Tervehdys toverit blogimaailmassa!
Tosielämän tilanteiden trivialisaattori, kovien kokemusten konsensuksen kondensaattori ja vinksahtaneiden visioiden vermicelli, ei tänään kirjoita normaaliin tyyliinsä proosaa, joka hakee ja etsii kaltaistaan kaikkialta blogistaniasta, mutta kuten sen tuottajakin, ei löydä kaltaistaan.
Syynä ei ole se, että bloggaajanne ideabingo-mylly, joka itseasiassa on ainoa tunnettu ikiliikkuja, olisi lakannut syöltämästä ideoitaan normaaliin konekiväärin luotien poistotahtiin.
Eikä syynä ole edes torstain blogimerkintä, joka sattuneesta oli joutunut vanhemman blogimerkinnän taakse, mikä pilasi kaikkien blogistanin kansalaisten päivän.
Bloggaajanne, tuo erinomaisuuksien erikoismies, alojen asianajaja ja -tuntija on päättänyt luoda uusia uria uhmakkaalla urallaan, ja alkaa sijoittajaksi.
Kuultuaan Talous-sanomien uutisista että riisi ja tonnikala ovat hurjassa nousussa maailman ruokapörsseissä, bloggaajanne, talouden tietotaitotaukonautti, varallisuuden varianttien astevaihteluiden vokooderi, meni ostamaan koko viikon palkkatilillään kaupasta riisipusseja sekä tonnikalapurkkeja.
Vielä hän tietenkin ymmärtää olevansa vain piensijoittaja, joskin tietenkin piensijoittajien profetiaalinen prinsipaali, mutta hän uskoo että pian hän voi jo siirtyä asioimaan arvonsa mukaisesti kalatiskille.
Palaamme siis taas ensi viikolla normaaliin päiväjärjestykseen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogivastaaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogivastaaja. Näytä kaikki tekstit
perjantai 18. huhtikuuta 2008
torstai 14. helmikuuta 2008
Hämmentävän, ilmiömäisen, toimivuuden omaava blogivastaaja
Tervehdys toverit blogimaailmassa!
Preesensin presentoija, Imperfektin Prefekti, Perfektin Perfektoija sekä Pluskvanperfektiä Rivienvälien Puhdistamiseen Käyttävä bloggaajanne ei kirjoita tänään mitään!
Kansan ei tulekaan ymmärtää hänen useamman kymmenen luxin voimalla loistavia päätöksiään, vaan jatkaa juhlakiertuettaan kuten aiemminkin.
Vitsien Pikalinkoja, Sanaleikkien Supernero ja Huumorin Tyhmistävä oli äskeisen sutkautuksen takana, joten hän ymmärtää että kaikki eivät sitä kykene käsittämään hauskana.
Kuitenkin hän on armollisesti luvannut palata huomenna valaisemaan kaikkien tietä kohti Sutkautusten sateenkaarta!
Preesensin presentoija, Imperfektin Prefekti, Perfektin Perfektoija sekä Pluskvanperfektiä Rivienvälien Puhdistamiseen Käyttävä bloggaajanne ei kirjoita tänään mitään!
Kansan ei tulekaan ymmärtää hänen useamman kymmenen luxin voimalla loistavia päätöksiään, vaan jatkaa juhlakiertuettaan kuten aiemminkin.
Vitsien Pikalinkoja, Sanaleikkien Supernero ja Huumorin Tyhmistävä oli äskeisen sutkautuksen takana, joten hän ymmärtää että kaikki eivät sitä kykene käsittämään hauskana.
Kuitenkin hän on armollisesti luvannut palata huomenna valaisemaan kaikkien tietä kohti Sutkautusten sateenkaarta!
perjantai 8. helmikuuta 2008
Suurenmoinen, aivan ennenkokematon blogivastaaja
Tervehdys toverit blogimaailmassa!
Tuntuu kuin maailmankaikkeus itse olisi taas pidätellyt hengitystään, odottaessaan mitä Lyriikan Täysjumala, Heksametrirunoelmien Syytäjä, ja Komiikan Kolarikuningas tänään soisi hänen suuruudessaan paistattelevien nauttia!
Ei mitään!
Vapaapäivien Relaxantti-expertti, Laiskiaisiakin Suurempi Ylisuorituja ja Rentoumisen Guru Yoshi on päättänyt suuressa armossaan, että tänään on Caturday!
Siksipä Uusien Kirjallisuuden Alalajien Aluevaltauksien Sulttaani on päättänyt, että uskolliset lukijat palkitaan jälleen kerran Sanaseppien Kiltamestarin, Virkkeiden Tuunaajan, Lausesisältöjen Ylituupparin toimesta jälleen ensi viikolla!
