Vappu, päivitys 1.5.0.2

Tähän alkuun lakimiesteni kehotuksesta huomautus:
-------------------------------------------------------------------
Minä yritin.

Minä todella yritin. Nimittäin välittää.

Ikävä kyllä en välittänyt tarpeeksi, jotta olisin tarkistanut minkä värisiä haalareita mikäkin porukka käyttää näin vappuna. Eli jos käytän jotain jo olemassaolevaa haalariväriä mielestänne väärin, antakaa palautetta.

Lupaan yrittää välittää niistä.

Ai niin, ja kaikkiyhteydeteläviinkuolleisiintaikuolleisiintaieläviintaihaalariporukan
itsestäänluomiinmielikuviinovatsattumanvaraisiataiviimeisessä
tapauksessahyvinepätodennäköisiäeikätekijäoikeastioletaettä
kukaanottaatätäjuttuatosissaantaiedesettäjokulukisitätäpikku
printtiäjotenlempielokuvanionpikkunaisiasevanhempiversio
vaikkakerronkinkaikilleettäseolisialkuperäinenpredator
elokuvajoskinsetoinenosaonhyvämyös.
-----------------------------------------------------------

Vappu ja haalarit ovat yhtä olennainen osa tätä työväenjuhlaa kuin joulu ja lanttulaatikko tai pääsiäinen ja suklaamunat tai Cthulhun ylösnousemus ja massojen ajautuminen hulluuteen.

Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, ne ovat kuitenkin kokeneet pienen inflaation. Aiemmin niiden kantajat saivat rellestää, ryypätä ja rähinöidä eli 3R:ää miten vain sielu sietää.

Nykyään kuka tahansa, jolla jossain vaiheessa on ollut tajua laittaa vaatteet päälleen, saa tehdä samaa .

Onko minulla sitten ehdotuksia? Luulin jo että ette kysyisikään.

Ensinnäkin meidän tulee muuttaa vappu-päivän luonnetta.
Nykyisin porukka nojaa vastatuuleen ja kuuntelee miksi kaikki (paitsi sen hetkinen puhuja) ovat väärässä, tai menee syömään kylmiä ruokia ja lämpimiä juomia mahdollisimman avoimelle paikalle ja leikkii että se on fjalleralleraa trevligt och dom sjungar mycket snapsången igen och igen.

Minun uudistuksessani päivän teemaksi tulisi "jos et kestä kuumaa, älä tule saunasta ulos".
Yhden päivän ajan kaikki paitsi tappaminen, sukurutsa, veronkierto, perinnetanhut sekä talojen sisään murtautuminen olisi sallittua.

Eli kaikki jotka ovat ulkona, ovat vapaata riistaa. Kaikki jotka ovat sisällä, ovat poissa pelistä.

Toisekseen kaikkien ulkonaolijoiden tulisi käyttää erivärisiä haalareita. Eri värit kertovat toisille mitä oikein on luvassa.

Esimerkiksi keltainen kertoo että tämän haalarin käyttäjä juo vaikka viimevuotiset simat ja tarpeen vaatiessa hyppää auton konepellille siinä toivossa, että kuski hätäpäissää laittaa pissapojan päälle ja haalarityypin suuhun osuisi hyttysnestettä.

Todella kovan paikan edessä tämä henkilö on valmis imemään autoista dieselit, joten jos auto ei lähde seuraavana päivänä liikenteeseen, muistakaa tarkistaa auton alusta.

Punainen kertoo että kantaja yrittää vongata aluksi jokaiselta vastakkaisen sukupuolen edustajalta, mutta päivän edetessä kaikki pitkätukkaiset käyvät, ja loppu-illasta tämä haalarinkuluttaja nylkyttää liikennevalotolppaa.

