Miten tulevien sukupolvien käy?
Enkä nyt tarkoita mitään kukkahattu, hampputakki ja tuohikengät-tyylistä pelottelua siitä että luonto tuhoutuu ja jonain päivänä ei ole ampiaisia kiusaamassa lapsia tms.
Tai no melkein olen.
Verkkouutiset kertovat että kulunut talvi oli ennätyksellisen lämmin, ja samankaltaista al dente-talvea on luvassa seuraavallakin tarjoilukierroksella.
Ilmastonmuutos on toki paha, paha asia (minäkin olen TIETENKIN nähnyt The day after tomorrow'n), mutta minua huolestuttaa suurempi asia.
Mitä jos meidän lapsistamme tulee nyssöjä?
Ollaanpa nyt hetki rehellisiä. Me emme välttämättä ole mukava kansa.
Itse asiassa on hyvä että useampi vuosisata sitten ei ollut nykyisenkaltaista matkakirjallisuutta, jossa kaikki kansallisuudet ovat kivoja, mukavia, ystävällisiä ja hauskoja.
Suomalaiset olisivat luultavasti päättäneet lauantai-illan nousuhumalassa käydä valloittamassa "sinisilmäisten, vaaleahiuksisten ja ennen kaikkea ystävällisten ihmisten maan" (ihan mikä tahansa muu maa, missä tahansa ilmansuunnassa meistä), ihan vaan piruuttaan.
(Itse asiassa jostain ihmeen syystä väheksytyn teorian mukaan Ruotsi valloitti aikoinaan Suomen kun kaikki nukkuivat krapulaa sunnuntai-aamuna.
Tapahtuneen jälkeen kukaan ei oikein jaksanut ajaa ruotsalaisia pois darrassa, ja lopulta kaikkeen paitsi jääpuikkoon ruumiinaukoissa (se sulaa pois) tottuu.)
Mikä tämän kaiken on aikaansaanut?
Monikin asia, mutta ennen kaikkea pakkanen.
Pakkanen kouli luonnettamme.
Meistä tuli vähäpuheisiä, kylmänoloisia ja joka säällä vähintään tuulipukuun pukeutuvia, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin uusi jääkausi alkaa.
Ei-mukavuus ja tuulipuku on meidän brändimme tässä muuten ah-niin-helposti-lähestyttävien-ihmisten-maailmassa.
Jos pakkanen otetaan meiltä pois, mitä seuraavista sukupolvista tulee?
Brändittömiä julmassa, markkinatalouden termien hallitsemassa maailmassa.
Vielä pahempaa, heistä tulee kuitenkin tanskalaisia.
Siksipä on ryhdyttävä radikaaleihin toimenpiteisiin.
Ei, me emme ala suojelemaan luontoa ja yritä vähentää ilmastonmuutosta, me tarvitsemme nopeita liikkeitä.
Neuvo löytyy Saksasta.
Lähetetään koko konkkaronkka Siperiaan muutamaksi kuukaudeksi joka vuosi.
Amnesty International ja muutama muu pikkutaho ei saattaisi innostua tuollaisesta, mutta nyt on kyseessä kansallinen luonteenlaatumme.
Miten ihmeessä tulevaisuuden sukupolvet muutoin voisivat kokea sen riemun, jonka kokee vain hän, joka on hiihtänyt umpihangessa viisi kilometriä susien ulvoessa korvan juuressa ja pääsee lopulta istumaan koulussa 8 tuntia.
Ja huomenna sama juttu uudestaan.
Kyllähän lapset voivat vihata meitä tämän jälkeen, mutta sehän vaan kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen.
perjantai 29. helmikuuta 2008
torstai 28. helmikuuta 2008
Tekotaiteellista blo**aamista taas vaihteeksi
Kuuli hän bloggaamisesta,
asioiden julkiruotimisesta.
Yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä,
Mikään aihe jäänyt ei käsittelemättä.
"Aikanani haastoin minäkin,
kerroin asioitani muillekin.
Vaan salaisuudet, ne pidin
ja mieleni lukkojen taakse kätkin.
Mikä ihmislapsen saa netissä huutamaan,
tuntemuksensa kaikille julkituomaan?
Sen nyt selvitän,
Sen varmuudella tiedän."
Alkoi uurastus ja puhina,
näppäimistön nakutus ja nettisivujen suhina.
Vaan ei auennut blogien merkitys,
ja mieleen hiipi epäilys.
"Liekö näillä oikeastaan mitään tekemistä,
muuta kuin lukijoiden ajanviemistä.
Kuten ihmisten elämän tarkoitus,
on näidenkin ikävän karkoitus."
Mutta ihmismieli on pettävä,
vangitsee ja vartioi se yksin itseä.
Kerran sinne ajatus eksynyt,
tuomittu jäämään on se nyt.
Ei voinut hän antaa asian olla,
päästää irti suosiolla.
Kaihertamaan jäi ajatus häntä,
kiduttaa se, eikä irti päästä.
"Mutta täytyy tässä olla jotain takana,
muutakin kuin liika vapaa-aika.
En saata uskoa että viihdettä vain,
on takana oltava jonkin lain.
Jokin kaiken tämän aikaansaa,
kirjoittamaan pakottaa.
Sen vielä keksin,
kunhan mietin ensin."
Jää häneltä työ,
menee päivä, menee yö.
Bloggaaminen mysteerinsä salaa,
tarvitaan siis lisää aikaa.
Jäävät häneltä omaiset,
aikaa vievät loiset.
Milloin heitä tarvitsee,
sellainen joka saloja ratkaisee?
Ei kuitenkaan edisty asia,
ajatus kulkee kuin suossa.
Kunnes koittaa oivalluksen hetki,
avaimen ratkaisuun kun keksi.
"Luulin, on vain tie E8,
liikennettä siellä aina ruuhkaksi.