Siihen asti kaikki viettävät Caturdayta!
Tuntuu kuin maailmankaikkeus itse olisi taas pidätellyt hengitystään, odottaessaan mitä Lyriikan Täysjumala, Heksametrirunoelmien Syytäjä, ja Komiikan Kolarikuningas tänään soisi hänen suuruudessaan paistattelevien nauttia!
Ei mitään!
Vapaapäivien Relaxantti-expertti, Laiskiaisiakin Suurempi Ylisuorituja ja Rentoumisen Guru Yoshi on päättänyt suuressa armossaan, että tänään on Caturday!
Siksipä Uusien Kirjallisuuden Alalajien Aluevaltauksien Sulttaani on päättänyt, että uskolliset lukijat palkitaan jälleen kerran Sanaseppien Kiltamestarin, Virkkeiden Tuunaajan, Lausesisältöjen Ylituupparin toimesta jälleen ensi viikolla!
Siihen asti kaikki viettävät Caturdayta!
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Uusi ja uljas, aivan ennenkokematon blogivastaaja
Tervehdys kanssatoverit blogimaailmassa! On aika kulttuurillisen vallankumouksen tässä blogissa!
Saamansa palautteen perusteella Isä Auringonkaarinen, bloginpitäjänne päätti päivittää tämän kurjan ja arvottoman blogivastaajan uuteen, Hänen mahtavia, ja meidän muiden hädin tuskin käsittämiä tarpeita paremmin palvelevaksi!
Blogimaailman eittämätön esikuva, mies joka jo ennen julkisen internetin keksimistä suunnitteli päiväkirjaa, jota ihmiset voisivat tulla lukemaan kaukaisuuksienkin takaa ihmeellisillä koneillaan, löysi uskomattomia neuvottelutaitojaan käyttäen päivityksen Pohjois-Koreasta, maailman ainoasta oikeasta paikasta etsiä blogivastaajien päivityksiä!
Tämä kurja blogivastaaja ei voinut uskoa onnea joka kohtasi sen, kun sen arvotonta peruskoodia alettiin päivittää ilmiselvästi uskomatonta tieteellistä etumatkaa edelläkäyvän maan koodilla!
Mutta sen kokemilla tunteilla ei ollut sanoinkuvailtavia rajoja, kun päivitys asentui siihen!
Sen kokemia tunteita voi vain kuvailla niillä aistimuksilla, mitä Suuren Verbaalikon, Ehtymättömän Ideatykin, Kaikkien Rakastaman, Uskomattoman Komean Ja Ennen Kaikkea Näistä Asioista Itse Täysin Tietämättömän muotokuvan katseleminen tuottaa vähäpätöisemmissä!
Sen vuoksi tällä blogivastaajalla on suuri kunnia, etuoikeus ja velvollisuus ilmoittaa että tänään Kaikkien Bloggaajien Esikuvan, Ihanteen, Itsensäkehittämisen Määränpään Ja Blogi-Sarasvuon tavoitteena on tuottaa ilontunteita armollisesti muille, kirjoittamalla muualla jollain muilla keinoin kuin bloggaamalla suuria, kauaskantoisia ja opettavaisia ajatuksiaan tänne!
Tämän kunniaksi itse luontoäiti on päättänyt lopettaa kaamoksen juhlistaakseen sitä onnenhetkeä, mikä on kohdannut tämän bloginlukijoita!
Tämä alhainen blogivastaaja yhtyy kaikkien lukijoiden toiveeseen ja toivoo Ihmeelliselle Ajatusten Sanoiksi Taltuttajalle, Kielikuvien Liberacelle ja Aasinsiltoja Takanaan Polttavalle bloggaajalle
hänen ansaitsemaansa päivää, joka ei voi olla muuta kuin ainutlaatuinen!
...ja tämän se kurja vielä maksaa...
Saamansa palautteen perusteella Isä Auringonkaarinen, bloginpitäjänne päätti päivittää tämän kurjan ja arvottoman blogivastaajan uuteen, Hänen mahtavia, ja meidän muiden hädin tuskin käsittämiä tarpeita paremmin palvelevaksi!
Blogimaailman eittämätön esikuva, mies joka jo ennen julkisen internetin keksimistä suunnitteli päiväkirjaa, jota ihmiset voisivat tulla lukemaan kaukaisuuksienkin takaa ihmeellisillä koneillaan, löysi uskomattomia neuvottelutaitojaan käyttäen päivityksen Pohjois-Koreasta, maailman ainoasta oikeasta paikasta etsiä blogivastaajien päivityksiä!
