Sinne, tänne ja takaisin: the beginning is the end of another beginning

Matkaani edeltävänä iltana minulla oli matkakuumetta.

Sananmukaisesti; olin 38,6 asteen kuumeessa.

Onneksi en kuitenkaan pidä "pienempiä ei saa kiusata"-sääntöä mitenkään erityisempänä kuin elämänfilosofiaa käsittelevän Sudenpentujen käsikirjan luvun alaviitteenä (mitä järkeä on edes kiusata isompiaan? Nehän hakkaavat sinut 10-0).

Siksipä pikku basillit ja bakteerit saivat kyytiä kun nappasin lääkekaapista kaikki mahdolliset tabut, oraalinesteet ja nurkasta hometta ihan vaan siltä varalta että siihen olisi muodostunut jo aspiriinia.

En ole ihan varma miten kuumeen kanssa loppujen lopuksi kävi, mutta kun huomisaamu koitti, olin valmiina lentämään maagisella lohikäärmeellä kohti maan hylkäämää ja meren vaalimaa saarivaltakuntaa kohti taistellakseni Gaian puolesta. Luultavasti sitä taisi olla vielä pikkaisen.

Suurin osa tämänkin lukijoista on varmaan käynyt läpi jossain muodossa henkilötietojen tarkistuksen, jota on seurannut ainakin osittainen riisuutuminen ja koko vartalon fyysinen tarkistus (ottaen myös huomioon minkälaista porukkaa tämäkin blogi on kerännyt, tahdon huomauttaa että jos tuo äsken mainittu ei tapahtunut lentokentällä, en tahdo tietää).

Teille tätä (lentokentällä siis) kokemattomille kerrottakoon, että helpottaa jos koko hommaa lentokentällä ajattelee leikkinä nimeltään Faarao Farscapen sokkelo.

1. Ensin esitätte Portinvartijalle eli lentoyhtiönne lippuluukun virkailijalle matkatositteenne (nykyään e-lippu eli hienompi nimitys sähköpostille, jonka itse tulostin). Samalla hän myös kysyy onko teillä käärmei--laukkuja jotka haluaisitte luovuttaa ruumaan?

Vastaatte joko "ei", "kyllä" tai "ei , mutta on mulla pari pussia, jotka mä voisin luovuttaa sun ruumaan, ehe ehe", riippuen siitä onko teillä muita kuin käsimatkatavaroita, tai miten nopeasti haluatte päästä sanomaan "...hei..." viiksekkäälle, kaksimetriselle bodarille, joka antaa kumihanskojen hoitaa kaiken kommunikoinnin.

Jos olitte fiksu, vastaanottovirkailija neuvoo missäpäin on Turvatarkastus.

2. Sitten joudutte seikkailemaan Turvatarkastus-labyrintissa, sillä helpottaakseen jonojen muodostumista ei-normaaliin suomalaiseen tapaan (luotisuoraan, ulottuen seinästä seinään, estäen minkä tahansa elollisen ja trukkia pienemmän elottoman materiaalin läpipääsyn), reitti on aidattu.

3. Päästyänne Turvatarkastus-labyrintin läpi pääsette Avaimenhaltijan eli turvatarkastajan (vai mikä se nyt on?) luokse. Hän antaa teille lootan, johon kannattaa laittaa kaikki mahdollinen mikä irtoaa eli lompakko, kello, takki, kännykkä, ketjut, samuraimiekka, pokèmon-pallot jne.

Samoin laitatte kaikki matkatavaranne rullalle, joka vie kaiken yllämainitun röntgen-laitteen läpi, samalla kun te astelette metallinpaljastimen läpi (joka ei todennäköisesti vie teiltä hedelmällisyyttänne, mutta älkää huoliko, ne röntgen-säteilytyt pikkuhousut kyllä hoitavat sen).

Jos metallinpaljastin piippaa (kuten se tuntui tekevän jokaisen kohdalla. Luultavasti syynä olivat farkuissa olevat metalliosat) tai suunnitelmanne kuljettaa koskenkorvaa kananmunissa lentokoneeseen paljastuu, tapahtuu toinen kahdesta asiasta.

Ensimmäisessä tapauksessa teitä pyydetään nostamaan kädet vaaka-asentoon, ja sitten sen näköinen tyyppi, joka alkoi tähän hommaan koska se oli ainoa tapa miten hän voi saada fyysista kontaktia muihin ihmisiin, taputtelee teidät läpikotaisin. Hyvällä tuurillä hän ei vietä epäilyttävän pitkää aikaa käydessään läpi pakaroitanne.

Toisessa tapauksessa kädet pyydetään nostamaan ylä-asentoon ja muistatteko sen kumihanskatyypin jonka mainitsin aiemmin? Vaikuttaa siltä että jonkun huono päivä alkaa juuri muuttua paremmaksi.

Ensimmäisessä tapauksessa teidät päästetään kuitenkin jatkamaan matkaa, ja toisessa tapauksessa...no tämä ei ole sellainen tarina. Jos tämä olisi sellainen tarina, tämä olisi alkanut sanoilla "Rakkaat Jallun lukijat, tahdon kertoa teille...", ja voisin hyvinkin visuaalisen inhorealistisesti/inhointohimoisesti kuvailla mitä sitten tapahtuu.

4. Ennen kuin olette päässeet Faarao Farscapen sokkelon läpi, joudutte vielä esittämään Kerberokselle, eli yksipäiselle (jos niitä on useampia, olisi ehkä kannattanut hillitä rauhoittavien ottamista) portinvartijalle henkilötunnisteenne.

Koska itse matkasin EU-maiden sisällä, ja vieläpä Isoon-Britanniaan, minulle riitti sähköinen henkilökortti.

Jos kaikki on ok, voitte jatkaa, jos ei...no te taidattekin jo arvata.

Onneksi olkoon, nyt olette läpikäyneet Faarao Farscapen sokkelon!

Voittaja on se, joka ensimmäisenä on ostamassa tax-free-kaupasta 3 kilon suklaalevyä.
Suurin häviäjä on se joka useiten tutustui elämänkoulussa proktologian jalon taidon oppineeseen virkamieheen.

(Jatkuu....)