Päivän hekin ansaitsevat

Hyvää juhlapäivää kaikille!

Kuten te kaikki tiedätte, 10.10 juhlitaan suomalaisen kirjallisuuden syntymäpäivänä Aleksis Kiven syntymäpäivän kunniaksi.

Tämän lisäksi Suomessa juhlitaan mm. tasa-arvon päivää (19.3), suomenkielen päivää (9.4), suomalaisuutta (12.5), ja koska mikään ei ole niin säälittävän näköistä kuin volvossa itkeminen, mukaan on otettu myös ruotsalaisuuden päivä (6.11).

Kaikki nämä juhlapäivät...tai no melkein kaikki niistä...ovat paikkansa ansainneet.

Ne ovat kuitenkin kaikki vanhaa perua. Eikö olisi aika uudistaa liputuspäivä-kalenteria paremmin vastaamaan nykyaikaa?

Seuraavaksi siis muutama pieni ehdotus:

- 15.8, Nokia-päivä

Tänä päivänä syntyi Jorma Ollila, eli mies joka paitsi toi Suomelle suunnattomasti rahaa, teki jotain tärkeämpää. Ollila sai kansan, joka tuli tunnetuksi siitä että yhteiskuntarauha perustui siihen että kukaan ei sanonut sanaakaan, puhumaan julkisesti yksityisimmätkin asiansa.
Kaiken tämän lisäksi hän jopa kantaa huolta kännykkään puhujien kunnosta.

Hyvät naiset, herrat ja vielä viimeistä leikkausta odottavat: Jorma Ollilan kunto-ohjelma.

- 28.12, Linux-päivä

Kauriin merkeissä syntyi Linus Torvalds, joka kehitti Linux-käyttöjärjestelmän. Tällä hetkellä tällä järjestelmällä on eri laskutapojen mukaan jopa yli 20 miljoonaa käyttäjää.
Jos tällä ei saa omaa liputuspäivää, mutta kuolemalla saa (ruotsalaisuuden päivä on Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä), maailma on vielä enemmän nekrofiilimpi kuin koskaan tajusinkaan.

- Koko toukokuu, Eppu Normaali-päivä

Miksi koko toukokuu ja miksi Eppu Normaali?

Toukokuussa 1982 julkaistiin Eppu Normaalien single "Murheellisten laulujen maa".
Tämä kappale on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan ehkä enemmän kuin mikään muu levytetty teos.

Mikä on se kappale, joka soi aina viimeistään kolmannen aamukaljan jälkeen jokikisessä anniskeluravintolassa jukeboksissa? Mikä on se kappale jonka on ehdottomasti soitava jokaisessa itseään kunnioittavassa Suomi-baarissa? Mikä on se kappale joka valitaan aina kärkipäähän valittaessa parasta suomalaista kappaletta?

Pelkästään niillä rahoilla, jotka ihmiset ovat laittaneet jukebokseihin kuullakseen tämän kappaleen, RAY on luultavasti tukenut suomalaista terveydenhoitoa siinä määrin että se on saavuttanut nykyisen tasonsa. Ajatelkaa näin: todennäköisesti synnyitte sairaalassa, ettekä saunanpankolla johtuen siitä että Pantse Syrjä löysi kitaran.

Panimoteollisuus on luultavasti kaksinkertaistanut menekkinsä sen vuoksi, että ihmiset haluavat aina juoda suruunsa kuullessaan tämän kappaleen. Todellinen tai kuviteltu suru, ei sillä väliä, tämä kappale janottaa.

Siksi koko toukokuu.

- 26.2, Kyykkyviulu-päivä

Te tuskin jaksatte odottaa selitystä tälle, ettekö vaan?

26.2 on Linda Lampeniuksen syntymäpäivä.
Täten siis saadaan hoidettua yhtäaikaa molemmat tärkeimmät vähemmistöt Suomessa eli ruotsalaiset ja naismuusikot.

Ne teistä jotka pääsivät katseellaan Lampeniuksen rinnan yli (tiedän, eikö olekin kaunis viulu?) , älähtävät nyt että Lampenius on kylläkin suomalainen.

Tämä on niin hyvin totta, mutta: hänen vanhempiensa nimet ovat Ulla ja Börje, Lampenius on esiintynyt jo kolmivuotiaana svenska teaternissa, hän osaa puhua ruotsia, ja kun hän esiintyi Baywatchissa, hänen roolihahmonsa oli ruotsalainen (tulkaa nyt edes puoliväliin tässä asiassa, ihmiset).