Yleensä tämän haalarin kantajat tunnistaa siitä, että he makaavat pusikossa jääpalapussin ja nivusrevähtymän seurassa tai ovat jossain nurkassa nojaamassa seinään höpisemässä itsekseen "älä nyt viitsi alkaa. Tule nyt esille sieltä. Lupaan, tällä kertaa pelkästään virtsataan".

Musta kertoo että kyseessä on ns. Kamikaze.

Hänelle annetaan vappuaattona klo 23.59.59 termospullo mustaa kahvia, kaksi nahistunutta näkkäriä, miehille 3 pakettia viagraa, naisille e-pillereitä, reppu kondomeita, GPS-navigaattori, Interrail-kortti sekä Euroopan, Aasian ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan suurimpien sairaanhoitaja-, opettaja-, putkimies-, sekä teknillisten oppilaitosten osoitteet.

Tämän jälkeen hän saa rellestää, hurvitella ja mitä nyt tuolla paketilla voikaan tehdä vappupäivän ajan. Koska maailma on jaettu eri aikavyöhykkeisiin, nopea mustan haalarin käyttäjä voi ehtiä aika pitkälle "yhden" päivän aikana.

Haalari on musta, koska monikaan ei selviä tällaisesta repäisystä hengissä, joten kun he lopulta kuolevat virne huulillaan, heillä on jo surupuku päällään, ja heidät voidaan krematoida paikallisesti, laittaa termariin ja lähettää se pikapostina kotimaahan.

Tästä kaikesta olisi etuna se, että jotkut se saisi arvostamaan enemmän loppuja 364 päivää, jolloin ei tarvitse pelätä että haalaripukuiset tyypit meikkaisivat kaikki näkemänsä patsaat.

Toiset taas alkaisivat arvostamaan ja valmistautumaan sitä yhtä, tiettyä päivää varten.

Jotkut miettisivät mistä tämä kauhea hässäkkä, puraisevat näkkäriä, hörppäisevät kaffetta, ja katsovat "Ammattikoulu, LVI-asentajat, 500 M" kylttiä merkityksellisesti ja lähtisivät matkaan.

Pääasia kuitenkin olisi, että vappu ei jättäisi ketään kylmäksi.

Väliin henkilökohtaista, osa XXXXII

Tiesittekö että nykyaikaisen internet-teknologian avulla pystyn seuraamaan melko tarkasti miten lukevan yleisöni mielenkiinto pysyy yllä?

Eli kykenen seuraamaan missä vaiheessa porukka on luopunut toivosta tulla huvitetuksi ja lähtenyt katsomaan olisiko PhotoshopDisasters-sivu jo päivittynyt.

Se näkyy tilastoissa aina prosenttilukuna lauseen perässä, eli mitä suurempi prosenttiluku, sitä enemmän populaa vielä mukana, esim. (100% eli "huvita meitä! Huvita meitä!") ja siitä voi päätellä jotain lukevan yleisön ajatuksensuunnista.

On tiettyjä aiheita, joiden avulla onnistun pitämään kaikki mukana, kuten puhuessani siitä että täältä ei löydy katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia. (100% eli "mitä! onko täällä katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia? Ihan varmasti se sanoi niin! Ihan varmasti!")

Uskokaa jo, sen viidennen kerran kun Google toi teidät tänne olisi pitänyt olla kuuluisa herätyshuuto, joka voittaa jopa teidänkin ilmeisen hätähuutonne (100% eli "Google EI voi valehdella. Kuulin että oikeasti Google käyttää Area 51:n ufoista siepattua teknologiaa, ja siksi se on niin hyvä. Joo, niin tietenkin ne kiistää sen, mutta mulla on kaveri netissä joka sanoi niin ja netti ei koskaan valehtele").

Mutta jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "tukanleikkuu" ja silloin...(50% eli "eewww. Tukanleikkuu, mitä ihmeen tyttöjen juttuja täällä on? Mä menen mieluummin pelaamaan World of Warcraftia.").