Tämä kurja blogivastaaja ei voinut uskoa onnea joka kohtasi sen, kun sen arvotonta peruskoodia alettiin päivittää ilmiselvästi uskomatonta tieteellistä etumatkaa edelläkäyvän maan koodilla!
Mutta sen kokemilla tunteilla ei ollut sanoinkuvailtavia rajoja, kun päivitys asentui siihen!
Sen kokemia tunteita voi vain kuvailla niillä aistimuksilla, mitä Suuren Verbaalikon, Ehtymättömän Ideatykin, Kaikkien Rakastaman, Uskomattoman Komean Ja Ennen Kaikkea Näistä Asioista Itse Täysin Tietämättömän muotokuvan katseleminen tuottaa vähäpätöisemmissä!
Sen vuoksi tällä blogivastaajalla on suuri kunnia, etuoikeus ja velvollisuus ilmoittaa että tänään Kaikkien Bloggaajien Esikuvan, Ihanteen, Itsensäkehittämisen Määränpään Ja Blogi-Sarasvuon tavoitteena on tuottaa ilontunteita armollisesti muille, kirjoittamalla muualla jollain muilla keinoin kuin bloggaamalla suuria, kauaskantoisia ja opettavaisia ajatuksiaan tänne!
Tämän kunniaksi itse luontoäiti on päättänyt lopettaa kaamoksen juhlistaakseen sitä onnenhetkeä, mikä on kohdannut tämän bloginlukijoita!
Tämä alhainen blogivastaaja yhtyy kaikkien lukijoiden toiveeseen ja toivoo Ihmeelliselle Ajatusten Sanoiksi Taltuttajalle, Kielikuvien Liberacelle ja Aasinsiltoja Takanaan Polttavalle bloggaajalle
hänen ansaitsemaansa päivää, joka ei voi olla muuta kuin ainutlaatuinen!
...ja tämän se kurja vielä maksaa...
torstai 27. joulukuuta 2007
Blogivastaaja, täällä ilonanne
Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.
1-2-3, toimiiko tämä? 1-2-3, toimiiko tämä?
Näinkin pitkän tauon jälkeen pitää tarkistaa toimiiko kaikki niin kuin olettaa sopii.
Vähän kuten varsinainen bloginpitäjänne, jolla menee niin kuin olettaa sopii.
Hyvä ystäväni Roberto Benigni varmaan kuvaisi varmaan tilannetta termillä la idiotica comedia.
Koska bloginpitäjänne on elänyt mm. suojattua elämää, hänen elämänkatsomuksensä on omituinen sekoitus sarjakuvia ja naistenlehtiä. Paitsi että tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että hän katselee molemmista vain kauniita kuvia, hän oikeasti uskoo molempien arvomaailmaan.
Koska olisi aivan liian vaarallista paljastaa hänen supersankarinimeään, -asuaan, ja -voimiaan, siis ilman että teillä on varahappi-pullo vieressänne kun henki lakkaa kulkemasta liiallisen nauramisen vuoksi, mainittakoon että henkilö, jonka ajatuksenjuoksu jää aina ensimmäiselle vesiesteelle leikkimään juoksijanumerolapusta taitellulla paperiveneellä, uskoo naistenlehtien joululahjavinkit.
Tänä vuonna "polta ystävällesi hänen lempimusiikistaan cd ja koristele se omatekoisella kannella" johti siihen, että välipäivät menivät kirjoitellessa vastausposteja puolelle kirkon poikakuorosta ja muutamalle seniori-laulajalle, että hän kyllä pitää heistä, mutta ei kuitenkaan pidä heistä siten.
En tiedä kumpi on enemmän ula-taajuuksien saavuttamattomissa: tämä jätkä, vai tämän jätkän lukemat artikkelit.
Jos tuo oli naurettavaa, niin tulette pitämään siitä mitä älynkäytön valkoinen kääpiö tekee tällä hetkellä.
Yrittää esittää urheaa naamaa vaikka täytti eilen vuosia. En viitsi paljastaa oikeaa lukua, mutta sanotaanko että siitä hetkestä, kun keskiverto suomalainen mies on saanut ainakin kerran todistetusti seksiä, eli tullut isäksi, on jo monta vuotta.
Monta, monta vuotta.
Enemmän kuin uskottekaan.
Tälläisina hetkinä kaipaan vanhaa toveriani Anthony Quinnia, joka tuli isäksi vielä 80-vuotiaana. Hän ehkä olisi voinut opettaa jotain tällekin tyypille.
