torstai 24. heinäkuuta 2008

Sinne, tänne ja takaisin: saapuminen

On olemassa viiden terminaalin pyhä allianssi, kaukana siellä mikä on ihmisen tuntemaa. Yhdessä ne ovat avoin kuin suunnaton avaruus, ja yhtä ikuisia kuin aika itse.

Valon ja varjon keskellä, tieteen ja taikauskon välissä, yhtä kaukana ihmisen peloista kuten tämän tietämyksestä.
Tämä on mielikuvituksen ulottuvuutta. Tämä on alue jota kutsumme Heathrow'n lentokentäksi.

Seuratkaa kanssamme miestä nimeltään t, joka on juuri saapunut.
Hänet on kuljetettu lentokoneesta bussilla jonnekin, ja monien kyselyjen ja eksymisten jälkeen hän löysi lopulta tiensä lähtoaulaan.

Kaikki näyttää menevän kuten hän oletti, lento oli mukava, ja häntä odottamaan kutsuttiin eilen illalla ystävän toimesta oma taksi hotellille, joten hänen ei tarvitse edes miettiä mistä saada kyyti.


Mutta tämä on Heathrow'n lentokenttä, ja hän oppii pian mitä se merkitsee.

T katselee hämmentyneenä ympärilleen. Tuolla näkyvät taksikuskit kortteineen, mutta ei yhtään jossa oli hänen nimensä. Eikö siellä pitäisi olla ainakin yksi jossa on hänen nimensä? Eikö elokuvissa aina homma mene niin, että taksikuskilla näyttää kyllästyneeltä ja seisoo ison plakaatin kanssa jossa lukee kuskattavan nimi? Millainen surkea, Hollywoodilaisia perinteitä hyljeksivä maa tämä oikein on?

Mutta ei hätää, t:llä on aikaa. Joskin takki joka hänellä on päällään alkaa tuntua yhä kuumemmalta. Miksi hänellä on takki? Oikeampi kysymys on miksi ison-Britannian ilmasto ei nyt kerrankin tee mitä siltä odotetaan? Miksi auringon on paistettava pilvettömältä taivaalta? Eikö täällä pitänyt sataa 24/7/365?

Turvamiehet, korjaus, aseistetut turvamiehet katsovat pitkään t:tä, joka näyttää floridalaiselta palkkamurhaajalta joka luki jostain että Isossa-Britanniassa sataa aina ja lämpimän ilmaston ystävänä pukeutui mustaan takkiin kesän kuumimpana päivänä.

Tämä reissu ei ala hyvin. T alkaa vakavissaan hermostua.
T kuitenkin odottaa, mutta taksia ei näy eikä kuulu.

Lisäksi t:n oikea korva, se korva jota hän käyttää puhelimeen vastaamiseen, on aivan tukossa eli käyttökelvoton. Sen siitä saa kun lentää pikku-kuumeessa.

T:llä oli itsellään suunnitelma: soittaa taksi paikan päällä, mennä vastapäiseen parkkihalliin noutopisteeseen, nousta siellä taksin kyytiin ja päästä pois tältä ihan minkä tahansa jumaluuden (nyt kun kuitenkin ollaan moni-kulttuurisessa maassa) hylkäämältä lentokentältä. Mutta eeeeeiiii...."me soitettiin sinulle taksi, se odottaa siellä valmiina sinua, sinun ei tarvitse itse tehdä mitään, eikö ollakin kivoja?"

T kiroaa hiljaa mielessään.

Taksikuskia ei näy eikä kuulu. T päättää soittaa hotellille, missä taksi on.

- Hotelli, miten voin auttaa?
- Päivää, nimeni on t, ja olen juuri saapunut UK:hin ja minulle tilattiin eilen taksi odottamaan minua lentoni saavuttua.
- Mikä olikaan nimenne, sir?
- t.
- Kyllä .... pitäisi olla ...annatteko....niin pyydän...teille?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa, ja en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä meidän tietojemme mukaan siellä pitäisi olla taksi. Annatteko kännykkänumeronne, sir, niin pyydän taksifirmaa soittamaan teille?
- ...(voi (/&¤#"()==&¤#)...tajusin ikävä kyllä juuri että tämä on työkännykkäni, jonka numeroa en muista. Voinko soittaa teille kohta uudestaan?
- Toki, sir.