Lisäksi hän on yksi eniten näkyvyyttä saaneista naismuusikoista, joka maastamme on lähtenyt. Myönnetään, näkyvyys on toisinaan liittynyt ulkomusikaalisiin seikkoihin, mutta "ulkomusikaalisessakin" on mukana "musikaalinen", ja millä sitä musiikkia saadaan tunnetuksi jos ei näkyvyydellä? Lisäksi hän oikeasti soittaa viulua, eikä käytä sitä varten taustanauhaa.

Exergian tuhlaus seis!

Tällä viikolla vietetään energiansäästö-viikkoa.

Jo oli aikakin, sanon minä.

Liian kauan olen kärsinyt hiljaa itsekseni katsellessani, kuinka energiaa tuhlataan vedoten energian säilymislakiin.

Tiedättekö kuinka paljon energiaa menee hukkaan joka kerta avatessanne jääkaapin oven, kääntyessänne tylsän työpäivän piristykseksi työtuolillanne tai nostaessanne vessanpöntön kannen? Herkkien lukijoideni suojelemiseksi en kerro tarkkaa lukua, mutta vihjaan että se on paljon. Tarkemmin sanoen tuhlaamme potentiaalienergiaa.

Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Sitä syntyy kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa.
Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jouseen varastoitunut voima ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan (kiitos, Wikipedia).

Toivottavasti moni teistä tajusi jo mitä ajan takaa, sillä ajatuslampun valo säästää energiaa.
Muut teistä joutuvat tyytymään kylmään halogeenivaloon ja selitykseeni siitä mitä ajattelin.

Kaikkihan tietävät miten vieteriä väännetään, eikä?
Kuvitellaan seuraavaksi että kaikissa kodin saranoissa olisi pieni vieterilaite. Periaatehan on nimittäin sama kuin kammesta väännettäessä. Kammen tilalla vain on esim. kaapinovi. Joka kerta siis kun ruokakaapin ovi aukaistaisiin, vieteri jännittyisi hiukan ja siihen kertyisi edellä mainittua potentiaalienergiaa.

Pelkästään viikon jälkeen tähän vieteriin olisi kertynyt uskomaton määrä energiaa.
Tämän jälkeen jokainen talous ottaisi irti vieterilaitteensa, veisi ne erityiseen vieteriliikkeeseen ja saisi vastaavan määrän vieterilaitteita takaisin.

Kerätyt vieterit vietäisiin maailman suurimpaan dynamoon.
Sitten täältä Maailman Yhdennäksestä Ihmeestä (tuo olisi sen virallinen nimi. Totta kai se nimittäin olisi pääsymaksua vastaan yleisölle avoin. Lipputuloista saatavat rahat käytettäisiin energiansäästöön.) lähtisi vaihtovirtaa pienen kaupungin kaikkiin energiantarpeisiin.

Ideaa voisi kehittää eteenpäin.

Miten olisi Kampinväännön MM-kisat?
Suomi on tullut tunnetuksi maailmalla omituisista kisoistaan. Miksi emme siis yhdistäisi kansallista positiivista PR:ää ja yleishyödyllistä tarkoitusta?

Voi kuulostaa tyhmältä, mutta kuka muistaa kehitysmaihin suunnatun tietokoneen joka saa energiaa kampea vääntämällä? Tai lähempi tuttavuus eli kammella toimiva kännykän akkulaturi.

Kilpailun sijaintipaikkakin olisi helppo, tietenkin Kamppi Helsingissä. Näin saataisiin pääkaupunkiseudullekin kansanjuhla-mentaliteettia, jääkiekon MM-kulta kun tulee niin ylen harvoin tänne.

Jutun pointtina olisi se kuka jaksaa vääntää pisimpään kampea.
Kilpailla voisi naisten-, miesten-, ja lasten sarjassa vasemman, oikean, tai molempien käsien kampinväännössä.

Mitä hyötyä tällaisesta kisasta olisi muille kuin makkaran ja ilmapallojen myyjille?

Lainatakseni akkulaturin tietoja: "Noin kolmen minuutin pyörittämisellä saat akun kunnosta riippuen 2-8 minuuttia puheaikaa tai 30-60 minuuttia valmiustila-aikaa."

