Näytetään tekstit, joissa on tunniste T-sedän elämänopetuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste T-sedän elämänopetuksia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. helmikuuta 2008

T-sedän elämänopetuksia, osa IV

Hei kaikki lapsukaiset.

Tällä kertaa T-setä opettaa teille ajankohtaisia aiheita leikkien kautta.

Yhdysvaltain asuntokriisi-leikki menee seuraavasti: ensin jakaudutte kolmeen ryhmään.
Sitten yksi ryhmä saa hiekkamuotit, toinen ryhmä saa leluja, ja kolmas ryhmä saa hiekkalapiot.

Hiekkamuotit saanut ryhmä alkaa tekemään hiekkakakkuja.

Voidakseen tehdä todella hienoja hiekkakakkuja he kuitenkin tarvitsevat hiekkalapioita. Sen vuoksi heidän pitää pyytää toisilta hiekkalapioita lainaan.

Koska tällöin joillain ei olisi mitään tekemistä, heille tulee antaa leluja leikittäväksi.

Tällöin toinen ryhmä lupaa antaa omia lelujaan lainaan kolmannelle ryhmälle, jos he saavat leikkiä ensimmäisen ryhmän hiekkakakuilla.

Ensimmäinen ryhmä siis alkaa tehdä kakkuja, kolmas ryhmä leikkii leluilla ja toinen ryhmä katselee vierestä.

Pikkuhiljaa toinen ryhmä alkaa kyllästyä ja vaatia, että he saavat leikkiä ensimmäisen ryhmän tekemillä hiekkakakuilla.
Hiekkakakut kuitenkin hajoavat käsiin.

Toinen ryhmä alkaa vaatia ensimmäiseltä ryhmältä leluja takaisin, koska hiekkakakuilla ei voikaan leikkiä.

Ensimmäisellä ryhmällä on kuitenkin vain hiekkamuotteja sekä lapioita, eikä leluja.
Saadakseen leluja he joutuvat antamaan lapiot ja muotit kolmannelle ryhmälle, joka taas antaa lelut toiselle ryhmälle.

Nyt ensimmäisellä ryhmällä ei ole mitään, toinen ryhmä leikkii leluilla ja kolmannella ryhmällä on hiekkalapiot ja hiekkamuotit.

Mitä sanoit Olli-Tuomas? Monimutkaista ja tyhmää?
Sellaista se kapitalismi on, Olli-Tuomas; jos ei ole tarkka, käteen jää vaan mutapaukku ja suuhun hiekan maku.

Mutta tästä leikistä sinäkin varmaan tykkäät.
Sen nimi on Afrikan levottomuudet.

Taas jakaudutaan ryhmiin, mutta tällä kertaa vain kahteen. Yksi leikkijöistä valitaan Siirtomaaherraksi.

Lisäksi tarvitaan nauha, leluja sekä radiosoitin.

Jokin alue jaetaan kahtia joko nauhalla.

Lelut jaetaan tasan alueiden kesken, ja ryhmät menevät omille puolilleen aluetta.
Siirtomaaherra saa radiosoittimen, josta kuunnellaan musiikkia.

Kun Siirtomaaherra laittaa radion kiinni, kaikki pysähtyvät niille paikoilleen missä ovat, ja laskevat lelut maahan.

Siirtomaaherra tulee ja muuttaa alueiden jakoa ihan miten häntä huvittaa.
Ne lelut, jotka jäivät toisen ryhmän puolelle, ovat nyt toisen ryhmän käytössä, eikä toinen ryhmä saa leikkiä niillä.

Näin jatketaan, ja koko aikana kukaan ei saa valittaa Siirtomaaherran päätöksistä.

Kun tätä on jatkunut tarpeeksi kauan, kumpikin ryhmä saa yrittää viedä toisen ryhmältä leluja, huolimatta siitä miten nauha on vedetty.
Siirtomaaherra ei saa tehdä muuta kuin yrittää sanoa kaikille että kaikkien pitää kuunnella radiosoitinta, eikä alkaa rikkomaan sääntöjä nyt.

Hmm? Ai että tuollainen ei ole kivaa ja siinä vaan sattuu ja miksei voida jakaa leluja ja miksi sen Siirtomaaherran on oltava ilkeä? Voi Satu, sinulla on vielä niin paljon opittavaa ihmisluonteesta.

Viimeinen leikki on kaiken helpoin.

Menette kaikki riviin, ja ensimmäinen keksii jonkin adjektiivin eli jotain kuvaavan sanan.
Sitten tämä sana kuiskataan seuraavaksi rivissä olevalle, ja tämä kuiskaa sen seuraavalle, ja näin jatketaan kunnes on päästy rivi loppuun.