T alkaa oikeasti hermostumaan.
Ensinnäkään hän ei tiedä mistä saa kännykkää isommalle, koska kyseessä ei ole hänen oma kännykkänsä.
Lisäksi hän tajuaa että hänellä ei ole kynää mukana, joten hän ei voi kirjoittaa mitään muistiin. Onneksi vieressä on jokin kioskin kaltainen laitos, josta hän käy ostamassa kynän. Äänentaso...no sille ei voi mitään.

T päättää soittaa kotiinsa.

- Muori.
- T tässä hei. Täällä ei ollut mitään taksia odottamassa, ja soitin hotellille ja heidän mukaansa täällä pitäisi olla taksi. Jotta saisin homman selvitettyä tarvitsen tämän kännykän puhelinnumeron, jota en muista. Voitsitko kertoa minulle mikä on tämä numero josta soitan?
- Novoetokkiinsamitenkäsenytnoinkylläsenolisipitänymitensinänyt---
- Anteeksi, mutta ota nyt vaan se (RUMA SANA) puhelinnumero, ja anna se (RUMA SANA) minulle!
- ...No en minä sitä tästä näe, minä soitan sinulle kohta.
- Kiitos.

Hetki menee, ja t päättää riisua takkinsa sekä katua ikävää sävyään. Muori soittaa kohta ja antaa numeron, jonka t kirjoittaa fysiologisesti haasteellisessa asennossa pitäen paperia ja kynää yhtäaikaa paikallaan seinää vasten.
T kiittää ja pyytää anteeksi. Muori lupaa että t on edelleen testamentissa mukana.

T soittaa uudestaan hotellille.

- Hotellilla, miten voin auttaa?
- Hei, nimeni on t, ja soitin teille äsken taksistani, joka ei olekaan tullut tänne.
- Kyllä....asian...siellä....te...sir?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa lennon jäljiltä, en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian ja taksin...mitä jos....sir?
- Anteeksi, en oikein kuullut tuota, voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian, ja taksin tulisi olla siellä odottamassa teitä..soittaa...sir?
- Anteeksi vielä kerran, mutta lennon jäljiltä en kuule mitään. Ette millään voisi toistaa vielä kerran tuota viimeistä kohtaa?
- Voisin antaa teille taksin suoran numeron, jotta voisitte soittaa sinne itse suoraan ja sopia haun itse, sir.
- ...kyllähän se käy. Mikä numero on?
- 1234....89.
- Anteeksi mikä?
- 123....789.
- Anteeksi mikä?
- 123456789.
- Kiitos. Soitan taksille.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.

T näppäilee taksin numeron.

- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, nimeni on t ja minulle tilattiin kuljetus eilen hotellille, mutta täällä ei näkynyt ketään. Voisinko nyt tilata kuljetuksen? Olen terminaali 1:ssä.
- Olen aivan uskomattoman tavattoman hirvittävän pahoillani, sir, tietenkin, sir. Menkää.....tulkaa....ja...odottakaa...pian, sir.
- Anteeksi voisitteko toistaa, oikea korvani on aivan kuuro lennon jäljiltä.
- Menkää ulko-ovista...tulkaa...terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä....sinne aivan pian, sir.
- Anteeksi, nyt en kuullut.
- Menkää ulko-ovista ulos, ja tulkaa toiseen kerrokseen Terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä noutopisteessä, tulen sinne aivan pian, sir.
- Kiitos, kuulemiin.
- Kuulemiin, sir.

T oli viimein tyytyväinen. Viimeinkin asiat näyttivät menevän hyvin. Ei muuta kuin toiseen kerrokseen ja asiat olisivat järjestyksessä.

Okei, ulko-ovista ulos, kas tuossa on portaat vieressä, no sitähän tässä varmaan tarkoitettiin, ei muuta kuin niitä pitkin ylös, onpas laukku painava ja aurinko kuuma. Näitä kaikkia asioita t pohtii kulkiessaan ylös.