Kuvitellaan nyt että rivissä olisi kymmenen isoa kampea, ja jokaisen ääressä sen sukupuolen edustaja, joka saa kilpailuhenkisyyden ja kyvyttömyyden tunnustaa heikkouttaan samassa kromosomi-paketissa.
Jokaisella nokan edessä mittari joka kuvaa heidän tuottamansa energian määrän.
Selän takana hurraava ihmisjoukko.

Kuinka paljon uskoisitte tuollaisen porukan aikaansaavan energiaa?

Aivan.

Ehkä energiansäästämisen sijaan pitäisi keksiä miten sitä voisi tuottaa paremmin.

Väliin henkilökohtaista, osa XII

Minä...elän.

Torstaina poistettiin takahammas, eli ensin leikattiin juuret poikki, sitten poistettiin hammas ja sitten revittiin juuret pois. Itse asiassa kuulostaa huomattavasti kauheammalta kuin se oli.

Olen tosin vielä kahden vaiheilla siitä, mitä mieltä olen tuttavallisesti jutustelusta operaation aikana:"ja nyt sitten minä vedän täältä näitä juuria pois...onpas se siellä tiukassa...:lievää ähinää:...no niin, sieltähän se lähti."

Ehkä kuitenkin mieluummin tuollainen selostus siitä, mitä tehdään, kuin viime kerralla (eri hammaslääkärillä) parikin kertaa kuultu "Oho! Enpäs ole ennen nähnyt näin paljon mätää!"-havainto.

Nyt sitten opetellaan elämään ilman kiinteää ravintoa, koska leuan takaosassa on hampaan mentävä aukko, ja siellä olevat tikit poistetaan vasta viikon päästä.
Ei siis sillä ettenkö saisi syödä mitään kiinteää, mutta jotenkin ajatus pihvinreunasta osumassa tuoreeseen leikkausarpeen ei kuumota minua niin kuin luulisi.

Lisäksi oli taas ikävä todeta se fakta, että vaikka jäätelöä onkin kiva syödä, niin ei sillä elä.
Litran jäätelöpaketin jälkeen olisin ollut valmis rehtiin "mies vs. peto"-taistoon pupujussin kanssa porkkanasta, mutta pihvinreuna on pientä verrattuna kovaan porkkanaan.

Lisäksi opettelen puhumaan uudestaan. Kuulostan kiitos turvonneen poskeni tällä hetkellä Marlon Brandolta Kummisedässä ja näytän John Hurtilta Elefanttimiehessä.

Tästä sitä siis jatketaan yhtä hammasta laihempana.

Mitä Cthulhu tekisi?