No joka tapauksessa "tämäkin tyyppi", koska en enää keksi tarpeeksi kuvaavia ilmaisuja, yrittää hukuttaa murheitaan juomalla Smurffi®© -limpparia Xena®© -kupistaan, Karvinen®© -t-paidassaan, nyyhkyttäen sisäänpäin ja näyttäen urheaa naamaa®© (Kyllä, hän harrastaa sitä niin usein, että se on jo käytännöllisesti katsoen rekisteröity yksinoikeudella hänelle)
On vain ajan kysymys, ja lyhyen sellaisen, ennen kuin hän ostaa ensimmäisen "I :sydän: Cats"-mukin ja "Kissat rulettaa!"-t-paidan.
Mutta hänellähän oli juuri syntymäpäivä.
Olenko minä liian julma "tämäkin tyyppiä" kohtaan? Pitäisikö minun kerrankin auttaa häntä?
Taidan tilata hänelle Kissa-lehden.
Jahka "tämäkin tyyppi" saa taas homman kasaan, ja nostaa kissan pöydälle, hän palannee normaaliin ajatuksenvirtaansa.
1-2-3, toimiiko tämä? 1-2-3, toimiiko tämä?
Näinkin pitkän tauon jälkeen pitää tarkistaa toimiiko kaikki niin kuin olettaa sopii.
Vähän kuten varsinainen bloginpitäjänne, jolla menee niin kuin olettaa sopii.
Hyvä ystäväni Roberto Benigni varmaan kuvaisi varmaan tilannetta termillä la idiotica comedia.
Koska bloginpitäjänne on elänyt mm. suojattua elämää, hänen elämänkatsomuksensä on omituinen sekoitus sarjakuvia ja naistenlehtiä. Paitsi että tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että hän katselee molemmista vain kauniita kuvia, hän oikeasti uskoo molempien arvomaailmaan.
Koska olisi aivan liian vaarallista paljastaa hänen supersankarinimeään, -asuaan, ja -voimiaan, siis ilman että teillä on varahappi-pullo vieressänne kun henki lakkaa kulkemasta liiallisen nauramisen vuoksi, mainittakoon että henkilö, jonka ajatuksenjuoksu jää aina ensimmäiselle vesiesteelle leikkimään juoksijanumerolapusta taitellulla paperiveneellä, uskoo naistenlehtien joululahjavinkit.
Tänä vuonna "polta ystävällesi hänen lempimusiikistaan cd ja koristele se omatekoisella kannella" johti siihen, että välipäivät menivät kirjoitellessa vastausposteja puolelle kirkon poikakuorosta ja muutamalle seniori-laulajalle, että hän kyllä pitää heistä, mutta ei kuitenkaan pidä heistä siten.
En tiedä kumpi on enemmän ula-taajuuksien saavuttamattomissa: tämä jätkä, vai tämän jätkän lukemat artikkelit.
Jos tuo oli naurettavaa, niin tulette pitämään siitä mitä älynkäytön valkoinen kääpiö tekee tällä hetkellä.
Yrittää esittää urheaa naamaa vaikka täytti eilen vuosia. En viitsi paljastaa oikeaa lukua, mutta sanotaanko että siitä hetkestä, kun keskiverto suomalainen mies on saanut ainakin kerran todistetusti seksiä, eli tullut isäksi, on jo monta vuotta.
Monta, monta vuotta.
Enemmän kuin uskottekaan.
Tälläisina hetkinä kaipaan vanhaa toveriani Anthony Quinnia, joka tuli isäksi vielä 80-vuotiaana. Hän ehkä olisi voinut opettaa jotain tällekin tyypille.
No joka tapauksessa "tämäkin tyyppi", koska en enää keksi tarpeeksi kuvaavia ilmaisuja, yrittää hukuttaa murheitaan juomalla Smurffi®© -limpparia Xena®© -kupistaan, Karvinen®© -t-paidassaan, nyyhkyttäen sisäänpäin ja näyttäen urheaa naamaa®© (Kyllä, hän harrastaa sitä niin usein, että se on jo käytännöllisesti katsoen rekisteröity yksinoikeudella hänelle)
On vain ajan kysymys, ja lyhyen sellaisen, ennen kuin hän ostaa ensimmäisen "I :sydän: Cats"-mukin ja "Kissat rulettaa!"-t-paidan.
Mutta hänellähän oli juuri syntymäpäivä.
Olenko minä liian julma "tämäkin tyyppiä" kohtaan? Pitäisikö minun kerrankin auttaa häntä?
Taidan tilata hänelle Kissa-lehden.