Tämän jälkeen rivin viimeinen kysyy jonkin luvun vaikka 1 ja 10 välillä ensimmäisenä olleelta, ja sitten lasketaan monesko tämä henkilö on rivissä.
Kyseisen henkilön kohdalla sitten viimeksi rivissä ollut, ja viimeisenä adjektiivin kuullut huutaa niin lujaa, että kaikki varmasti kuulevat että "se-ja-se on" ja tähän se adjektiivi.

Niin, Jani-Toni? Mikäkö tämän leikin nimi on? Sehän on Iltapäivälehdistön journalistinen taso.

maanantai 5. marraskuuta 2007

T-sedän elämänopetuksia, osa III

Lapset.

Tänään T-sedällä on todella tärkeää asiaa, joten kuunnelkaa oikein tarkasti, sillä minä sanon tämän vain kerran.

Puhe on nimittäin neuleblogihirviöstä. Ei Jalmari, neuleblogihirviö tuskin on sänkysi alla.
Jos kuitenkin kuulet jotain ääntä sieltä, niin ole aivan hiljaa äläkä hengitä.

Ensimmäiset havainnot siitä ovat täällä ja täällä.

Rohkea, sarjakuvablogia pitävä nainen lähes uhrasi itsensä taistelussaan aikamme suurinta ---niin Anna-Maija? Napajäiden sulaminen? Kuivuus? Demokratian heikkenevä yleistila globaalissa infrastruktuurissa? Oletko sinä vaihtanut Hevoshullun tilauksen Vihreään lankaan? Taas?! No olkoon--- yhtä aikamme suurinta uhkaa vastaan.

Kaikki voivat itse käydä tarkistamassa tämänhetkisen tilanteen blogilistasta suoraan. Se ei ole kaunista luettavaa.

Miksikö tästä tulisi huolestua? Lapset, mehän olemme puhuneet aiemminkin meemeistä. Meemi on informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa kuin geenit biologisessa evoluutiossa.

Meemi on siis esimerkiksi kappale, joka jää soimaan päähäsi, ja josta et tunnu pääsevän eroon, vaan hyräilet sitä jatkuvasti.
Ei Jaakko, äänet päässä ovat eri asia. Muistuta minua että puhutaan tuosta myöhemmin, ja ei, äänet päässäsi eivät saa osallistua.

Te ette varmaankaan muista vuotta 1996, mutta T-setä muistaa sen oikein hyvin. Silloin sai alkunsa yksi aikakautemme pahimmista meemeistä, Väinö.

Väinö oli J.Karjalaisen kappale, joka jostain syystä oli ihmisistä niin hauska, että se oli vuoden 1996 soitetuin kappale.
T-setä ei ymmärtänyt silloin, eikä ymmärrä vieläkään miksi se tyhjänpäiväinen ja ärsyttävä renkutus oli ihmisten mielestä niin hyvä ja---anteeksi Reima, T-setä ei huomannutkaan puristavansa kättäsi nyrkissään. Puhaltele siihen vähän aikaa, niin kyllä se siitä todennäköisesti paranee.

Joka tapauksessa siis Väinö soi kaikkialla ja kaikkien päässä. Se oli meemi. Tämä oli varmasti kaikkien mielestä harmitonta.

Kysykääpä kuitenkin huviksenne keneltä tahansa ala-asteen opettajalta vuosista 2004 eteenpäin.

Erityisesti kysykää oliko kivaa, että joka kerta kun mainitsi Väinö-nimen, niin 3/4 luokan pojista nosti käden pystyyn. Tarkistakaa vaikka väestörekisterikeskuksesta.

Meemit ovat vaarallisia. Siksi on tärkeää lopettaa neuleblogihirviön uhka ennen kuin se ehtii levitä naistenlehtiin.

Jos ihan mikä tahansa asia tässä maailmassa julkaistaan naistenlehdissä, voitte olla varmoja että se on saavuttanut niin syvät kampaamoissa käyvät kansanrivit, että paluuta ei ole.

Neuleblogit käyvät saman mutaation kuin kokkiohjelmat.
Perinteisestä "näin teemme ruokaa"-formaatista tuleekin yhtäkkiä mitä erilaisempia ja kummallisempia variaatioita. Jokaisella itseään kunnioittavalla medialla tulee olla ainakin yksi sellainen, mutta mielellään monta.

Ketään ei kiinnosta mikään oikeasti merkittävä, kun on mahdollisuus kertoa ihmisille kuinka nostokurjen päällä voi paistaa kananmunia. Kaikki haluavat kokiksi, koska se on niin mediaseksikästä. Kohta suomessa ei ole enää sairaanhoitajia, mutta kolmen tähden ja kahden komeetan-kokkeja on vaikka jokaiseen kulmakuppilaan.