Mutta sehän onkin sitä itseään,
tie bloggaamisen perimpään.
Matemaattinen kuvio,
mukana Lie-joukkio.
Kaiken mahdollisen syy sillä selvitetään,
joten myös blogien salat esille levitetään."
Kuluu aikaa, kohta aikoja
ei hänestä vain kuulla.
Huolestuneet menevät vierailulle,
katsomaan mitä kuuluu hänelle.
Vaan ei enää hän, vaan se,
enemmänkin eläin, tai mikä lie.
Mielipuolisuus huokuu,
keho huojuu.
Vain tahto on yhä voimissaan,
järkkymätön ja katse kohteessaan.
Tavoite yhä on sama:
bloggaamisen syy on ratkaistava.
"Houkat ja heikot poistukaa,
työni tehdä antakaa!
Blogien viisasten kiven vielä löydän,
tarkoitusperän kaikki ällikällä lyövän!"
Pienet tragediat ihmiskuntaa riivaa,
ne huomaamatta jäävät, mutta meitä ne piinaa.
Loppu joka aina kohdataan,
surun usein tuo mukanaan.
Löydettiin hänet keskeltä paperien,
aivan kuin vielä blogia lukien.
Mieli kesti, keho ei,
lopulta rasitus voiton vei.
Selvisikö salaisuus koskaan,
tapahtuiko kaikki turhaan?
Pienet tragediat, kerrottiin jo,
ovat usein ihmisen kohtalo.
Vain sana jäi, eikä siitä ratkea,
onko se kysymys, vai jonkin alkua.
Ratkaiskaa te, se teille voi selvitä,
sana on yksinkertaisuudessaan: "Minä".
Hyvää kalevalanpäivää kaikille!
asioiden julkiruotimisesta.
Yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä,
Mikään aihe jäänyt ei käsittelemättä.
"Aikanani haastoin minäkin,
kerroin asioitani muillekin.
Vaan salaisuudet, ne pidin
ja mieleni lukkojen taakse kätkin.
Mikä ihmislapsen saa netissä huutamaan,
tuntemuksensa kaikille julkituomaan?
Sen nyt selvitän,
Sen varmuudella tiedän."
Alkoi uurastus ja puhina,
näppäimistön nakutus ja nettisivujen suhina.
Vaan ei auennut blogien merkitys,
ja mieleen hiipi epäilys.
"Liekö näillä oikeastaan mitään tekemistä,
muuta kuin lukijoiden ajanviemistä.
Kuten ihmisten elämän tarkoitus,
on näidenkin ikävän karkoitus."
Mutta ihmismieli on pettävä,
vangitsee ja vartioi se yksin itseä.
Kerran sinne ajatus eksynyt,
tuomittu jäämään on se nyt.
Ei voinut hän antaa asian olla,
päästää irti suosiolla.
Kaihertamaan jäi ajatus häntä,
kiduttaa se, eikä irti päästä.
"Mutta täytyy tässä olla jotain takana,
muutakin kuin liika vapaa-aika.
En saata uskoa että viihdettä vain,
on takana oltava jonkin lain.
Jokin kaiken tämän aikaansaa,
kirjoittamaan pakottaa.
Sen vielä keksin,
kunhan mietin ensin."
Jää häneltä työ,
menee päivä, menee yö.
Bloggaaminen mysteerinsä salaa,
tarvitaan siis lisää aikaa.
Jäävät häneltä omaiset,
aikaa vievät loiset.
Milloin heitä tarvitsee,
sellainen joka saloja ratkaisee?
Ei kuitenkaan edisty asia,
ajatus kulkee kuin suossa.
Kunnes koittaa oivalluksen hetki,
avaimen ratkaisuun kun keksi.
"Luulin, on vain tie E8,
liikennettä siellä aina ruuhkaksi.
Mutta sehän onkin sitä itseään,
tie bloggaamisen perimpään.
Matemaattinen kuvio,
mukana Lie-joukkio.
Kaiken mahdollisen syy sillä selvitetään,
joten myös blogien salat esille levitetään."
Kuluu aikaa, kohta aikoja
ei hänestä vain kuulla.
Huolestuneet menevät vierailulle,
katsomaan mitä kuuluu hänelle.
Vaan ei enää hän, vaan se,
enemmänkin eläin, tai mikä lie.
Mielipuolisuus huokuu,
keho huojuu.
Vain tahto on yhä voimissaan,
järkkymätön ja katse kohteessaan.
Tavoite yhä on sama:
bloggaamisen syy on ratkaistava.
"Houkat ja heikot poistukaa,
työni tehdä antakaa!
Blogien viisasten kiven vielä löydän,
tarkoitusperän kaikki ällikällä lyövän!"
Pienet tragediat ihmiskuntaa riivaa,
ne huomaamatta jäävät, mutta meitä ne piinaa.
Loppu joka aina kohdataan,
surun usein tuo mukanaan.
Löydettiin hänet keskeltä paperien,
aivan kuin vielä blogia lukien.
Mieli kesti, keho ei,
lopulta rasitus voiton vei.
Selvisikö salaisuus koskaan,
tapahtuiko kaikki turhaan?
Pienet tragediat, kerrottiin jo,
ovat usein ihmisen kohtalo.
Vain sana jäi, eikä siitä ratkea,
onko se kysymys, vai jonkin alkua.
Ratkaiskaa te, se teille voi selvitä,
sana on yksinkertaisuudessaan: "Minä".
Hyvää kalevalanpäivää kaikille!
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Fyysinen bloggaaminen
(Ihan vaan tiedoksi niille, jotka ovat uhranneet ihmiskehon osiaan ja/tai oikeinlukutaitonsa suuremman tarkoitusperän, tai perän, vuoksi: fyysisestä bloKKaamisesta löytyy tietoa vaikka täältä.)
Bloggaamisesta puuttuu yksi tärkeä ominaisuus.