Jahka "tämäkin tyyppi" saa taas homman kasaan, ja nostaa kissan pöydälle, hän palannee normaaliin ajatuksenvirtaansa.
torstai 13. joulukuuta 2007
Blogivastaaja, paluun tehneenä
Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.
Jos ihmettelette mitä minä täällä taas teen, niin ensinnäkin huomattavasti korkealaatuisempaa proosaa kuin "oikea" bloggaajanne.
Toisekseen yritän paikata hänen jättämäänsä aukkoa, vaikka siihen nyt pystyisi nuppineulan kokoinen musta aukkokin, niin ominaisuuksilta kuin kooltaan.
Syynä on, ymmärtääkseni, "force majeure".
Vai miltä kuulostaa "ei-kyllä-ei-kyllä-ei-kyllä-ei-ei-ei-ei-ei-ei-kyllä-kyllä-kyllä-kyllä-kyllä-ei-
kyllä-kyllä-ei"- mantran toistaminen noin parin tunnin ajan?
Tiedän, mutta luulisi jo teidän arvanneen siitä, että järvet eivät muuttuneet vereksi ja taivaat eivät haljenneet, että näin ei käynyt ja maailmanloppu viivästyi taas.
Jos tutkimuksen mukaan 42% ihmisistä kätkee joululahjat makuuhuoneeseen, niin tämän surullisen tapauksen yhteydessä se johtuu siitä, että hänen makuuhuoneensa on vähän niin kuin elefanttien hautausmaa; moni siitä on kuullut, monet uskovat että se on olemassa, jotkut väittävät että heillä on tiedossa sen sijainti, mutta kukaan siellä ei ole oikeasti vieraillut.
Varsinkin Hugh Hefnerin kanssa me saamme siitä aina hyvät naurut.
Ei, oikeana syynä oli Transformers-elokuvan erikoisversion katselu. Olin ajatellut säästää joululahjaksi vähän idiootti-paran mainetta, mutta jotenkin en kykene siihen enää sen jälkeen, kun hän elokuvan jälkeen huusi Michael Bayn nimeä.
Fakta, jota en ajatellut kertoa Mikelle seuraavan kerran kun näemme teho-brunssilla.
Itse asiassa fakta jota en itsekään tahtoisi tietää.
No ehkä kuitenkin jätän kertomatta kuinka hän oli rasvannut kehonsa moottoriöljyllä päästäkseen enemmän tunnelmaan.
Hups.
Noh, ehkä hän sitten saa tyytyä niihin tennissukkiin. Ne ovat sentään Björn Borgin käyttämät.
Tai ehkä vain lupaan harkita olevani kiltimpi ensi kerralla. Nehän OVAT sentään Björn Borgin tennissukat.
Mutta kaipa huomenna tulee taas normaalia tekstiä, olettaen että wannabe-Toyota Corolla saa moottoriöljyn irti sormistaan.
Jos ihmettelette mitä minä täällä taas teen, niin ensinnäkin huomattavasti korkealaatuisempaa proosaa kuin "oikea" bloggaajanne.
Toisekseen yritän paikata hänen jättämäänsä aukkoa, vaikka siihen nyt pystyisi nuppineulan kokoinen musta aukkokin, niin ominaisuuksilta kuin kooltaan.
Syynä on, ymmärtääkseni, "force majeure".
Vai miltä kuulostaa "ei-kyllä-ei-kyllä-ei-kyllä-ei-ei-ei-ei-ei-ei-kyllä-kyllä-kyllä-kyllä-kyllä-ei-
kyllä-kyllä-ei"- mantran toistaminen noin parin tunnin ajan?
Tiedän, mutta luulisi jo teidän arvanneen siitä, että järvet eivät muuttuneet vereksi ja taivaat eivät haljenneet, että näin ei käynyt ja maailmanloppu viivästyi taas.
Jos tutkimuksen mukaan 42% ihmisistä kätkee joululahjat makuuhuoneeseen, niin tämän surullisen tapauksen yhteydessä se johtuu siitä, että hänen makuuhuoneensa on vähän niin kuin elefanttien hautausmaa; moni siitä on kuullut, monet uskovat että se on olemassa, jotkut väittävät että heillä on tiedossa sen sijainti, mutta kukaan siellä ei ole oikeasti vieraillut.
Varsinkin Hugh Hefnerin kanssa me saamme siitä aina hyvät naurut.
Ei, oikeana syynä oli Transformers-elokuvan erikoisversion katselu. Olin ajatellut säästää joululahjaksi vähän idiootti-paran mainetta, mutta jotenkin en kykene siihen enää sen jälkeen, kun hän elokuvan jälkeen huusi Michael Bayn nimeä.