- Jopas sait meidät taas hienoon sotkuun!
- Hiljaa.
- Voit olla varma, että jos me selviämme tästä hengissä, sinä olet kuollut minulle!
- Hiljaa.
- Minä en ole hiljaa! Tämä on täysin sinun syytäsi!
- Ne voivat kuulla, hiljaa.
- Mitä jos ne kuulivat?
- En usko että ne kuulivat, ne olisivat jo varmaan täällä siinä tapauksessa.
- Oletko ihan varma?
- Olen, olen, puhu vaan ihan normaalisti.
- Mitä ihmettä ne oikein olivat?
- Minähän selitin: ne ovat tämän ulottuvuuden hallitseva laji.
- No se kävi aika selväksi. Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä.
- Miten niin ei?
- Sinä sanoit että tämän piti olla helppoa. "Hei, mitäs jos mentäisiin vähän pelottelemaan noita tuolla? Siitä voisi tulla vaikka hauskaa."
- Okei, ehkä olin hiukan väärässä.
- Hiukan väärässä? Sinun mukaan noiden olentojen piti juosta karkuun kirkuen ja joidenkin pyörtyä paikoilleen. Kävikö niin? Käviko?
- Kaiken saamani lähdemateriaalin mukaan---
- Lähdemateriaalin? Älä vaan sano että me ylitimme pimeyden avaruuden, lukemattomia aeoneita ja rikoimme ulottuvuuksien välisen rajan sinun noilta olennoilta ottamien tallenteiden perusteella?!
- No...
- Tämä ei voi olla todellista! Senkin "minulla-on-kolmas-silmä-joten-näen-asiat-paremmin"-idiootti! Me olemme täällä koska sinä luotit piirrettyyn kuvaan!
- Hei, ne ovat liikkuvia piirrettyjä kuvia! Ja lakkaa tökkimästä kolmatta silmääni! En havainnut että sinäkään olisit pärjännyt paremmin!
- Ja mitähän minun olisi pitänyt tehdä, hmm?
- No kun sinulla on luo...lonkerot...
- Niin, joten..?
- No sinähän olisit voinut...kais tiedät...
- Ei, voin sanoa suoraan että enpä tiedä.
- Olisit voinut...vaikka pelotella niitä pois työntämällä niitä noiden...aukkoihin...
- Mitä?! Onko sinulla mitään tietoa siitä mitä siellä on ollut aiemmin?
- Ei...
- Ei minullakaan, joten minähän en todellakaan "työntele" ulokkeitani minnekään! Mistä ihmeestä sinä saat näitä ajatuksia?
- Niistä tallenteista, niissä---
- Jos me pääsemme pois täältä, ensimmäinen asia minkä teen, on tavaroidesi heittäminen lähimpään ikuisuuden kitaan. Ensin saat tyhmän idean tulla tänne ja sitten saat vielä tyhmemmän idean miten päästä pois täältä.
- Ei se silloin ollut tyhmä idea kun sain sinut mukaan.
- Silloin ei ollutkaan puhetta että olisimme päätyneet...mikä tämä paikka olikaan?
- Ennen kuin jouduttiin lähtemään karkuun, näin että isossa kankaassa luki "Buffy Vampyyrintappaja-fanien kokoontuminen '07".
- Mikä ihme se on?
- En tiedä, mutta ainakin niistä lähti huutoa ja potkua.
- Totta, totta, ei olisi uskonut sen näköisistä.
- Miksi meille aina tapahtuu tällaista? Olen ihan varma että Cthulhulle ei koskaan olisi käynyt näin.
- Missä se muuten on? En muista sen herättäneen kauhua pitkään aikaan.
- Toiset sanovat että Cthulhu on vangittuna muinaisessa uponneessa R'Lyehin kaupungissa syvällä meren alla, jonne Vanhemmat Jumalat telkesivät hänet Vanhimman Sinetin taakse kapinoinnista heitä vastaan.
- Mitä toiset sitten sanovat?
- Joku väitti että oli nähnyt kuinka joukko pieniä ja karvaisia nelijalkaisia olentoja oli ajanut Cthulhun mereen. Tämä ei kuulemma uskalla tulla sieltä pois niin kauan niitä karvaisia olentoja on olemassa.
- Ajatella että minä kerran jopa kunnioitin tuota tyyppiä.
- Juu, koko homma vaiettiin hiljaiseksi. Tiedätkö Tindaloksen Hurtat?
- Hurjat ajan kulmista syntyneet, kaikkea inhimillistä janoavat kuolemattomat olennot? Totta kai.
- No ne eivät ole enää niin hurjia enää kun joku vei ne vahingossa salvattavaksi.
- Mitä luulet että meistä kerrotaan?
- "Kaksi idioottia, jotka piileskelevät sängyn alla"?
- Selvä, mehän emme tänne jää. Taisin nähdä karates---vetäytyessämme parempaan asemaan toisen yhtä suuren tilan kuin mitä kautta tulimme. Ja mikä parasta, se ei ole lähelläkään tätä "Buffy Vampyyrintappaja-fanien kokoontuminen '07"-juttua.
- Missä se on?
- Seuraat vain limavanaani, niin osaat sinne. Se oli se iso paikka jossa luki "Xena Soturiprinsessa fancon ´07".
- Oletko nyt ihan varma että tämä toimii?
- Hei, sinä sait meidät ongelmiin, minä saan meidät pois. Luota minuun, asiat eivät ainakaan voi pahentua.

Väliin henkilökohtaista, osa XI

Henkisten muistiinpanojen puhtaaksikirjoitusta:

- Älä koskaan, toistan koskaan, enää kirjoita näitä juttuja ilman henkisenä kyynärsauvana toimivaa kahvia. Tällöin vältytään todella noloilta tilanteelta.

Selitys: sitä luulee saaneensa tiivistettyä blogi-kirjoitukseensa ajatuksen siitä, kuinka ironista on että sukupolvi joka pelkäsi "Isoaveljeä" ja systeemin tarkkailua, on saanut aikaiseksi sukupolven joka haluaa "Isonveljen" tarkkailuun.
Tämä uusi sukupolvi jopa tekee systeemin työn sen puolesta ilmoittamalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin mitä, missä ja kenen kanssa milloinkin tekee.