Kontakti.
Kyllä, kyllä, hyvän bloggaajan ja lukijan välille voi kasvaa syvä yhteys, jopa suoranainen kontakti blaa blaa blaa sekä sateenkaari tatuoituina yksisarvisella ratsastavan Prinssi Urhean hauikseen ja muuta 90-lukulaista pehmohössötystä.
Minä puhunkin fyysisestä kontaktista à la 2000-luku.
Jos joku on halunnut esitellä blogissaan sitä, kun tutustuttaa taas herra pään herra seinään, siitä on korkeintaan voinut esitellä kuvagalleriassa.
Jos joku on halunnut selittää miksi tämä kahden titaanin kohtaaminen oli välttämätöntä järjenhippusen vuoksi, sitä on voinut esitellä tekstissä.
Mitä jos saisimmekin mukaan oikean fyysisen elementin?
Nyt se on askeleen lähempänä.
Ensinnäkin markkinoille ollaan tuomassa ensi jouluksi Emotiv-yhtiön päähine.
Sen avulla pelaajien on teoriassa mahdollista ohjata pelihahmoa pelissä tai liikutella esineitä tietokoneen ruudulla, pelkästään ajattelemalla sitä.
Tämä kaikki siis teoriassa, sillä laite on vielä kehityksen tarpeessa ainakin uutisjuttujen perusteella. Mutta se on tärkeä suunnannäyttäjä siinä, kuinka tietokonetta voidaan hallita muutenkin kuin esim. käsillä.
Päähineestä voitaisiin tehdä bloginlukijoille oma versio.
Kun he haluaisivat purkaa ketutustaan, päähine havaitsisi tämän ja hakisi netistä blogin joka on merkitty "ketutuksen purkuun".
Näin jokaiseen tunnetilaan olisi sopiva blogi, ja aikaa ei menisi turhaan surffailuun.
Ongelmia syntyisi korkeintaan silloin, kun olotila olisi enemmän "emmä oikein tiiä" kuin "ketuttaa, maailma on paha paikka, kunpa suklaajäätelö oikeasti olisi terveysruokaa ja World of Warcraft olisi osa oikeaa maailmaa."
Entäs sitten oikeasti fyysinen puoli eli oikeat tuntemukset kehossa?
Siihenkin on ratkaisu.
Wired-lehti esittelee tulevaisuuden peli-innovaationa Force feedback vest-liivin.
Alunperin liivi kehiteltiin lääketieteelliseen käyttöön, mutta pian mm. armeija havaitsi sen edut.
Liivi yksinkertaisesti pystyy antamaan tuntemuksen siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Jos tietokonehahmoa ammutaan kylkeen, liivin ylläpitäjä saa riippuen asetuksista joko lievän tuntemuksen kylkeensä tai sitten kunnon shokin.
Ja kyllä, sen voi tilata pelinautintoa lisäämään.
Miten tämä sitten palvelisi blogimaailmaa?
Noh, se ei välttämättä vielä tässä vaiheessa pystyisi kuvastamaan sitä tuskaa kun joku repii sydämen rinnastasi ja esittelee sitä sinulle, mutta veikkaan että se on tulossa versio 2.0 HC-editionissa.
Tällä hetkellä se kuitenkin voisi sopia siihen, kun kuvastetaan kuinka kaikki puukottavat selkään, ja maailma potkii kylkiin.
Eikä unohdeta...miten tämän sanoisi...erokseen keskittyvää bloggaamista, joka saattaisi todella hyötyä verkon yli tapahtuvasta koskettamisesta.
Niitä aikoja odotellessa voitte siis vain kuvitella miltä tuntuu, kun työpaikalla ei ole kolmeen päivää ollut kahvinkeitintä.
Bloggaamisesta puuttuu yksi tärkeä ominaisuus.
Kontakti.
Kyllä, kyllä, hyvän bloggaajan ja lukijan välille voi kasvaa syvä yhteys, jopa suoranainen kontakti blaa blaa blaa sekä sateenkaari tatuoituina yksisarvisella ratsastavan Prinssi Urhean hauikseen ja muuta 90-lukulaista pehmohössötystä.
Minä puhunkin fyysisestä kontaktista à la 2000-luku.
Jos joku on halunnut esitellä blogissaan sitä, kun tutustuttaa taas herra pään herra seinään, siitä on korkeintaan voinut esitellä kuvagalleriassa.
Jos joku on halunnut selittää miksi tämä kahden titaanin kohtaaminen oli välttämätöntä järjenhippusen vuoksi, sitä on voinut esitellä tekstissä.
Mitä jos saisimmekin mukaan oikean fyysisen elementin?
Nyt se on askeleen lähempänä.
Ensinnäkin markkinoille ollaan tuomassa ensi jouluksi Emotiv-yhtiön päähine.
Sen avulla pelaajien on teoriassa mahdollista ohjata pelihahmoa pelissä tai liikutella esineitä tietokoneen ruudulla, pelkästään ajattelemalla sitä.
Tämä kaikki siis teoriassa, sillä laite on vielä kehityksen tarpeessa ainakin uutisjuttujen perusteella. Mutta se on tärkeä suunnannäyttäjä siinä, kuinka tietokonetta voidaan hallita muutenkin kuin esim. käsillä.
Päähineestä voitaisiin tehdä bloginlukijoille oma versio.
Kun he haluaisivat purkaa ketutustaan, päähine havaitsisi tämän ja hakisi netistä blogin joka on merkitty "ketutuksen purkuun".
Näin jokaiseen tunnetilaan olisi sopiva blogi, ja aikaa ei menisi turhaan surffailuun.
Ongelmia syntyisi korkeintaan silloin, kun olotila olisi enemmän "emmä oikein tiiä" kuin "ketuttaa, maailma on paha paikka, kunpa suklaajäätelö oikeasti olisi terveysruokaa ja World of Warcraft olisi osa oikeaa maailmaa."