Fakta, jota en ajatellut kertoa Mikelle seuraavan kerran kun näemme teho-brunssilla.
Itse asiassa fakta jota en itsekään tahtoisi tietää.
No ehkä kuitenkin jätän kertomatta kuinka hän oli rasvannut kehonsa moottoriöljyllä päästäkseen enemmän tunnelmaan.
Hups.
Noh, ehkä hän sitten saa tyytyä niihin tennissukkiin. Ne ovat sentään Björn Borgin käyttämät.
Tai ehkä vain lupaan harkita olevani kiltimpi ensi kerralla. Nehän OVAT sentään Björn Borgin tennissukat.
Mutta kaipa huomenna tulee taas normaalia tekstiä, olettaen että wannabe-Toyota Corolla saa moottoriöljyn irti sormistaan.
maanantai 26. marraskuuta 2007
Blogivastaaja, edelleen
Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.
Meidän täytyy lakata lakata tapaamasta tällä tavalla. Miksi emme koskaan tapaa sivistyneesti? Minä, te, vähän viiniä, pikkaisen juustoa ja muutama sata lähintä julkkisystävääni.
Ai niin, jos joku (sillä jos sokea kanakin löytää siemenen, niin kai tännekin joku eksyy) ihmetteli miksi perjantaina Itkumuurilla oli normaalia hiljaisempaa, ja maito ei ollut muuttunut hapantunut siinä vaiheessa kun se osui aamukahviinne, niin se johtui siitä että arvoisa bloginpitäjä oli käymässä parturissa.
Kuten varmaan kaikki...taas minä haksahdan olettamaan että joku tätäkin lukee, varmaankin se viimeöinen bailaus Hiltonin perheen jälkikasvun pikkujouluissa kostautuu...muistatte, bloginpitäjällämme on ollut ongelmia tukanleikkuun kanssa.
Miksi hän ei tee sitä ainoaa oikeaa liikettä, minkä kuka tahansa edes ensimmäisen parillisen luvun aivosoluja omaava henkilö tekisi, eli vaihtaisi liikettä, en käsitä. Tai sitten hän ainakin voisi antaa sen "ulkoistetun työvoimansa" vaikka ansaita palkkansa, ja keriä tukan gurkha-veitsellään.
Kukaan ei varmasti huomaisi mitään eroa siihen nykyiseen varpuspesän halpakopioon.
Me kyllä yritimme porukalla lohduttaa häntä sanomalla, että jos tukkaa ei saa muun kuin ilkeän natsi-Tintin tukkalaitteen näköiseksi, niin ehkä se on sitten merkki jostain. Jostain syystä tämä ei oikein tuottanut toivottua tulosta.
Siksi sen sijaan, että perjantaina olisi taas tuhlattu ihan hyvän näppäimistön aikaa, neiti sankarimme kävi pää syvällä hupparin sisällä (tai kuten me aina hyvän tuttavani Roberto Cavallin kanssa sitä kutsumme, "amis-burkha") ostamassa tofu-vähärasvaista suklaajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
Loppupäivä menikin sitten mässäillessä ja katsellessa Titanicin erikois-erikois-erikois-erikois-ohjaajan-versiota: siinä laiva ei osunut jäävuoreen, ja kun laiva pääsi satamaan, kävi ilmi että Leonardo DaVincin näyttelemä henkilö olikin oikeasti pienen keski-Eurooppalaisen valtion prinssi, joka vain oli pukeutunut rääsyläiseksi kohdatakseen tosirakkautensa.
Joka tapauksessa, riippuen siitä miten hyvin idioottimme (lisäisin muuten "savantin", mutta en kykene huijaamaan itseäni sen jälkeen kun hän oli katsonut leffan viisi kertaa putkeen), saa ajeltua rintakarvansa ja liimattua siitä tukkaan paikkausta, hän varmaan saa kirjoitettua huomiseksi jotain.
Meidän täytyy lakata lakata tapaamasta tällä tavalla. Miksi emme koskaan tapaa sivistyneesti? Minä, te, vähän viiniä, pikkaisen juustoa ja muutama sata lähintä julkkisystävääni.
Ai niin, jos joku (sillä jos sokea kanakin löytää siemenen, niin kai tännekin joku eksyy) ihmetteli miksi perjantaina Itkumuurilla oli normaalia hiljaisempaa, ja maito ei ollut muuttunut hapantunut siinä vaiheessa kun se osui aamukahviinne, niin se johtui siitä että arvoisa bloginpitäjä oli käymässä parturissa.