Krhm, siis "jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "TUKANLEIKKUU" ja silloin..." (0% eli "Hei tuletsä nyt sieltä! Me tarvitaan maagi tänne! Ja laita ne sakset pois! Kuka edes uskalsi antaa ne sulle viime kerran jälkeen?").

Kas näin, nyt kun olen onnistunut kadottamaan kaikki, voinen kertoa eilisestä parturi-kampaajalla käynnistäni (100% eli "heeetkinen....onkohan tämä niitä "pizzalähetti ja putkimies"-juttuja joista aina saa kuulla isommilta pojilta?").

Kuten varmaan uskollisimmat lukijani muistavat , en aina välttämättä ole ollut tyytyväinen hiusteni käsittelyyn (50% eli "ei herranjestas, alkaako se kertomaan jotain bondage-juttua tässä? Laita äkkiä ovi kiinni ettei kukaan tule kesken kaiken sisään!").

Tällä kertaa kuitenkin tapahtui jotain yllättävää (100% eli "voi juku. Kohta se alkaa kertomaan. Tältä seksin täytyy tuntua.").

Minusta tuntuu että me taisimme löytää tyylini (101% eli "hei laita nyt toi koira pihalle. Etsä nää että kohta tää yks alkaa kertomaan kuinka se löysi nautinnon hedelmän kitkettyään niin kauan epätoivon rikkaruohoa tunteidensa puutarhassa? Äläkä kato mua noin.)

Se on lyhyt, mutta ei kuitenkaan sellainen tolppamallinen jenkkisiili kuin tähän asti. Itse asiassa se on juurikin sitä millaista olen katsonut haaveillen muiden päällä ja päässä (100% eli "okei, pikkaisen gay-meininkiä, mutta hetkellä minä hyvänsä ne katolilaiset koulutytöt tulevat asuissaan, ja "käännyttävät" sen").

Minusta tuntuu, että minä ja parturi-kampaajani olemme viimeinkin löytäneet yhteisen sävelen, jota olemme etsineet viimeisen puolentoista vuoden ajan. (0% eli "ei äiti, me vaan pelataan, ei me tehdä mitään muuta, ei tartte tulla sisälle, oota edes että saadaan housut ylös eikun siis pelitilanne tallennettua!").

Jotenkin oloni on kuitenkin haikea, sillä nyt etsintä on viimeinkin loppunut ja ei ole enää mitään jännitettävää tukanleikkaukseen mennessä (- 100% eli "joo äiti, siis kato me ollaan vaan koko ajan odoteltu milloinka PhotoshopDisasters-sivu päivittyy, tietenkään me ei käydä missään suomalaisessa blogissa. Totta kai voit laittaa sen lapsilukon nettiin").

Olenko muuten koskaan kertonut kun eksyin katolilaiseen tyttökouluun?

Onko tästä jo puhuttu? Ristiriitaista, koska en muista.

"Moni vanhemman polven kriitikko tuomitsikin arkeologin seikkailut kulttuuri-imperialistisena massaviihteenä: valkoinen mies suorittaa urotekoja maalla, meressä ja ilmassa. Naiset nauravat ja alkuasukkaa ihailevat."

Tykkään aloittaa blogimerkinnät toisten ajatuksilla. Ostan sillä tavoin aikaa itselleni ajatella.

(Äskeinen lainaus, joka siis ei ollut kirjoittajansa oma mielipide, vaan lainaus muiden ajatuksista (toisinaan me kirjoittajat ostamme ajatteluaikaa kesken jutun), oli muuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä, kirjoittajana Jukka Kangasjärvi.)

Kyseinen kommentti koski ensimmäistä Indiana Jones-elokuvaa.

Ymmärrän elokuvaa kritisoineiden mielipiteen täysin. Miksi kukaan ei koskaan ajattele kallonkutistajien tunteita? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

Tälläkin hetkellä jossain Amazonin (olin vähällä huomauttaa että "ei sen nettikirjakaupan", mutta sitten muistin omat kokemukseni kirjankustantantajista.
Joten: "mahdollisesti, ehkäpä hyvinkin todennäköisesti myös sen nettikirjakaupan") liepeillä kallonkutistajien perhe viettää normaalia kallonkutistajien päivää.