Neuleblogit olisivat viimeinen niitti yhteiskunnalle sellaisena kuin sen tunnemme.

Siksi, lapset, laitan uskoni teihin. Taistelkaa neuleblogihirviötä vastaan.

Niin mitä, Liina? Ai olenko minä vain kateellinen neuleblogeille koska ne ovat suosittuja, ja oma blogini ei ole edes 5000:n suosituimman joukossa? Ja että neuleblogit ovat vain käsitöistä kiinnostuneiden ihmisten ylläpitämiä blogeja, eivätkä maailmanlopun viides ratsastaja?

Voi hyvänen aika. Ne ovat saaneet sinutkin.

tiistai 11. syyskuuta 2007

T-sedän elämänopetuksia, osa II

Tulkaas tänne markkisegm--lapsukaiset, niin T-setä opettaa taas teille jotain. Jos se teille tytöille sopii, puhun ensin poikien kanssa. Te voitte leikkiä tuolla naiskuvaa kohentavilla, mielikuvitusta ruokkivilla interaktio-välineillä sillä välin kun me puhumme täällä miesten kesken, heh heh.

Nyt kun vastakkaisesta sukupuolesta on päästy, voidaan puhua asiaa. Tänään keskustellaan pornovideoista.

No niin, heti kun lopetatte tuon tyttömäisen hihityksen, ja joku on nostanut Tuure-Petterin ylös, voidaan aloittaa.

Ensinnäkin pornovideot eivät ole totta.

Niistä ei siis kannata kopioida käyttäytymismalleja, koska ne eivät toimi oikeassa maailmassa. T-setä ei olisi nykyisessä fyysisessä kunnossa, ellei T-setä olisi aikoinaan tilannut puoli vuotta putkeen pizzaa joka päivä. Kertaakaan pizza-kuski ei sanonut nähdessään T-sedän vuoteen "vau, kuinkahan hyvässä kunnossa tuon jouset ovat?" tai "miten olisi kuuma jälkiruoka?"

Toisekseen, ja tätä T-setä ei voi tarpeeksi painottaa, älkää koskaan, koskaan katsoko pornovideoita tyttöjen kanssa. Haluan lopuksi teiltä kaikilta partiolaisten kunniasanalla lupauksen tästä.
Tätä voi teidän olla vaikea vielä käsittää, kuten myös sitä että tekisitte jotain tyttöjen kanssa, hyvä huomio Håkan, mutta pornovideot ovat miesten juttu. T-setä ei tiedä mikä on naisten juttu, mutta T-setä tietää että se ei ole pornovideo.

Pornovideot ovat tyhmiä, sairaita ja perverssejä asioita, joita kenelläkään ei tulisi olla. Tämä siis on tyttöjen mielipide, ja suurin syy miksi miehillä on niitä. Niin kauan kuin niitä pidetään tyhminä, sairaina ja perversseinä asioina, joita kenelläkään ei pitäisi olla, niitä kannattaa omistaa. Ne ovat jänniä, ja tehän käsitätte mitä jännää on jännässä, eikö?

Jos tytöt yhtäkkiä alkaisivat ymmärtämään niitä, ne eivät enää olisi jänniä. Kyllähän te muistatte millaista se on aina kun teillä on sotaleikit kesken ja sitten tytöt tulevat ja aletaankin yhtäkkiä leikkiä muksismaksis-nallen teekutsuja. Se ei ole kivaa, eihän?

Lisäksi, ja tätä te ette voi millään maailman ilveellä tai T-sedän neuvolla välttää, tytöt kyselevät.

Kuvitellaan että te olette katsomassa pornovideota, ja siinä tapahtuu jotain uskomattoman akrobaattista, jonka saavuttamiseksi on tarvittu katolinen koulutausta, pitkäaikainen jooga-harrastus sekä vuosien kuluessa tapahtunut kameratekniikan kehitys, ja kesken katselun se vieressänne oleva tyttö kysyy "niin mikä tuossa nyt on niin kiihottavaa?"

Tunnelman lässähdyksen voi suorastaan kuulla huoneen toiselle puolelle.

Tai vielä pahempaa: kaksi naista on juuri...tuota...leikkimässä keskenään, kun se vieressänne oleva tyttö kysyy "tykkäätkö sinä tuosta?"