Sen sijaan sitä huomaa kirjoittaneensa jotain, minkä paras henkinen saavutus on virke "Tahtoisin vain olla rauhassa kun etsin netistä Britney Spearsin kuvia".

Odotettavissa tänä iltana tietokoneen ääressä Britney Spearsin kuvien sijaan henkistä itseruoskintaa.


- Hammaslääkäreille kannattaa puhua.

Selitys: pelkään jossain määrin hammaslääkäriä, mihin saattoi vaikuttaa hyvää heikomman tilannetajun ja pelisilmän omannut naishammaslääkäri lapsuudestani, joka uhkasi heittää minut ikkunasta ulos jos en "avaa sitä (/¤#:n suuta nyt heti!".

Siksipä minusta oli noloa pyytää uudelta hammaslääkäriltäni esipuudutusta ennen puudutusta, koska eniten pelkään puudutuspiikkiä.

Mutta hän olikin täysin ajan tasalla ja sanoi että oli todella hyvä että kerroin asiasta ja totta kai hän antaa esipuudutuksen, ei mitään ongelmaa.

Vau. Jos en olisi jo kolmiodraamassa kahvin ja tv:n välissä, naisin hänet.


- Blogi ei välttämättä päivity ihan parin seuraavan päivän aikana.

Selitys: niille joille en ole vielä kertonut mainittakoon, että minulta vedetään hammas pois. Tämä tarkoittaa sitä, että olen ainakin huomisen käyttökelvoton. Ei, syynä eivät ole kipulääkkeet, sillä Unelmien Sielunmessu-elokuvan jälkeen jo pelkkä aspiriinin käyttö saa minut miettimään portti-teoriaa.

Olen vain huomannut että on hiukan vaikea keskittyä, kun toinen puoli kasvoista on huomattavasti toista kookkaampi ja vuodat verta.

Se miten oivalsin tämän on mielenkiintoinen tarina, mutta ikävä kyllä todistajansuojelu-ohjelmani säännöt kieltävät minua menemästä yksityiskohtiin ennen kuin olen myynyt elokuvaoikeudet.


- On muuten juhlan paikka.

Selitys: tällä blogilla on nyt sitten virallisesti kolme lukijaa. Lupasin itselleni että en käytä hymiöitä, mutta mitä hittoa...

:)

Kiitokset teille jokaiselle.
Ilman teitä tätä ei jaksaisi.

Tiedän mitä teit viime kesänä. Ja keväällä. Ja nyt.

Milloin se oikein alkoi?

Missä vaiheessa "pystyi kävelemään päiviä ketään kohtaamatta" muuttui muotoon "ei pysty kävelemään ilmoittamatta paikkaansa"?

Odottakaa hetki ennen kuin katsotte mitä muualla kirjoitetaan, niin selitän mitä tarkoitan.

Minä olen vanha.
Muista vielä ajan kun TV:ssä oli vain kaksi kanavaa, hommat hoidettiin kolmikantana ja Eero Nelimarkka oli muutakin kuin loputtomien valuutta-vitsien lähde.

Minä muistan myös ajan ennen kännyköitä, internettiä, kotitietokoneita. Kyllä, tämä on yksi niistä blogimerkinnöistä. Nyt pienennätte sen Facebookin ikkunan alas ja jatkatte lukemista.

Muistamani aikana ihmiset eivät olleet aina tavoitettavissa. Jos et saanut jotakuta kiinni työlankapuhelimesta, saatoit kokeilla kotilankapuhelimesta. Mutta jos joku ei ollut kummankaan tavoitettavissa, oikeastaan mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki mitä saatoit tehdä oli yrittää soittaa myöhemmin.

Vaikka tästä joskus aiheutuikin ongelmia, systeemi toimi. Ihmiset ymmärsivät, että toisinaan vaan jotakuta ei saanut kiinni. Se oli luonnollista.

Sitten tulivat kännykät.

Aluksi ne olivat isoja, kömpelöitä ja alkeellisia, mutta niiden avulla oli mahdollista tavoittaa ja olla tavoitettavissa eri lailla kuin aiemmin. Yhtäkkiä saatoitkin tavoittaa kaipaamasi henkilön, vaikka tämä ei ollutkaan lankapuhelimien äärellä.

Pikku hiljaa kännykät yleistyivät, ja yhä useampi saattoi tavoittaa yhä useamman yhä useammin.