Nyt t on hämmentynyt. Tasanteella on ihmisiä, mutta missä ovat taksit? Näkyvillä on kaksi liikekaistaa, mutta kumpi niistä on oikea? Ihmisiä odottaa kummallakin kaistalla. Keiden esimerkkiä seurata? Mikä on oikea puoli (kirottu vasemmanpuoleinen kaistalla-ajo, tekee asioista niin vaikeaa seurata)?

T odottaa hetken kaistalla 1 oikealla puolella. Ihmisiä menee ohi (tuijottavatko he? Olenko oikealla puolella?), mutta taksia ei näy.
T vaihtaa kaistan toiselle puolelle.
Ei, taksia ei näy, mutta ihmisiä on paljon. Laukku painaa enemmän. Ilmeisesti t on väärällä puolella, joten hän vaihtaa kokonaan kaistalle 2.

T alkaa taas hermostua. Kummalla puolella tässä nyt oikein pitäisi olla? Hän vaihtaa vielä puolikymmentä kertaa kaistaa sekä sitä puolta jolla odottaa taksia. Sitä ei kuitenkaan näy.

T soittaa taas taksifirmaan.
- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, soitin äsken tilatakseni taksin Heathrow'n lentokentälle. Olin siis se henkilö jolle oli tilattu taksi eilen viemään hotellille, mutta teitä ei ikävä kyllä näkynyt alhaalla, mutta sitten te neuvoitte minua tulemaan tänne ylös odottelemaan taksia mutta sitä ei vieläkään näy, joten pyydän anteeksi soittoani, mutta tahdoin vain varmistaa että onhan taksi tulossa?
- Kyllä....rekisteri....sir.
- Anteeksi, voisitteko toistaa? Olen kauhean pahoillani mutta lennon jäljiltä en kuule mitään oikealla korvallani.
- Kyllä, taksi on tulossa, sir. Sen rekisterinumero....sir.
- Anteeksi nyt kauheasti, mutta ette millään voisi toistaa? Olen todella pahoillani mutta lento laittoi korvani aivan lukkoon ja nyt en kuule mitään oikealla korvallani.
- Ei se mitään, sir. Taksi on tulossa, sen rekisteri numero on 321 6...sir.
- Anteeksi mikä?
- 321...98, sir.
- Anteeksi mikä?
- 32...67...8, sir.
- ...Kiitos, odottelen sitä täällä.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.

T vaihtoi vielä kerran kaistaa ja puolta jolla odottaa. Sitten hän tajusi että ensimmäinen kaista on pelkästään paketti-autojen ja bussien purkamiseen ja täyttämiseen, koska kaikki henkilöautot näyttivät menevän suoraan toiselle kaistalle.

T vaihtoi takaisin toiselle kaistalle, ja päätteli mielessään että kaipa vasemmanpuoleinen kaista vasemmanpuoleisessa liikenteessä on se oikea. Samalla hetkellä kaistalle ajoi taksi, jonka rekisterinumero näytti olevan 321...mitä liekään. Kuski astui ulos.
- Soititte taksista, sir?
- Luojan kiitos, kyllä.

T pakkasi laukkunsa autoon.
- Minne ajetaan, sir?
- Viekää minut vain helvettiin täältä, kiitos.
- Hyvä on, sir.

Ihmiselämässä on aikoja jolloin esitämme toiveita, jotka muulloin jättäisimme tekemättä.
Ne jäävät täyttymättä, ja kenties parempi niin.

Mutta kuka osaa sanoa mitä näille pyynnöille tapahtuu, kun ne esitetään Heathrow'n lentokentällä?

(Jatkuu...)

9 kommenttia:

Markiisi kirjoitti...

Ja katso, Jatko Tuli.

Oliko mrbeaniininen olotila? :)

-T2, JI

T kirjoitti...

Bingo ;)

ALisko kirjoitti...

