Kalenteri on kuollut - kauan eläköön kalenteri!

Tänään, kuten kaikki varmaan tietävät, on ruotsalaisuuden päivä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, mutta jostain syystä en keksi vitsejä ruotsalaisuudesta tai ruotsista. Sen sijaan jos kyse olisi maailman vihatuimmasta kansasta, hollantilaisista, minulla olisi paljonkin sanottavaa.

Ikävä kyllä kalenterista ei löydy puuteollisuuden (ajatelkaa millaiset puukenkä-markkinat meillä olisivat) harmiksi hollantilaisuuden päivää. Mikä johtaa vain yhteen johtopäätelmään.

Meidän tulee uudistaa kalenteria.

Aikoinaan kalenteri oli elintärkeä oheislaite maanviljelijöille, joiden tuli tietää milloin kylvää siemenet ja milloin kerätä sato noin yhdeksän kuukauden jälkeen (tai jotain sinnepäin. Ainoa asia mitä tiedän esim. perunan valmistumisajasta on niiden uunissapaisto-aika).

Tuo on kuitenkin merkki paitsi yhteiskunnan kehittymisestä vaeltaja-metsästäjästä maanviljelys-kulttuuriin, ja siitä pizzapuhelimen numeron lisäämiseen kännykän pikavalintoihin, myös osoitus siitä kuinka aikakaudet nykyisellään ovat menettäneet merkitystään.

Aikaisemmin joulukuu oli se kuukausi, jolloin ostettiin joulukalenteri, hankittiin lahjoja ja tehtiin jouluisia juttuja.

Nyt ensimmäiset joulukoristeet tulevat myyntiin jo lokakuussa, ja marraskuussa alkaa jo hössötys siitä kuinka "toivotuin lahja on rakkaus". Ja mikään ei sano "rakkaus" niin kuin viimeisin pelikonsoli tai hittilelu (tämän vuoden ehdokkaat muuten löydätte The Independent-lehdestä).

Nykyaikainen teknologia on myös mahdollistanut sen, että vuodenaika ei määrittele aktiviteetteja. Luisteluradat jäädytetään jo marraskuun alussa etelässäkin, kun taas jalkapallokentät pysyvät sulina lämmityksen ansiosta läpi talven.

(Tämä kaikki voi olla hämmentävää teille tulevaisuuden lukijoille, jotka käytte läpi tätä pakollisella "2000-luvun ihmeellisyyksiä, osa 1: Internetissä julkaistut ainoastaan yksiulotteiset kirjoitukset" kurssillanne, mutta kunnes keinoäly-hologrammi-opettajanne ehtii vastata teille, kerrottakoon että "luistelu" ja "jalkapallo" viittasivat fyysiseen toimintaan. Siis aikaan ennen kuin tajuttiin että urheilu sopii vain niille, jotka eivät jo ole täydellisiä).

Voisimme siis luopua joistain kuukausista täysin.

Tätä tukee Tekniikka&Talous-lehden juttu "Hidastele ja sano EI".

Se kertoo uudesta elämänlaadun parantamiseen tähtäävästä tekniikasta, jonka pääpointteina ovat työtahdin hidastaminen ja tehtävien karsiminen, mutta paremmin tekeminen.

Oletetaan siis että voisimme poistaa kaikkien joulukuuta edeltävien kuukausien nimet, ja yhdistää ne kaikki samaksi kuukaudeksi. Sanotaan nyt vaikka että lokakuu, marraskuu ja joulukuu yhdistettäisiin joulukuuksi (on tärkeää pitää tutu nimet, etteivät ihmiset mene liian sekaisin).

Aikaisemmin kun olette luvanneet tekevänne jotain joulukuussa, teillä oli 31 päivää kyseiseen suoritukseen.

Uudessa systeemissä teilla oli loka+marras+joulu eli pikaisesti laskien 92 päivää aikaa. Tietenkin päivien lukumäärä menisi uusiksi, mutta jouluaattoa voitaisiin silti juhlia, tietenkin nyt joulukuun 85.päivä.

Miettikääpä myös hetki vakavissanne sitä suklaan määrää, minkä saisitte luvallisesti syödä 85-luukkuisesta joulukalenterista.

Ja viikonpäivät...tarvitsemmeko oikeasti sunnuntaita? Se on vähän sellainen muinaisjäänne ajoilta kun joku vielä kuului kirkkoon ja jopa kävi siellä.
Eikö voitaisi sopia että perjantain ja maanantain välillä olisi yksi tosi pitkä lauantai?

Voihan se olla että alkuun nämä muutokset olisivat vaikeita ymmärtää, mutta toisaalta niistä olisi hyötyä metsäteollisuudelle kaikkien kalenterien uudelleenmuokkauksen kautta.

Se olisi vähintä mitä voisimme tehdä heidän puolestaan siitä hyvästä, että kukaan ei kuitenkaan innostuisi hollantilaisten päivästä.