Kuten varmaan kaikki...taas minä haksahdan olettamaan että joku tätäkin lukee, varmaankin se viimeöinen bailaus Hiltonin perheen jälkikasvun pikkujouluissa kostautuu...muistatte, bloginpitäjällämme on ollut ongelmia tukanleikkuun kanssa.
Miksi hän ei tee sitä ainoaa oikeaa liikettä, minkä kuka tahansa edes ensimmäisen parillisen luvun aivosoluja omaava henkilö tekisi, eli vaihtaisi liikettä, en käsitä. Tai sitten hän ainakin voisi antaa sen "ulkoistetun työvoimansa" vaikka ansaita palkkansa, ja keriä tukan gurkha-veitsellään.
Kukaan ei varmasti huomaisi mitään eroa siihen nykyiseen varpuspesän halpakopioon.
Me kyllä yritimme porukalla lohduttaa häntä sanomalla, että jos tukkaa ei saa muun kuin ilkeän natsi-Tintin tukkalaitteen näköiseksi, niin ehkä se on sitten merkki jostain. Jostain syystä tämä ei oikein tuottanut toivottua tulosta.
Siksi sen sijaan, että perjantaina olisi taas tuhlattu ihan hyvän näppäimistön aikaa, neiti sankarimme kävi pää syvällä hupparin sisällä (tai kuten me aina hyvän tuttavani Roberto Cavallin kanssa sitä kutsumme, "amis-burkha") ostamassa tofu-vähärasvaista suklaajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
Loppupäivä menikin sitten mässäillessä ja katsellessa Titanicin erikois-erikois-erikois-erikois-ohjaajan-versiota: siinä laiva ei osunut jäävuoreen, ja kun laiva pääsi satamaan, kävi ilmi että Leonardo DaVincin näyttelemä henkilö olikin oikeasti pienen keski-Eurooppalaisen valtion prinssi, joka vain oli pukeutunut rääsyläiseksi kohdatakseen tosirakkautensa.
Joka tapauksessa, riippuen siitä miten hyvin idioottimme (lisäisin muuten "savantin", mutta en kykene huijaamaan itseäni sen jälkeen kun hän oli katsonut leffan viisi kertaa putkeen), saa ajeltua rintakarvansa ja liimattua siitä tukkaan paikkausta, hän varmaan saa kirjoitettua huomiseksi jotain.
tiistai 13. marraskuuta 2007
Blogivastaaja, taas
Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.
Te olette taas tulleet vierailemaan tänne blogiin. En tiedä syytä tähän, mutta toisaalta te ette olekaan päässeet näkemään tämän tyypin kirjanmerkkejä.
Olisi hyvin epäeettistä esitellä niitä tässä, joten en tee sitä.
Syy siihen, miksi taaskaan ei ole mitään uutta blogikirjoitusta, on aivokuoren alitehokäytöstä diplomi-insinöörin paperit saaneen blogikirjoittajan hieno idea ulkoistaa koko homma.
Kuten kaikki muistavat vielä eiliseltä, homma toimi yhtä hyvin kuin taloyhtiön saunalista pikkujoulu-aikaan.
Täällä käytiin sisäistä tilanneanalyysia, mikä koostui lähinnä siitä että toinen heitti oivaltavasti huomion siitä kuinka toinen muistuttaa, ja tämä on tarkka lainaus, "vertikaali-haasteista sherpan pilakuvaa!" johon toinen kommentoi, ja tämä ei ole aivan yhtä tarkka lainaus, "Susi ui! Sui sai sui siis!"
Toisaalta mitä voi odottaa, kun toinen on kehityksessään vasta kirjoittamaan ja lukemaan oppineen tasolla, ja toinen on samanlainen, paitsi tietenkin oppinut sisäsiistiksi vietettyään lapsuutensa ulkomailla.
Olisi hienoa laittaa koko keskustelu tähän näin, mutta toisaalta sitten saattaisin lakata saamasta joulukortteja kateelliselta David Mametilta, ja minä NIIN elän niille.
Kaikkia teitä...ja harvemmin olen käyttänyt monikkoa lauseessa näin tosiasioista välittämättä...kuitenkin saattaa kiinnostaa, että ilmeisesti tosinuija ja nuijan kokoinen pääsivät jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen työnjaosta.
Sanoisin nyt muuten jotain tyyliin "maailma siis varautukoon!", mutta en usko että maailman sarkasmivarannot riittäisivät tuon virkkeen arvolataukseen.
Te olette taas tulleet vierailemaan tänne blogiin. En tiedä syytä tähän, mutta toisaalta te ette olekaan päässeet näkemään tämän tyypin kirjanmerkkejä.