Brilliant, young man! (Kyllä, puhuttelen kaikkia nuoriksi miehiksi, äitiänikin.) Seikkailusi tuonevat ainakin osittaisen mielenrauhan tuleville karkumatkoilleni.

Merituuli kirjoitti...

Kiitos päivän nauruista! :)

T kirjoitti...

Alisko: toivon että nämä kertomukset auttavat jotakuta muuta n00bi3-matkailijaa huomaamaan, että "kas, joku on jo mokannut minunkin puolestani, mikäs tässä matkalle lähteä ;)"

Merituuli: rehellisesti sanottuna tuossa oli vielä huomattavasti enemmän sekoilua puhelimen kanssa. En vain kyennyt kirjoittamaan kaikkea mukaan.

Tämä voi nyt kuulostaa rasistiselta, mutta eri kansallisuuksien englanninkielen lausunnassa on huomattavat erot.

Kun juttelin hotelli-virkailijan kanssa, kuulemista lukuunottamatta ei ollut suurempia ongelmia. Hänen "Kyllä Jeeves hoitaa"-tasoinen lausuntansa oli kuin kauneinta sinfoniaa; siinä on vivahteita, tunteita, se elää, iloitsee odottaessaan että pääsee aloittamaan uuden virkkeen.

Minulla taas suomalaisena oli normaali "Peltoniemen Hintriikan surumarssi"-lausunta päällä eli suurempia äänenvärin tai -tason (puhumttakaan laadun) heilahduksia puoleen tai toiseen ei ollut havaittavissa matkalla vääjäämätöntä lauseen(kin) loppua.

Mutta sitten intialais-syntyinen taksikuskini...
Hänen englantinsa oli kuin free-jazzia livenä.

Kuulen sanat suunnilleen, mutta sointi on kuin taustalla soisi täydellisessä synkroniassa "tsidibudatsäkätsäkäöö-öjäyjäywwwaaauuviitsupitsupi!!!".

Jos on olemassa asioita mitä ette halua kuulla kun korvanne on 3/4-kuuro, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta suoraan alkavaan kaljuunne, laukkunne painaa ja olette tuntemattomassa maassa, niin aika korkealla listalla on kuulla "your taxi's register number..." korvassanne tyyliin "yobiditsäbädi regibidicisi numazazaki".

Rehellisyyden nimissä kerrottakoon vielä, että kun taksi saapui, ja saatoin kuunnella molemmilla korvilla (kyllä, yritin vaihtaa kännykkää vasempaan korvaan, mutta jotenkin se vaan pahensi tilannetta), herrasmies joka saapui puhui selkeää ja ymmärrettävää kuningattaren englantia, eli syy oli kuurossa korvassani ja kännykässäni.

Piatta kirjoitti...

Ei jestas :D

Onneksi asun yksin, kuulostan nauraessani vähä-älyiseltä blondilta... Ja onneksi olen vasta tässä postauksessa, lisää hupia jäljellä (:

T kirjoitti...

Piatta: tästä kommentista tuli muuten mieleen, että havaitsin (ihan siis muuten vaan :viheltelee:) että Isossa-Britanniassa ei näkynyt juurikaan luontaisia blondeja.

Kaikilla oli enemmän tai vähemmän luonnostaan tumma tukka. Jotenkin se tuntui...omituiselta.

Ninni kirjoitti...

Kaunista. Niin kaunista. Mutta vain, kun se tapahtuu jollekin toiselle.

p.s. lisäsin (mainion) blogisi omani linkkeihin, toivottavasti sopii.

T kirjoitti...

Ninni: kiitos totuuden sanoista ;)

Itse asiassa tämä oli rankasti kaunisteltu versio tositapahtumista.

OIKEASTI tuossa oli vielä huomattavasti enemmän tuota nerokasta "anteeksi, voisitteko toistaa, en oikein kuule"-dialogia, mutta ajattelin että perusidean esilletuominen taitaa riittää; ikävä kyllä henkilöhahmot eivät koskaan kasvaneet tuosta.

Kiitos linkityksestä :D Tokihan se passaa kun noin laadukkaasta lähteestä sellainen tehdään :)