Ette voi vielä käsittää kaikkia tämän kysymyksen syvimpiä merkityksiä, oikeastaan kukaan mies ei osaa, mutta kuvitellaan seuraava tilanne: vanhemmat ovat lähdössä kauppaan, ja äiti kysyy "tykkäätkö sinä suklaajäätelöstä?"
Tämä voi tarkoittaa monia asioita.
1. Äiti on tuomassa jäätelöä, ja haluaa tietää mistä mausta tykkäätte.
2. Äiti on jo päättänyt ostaa suklaajäätelöä, ja tahtoo varmistaa teiltä kelpaahan se teille.
3. Äiti on jo ostanut suklaajäätelöä, ja se on jääkaapissa ja te saatte syödä sen vanhempien poissaollessa.
4. Äiti ei aio ostaa suklaajäätelöä, vaan vaniljaa, koska hän pitää siitä itse, ellette tee erittäin selväksi että pidätte suklaajäätelöstä.
5. Jäätelö on symboli suhteenne pohjimmilla oleville vastaamittomille kysymyksille.

Ja nämä ovat vasta mitkä tulevat ensimmäisenä T-sedän mieleen.
Jos nyt kuvitellaan alkuperäinen tilanne, niin vaihdatte suklaajäätelön tilalle sanan "kimppakiva" ja jäätelön tilalle "kolmas henkilö". Niin? Kyllä Olli-Tuomas, kimppakiva on sitä kun leikitään yhdessä leikkaus-peliä; kukaan ei oikeastaan tiedä mitä tekee, kaikki sohivat minne sattuu ja yritetään osua oikeaan reikään.

Pointti kuitenkin on että oikeaa vastausta ei ole: joko te missaatte elämänne tilaisuuden tai sitten pilaatte koko homman.

Juurikin näistä syistä te ette sitten koskaan katso pornovideoita tyttöjen kanssa, okei? Hyvä.

Kutsukaa tytöt tänne niin puhun heillekin. Te voitte sillä välin kilpailla siitä kuka ehtii tuijottamaan nopeiten ja pisimpään tuota valkoista seinää.

No niin tytöt, minulla on teille vain yksi opetus: kun pojat kysyvät haluatteko te tulla katsomaan "erityistä elokuvaa", teidän velvollisuutenne on kieltäytyä. Teette sen ihan vain poikien oman edun vuoksi ja siksi että te olette niin paljon fiksumpia kuin nuo---HYVÄ POJAT! JAKSAA JAKSAA!--- seinääntuijottajat.

maanantai 20. elokuuta 2007

T-sedän elämänopetuksia, osa II

Kukaan ei luota sinkkuun.

Lapset, jos koskaan haluatte mihinkään pikkaisenkaan merkittävään asemaan, älkää olko sinkkuja. Ihmiset eivät luota muihin hiilipohjaisiin elämänmuotoihin jos nämä ovat yksin.

Parisuhteessa eläminen kertoo siitä, että k.o. henkilö on luotettava, tasainen ja ennen kaikkea, ei-sinkku.

Sinkkujen uskotaan viettävän elämää jossa Sodoman 120 päivää ei ensinnäkään riitä kaiken mahdollisen suorittamiseen. Heidän uskotaan olevan muita ihmisiä fyysisesti heikompia, sillä he kuluttavat kaiken vapaa-aikansa käyden läpi muiden sinkkujen kanssa Kama Sutran asentoa "tiikeri hivelee haikaran höyheniä tämän nokkiessa tiikerin karvoja", ja tuollaisesta on seurauksena pitemmän päälle löysät nivelpussit.

Parisuhteessa elävät eivät harrasta tuollaista koska...no he ovat parisuhteessa. (1)

Tämän vuoksi jos sinkku sanoo että hänellä on ranne kipeänä, koska hän joutuu käyttämään tietokoneen hiirtä epämukavassa asennossa, saatatte tuntea hienoisen tuulenvireen kasvoillanne kun vastapuoli pyörittää silmiään niin kiivasti.
Tai jos kerrotte ampuneenne miestä vain nähdäksenne tämän vuotavan kuoliaaksi, niin kukaan ei usko teitä.

Kun taas jos olette parisuhteessa, kaikki uskovat teitä.
Parisuhteessa olevat kun eivät voi valehdella näin vakavista asioista.
Joskin lapset, tuota viimeksi mainittua ei koskaan pidä myöntää julkisesti, mutta siitä joskus myöhemmin lisää.


(1)
Tätä teidän pitää taas kysyä vanhemmiltanne. Pyytäkää iskää kertomaan millaista oli olla sinkku, ja kysykää sitten iskältä onko mikään muuttunut nyt kun hän on äiskän kanssa. Huomioikaan miten iskän ilme muuttuu. Jättäkää iskä ettei teidän tarvitse nähdä kuinka aikuinen mies itkee.