Tytär kallonkutistaja leikkii paikallista tee-kutsujen vastinetta eli curare-kutsuja, hyvien ystäviensä herra apinan, herra jäniksen, herra ankan ja herra boan---hups, nyt niitä leikitään vain herra boan kanssa sekä herra boan vatsassa sulavien herra apinan, herra jäniksen ja herra ankan kanssa.

Poika kallonkutistaja puuhastelee ikioman "joka pojan kallonkutistajan leikkisetin" kanssa ja kutistelee sammakoiden päitä.

Äiti kallonkutistaja katsoo että kaikki kutistettavat kallot ovat kutistumassa ja pyyhkii pölyjä jo aiemmin kutistetuista kalloista.

Isä kallonkutistaja on lähdössä töihin hankkimaan perheelleen elantoa ja uusi kalloja kutistettavaksi.

Eikä edes aleta natseista.

Kun katsoo kaiken kansanmurhan ja maailmansodan aloittamisen taakse, huomaa että oikeasti kyse on vain pikkulapsista, jotka vain haluavat halauksen, pukeutua mustiin ja tappaa kaikki alemmat rodut.

Ikävä kyllä jonkun tunteita tullaan aina satuttamaan tässä universumissa.

Tämä tunteiden satuttaminen ei välttämättä ole moottoriöljy, joka pitää kaikkeuden rattaat pyörimässä. Pikemminkin sitä voitaisiin Pimp my ride-tyylisenä ratkaisuna, jossa kohtalaisesti toimivaa Linnunrataa tuunataan hiukan, ja lopputuloksena onkin uusi ja uljas Kakadurata.

Maailma tarvitsee ristiriitaa.

Kaikki hauskimmat vitsit ja esim. toimivimmat ohjelma-ideat perustuvat siihen.

Vitsin ydin on siinä, että se viimeinen näytös onkin aivan jotain muuta kuin odotimme.

Kuinka moni edes muistaa kuinka monta tv-sarjaa perustuu siihen, että täysin toisiinsa yhteensopimattomat tilanteet tapahtuvat yhtäaikaa? Tai täysiinsä yhteensopimattomat henkilöt tuleva--- asuvat yhdessä?

Minä pelkään joidenkin esittämää visiota maailmankaikkeudesta jossa kaikki ovat veljiä ja siskoja keskenään.

Ensinnäkin, ja älkää yrittäkö näytellä hämmentynyttä, tekin ajattelitte sitä, se herättäisi vakavia kysymyksiä sukurutsasta.

Toisekseen, millaista elämä olisi?
Kaikki olisivat kivoja toisilleen.

Kukaan ei yrittäisi olla toista parempi.

Yksikään blogikirjoittaja ei yrittäisi lähettää subliminaalisia viestejä bloginsa kautta maailmanvalloitusmielessä, vaan tahtoisi vain testata näyttävätkö ajatukset yhtä hienoilta kirjoitettuna kuin ne kuulostavat ajateltuna.

Tylsää.

Jopa idean pisimmälle vieneessä Star Trek-sarjassa, jossa kaikkien maailmankaikkauden kansat elivät rauhassa, aluksissa oli tykit ja miehistöllä oli aseet.

Ristiriitaista? Siksi se toimi.

Mitä jos..?

Huolimatta joidenkin lapsenuskosta (ymmärrän teitä. Minäkin tahdon uskoa että joulupukki tuo minulle suomi-tekstityn Farscape-boksin, mutta sitä ei taida tapahtua, eihän? Maailma ON paha paikka.) uskallan käyttää tämän blogimerkinnän aloitukseen seuraavanlaista kysymystä:

Mitä jos WinCapita olisi toiminut?

