, ja jonka he laittavat takaisin paikoilleen, mummojen aiheuttama jälki ei kulu pois edes intensiivisimmälläkään kokeilevalla intensiivi-terapialla hypnoosilla kuorrutettuna.

Jos joku osaa löytää oikean oktaavin, sen erityisen "mummo-surround soundin"® , teistä tulee taas se pikkukakara joka jää kiinni toinen käsi puoliksi (toivon mukaan) piparipurkissa, vaikka ruoka on ihan kohta valmis.

Miten tämä kaikki liittyy rauhanneuvotteluihin? Pitkän selityksen sijaan voinen antaa esimerkkinäytteen näin lopuksi:
- ...Joten mehän siis emme ikinä tule luopumaan teidän vääräuskoisten spanielien tappamisesta, piste.
- Ja onhan se varma että paljon saa Sahara levitä ennen kuin me annetaan teille kahvipöytäliinaa päässä pitäville mitään anteeksi!
- Jasser!
- Kuka tuo on?
- Voi rähmä, ei just nyt....
- Anteeksi rouva, mutta miehet puhuvat nyt täällä. Meillä on juuri rauhankokous meneillään. Eli jos voitte...
- Minähän en mene minnekään nyt kun kuulin mitä meidän poika on tehnyt!
- Et nyt viittis...
- Poika? Onko hän poikanne?
- Eikun pojanpoika! Minä olen hänen mummonsa!
- Mummo?! Hahhahhahhahhah!!! Millainen nyssö oikein---
- Benjamin!
- Ei hyvä aika...
- Mitä sinä olet taas mennyt tekemään! Eikös me puhuttu jo tästä!?
- No kun nuo aloitti...
- Enkö minä ole sanonut että vaikka muut tekeekin tyhmästi niin ei saa itse olla tyhmä!
- Juu...
- Ja meidän Jasser kanssa! Mitä on kotona opetettu! Eikö ole sata kertaa sanottu että ei saa tapella!
- Juu...
- Nyt pojat paiskaatte kättä, ja pyydätte anteeksi toisiltanne ja lupaatte että ette enää koskaan tappele!
- Juuri niin ikään!
- Sori kun me pommitettiin teitä, ei me niinku tahallaan...
- Sori kun me hyökättiin teidän kimppuun, ei me tarkoitettu...
- Ja nyt ollaan sitten kavereita ja mennään meille mehulle ja kuivakakulle ja lehdistön kuvattavaksi!

Sanokaa jos olette jo ajatelleet tätä

Te tietenkin kuvittelette olevanne jotain ainutlaatuista, omituista ja pikkaisen häiritsevällä tavalla perverssiä.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä te olettekin, siis ainakin viimeksi mainittua, ja joka hetki kun jatkatte tämän lukemista, todennäköisyyden määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

(Tahdon keskeyttää teidät hetkeksi. Katsokaa ympärillenne. Miettikää miltä ilma tuoksuu, miltä maailma kuulostaa, millaiset pehmusteet sellissänne ovat, millä sairaala-apulaiset tällä kertaa yrittävät kaapata tietokoneen teiltä, samalla pohtien mistä ihmeestä te saitte sen taas käsiinne.

Muistakaa tämä hetki.)

Kaikki tekemänne on jo tehty.

(Noin. Eikä maailma näytäkin pikkaisen erilaiselta?)

Etsitte tässä universumissa, jossa kärpästen siipien repimisen pitäisi hallitsevan ympäröivän logiikan johdosta olla 10-ottelun päälaji ja ”susi sudelle”-vertaus pitäisi päivittää muotoon ”ihminen ihmiselle”, sen ainoan henkilön johon voitte luottaa, ja tahdotte vain halata häntä ja itkeä.

Jep, joku muukin on kokenut tuon.

Pelkäätte että hirvittävä pimeys sisällänne ottaa lopultakin teistä vallan väärällä hetkellä, ja koko perheen yhteiset elokuva-illat eivät enää koskaan tule olemaan samanlaisia.

Jep, joku muukin on kokenut tuon (jotain positiivista: ainakin minulla on nyt huomattavasti enemmän vapaa-aikaa).

Ette kykene ostamaan julkisesta, päivittäistavaroita myyvästä liikkeestä kyseenalaista materiaalia sisältävää aikuisjulkaisua, joten ostatte sen sijaan niitä seksikkäitä verkkosukkia tai boksereita joita myydään paketeissa, koska niidenkin kansissa esitellään armottomassa valossa paljasta ihmispintaa.

No okei, tuo on aika ainutlaatuista…siis muiden kuin tämän blogin lukijoiden parissa, tietenkin.

Mitä me hyödymme tästä tiedosta? Onko elämämme vain aiemman toistoa? Olemmeko pelkästään näyttelijöitä kosmisessa Salatut elämät-sarjassa, jossa kaava ei koskaan muutu, vain esittäjät vaihtuvat?

Itse näen tässä huimaa kaupallista potentiaalia.

Joku voisi kirjoittaa kirja-sarjan, jossa ei olisi mitään muuta kuin tuntemuksia ja kokemuksia (lyhennetyssä pokkariversiossa mukana olisivat ranskalaiset viivat), eikä mitään juonta.

Koska käsiteltävät asiat olisivat yleismaailmallisia, lukijakunta voidaan laskea miljardeissa.

En myöskään tässä vaiheessa kirja-projektia laskisi laskuista pois Nobel-palkintoa; varmaan Nobel-lautakuntakin olisi helpottunut huomatessaan, että he eivät ole ainoita jotka ovat ajatelleet muuntaa kaiken omistamansa rahaksi, ja muuttaa jonnekin kauas pois ja aloittaa kaikki alusta.

Ajattelin kirja-sarjan nimeksi ”Kukkia ja sidontaa sekä aamiainen vuoteeseen”.

Paitsi tietenkin jos joku muu ajatteli jo sitä.