Entäs sitten oikeasti fyysinen puoli eli oikeat tuntemukset kehossa?
Siihenkin on ratkaisu.
Wired-lehti esittelee tulevaisuuden peli-innovaationa Force feedback vest-liivin.
Alunperin liivi kehiteltiin lääketieteelliseen käyttöön, mutta pian mm. armeija havaitsi sen edut.
Liivi yksinkertaisesti pystyy antamaan tuntemuksen siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Jos tietokonehahmoa ammutaan kylkeen, liivin ylläpitäjä saa riippuen asetuksista joko lievän tuntemuksen kylkeensä tai sitten kunnon shokin.
Ja kyllä, sen voi tilata pelinautintoa lisäämään.
Miten tämä sitten palvelisi blogimaailmaa?
Noh, se ei välttämättä vielä tässä vaiheessa pystyisi kuvastamaan sitä tuskaa kun joku repii sydämen rinnastasi ja esittelee sitä sinulle, mutta veikkaan että se on tulossa versio 2.0 HC-editionissa.
Tällä hetkellä se kuitenkin voisi sopia siihen, kun kuvastetaan kuinka kaikki puukottavat selkään, ja maailma potkii kylkiin.
Eikä unohdeta...miten tämän sanoisi...erokseen keskittyvää bloggaamista, joka saattaisi todella hyötyä verkon yli tapahtuvasta koskettamisesta.
Niitä aikoja odotellessa voitte siis vain kuvitella miltä tuntuu, kun työpaikalla ei ole kolmeen päivää ollut kahvinkeitintä.
tiistai 26. helmikuuta 2008
Tässä blogimerkinnässä on seksiä
Meidän täytyy ottaa käyttöön aikuisiän järjestely-avioliitot.
Ennen kuin ryhdytte pohtimaan kummalle puolelle 1800-luvulle jäänyttä sovinisti/sika-anatomiaani tulette potkimaan maihinnousukengillänne, kuunnelkaa hetki.
Ihmisluonteessa on jonkin sortin valmistusvirhe.
En tiedä tuliko se pakkaus- vai suunnitteluvaiheessa, mutta se aiheuttaa kuitenkin ongelmia.
Ihmiset kokevat viehtymystä itseään erilaisempaa kohtaan.
Henkilöt jotka puhuvat perunoista kokevat jostain syystä sellaiset tyypit, jotka höpisevät aina "multaomenoista", todella kiehtovina.
Farscape-sarjaa katsoneet pitävät Star Trek-faneja nörtteinä, mutta kuitenkin jotenkin hengenheimolaisina.
Nyrkillä tapettavan näköiset miehenpuolikkaat tahtovat tietää kaiken pienen kerrostalon kokoisista lihansyöjä-dinosauruksista.
Naiset jotka eivät vahingoittaisi kärpästäkään, kirjoittelevat rakkauskirjeitä sarjamurhaajille.
(Kyllä, myös me miehet haksahdamme tähän. Me kuitenkin saimme, emme enemmän tervettä järkeä, vaan vähemmän hoitoviettiä.
Jos siis tyttöystävämme ulvoo kuulle ja pukeutuu aina täysmustaan, mutta hän paljastuukin emo:ksi, me pyydämme häntä odottamaan JUURI SIINÄ, ME KÄYMME OSTAMASSA TUPAKKAA.
Toinen vaihtoehto on että kyseessä on oikeasti "kuuletko ääniä, joita muut eivät kuule"-testit vältellyt mielipuoli.
Me kuitenkin suostumme kestämään tätä, sillä luvassa on useimmiten tällaisissa tapauksissa villiapinoidenkin kadehtimaa puolieläimellistä seksiä, jonka kliimaksissa vartaloidenne ollessa ihmiseritteistä liimautuneena kuin yhdeksi et tiedä enää huudatko tuskasta vai nautinnosta.
(jep, wanha totuus: jos et tiedä mitä teet tippuville blogin lukijaluvuille, kirjoita seksistä. Huonosti.)
Tai siis kestämme kunnes emme jaksaa enää herätä kesken yötä siihen, että kumppani pitää rambo-puukko kurkulla ja sanoo "Ishtar käski kysyä oletko valmis kuolemaan rakkauden vuoksi?"
Okei, oikeastaan meidän tilanteemme ei poikkea mitenkään naisista.)
Ongelmia syntyykin siitä, että tämän erilaisuuden tulee olla oikealla tavalla erilaista.
Väärällä tavalla erilaista on se, kun joku kertoo sinulle todella päteviä pörssivinkkejä, ja joka toisessa lauseessa kertoo kuinka sinun tulee kerätä omaisuutta sitä päivää varten Atlantikset pojat nousevat taas.
Oikealla tavalla erilaista on se, että joku osaa potkia kumipalloa paremmin kuin muut.
Eläimillä kaikki on helpompaa.
Niillä on tietyt vaistot ja reaktiot, joiden mukaan ne toimivat.
Nälkä -> syödään.
Väsyttää -> nukutaan.
Kiima-aika-> paritellaan.
Omituisen näköinen tyyppi, joka heiluttaa kävelykeppiään oraville ja kyyhkysille, ja kiroilee näille käsittämättömyyksiä, ei itse asiassa ole avohoidossa.
Hän on käytännöllisen filosofian professori, jonka väitöskirja "Schopenhauerilaisen filosofian lauseiden välistä lukematta jääneet Hegeliläiset ajatukset" aiheutti suuren kohun käytännöllisen filosofian opiskelijoiden parissa.
Ikävä kyllä transendentaallinen idealismi absoluuttisen hengen puristuksessa ei oikein voinut kilpailla niiden kanssa, joilla oli moottoripyörä.