Lasketaanpa hetki (sain aikoinaan ehdot laajasta matematiikasta, ja nekin sain läpi koska matematiikan opettajani ei halunnut jatkorankaista minua. Jos hän lukee tätä: kiitos.

Teille muille tämä toimii selityksenä seuraavan laskutoimituksen epäonnistumiselle).

Wincapitaan sijoitettiin 69 miljoonaa (Lähde: Aamulehti)

(Itsehillintäni muuten estää minua tekemästä kaksimielistä kommenttia tyyliin "tunnetaan myös seksiasento-miljoona nimellä, jolla oikeasti saa ostettua rakkautta, vaikka Beatlesit sanoisivat mitä vaan"...joskin itsehillintäni on viime aikoina oikutellut).

Wincapitaan sijoittaneille luvattiin (taas lähteenä Aamulehti) 100 % tuottoa, eli 10 000 € panostus olisi tuonut takaisin 1 000 000 € sijoituspääomana.

Nyt kynät ja viivoittimet esille, tulee kirjallinen matemaattinen tehtävä:

"Yhtiöön, joka lupaa 100% tuottoa sijoituksille, on laitettu rahaa 69 000 000 €.

Kuinka monta nollaa tulee olemaan luvussa, joka saadaan, jos yhtiön lupaus pitää paikkansa?"

Oikea vastaus ei muuten sitten ole "6 900 000 000" vaan "kahdeksan" (alle 10-luvut kirjoitetaan kirjaimin. Kyllä minä jotain laajan matemaatikan tunneilla opin).

Joka tapauksessa meillä olisi summa, joka on 6,9 miljardia €.

Kaikki hyvin ja hienosti, meillä olisi uusia miljonäärejä Suomessa ja verottaja saattaisi jopa antaa toisen suupielensä hiukan lerpahtaa ylöspäin?

Ei välttämättä.

Ensinnäkin ei kukaan ole niin kylähullu, että tuollaisten voittojen jälkeen jäisi Suomeen nyljettäväksi verottajan toimesta.

Toisekseen suomalaisten suurin henkinen yhdistäjä ei ole usko kolminaisuuteen Cthulhu, kahvi ja Farscape.
Se on kateus sinua, häntä ja muita kohtaan.

Tuollaiset voitot repisivät vuosisatoja rauhassa eläneet suvut sellaisiin riitoihin, että Salattujen elämien käsikirjoittajat saisivat kaiken tarvitsemansa materiaalin istumalla tunnin viikossa keskustan kahvilassa ja kuuntelemalla muiden juttuja.

Kolmanneksi...kuka tuntee termin inflaatio? Se on siis mörkö joka tällä hetkellä huolettaa kaikkia.

Inflaatio tarkoittaa hintatason yleistä nousua annetulla valuutalla. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee, ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan.
Inflaatiota aiheuttaa mm. rahatulojen paisuminen (lähde: Wikipedia).

Rautakangesta väännettynä: jos Suomeen yhtäkkiä olisi tullut yhdellä humauksella 6,9 miljardia euroa normaalien kuluttajien käyttöön, miten uskoisitte heidän käyttäytyvän?

Tietenkin he ryntäisivät ostamaan kaiken mahdollisen mistä ovat koskaan haaveilleet.

Ergo näiden tuotteiden hinnat nousisivat, koska on olemassa ostajia joiden ei tarvitse tuijottaa hintalappuja.

Ergo muilla ei olisi varaa näihin tuotteisiin.

Ergo inflaatio iskisi eli rahan arvo laskisi, mistä syntyisi ihan uusi ongelmia, esim. hyperinflaatio.

Toivokaa siis että WinCapita oli huijausta, sillä muuten me kaikki olemme nesteessä.

Pysäyttäkää kierrätys!

Laskekaa pahvinen kahvikuppinne, ja perääntykää hitaasti sen luota.

Luottakaa minuun tässä asiassa.