Olisi hyvin epäeettistä esitellä niitä tässä, joten en tee sitä.
Syy siihen, miksi taaskaan ei ole mitään uutta blogikirjoitusta, on aivokuoren alitehokäytöstä diplomi-insinöörin paperit saaneen blogikirjoittajan hieno idea ulkoistaa koko homma.
Kuten kaikki muistavat vielä eiliseltä, homma toimi yhtä hyvin kuin taloyhtiön saunalista pikkujoulu-aikaan.
Täällä käytiin sisäistä tilanneanalyysia, mikä koostui lähinnä siitä että toinen heitti oivaltavasti huomion siitä kuinka toinen muistuttaa, ja tämä on tarkka lainaus, "vertikaali-haasteista sherpan pilakuvaa!" johon toinen kommentoi, ja tämä ei ole aivan yhtä tarkka lainaus, "Susi ui! Sui sai sui siis!"
Toisaalta mitä voi odottaa, kun toinen on kehityksessään vasta kirjoittamaan ja lukemaan oppineen tasolla, ja toinen on samanlainen, paitsi tietenkin oppinut sisäsiistiksi vietettyään lapsuutensa ulkomailla.
Olisi hienoa laittaa koko keskustelu tähän näin, mutta toisaalta sitten saattaisin lakata saamasta joulukortteja kateelliselta David Mametilta, ja minä NIIN elän niille.
Kaikkia teitä...ja harvemmin olen käyttänyt monikkoa lauseessa näin tosiasioista välittämättä...kuitenkin saattaa kiinnostaa, että ilmeisesti tosinuija ja nuijan kokoinen pääsivät jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen työnjaosta.
Sanoisin nyt muuten jotain tyyliin "maailma siis varautukoon!", mutta en usko että maailman sarkasmivarannot riittäisivät tuon virkkeen arvolataukseen.
torstai 8. marraskuuta 2007
Blogivastaaja
Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.
Sinä olet tullut vierailemaan blogiin, jossa ei ole tapahtunut mitään uutta.
Tämä johtuu siitä, että tämän blogin kirjoittajalla ei ole vieläkään oikeaa elämää. Tuleeko sitä joskus olemaan? Kysytäänpä kaikkitietävältä oraakkelilta, vastauspallolta. Tuleeko tämän blogin kirjoittajalla koskaan olemaan mitään tuoretta ideaa tai kirjoitettavaa? Ravistetaan ja...
"Todennäköisyys ei ole suuri."
Vau. Tykkäätkö? Mikä viittaisi tähän suuntaan? Se että tyypillä on kaikki Buffy Vampyyrintappaja-tuotantokaudet erikoisversio-dvd-bokseina? Se että aina blogimerkinnän jälkeen se alkaa itkemään, kunnes sen meikit valuvat poskilla? Ei, tietenkään noista ei voi päätellä mitään...
Mutta kuules, tule uudestaan vaikka ensi viikolla. Hyvällä tuurilla se on saanut koko bloginsa ulkoistettua jollekin 8-vuotiaalle lapsityöntekijälle jonnekin kolmanteen maahan, jonka nimeä ette osaisi selvinpäin lausua.
Hitto, ainakaan jutut eivät voi muuttua lapsellisimmiksi.
Sinä olet tullut vierailemaan blogiin, jossa ei ole tapahtunut mitään uutta.
Tämä johtuu siitä, että tämän blogin kirjoittajalla ei ole vieläkään oikeaa elämää. Tuleeko sitä joskus olemaan? Kysytäänpä kaikkitietävältä oraakkelilta, vastauspallolta. Tuleeko tämän blogin kirjoittajalla koskaan olemaan mitään tuoretta ideaa tai kirjoitettavaa? Ravistetaan ja...
"Todennäköisyys ei ole suuri."
Vau. Tykkäätkö? Mikä viittaisi tähän suuntaan? Se että tyypillä on kaikki Buffy Vampyyrintappaja-tuotantokaudet erikoisversio-dvd-bokseina? Se että aina blogimerkinnän jälkeen se alkaa itkemään, kunnes sen meikit valuvat poskilla? Ei, tietenkään noista ei voi päätellä mitään...
Mutta kuules, tule uudestaan vaikka ensi viikolla. Hyvällä tuurilla se on saanut koko bloginsa ulkoistettua jollekin 8-vuotiaalle lapsityöntekijälle jonnekin kolmanteen maahan, jonka nimeä ette osaisi selvinpäin lausua.
Hitto, ainakaan jutut eivät voi muuttua lapsellisimmiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