Tietenkin kattilassakin on vikaa. Vastakkaisella sukuopuolella EI todennäköisesti ole tarjota samaa kuin teorialle siitä kuinka imeytyminen ja Gibbs julistavat moninaisuutta ferromagneettisille Ashkin-Teller-malleille kun Z²
(Paitsi tietenkin kun k.o teorian tekijä on tämän näköinen. Ihan oikeasti se on Danica Mckellar)
Siksi uhkana on se, että Suomessa on tulevaisuudessa enemmän sellaisia, jotka osaavat potkia palloa ja kirjoittelevat vangeille, kuin sellaisia jotka osaisivat ratkaista paljonko on 2+2.
Sen vuoksi me tarvitsemme aikuisiän järjestelyavioliittoja.
Luulisi että jääkiekkoilijoilta liikenee muutama malli myös tekniikan ylioppilaille.
Voihan se tuntua raa'alta molemmista osapuolista, mutta sovitaan että suljette suunne, korvanne, silmänne ja mahdollisimman paljon lopuista aisteista ja ajattelette Suomea.
Ennen kuin ryhdytte pohtimaan kummalle puolelle 1800-luvulle jäänyttä sovinisti/sika-anatomiaani tulette potkimaan maihinnousukengillänne, kuunnelkaa hetki.
Ihmisluonteessa on jonkin sortin valmistusvirhe.
En tiedä tuliko se pakkaus- vai suunnitteluvaiheessa, mutta se aiheuttaa kuitenkin ongelmia.
Ihmiset kokevat viehtymystä itseään erilaisempaa kohtaan.
Henkilöt jotka puhuvat perunoista kokevat jostain syystä sellaiset tyypit, jotka höpisevät aina "multaomenoista", todella kiehtovina.
Farscape-sarjaa katsoneet pitävät Star Trek-faneja nörtteinä, mutta kuitenkin jotenkin hengenheimolaisina.
Nyrkillä tapettavan näköiset miehenpuolikkaat tahtovat tietää kaiken pienen kerrostalon kokoisista lihansyöjä-dinosauruksista.
Naiset jotka eivät vahingoittaisi kärpästäkään, kirjoittelevat rakkauskirjeitä sarjamurhaajille.
(Kyllä, myös me miehet haksahdamme tähän. Me kuitenkin saimme, emme enemmän tervettä järkeä, vaan vähemmän hoitoviettiä.
Jos siis tyttöystävämme ulvoo kuulle ja pukeutuu aina täysmustaan, mutta hän paljastuukin emo:ksi, me pyydämme häntä odottamaan JUURI SIINÄ, ME KÄYMME OSTAMASSA TUPAKKAA.
Toinen vaihtoehto on että kyseessä on oikeasti "kuuletko ääniä, joita muut eivät kuule"-testit vältellyt mielipuoli.
Me kuitenkin suostumme kestämään tätä, sillä luvassa on useimmiten tällaisissa tapauksissa villiapinoidenkin kadehtimaa puolieläimellistä seksiä, jonka kliimaksissa vartaloidenne ollessa ihmiseritteistä liimautuneena kuin yhdeksi et tiedä enää huudatko tuskasta vai nautinnosta.
(jep, wanha totuus: jos et tiedä mitä teet tippuville blogin lukijaluvuille, kirjoita seksistä. Huonosti.)
Tai siis kestämme kunnes emme jaksaa enää herätä kesken yötä siihen, että kumppani pitää rambo-puukko kurkulla ja sanoo "Ishtar käski kysyä oletko valmis kuolemaan rakkauden vuoksi?"
Okei, oikeastaan meidän tilanteemme ei poikkea mitenkään naisista.)
Ongelmia syntyykin siitä, että tämän erilaisuuden tulee olla oikealla tavalla erilaista.
Väärällä tavalla erilaista on se, kun joku kertoo sinulle todella päteviä pörssivinkkejä, ja joka toisessa lauseessa kertoo kuinka sinun tulee kerätä omaisuutta sitä päivää varten Atlantikset pojat nousevat taas.
Oikealla tavalla erilaista on se, että joku osaa potkia kumipalloa paremmin kuin muut.
Eläimillä kaikki on helpompaa.
Niillä on tietyt vaistot ja reaktiot, joiden mukaan ne toimivat.
Nälkä -> syödään.
Väsyttää -> nukutaan.
Kiima-aika-> paritellaan.
Omituisen näköinen tyyppi, joka heiluttaa kävelykeppiään oraville ja kyyhkysille, ja kiroilee näille käsittämättömyyksiä, ei itse asiassa ole avohoidossa.
Hän on käytännöllisen filosofian professori, jonka väitöskirja "Schopenhauerilaisen filosofian lauseiden välistä lukematta jääneet Hegeliläiset ajatukset" aiheutti suuren kohun käytännöllisen filosofian opiskelijoiden parissa.
Ikävä kyllä transendentaallinen idealismi absoluuttisen hengen puristuksessa ei oikein voinut kilpailla niiden kanssa, joilla oli moottoripyörä.
Tietenkin kattilassakin on vikaa. Vastakkaisella sukuopuolella EI todennäköisesti ole tarjota samaa kuin teorialle siitä kuinka imeytyminen ja Gibbs julistavat moninaisuutta ferromagneettisille Ashkin-Teller-malleille kun Z²
(Paitsi tietenkin kun k.o teorian tekijä on tämän näköinen. Ihan oikeasti se on Danica Mckellar)
Siksi uhkana on se, että Suomessa on tulevaisuudessa enemmän sellaisia, jotka osaavat potkia palloa ja kirjoittelevat vangeille, kuin sellaisia jotka osaisivat ratkaista paljonko on 2+2.
Sen vuoksi me tarvitsemme aikuisiän järjestelyavioliittoja.
Luulisi että jääkiekkoilijoilta liikenee muutama malli myös tekniikan ylioppilaille.