Sitten tapahtui jotain omituista.

Yhä useampi oletti yhä useamman olevan tavoitettavissa, ei yhä useammin, vaan aina.

Alettiin pitää epäkohteliaana jos et ollut tavoitettavissa.
Hyvänen aika, jokaisellahan on kännykkä! Miksi jokaisella olisi kännykkä jos he eivät haluaisi aina olla tavoitettavissa? Eihän siinä olisi järkeä. Kaikilla on kännykkä = kaikki ovat tavoitettavissa = kaikilla on kännykkä.

Itse asiassa jos joku ei ollut tavoitettavissa, sitä pidettiin negatiivisena asiana.
Äidit lähes kutsuivat poliisit lastensa kotioville jos nämä eivät heti vastanneet. Ystävä kääntyi ystävää vastaan, kun he alkoivat tivaamaan toisiltaan miksi heidän puheluunsa ei oltu vastattu.
Pavlovin koirat jäivät toiseksi, kun ihmiset vastasivat jopa kesken pyhimpien avioliittoriittien soivaan kännykkään.

Juuri kun tilanne ei olisi voinut muuttua pahemmaksi, tuli internet.

Aluksi se oli harmiton. Se kehittyi sellaisten ihmsten käsissä joiden tarkoitusperät olivat hyvät, mutta jotka loppujen lopuksi vain tahtoivat nähdä Britney Spearsin bikineissä.
Niinpä kauan internet oli vain paikka, jossa oli kuvia Britney Spearsista ja ilmeisesti jotain muuta, mistä kukaan ei välittänyt.

Kunnes joku tajusi äskeisen faktan.

Internetissä on ihmisiä etsimässä kuvia pop-tähdestä.

Korjaus, internetissä on jossakin ihmisiä etsimässä kuvia.

Eikö olisikin jännää, jos nämä ihmiset voisivat kertoa muillekin, missä jossakin he ovat? Ihan niin kuin kännyköillä, mutta laajemmassa mittakaavassa.

Tämä joku ei koskaan tajunnut millaisen hävityksen kauhistuksen hän päästi vapaaksi ihmiskunnan pariin.

Nyt internet on pullollaan palveluja, joissa voit ilmoittaa kavereillesi missä olet, mitä teet, miksi olet ja milloin tulet. Älykkäimmät näistä sovelluksista ovat jo yhdistäneet kännykän ja internetin. On mahdollista päivittää vaikka kuinka usein kännykällään tietoja olemassaolostaan internettiin kaikkien nähtäväksi.

En kaipaa paluuta savumerkkien aikoihin, kehitys ja muutos ovat välttämättömiä.

Tahtoisin vain olla rauhassa kun etsin netistä Britney Spearsin kuvia.

Todennäköisesti minulla käy tuuri, ja seuraava trendi on olla saavuttamattomissa. Jo nyt junissa on mahdollista varata itselleen paikkaa vaunussa, jossa ei saa puhua kännykkään.

Mutta kovaäänisten MP3-soitinten käyttöä siellä ei ole rajoitettu.

Ja te ette halua että alan puhumaan niistä.

15 minuuttia ei riitä

Tiedättekö kuinka monta ihmistä työllistyy julkkisten kautta?

Kaikki jotka kirjoittavat julkkiksista, kaikki jotka kuvaavat julkkiksia, baarit joissa Matti Nykänen vierailee...lukua on mahdoton arvata. Se on kuitenkin suuri. Ja nämä ovat vasta välittömiä hyötyjiä. Jos välilliset yhteydet selvitettäisiin, huomattaisiin että Suomi ei elä vessapaperin viennistä, vaan julkkiksista (1)

Siksi onkin ollut huolestuttavaa nähdä, että julkkisten määrä ei ole pysynyt enää samalla tasolla kuin aiemmin, vaan se on vähentynyt. Tästä kriisistä kielivät yhä useammassa lehdessä olevat "missä he nyt ovat?"- ja "50 vuotta sitten"-palstat. Koska nykyään ei ole mistä kirjoittaa, on pakko muistella vanhoja hyviä aikoja, kun uusia julkkiksia riitti jokaiselle juorulehteä kirjoittavalle sormelle.