Jos tulette lähemmäksi, selitän miksi.

Ideat ovat tavallaan eläviä olentoja. Niillä on oma elinkaarensa, jonka aikana ne syntyvät, kasvavat, onnekkaat pääsevät yhdistymään toisen idean kanssa (jotkut todella onnekkaat muodostavat gemeinschaftin.

Voitte tietenkin tarkistaa merkityksen wikipediasta, tai voitte luottaa minuun kun kerron että se on vähän niin kuin ideoiden kimppakiva, jossa yksikään ajatuksellinen porsaanreikä ei ole pyhä.
Ideat ovat loppujen lopuksi aika kinky-porukkaa).

Lopulta ne kuolevat ja katoavat autuaammille alitajunta-maille.

Tämä siis normaalisti.

On kuitenkin ideoita, jotka elävät yli normaalin elinikäodotteensa.

Kierrätys on yksi näistä.

Energia ei koskaan katoa. Se vain muuntaa muotoaan. Kierrätyksessä energia muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan katkea.

Ongelma on siinä, että kierrätys tehostuu koko ajan. Yhä enemmän ja enemmän saada kierrätettyä, jolloin energian määrä kasvaa.

Tämä sotii energiaperiaatetta vastaan.

Wikipedian mukaan: "Energiaperiaatteen tärkein sovellusalue on suljettu systeemi. Suljetussa systeemissä aineen määrä on vakio, mutta energia pääsee liikkumaan systeemiin ja systeemistä pois. Esimerkiksi maapallo on riittävällä tarkkuudella suljettu systeemi."

Lisäksi:"Eristetyssä systeemissä energian määrä on vakio, se on sama kaikkina ajanhetkinä. Energiaa ei voi syntyä eikä kadota."

Tietenkin tämä laki keksittiin ennen kierrätystä.

Ajatelkaa asiaa näin: meillä on olemassa objekti O. Me kierrätämme objektin O:n, jolloin O:n energia ei katoa.

Mutta sillä aikaa kun objekti O on kierrätyksessä, me ostamme objektin 02.

Kun kierrätämme 02:n meillä on kierroksilla O ja O2...kunnes tuleekin uusi ja paranneltu O2..0.0.1 joka meidän on pakko saada.

Ja kierre on valmis.

Tietenkin kierrätys ei ole täydellistä, ja hävikkiä syntyy, mutta se on paranemassa koko ajan.

Jonain päivänä siis syntyy tilanne, jolloin suljetussa tilassa on liikaa energiaa.

En tiedä teistä, mutta minä ainakaan en halua olla paikalla katselemassa sitä räjähdystä, enkä oikein usko että pystyn ottamaan tällöin käyttöön edes suunnitelma B:täni katastrofien varalta (l. lähetän teille postikortin Ruotsista).

Mitä voimme tehdä estääksemme tämän?

Meidän pitää alkaa kuluttaa energiaa enemmän kuin tuotamme sitä.

Hienoa esimerkkiä näyttää saksalainen wikipedia, joka julkaistaan 1000-sivuisena, paperisena kirjana.

Sen sijaan että luotettaisiin siihen että porukka aina wikipediaan osaa joko tietokoneen tai jonkin muun laitteen kautta, tuhlataan mustetta ja paperia johonkin, minkä jokainen saisi ilmaiseksi netistä.

Nerokasta. Tuohon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

Jos siis haluatte oikeasti pelastaa maailman, alkakaa laittamaan kaikki jätteenne sekajätteisiin, älkääkä kierrättäkö mitään.

Laittakaa siis se pahvinen kahvikuppinne pois, mielellään biojätteisiin että roskaerä menee sekaisin eikä sitä voida kierrättää, ja siten lisätä energiakierron rasitusta.

Ottakaa sen tilalle keraaminen kuppi, tai kuten asiantuntijapiireissä sanotaan: "energiaimuri."