Voihan se tuntua raa'alta molemmista osapuolista, mutta sovitaan että suljette suunne, korvanne, silmänne ja mahdollisimman paljon lopuista aisteista ja ajattelette Suomea.
maanantai 25. helmikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXXVII
Meillä ei ole kahvia.
En kykene kuvailemaan tunteitani tällä hetkellä.
Meillä ei nimittäin ole kahvia.
En ole ihan varma moneltako ensimmäinen kahvila aukeaa.
Meillä nimittäin ei ole kahvia.
Miksi meillä ei ole ole kahvia?
Koska ilmeisesti perjantaina joku meni SIIVOAMAAN kahvinkeittimen.
Siksi meillä ei ole kahvia.
Kukaan kahvinystävä ei siivoa kahvinkeitintään.
Niin kuin makuuhuoneen isoäidin yöpöydässä tulee olla madonreikiä, ajan tuoma patinaa, ja sen päällä tehdyistä kokeiluista "asioiden piristämiseksi" syntyneitä kulumavammoja, kahvinkeittimessä pitää olla arpia.
Joku muuten mainitsin että meillä ei ole kahvia?
Koko kahvinkeittimen putkiston pointti on se, että se kerää itseensä nukkaa, kahvinpapuja, kuolleita pieneläimiä, sekalaisia ihmiseritteita ja jotain mikä voidaan määritellä vain termillä "kokemus".
Näistä syntyy aromi, joka voi olla lähtöisin vain siitä kun on nähty jotain muutakin kuin saludoa ja tv-mainoksia käsityöläisistä.
Ei sitä saa viedä pois. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että EI OLE KAHVIA.
:Huokaus:
Käyn hakemassa kaakaota. Jos suljen silmäni, ja...no nyt minua itkettää.
En kykene kuvailemaan tunteitani tällä hetkellä.
Meillä ei nimittäin ole kahvia.
En ole ihan varma moneltako ensimmäinen kahvila aukeaa.
Meillä nimittäin ei ole kahvia.
Miksi meillä ei ole ole kahvia?
Koska ilmeisesti perjantaina joku meni SIIVOAMAAN kahvinkeittimen.
Siksi meillä ei ole kahvia.
Kukaan kahvinystävä ei siivoa kahvinkeitintään.
Niin kuin makuuhuoneen isoäidin yöpöydässä tulee olla madonreikiä, ajan tuoma patinaa, ja sen päällä tehdyistä kokeiluista "asioiden piristämiseksi" syntyneitä kulumavammoja, kahvinkeittimessä pitää olla arpia.
Joku muuten mainitsin että meillä ei ole kahvia?
Koko kahvinkeittimen putkiston pointti on se, että se kerää itseensä nukkaa, kahvinpapuja, kuolleita pieneläimiä, sekalaisia ihmiseritteita ja jotain mikä voidaan määritellä vain termillä "kokemus".
Näistä syntyy aromi, joka voi olla lähtöisin vain siitä kun on nähty jotain muutakin kuin saludoa ja tv-mainoksia käsityöläisistä.
Ei sitä saa viedä pois. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että EI OLE KAHVIA.
:Huokaus:
Käyn hakemassa kaakaota. Jos suljen silmäni, ja...no nyt minua itkettää.
perjantai 22. helmikuuta 2008
Maailma kahvikupissa
(Tarkennuksena otsikkoon: se ei viittaa mitenkään siihen, että minulla olisi kahvikupissani maailma. Nuori, kehittyvä universumi on turvassa lasipurkissa, jota säilytän kylmävarastossani.)
Maailmanmuutosten hallinta on aika hitsin vaikeaa.
Perhosen siivenisku Amazonilla saa aikaan vehnänhinnan laskun maailman pörsseissä.
(Sana kaduilla kertoo erään pörssin palkkaamasta, taistelujen koulimista palkkasotilaista koostuvasta eliitti-iskuryhmästä. Näille annettiin aikoinaan vain yksi tehtävä: "tuokaa sen /&%¤"():n perhosen pää."
Kukaan ei ole kuullut heistä sen jälkeen kun he saivat ennakkopalkkionsa ja lähtivät matkaan.
Tästä pelästyneenä kukaan ei ole tämän jälkeen ollut niin tyhmänrohkea, että olisi lähettänyt ketään SITÄ perhosta vastaan.)
Jonkin sortin ennustamista on pyritty suorittamaan muuttujien ja tekijöiden avulla. Tässä on tietenkin onnistuttu tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta kaaos on vienyt voiton.
(Lyhennelmä tuon linkin takaa löytyvästä jutusta, ja selitys miksi säätiedotukset ovat mitä ovat: Edward Lorenz oli ensimmäisiä sääennusteiden tekijöitä. Hän havaitsi että meteorologien käyttämä tietokone pyöristi laskuissa luvut kolmeen desimaaliin.
Kun luvut pyöristettiin takaisin alkuperäisiin arvoihin, niiden tuottamat sääolosuhteet pitkällä tähtäimellä muuttuivat huomattavasti.
Tämä on yksi syy siihen miksi tarkkoja, pitkän ajan sääennusteita ei voida tällä hetkellä aikaansaada.)
Ihmiset ovat kuitenkin helpompia kuin korkeapaineet.
Psykologia perustuu periaatteessa siihen, että N määrä ihmisiä on toiminut tavalla Y, kun heitä on tökitty kepillä tarpeeksi kauan.
Näin ollen luulisi olevan helppoa keksiä yhteinen tekijä, jolla ihmisiä voitaisiin hallinnoida.
Hengittäminen, juominen ja nukkuminen ovat aika yleisiä tapoja kaikille hengissäoleville hiilipohjaisille elämänmuodoille.
Happi on aika huono asia säännöstelyä ajatellen, nukkuminen on yliarvostettua...juominen jää.
Mutta mikä voisi olla sellainen maaginen jumalten nektari, joka saisi aikaan haluamamme lopputuloksen, eli jonkinlaisen järjestyksen kaaokseen?
Kahvi.
Mitä jos kahvi julistettaisiin maailmanlaajuiseksi oletusjuomaksi?
Ensinnäkin sen taloudelliset vaikutukset olisivat huomattavat. Kahvi selviytyy aika karuissa olosuhteissakin, ja sitä on helppo viljellä.
Viime aikoina ongelmia ovat aiheuttaneet kahvinpapujen hinnanlasku, ja siten kahvintuottajien elintaso on myös kokenut laskun. Jos kaikki maailman ihmiset oppisivat juomaan kahvia, tähän tietenkin tulisi muutos.
Perustavaa laatua olevat tekijät olisivat kuitenkin etologisia.
Kahvinjuojien käyttäytymisessä on tietty kaava.
1. Vaihe: ennen kahvia
- Ärtynyt.
- Ilmaisee itseään alkukantaisilla murahduksilla.
- Lähestyttävä varoen.
2. Vaihe: kahvinjuonnin aikana
- Vähemmän ärtynyt.
- Ilmaisee itseään kaksi-tavuisilla sanoilla ja elehtien.
- Niin kauan kuin kukaan ei tule kahvin ja sen juojan väliin, kenelläkään ei ole hätää.
3. Vaihe: kahvinjuonnin jälkeen
- Normaali
- Ilmaisee itseään normaalitasollaan.
- Rakastaa maailmaa ja kaikkia siinä olijoita kofeiinin aiheuttaman huuman aikana.
4. Vaihe: kahvin aiheuttaman huuman loputtua
- Huomattavan ärtynyt
- Kykenee vain toistelemaan "kah-vi-a", uudelleen ja uudelleen
- On liian kiireinen imeskellessään suodatinpussia, että olisi vaaraksi kenellekään.
5. Vaihe: kahvin uudelleensaaminen
- Sama kuin 3. vaiheessa, mutta sillä poikkeuksella että on hiukan epäluuloisempi muita kohtaan, sillä nämä saattavat juoda hänen kahvinsa.
Kun nämä vaiheet tiedetään, on helpompi kontrolloida ihmisiä ja tietää milloin keskustella asioista.
Esim. rauhanneuvottelut kannattaisi ajoittaa jonnekin 2-3 vaiheiden tienoille.
Silloin se, kuka oikeastaan joukkomurhasi ketä/missä/milloin, on oikeastaan aika irrelevantti yksityiskohta sen rinnalla, kuinka pehmeä aromi mokassa on.
Kun kaikki maailman kansat toimisivat suunnilleen edellämainitun viiden vaiheen sykleissä, kaikki olisi huomattavasti helpompaa.
Tietenkin olisi joitain teetä juovia kansakuntia, jotka jouduttaisiin uudelleenkouluttamaan, mutta suuret muutokset ovat aina vaatineet uhrinsa.
Maailmanmuutosten hallinta on aika hitsin vaikeaa.
Perhosen siivenisku Amazonilla saa aikaan vehnänhinnan laskun maailman pörsseissä.
(Sana kaduilla kertoo erään pörssin palkkaamasta, taistelujen koulimista palkkasotilaista koostuvasta eliitti-iskuryhmästä. Näille annettiin aikoinaan vain yksi tehtävä: "tuokaa sen /&%¤"():n perhosen pää."
Kukaan ei ole kuullut heistä sen jälkeen kun he saivat ennakkopalkkionsa ja lähtivät matkaan.
Tästä pelästyneenä kukaan ei ole tämän jälkeen ollut niin tyhmänrohkea, että olisi lähettänyt ketään SITÄ perhosta vastaan.)
Jonkin sortin ennustamista on pyritty suorittamaan muuttujien ja tekijöiden avulla. Tässä on tietenkin onnistuttu tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta kaaos on vienyt voiton.
(Lyhennelmä tuon linkin takaa löytyvästä jutusta, ja selitys miksi säätiedotukset ovat mitä ovat: Edward Lorenz oli ensimmäisiä sääennusteiden tekijöitä. Hän havaitsi että meteorologien käyttämä tietokone pyöristi laskuissa luvut kolmeen desimaaliin.
Kun luvut pyöristettiin takaisin alkuperäisiin arvoihin, niiden tuottamat sääolosuhteet pitkällä tähtäimellä muuttuivat huomattavasti.
Tämä on yksi syy siihen miksi tarkkoja, pitkän ajan sääennusteita ei voida tällä hetkellä aikaansaada.)
Ihmiset ovat kuitenkin helpompia kuin korkeapaineet.
Psykologia perustuu periaatteessa siihen, että N määrä ihmisiä on toiminut tavalla Y, kun heitä on tökitty kepillä tarpeeksi kauan.
Näin ollen luulisi olevan helppoa keksiä yhteinen tekijä, jolla ihmisiä voitaisiin hallinnoida.
Hengittäminen, juominen ja nukkuminen ovat aika yleisiä tapoja kaikille hengissäoleville hiilipohjaisille elämänmuodoille.
Happi on aika huono asia säännöstelyä ajatellen, nukkuminen on yliarvostettua...juominen jää.
Mutta mikä voisi olla sellainen maaginen jumalten nektari, joka saisi aikaan haluamamme lopputuloksen, eli jonkinlaisen järjestyksen kaaokseen?
Kahvi.
Mitä jos kahvi julistettaisiin maailmanlaajuiseksi oletusjuomaksi?
Ensinnäkin sen taloudelliset vaikutukset olisivat huomattavat. Kahvi selviytyy aika karuissa olosuhteissakin, ja sitä on helppo viljellä.
Viime aikoina ongelmia ovat aiheuttaneet kahvinpapujen hinnanlasku, ja siten kahvintuottajien elintaso on myös kokenut laskun. Jos kaikki maailman ihmiset oppisivat juomaan kahvia, tähän tietenkin tulisi muutos.