Kukaan ei voi väittää etteikö tilannetta ole huomattu, ja etteivätkö alan parhaimmat mielet ole yrittäneet parastaan korjatakseen tilannetta.
Mikä muu selittäisi niin monta missi-, laulu-, esiintymis-, ja kilpailuohjelmaa tässä maassa? Varsinkin kun suoritusten perusteella Andy Warhol harkitsisi vakavasti, tarkoittiko hän letkautustaan 15 minuutin julkisuudesta yksilö- vai väestö-tasolla.

Suomi yksinkertaisesti tarvitsee julkkiksia.
Mitä tapahtuu jos he kaikki päättävät käydä yhtäaikaa vessassa, ja saavat sydänkohtauksen huomatessaan vessapaperin loppuneen? Mistä kaikki heistä riippuvaiset tuotantolähteet sitten kirjoittaisivat? Oikeasti merkittävistä asioistako muka?

Sen vuoksi meidän on suunnattava katseemme ulkomaille. Meidän on tuotava julkkiksemme muualta.

Tämä ei ole niin omituinen esitys kun voisi luulla. Jo nyt keskustellaan siitä kuinka voisimme tuoda sairaanhoitajia ulkomailta. Miten julkkikset eroavat heistä? Kummatkin ovat alansa ammattilaisia, hintansa arvoisia, vähissä tällä hetkellä, tottuneet sotkemaan tarvittaessa kätensä ja näyttävät seksikkäältä hoitsun asussa.

Kaikki laulukilpailuja seuranneet yhtynevät ehdotukseeni, että ensinnäkin hankittavien julkkisten tulisi tulla maista, joiden kansalaiset ovat tunnettuja rytmitajustaan. Heidän menneisyydellään ei oikeastaan ole niinkään väliä, sillä medioilla on sitten enemmän kirjoitettavaa kun ne paljastavat kaiken "salaperäisestä menneisyydestä".

Näin ollen maahanmuuttohaastatteluissa voidaan unohtaa mm. poliittinen ja uskonnollinen vaino sekä inhimilliset syyt ja muut vähemmän mediakeskeiset aiheet.
Sen sijaan keskitytään oikeasti merkittäviin kysymyksiin kuten "mitä sä niinku koet että sä voisit tuoda jotain uutta?", "miten niinku sä uskot et sä pärjäisit?" ja "missä sä niinku koet olevas viiden vuoden päästä?"

Kaikki haastattelut tietenkin kuvattaisiin, että potentiaalinen julkkismateriaali saataisiin talteen myöhempää käyttöä varten.
Kun alkukarsinnat on suoritettu, julkkisehdokkaat tuodaan Suomeen. Heidät majoitetaan maahanmuuttaja-asuntoloihin, jotka on muokattu paremmin vastaamaan uusia tarpeita. Ne on myös nimetty uudestaan julkkis-sopeutuskeskuksiksi.

Näissä julkkis-sopeutuskeskuksissa uusille tulokkaille opetetaan perusteet, eli eksoottisella tavalla puhuttava suomi, tärkeimmät mediat ja tapahtumat ja sen hetken IN-mestojen sijainti raitiovaunukartalta.

Tuleville julkkiksille neuvotaan kuinka tärkeää on ensin menestyä jossain, sitten langeta, sitten nousta uuteen kukoistukseen ja toistaa tämä muutaman kuukauden välein.
Vaikka draamankaari onkin vanha, se on tuttu, ja ihmiset pitävät siitä että pääsevät heti mukaan juoneen.

Tämä ratkaisee myös toisen vanhan ongelman, eli joidenkin haluttomuuden asua samassa paikassa siirtolaisten kanssa. Nyt tällaisista paikoista aletaan tappelemaan, sillä kukapa meistä ei haluaisi asua julkkiksen vieressä, ja nähdä hyvällä tuurilla tämän julkkiskavereita.

Joku voi tietenkin syyttää minua haihattelusta, ja sanoa että me pärjäämme kyllä omalla tuotannollamme.
Selvä, mutta siinä vaiheessa kun viimeinenkin alkuperäinen suomalainen julkkis on oikeasti alkanut puhumaan kielillä, älkää tulko sanomaan että en varoittanut.


(1) Tämä ei tosin aivan ole totta, sillä erittäin lähellä olevien ja luotettavien lähteiden mukaan julkkisten elämä ei ole pelkkää juhlimista. Toisinaan heidänkin on kuulemma käytävä vessassa, jolloin he kuluttavat vessapaperia. Eli julkkikset ja metsäteollisuus elävät symbioosissa.