Voihan tämä tuntua kovalta, mutta sulkekaa vain silmänne ja ajatelkaa tulevaisuutta.

Kansanvalistusta: RTFMS

Kun tutkijat kehittelevät uusia innovaatioita ja keksintöjä, ihmiset ajattelevat että tämä vaatii loputtomalta tuntuvaa suunnittelua ja testaamista.
Tämän pitkän ja vaikean koettelemuksen lopussa sitten odottaa valmis tuote, joka on varmasti hyväksi havaittu ja turvallinen käyttää.

Melkein oikein.

Mitä ihmiset eivät tiedä on se, että jokaiselle uudelle keksinnölle tai asialle on salaa määritelty hyväksytty ruumislukema/vuosi.

Tämä tarkoittaa sitä montako henkilöä voi lopettaa itsesuoritettavan elämis-kokemuksen keksinnön seurauksena vuodessa ilman, että siitä nousee kauheaa haloota.

Itse asiassa se lukee varoituksena kaikissa käyttöohjeissa. Tarkistakaa vaikka: ihan selkeällä mandariininkiinalaisella kuvakirjoituksella siellä lopussa.
Ei se ole valmistajan vika jos teillä ei ole kielipäätä.

Ajatellaan nyt vaikka tupakointia.

Aluksi se oli coolia, ja sitä suosittiin mm. taiteissa.

Lisäksi tupakan on havaittu vaikuttavan estävästi Alzheimerin ja Parkinsonin taudin puhkeamiseen.

Se kun porukka alkoi yskiä keltaisia keuhkonpalasiaan oli jossain määrin huolestuttavaa, mutta kukapa meistä ei joskus olisi yskinyt ruumiinpalasiaan?

Ja tietenkin se kun porukka alkoi kuolemaan keuhkosyöpään oli hiukan huolestuttavaa, mutta olihan se voinut olla raittiin ilman myrkytys.

Mutta siinä vaiheessa kun selväjärkisten kronologisesti ansioituneiden suhde kuolleisiin muihin ikäluokkiin kuuluviin ylitti tietyn rajan, pakkohan siitä oli jonkun älähtää.

Tupakka ei muuten ole ainoa asia, jolla on tällainen suhdelukema.

Vuonna 2005 Livescience.com:in tekemän laskelman mukaan kännykät tappavat vuosittain tuhansia ihmisiä yksistään Yhdysvalloissa.

Vielä 1998 ainakin kuusi ihmistä kuoli The New York Timesin mukaan Viagraan.

Eikä edes aleta puhumaan nauramalla kuolleista ihmisistä; nyt kun blogien määrä on kasvussa, näidenkin kuolintapausten uhka on kasvanut (ehkä minun oikeasti pitäisi palauttaa se "tämä blogi on 100% viihdettä"-kyltti takaisin...).

Tämä siis ihan vaan varoituksena teille kaikille, jotka ette lue käyttö-oppaita.
Selatkaa manuaaleja ja opetelkaa mandariininkiinalainen kuvakirjoitus.

Lukekaa varsinkin hammastikkujen pikkutekstit, ettei käy niin kuin Sherwood Andersonille.

Yes it's fucking political

Sokea usko on hieno asia.

Ilman sitä monikaan ei jaksaisi uskoa että tässäkin blogissa ihan vaan välillä on jotain hauskaa/asiaa, ja viitsisi kahlata sitä läpi.

(Teitä on itse asiassa kohta niin monta, että joudun ehkä oikeasti kirjoittamaan lupaamani "miten hakea netistä pornoa oikeaoppisesti"-blogimerkinnän. Sanat eivät pysty kuvailemaan tunteitani tuon hetken lähestyessä.)

Kaikki eivät ikävä kyllä jaa tätä sokeaa uskoa. Enkä nyt kerrankin puhu blogistani.

Kun ihmiset lukevat lehtiä, kirjoja tai sarjakuvia, heille jää sitä jotain konkreettista näytettävää.