Perustavaa laatua olevat tekijät olisivat kuitenkin etologisia.
Kahvinjuojien käyttäytymisessä on tietty kaava.
1. Vaihe: ennen kahvia
- Ärtynyt.
- Ilmaisee itseään alkukantaisilla murahduksilla.
- Lähestyttävä varoen.
2. Vaihe: kahvinjuonnin aikana
- Vähemmän ärtynyt.
- Ilmaisee itseään kaksi-tavuisilla sanoilla ja elehtien.
- Niin kauan kuin kukaan ei tule kahvin ja sen juojan väliin, kenelläkään ei ole hätää.
3. Vaihe: kahvinjuonnin jälkeen
- Normaali
- Ilmaisee itseään normaalitasollaan.
- Rakastaa maailmaa ja kaikkia siinä olijoita kofeiinin aiheuttaman huuman aikana.
4. Vaihe: kahvin aiheuttaman huuman loputtua
- Huomattavan ärtynyt
- Kykenee vain toistelemaan "kah-vi-a", uudelleen ja uudelleen
- On liian kiireinen imeskellessään suodatinpussia, että olisi vaaraksi kenellekään.
5. Vaihe: kahvin uudelleensaaminen
- Sama kuin 3. vaiheessa, mutta sillä poikkeuksella että on hiukan epäluuloisempi muita kohtaan, sillä nämä saattavat juoda hänen kahvinsa.
Kun nämä vaiheet tiedetään, on helpompi kontrolloida ihmisiä ja tietää milloin keskustella asioista.
Esim. rauhanneuvottelut kannattaisi ajoittaa jonnekin 2-3 vaiheiden tienoille.
Silloin se, kuka oikeastaan joukkomurhasi ketä/missä/milloin, on oikeastaan aika irrelevantti yksityiskohta sen rinnalla, kuinka pehmeä aromi mokassa on.
Kun kaikki maailman kansat toimisivat suunnilleen edellämainitun viiden vaiheen sykleissä, kaikki olisi huomattavasti helpompaa.
Tietenkin olisi joitain teetä juovia kansakuntia, jotka jouduttaisiin uudelleenkouluttamaan, mutta suuret muutokset ovat aina vaatineet uhrinsa.
torstai 21. helmikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXXVI
Minä en pidä saarnaamisesta sen enempää kuin tekään, joten pidetään tämä lyhyenä.
Enkä muuten pidä sitten viattomien vahingoittamisesta senkään vertaa.
Ministeri Suvi Lindèn on todennut 20.2 lähetyssä tiedotteessa mm.
"Viestintäministeri kummeksuu lapsipornon levittämisestä käytävän keskustelun sävyä. – Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että lapsipornon levittämisestä keskustellaan ikään kuin sananvapauden testaamisena."
Hassua, minä kun luulin että me keskustelimme siitä, miksi poliisi sensuroi sensuurilistaa kritisoivan sivuston.
Lisäksi luulin että meidän piti puhua siitä, toimiiko tällainen sensuurilista edes ollenkaan.
Jos minä haluan epämääräistä materiaalia jostain, joko toimitan sen rajan yli esim. cd:inä tai kiintolevyllä tai sitten luon salaisen verkon nettiin.
Lisäksi viime tarkistuksen mukaan sensuurilistalla on 1047 sivustoa, joista 9 sisältää lapsipornoa. Mitä ne 1038 muuta siellä tekevät?
Mutta hei, lapsistaan huolehtivien äänest--- anteeksi, vanhempien ääni-- eikun sympatioita ei ole saatu turhia yksityiskohtia tai nyansseja julkisuudessa puimalla.
Ehkä olen kuitenkin väärässä. Ehkä meidän pitää uhrata jotain ---hyvänen aika, eihän kyseessä ole kuin muutama sivu miljoonien joukossa--- suojellaksemme heikoimpiamme.
Ehkä.
Lainatakseni Benjamin Franklinia:
"Ne meistä, jotka ovat valmiita luopumaan perustavaa laatua olevasta vapaudesta saadakseen tilapäistä turvallisuutta, eivät ansaitse vapautta tai turvallisuutta."
Enkä muuten pidä sitten viattomien vahingoittamisesta senkään vertaa.
Ministeri Suvi Lindèn on todennut 20.2 lähetyssä tiedotteessa mm.
"Viestintäministeri kummeksuu lapsipornon levittämisestä käytävän keskustelun sävyä. – Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että lapsipornon levittämisestä keskustellaan ikään kuin sananvapauden testaamisena."
Hassua, minä kun luulin että me keskustelimme siitä, miksi poliisi sensuroi sensuurilistaa kritisoivan sivuston.
Lisäksi luulin että meidän piti puhua siitä, toimiiko tällainen sensuurilista edes ollenkaan.
Jos minä haluan epämääräistä materiaalia jostain, joko toimitan sen rajan yli esim. cd:inä tai kiintolevyllä tai sitten luon salaisen verkon nettiin.
Lisäksi viime tarkistuksen mukaan sensuurilistalla on 1047 sivustoa, joista 9 sisältää lapsipornoa. Mitä ne 1038 muuta siellä tekevät?
Mutta hei, lapsistaan huolehtivien äänest--- anteeksi, vanhempien ääni-- eikun sympatioita ei ole saatu turhia yksityiskohtia tai nyansseja julkisuudessa puimalla.
Ehkä olen kuitenkin väärässä. Ehkä meidän pitää uhrata jotain ---hyvänen aika, eihän kyseessä ole kuin muutama sivu miljoonien joukossa--- suojellaksemme heikoimpiamme.
Ehkä.
Lainatakseni Benjamin Franklinia:
"Ne meistä, jotka ovat valmiita luopumaan perustavaa laatua olevasta vapaudesta saadakseen tilapäistä turvallisuutta, eivät ansaitse vapautta tai turvallisuutta."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