Mutta kun luette esimerkiksi A, the bloggaajan Paljon asiaa-blogia, jääkö siitä teille mitään näytettävää?

Tietenkin olette pikkaisen fiksumpia ja hetken jopa huvitettuja, mutta...miten te todistatte että te oikeasti luette jotain? Ei blogia voi läväyttää aamiaispöydällä paahtoleipien päälle.

Jos kysytte keneltä tahansa kanta-asiakkaalta, ihan missä tahansa kulmabaarissa, niin totta kai he ovat entisiä kirkkohistorian kunniatohtoreita, jotka pettyivät akateemisen maailman 80-lukulaiseen (siis 1880) ajattelutyyliin, tiukkoihin työaika-säännöksiin sekä jatkuviin puhallutuksiin työpaikalle saavuttaessa, ja löysivät todellisen kutsumuksensa hiljaa kärsivien (paitsi karaoke-iltana) sielujen parissa.

Mutta voivatko he todistaa sen? Luultavasti yhtä hyvin kuin tekin blogien lukemisenne.

Jos kolmen C.S.I-sarjan seuraaminen on opettanut mitään kollektiivisesti ihmiskunnalle, niin ainakin sen että ilman konkreettisia todisteita mitään ei tarvitse uskoa.

Tähän väliin oli tarkoitus tulla pitkä ja hyvinkin seikkaperäinen selostus siitä, kuinka
olohuoneissa tulee olemaan entistä enemmän kaikupohjaa, kun informaatio siirtyy entistä enemmän internettiin, ja kirjahyllyt koetaan vain hyvän videotykki-kankaan tilanviejänä.

Lisäksi olisin kertonut kuinka tämä johtaa spontaaneihin aaltoihin joita kaikki kodinkoneita myyvät henkilöt alkavat muodostaa liikkeidensä edessä, ja kuinka alan loppua uumoilevat kirjakauppiaar yrittävät hukuttautua niihin.

Mutta koska te kuitenkaan ette voisi todistaa sitä kenellekään, miksi turhaan vaivautua? Meidän tulisi kehittää jotain konkreettista, vaikkapa tyhjät kirjankuoret, joissa lukee blogin nimi.

Siksi meidän kaikkien tulisi ottaa esimerkkiä Paavo Lipposesta.

(Tahdon nyt heti alkuunsa sanoa, että en tahdo loukata Paavo Lipposta.

Hän ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa.

Okei, oikea syy on se että nyt kun Charles Bronson (olkoonkin "väkivallan vihollinen", aika paljon hän sitä silti harrasti) on kuollut, Paavo Lipponen voi olla maailman ainoa ihminen joka pystyy luomaan ilmapiirin, jossa haluat mieluummin satuttaa itse itseäsi, kuin odottaa että toinen henkilö todennäköisesti ei tekisi sitä.)

Eduskunnan satavuotisjuhliin kului 5,5 miljoonaa euroa, joista puolet meni Helsingin Sanomien mukaan 12-osaisen kirjasarjan kustantamiseen.

Tämä on neroutta.

Sen sijaan että jollekin 13-vuotiaalle nörtille olisi luvattu kolme vapaavalintaista tietokonepeliä, jos tämä laittaa kaikki tekstit wikiin jonnekin interverkkoon kaikkien saataville, viattomia puita piti kaataa ja 2,7 miljoonaa kuluttaa että olisi olemassa konkreettinen todiste siitä, että ihan satavarmasti on olemassa satavuotinen historiikki.

Lisäksi ihan vaan sen varmistamiseksi, että ihmiset tulevaisuudessakin uskovat että oli olemassa mm. mies nimeltä Paavo Lipponen, rahaa käytettiin puhemiesten muotokuvakirjaan.

Milloin me bloggaajat oikein opimme samaan?

Ja ihan vaan siltä varalta että eräskin henkilö lukee tämän, olen juuri kaatamassa kuumaa kahvia nivusiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii