perjantai 27. helmikuuta 2009

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: CSI

(Tämän dialogi-yritelmän ideana toimii ensinnäkin CSI-porukoiden minua aina hämmentänyt kyky tietää IHAN minkä tahansa asian kemiallinen koostumus. Toinen inspiroija on kainalohajusteeni sisältöselitys (minun on pakko lukea vessassa jotain).
Kiitokset kemia-osuudesta muuten Dermoshopille ja heidän INCI-luettelolleen.
)

- Hei, joko sait selville mitä uhrilla oli päällään?
- Kyllä. Stearista happoa, isopropyylistä Myristaattia, Polysorbaatti 80:a, cetyyli-asetaattia, asetylisoitua lanoliini alkoholia, tokoferaalia asetaattia, metyyliparabeenia, allantoinia, setyyli-alkoholia, dimethikonia, laureth-23:a, laureth-2:a, salisylistä happoa, virtsaa, glyseryli-stearaattia, stearyyli-alkoholia, hydroxyethyyli-akrylaattia, sodiumi-akyloildimetyyli-tauraatti-kopolymeeriä, squalaania, polysorbaatti 60:a, triethanolaminiinia, hajustetta, PEG-40 hydrogeneroitua risiiniöljyä, denaturoitua alkoholia, maitohappoa, xanthaani-kumia, propyyliparabeeniä, puhdistettua vettä, oktyyli-metoxycinnamiittia, aloe barbadensis geeliä, propyleeni glykoolia, benzyyli-alkoholia, metyyliparabeenia, propylbarabeenia, glykooli-distearaattia ja virtsaa.
- Mainitsit virtsan kaksi kertaa.
- Kunhan testasin kuuntelitko, ja myönnä pois, onhan se hassu sana.
- Väitätkö että uhrilla oli päällään pesuvaahtoa?
- Ei, silloin uhrista olisi löytynyt puhdistettua vettä, glyseriiniä, alkoholia, sukroosi-lauraattia, betaiinia, etyylihexylglyseriiniä, sitruunahappoa, cocamidopropylistä betaiinia ja phenoxyethanolia.
- Ai niin juu, olet ihan oikeassa...oliko sodiumi-akyloidimetyyli-tauraatti-kopolymeeri dimetyylietaania vai etyylimetaania?
- No nyt sinä vaan yrität pelata aikaa. Myönnä pois, et tiedä.
- Enkä, kyllä minä tämän tiedän! Anna nyt vähän aikaa....hiusnaamio?
- Ei.
- Suihkugeeli?
- Ei.
- Suuvesi?
- No ei todellakaan.
- Anna nyt sitten joku vihje, perhana.
- Tämä on klassikko.
- Öööh...mieto saippua.
- Mitä ihmettä te kaksi täällä teette?
- Tuota...minä juuri tässä kerroin mitä uhrilla oli päällään.
- No mitä?
- Tuota...minä en vielä ole tiennyt...
- Kerro ainesosat.
-
Stearista happoa, isopropyylistä myristaattia, polysorbaatti 80:a, cetyyli-asetaattia, asetylisoitua lanoliini alkoholia, tokoferaalia asetaattia, metyyliparabeenia, allantoinia, setyyli-alkoholia, dimethikonia, laureth-23:a, laureth-2:a, salisylistä happoa, virtsaa, glyseryli-stearaattia, stearyyli-alkoholia, hydroxyethyyli-akrylaattia, sodiumi-akyloildimetyyli-tauraatti-kopolymeeriä, squalaania, polysorbaatti 60:a, triethanolaminiinia, hajustetta, PEG-40 hydrogeneroitua risiiniöljyä, denaturoitua alkoholia, maitohappoa, xanthaani-kumia, propyyliparabeeniä, puhdistettua vettä, oktyyli-metoxycinnamiittia, aloe barbadensis geeliä, propyleeni glykoolia, benzyyli-alkoholia, metyyliparabeenia, propylbarabeenia ja glykooli-distearaattia.
- Vartalovoide 30331, mallia Classic-sarjasta. Mikä tuossa nyt oli niin vaikeaa?

- Vau, miten sinä tuon tiesit?

- Katsos tästä syystä minä olen pomo. Menes nyt siitä jatkamaan tutkimuksia.

- Okei, pomo.

- ...Joko se meni?

- Jep, nurkan taakse hävisi.

- Tämä oli ihan kauhean hauskaa, tehdään tämä uudestaan!

- Juu! Hei tuolta tulee toinen!

- Okei, minä menen taas piiloon ja tulen sitten esille oikealla hetkellä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Katsaus ihmiskunnan suomenkielisten Google-hakukoneen käyttäjien tilasta

Kymmenen kärki hakusanoissa joilla on tähän blogiin eksytty (suluissa montako kertaa)

1. mielenkiinnotonta (46 kertaa)
2. kiira korpi alasti (14 kertaa)
3. kiira korpi alastonkuvat (7 kertaa)
4. lovegilina@gmail.com (5 kertaa)
5. tissi näkyi (5 kertaa)
6. kiira korpi alastonkuva (4 kertaa)
7. alastonkuvat (2 kertaa)
8. ekaterina rubleva (2 kertaa)
9. kiira korpi (2 kertaa)
10. kiira korpi hiekkaa ( 2 kertaa)

Yksi henkilö on kertonut päätyneensä tänne ihan tahallaan "kiira korven alastonkuvat"-haulla, koska tarvitsi googlen hakuopasta ja muisti lukeneensa siitä blogissani.

Te muut...äh, en minä kykene olemaan teille ilkeä.

Menkää tänne ja opetelkaa kirjoittamaan "naked pictures of (henkilön nimi tähän)" googleen.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Diskon merkitys taloustieteissä

Kultakanta.

Meillä ei ole enää sitä, kiitos Richard Nixonin.

Jotta tämä ei alkaisi kuulostamaan liikaa nykyrunoudelta, kerrataan mikä oli kultakanta.

Kultakanta oli rahakanta, joka perustui kullan käyttöön rahan arvon perustana. Tiettyä valuuttamäärää vastaan siis periaatteessa pankista olisi voinut saada vastaavan määrän kultaa.

Jos mietitte mikä oli logiikka tämän kaiken takana, niin kysykää vaikka Auric Goldfingeriltä.

Kultakannasta on nyt siis luovuttu, ja sen sijaan on siirrytty Fiat-järjestelmään, joka ei tarkoita autoharrastajien ja stand-up-koomikoiden riemuksi sitä itseään, vaan se tulee latinankielisestä sanasta fiat, joka tarkoittaa "se tehtäköön".

Sen perusperiaatteena on että raha on jonkin arvoinen, koska arvovaltainen taho tai valtio sanoo että "se nyt vaan on sen arvoinen, okei? Onko valittamista? Sitähän minäkin."

Kriitikot ovat syyttäneet Fiat-järjestelmää yhdeksi syyksi nykyiseen talouskriisiin. Itävaltalainen ekonomisti Ludwig von Mises kirjoitti teoksessaan Human Action: "Mitä terve pääomien kasvu tarvitsee on uusien tuotantojärjelmien luominen, ei rahaa tai taloutta tarkkailevaa mediaa. Talouskasvu on rakennettu vekselien ja talletusten hiekalle. Sen täytyy romahtaa."


Turha kai kertoa miten kävi.

Kultakantaan emme enää voi palata, mutta nykyinen systeemikään ei suoranaisesti loista.

Ehdotankin että otamme käyttöön diskokannan, joka perustuu yksinomaan vanhoihin disko-levyihin.

Logiikka tässä olisi seuraava:
- Maailmassa on vain N määrä hyviä, vanhoja disko-musiikin esittäjiä.
- Maailmassa on N määrä, ja tämä määrä nousee ja laskee välillä, hyvien, vanhojen diskomusiikin esittäjien ystäviä.
- Nämä henkilöt ovat tarpeeksi hölmö---omistautuneita maksamaan mitä pyydetään vanhoista, hyvistä diskolevyistä.

Rahan arvoa siis voitaisiin säädellä laskemalla liikenteeseen aina tarvittava määrä vinyylejä, tai joissain tapauksissa cd:itä, jolloin rahan arvo määräytyisi sen mukaan mitä näistä äänitteistä haluttaisiin maksaa.

Jos halutaan että rahan arvo nousee, markkinoilta vedettäisiin äänitteitä pois.
Päinvastaisessa tapauksessa taas markkinoille syydettäisiin lisää äänitteitä.

Kierron takaisi se, että vinyyli ei ole kovinkaan kestävä tuote ja cd:lläkin on oma, lopulta aika lyhyt elinaikansa.

Ongelmaksi saattaisi muodostua valuuttakeinottelu eli kappaleiden laittaminen vertaisverkko-jakeluun, mutta kuten tähänkin asti, viranomaiset voisivat taistella äänite-piraatteja vastaan samalla voimalla kuin nykyisin rahanväärentäjiä ja pörssihuijareita kohtaan.

Ja oikeasti, millainen ihminen haluaisi olemattoman digi-kopion "rahasta", kun vaihtoehtona on konkreettinen levy?

Jos vielä pohditte voisiko tuo oikeasti toimia, niin arvatkaa vaan paljonko täman kappaleen sisältävästä levystä pitää maksaa:



60 euroa. Käytettynä.
Miettikää sitä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXI

Minulla olisi vain kaksi kysymystä viikon aluksi.

1. Miten tulee toimia tilanteessa, jossa ensimmäistä kertaa elämässään ( ja näillä todennäköisyyksillä, lakeuksilla ja hartiavoimilla viimeistä kertaa) pääsisi harrastamaan kahta asiaa, mutta se vaatisi omalta mukavuusalueelta poistumista, joskin osa minusta pitää ajatuksesta siinä määrin, että se on jo hiukan...pelottavaa?

2. Tietääkö joku miten Universumille saisi yhteyden, jotta sille voisi ensinnäkin ilmaista kiitollisuutensa viimeaikaisista tapahtumista, toisekseen miten paljon ei pidä sen huumorista ja lopuksi vielä kysyä että mitä se oikein minusta haluaa? Mitä ihmettä se oikein haluaa? Mitä?!

Kiitos, siinä kaikki.

torstai 19. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin - osa V: "Loppusanat"

Loppu.

Te kaikki jotka odotitte sitä hetkeä, jolloin nämä sepustukset lomaviikoltani saavuttavat kulminaatio-pisteensä: se on juuri nyt.

Nyt on siis tullut aika loppukommentille kaikesta koetusta.

Koska suurin osa lukijoistani luki kaiken tähänastisen päässään "Loppu. Te blaablaablaa...", on aika esitellä uusi lingvistinen harppaus kielenkehityksen upposuossa.

Kutsun sitä pitkällä nimellä Worldofwarcraftiaaniksi®, mutta voimme kutsua sitä myös wowiaaniksi®.

Seuraavaksi tiivistettynä siis koko lomareissuni, kerrottuna wowiaaniksi®.

"Pidin paikallisesta Player vs Environmentista® enemmän kuin Etelän Lämpömailla®, vaikka Pohjoisen Perukat® olikin välillä kuin Horden® kohtaaminen ahtaassa Mustan Morassin® luolissa.

En ollut kuitenkaan ihan n00b13, joten hahmollani olivat kuitenkin käytössä +5 LämmönLimittäjäTakki® ja +2 PeninkulmaSaappaat®, joten PohjoisenPerukat® aiheutti minulle korkeintaan -1 damagea per sekunti.

Seikkailuni PohjoisenPerukoilla® liittyi kahden helvetin HelvetinHurtan® valvomiseen ja PissiPaskaPaikkojen® raidaamiseen. Se oli välillä TuskienTaivalta®, mutta siinä oli BUR®-hetkensä.

Hetkittäin oli kuin olisin ollut Andorhalissa®, mutta kaikenkaikkiaan elämä oli kuin Kul Tirasissa®.

Kunpa pääsisin taas pian quest chainaamaan®."

tiistai 17. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin - osa IV: "Suojelkaa kotipolttoista protektionismia"

(Lupaan, nämä lomapurkauksieni purut alkavat lähestyä loppuaan. Tämä on vähän tällaista hölmöläisten tyylistä lastin lastausta hevos-kuormaan: "jos tämän jaksat, niin varmaan jaksat tämänkin, ja jos jaksat sen, niin jaksat varmaan tämänkin" jne.
Eli koska kukaan ei ole vielä uhannut tietävänsä missä asun, ja tulevansa "käymään", jatkamme "hyväksi" havaitulla linjalla.
)

Ultima Thulessa lomaillessani olen havainnut yhden tärkeän eron suhtautumisessa muutoksiin.
Isoissa kaupungeissa on vallalla NIMBY-ajattelu eli Not In My BackYard, ei minun takapihallani.

Tämä tarkoittaa että oman asuinalueen läheisyyteen ei haluta mitään mikä voisi haitata ns. normaalia elämää ja/tai asunnon neliöhintaa esim. mielisairaaloita, ydinjätteen loppusijoituspaikkaa tai käytettyjen biovaippojen kierrätyskeskusta.

Täälläpäin tuosta on sosiaalisen evoluution kautta kehittynyt NIMBYANIYBYE eli
Not In My BackYard, And Not In Your BackYard Either eli ei minun takapihallani, eikä muuten myöskään sinun takapihallasi.

Ymmärtääksemme miten tämä antropologiassa toistaiseksi aivan liian vähälle huomiolle jäänyt ilmiö toimii, meidän täytyy ymmärtää mitä eroa on kaupunkilaisessa maailmankuvassa ja ei-kaupunkilaisessa maailmankuvassa.

Kaupunkilainen maailmankuva on seuraavanlainen: tämä paikka missä minä olen, on sivistyksen kehto, pinnasänky, parivuode ja todennäköisesti kuolinvuode. EN voi poistua täältä, oikeastaan: en SAA poistua täältä. Sen vuoksi tänne ei saa tulla mitään mikä häiritsee minua, koska joudun elämään täällä. Varmaan muutkin ovat samaa mieltä kuin minä.

Sen sijaan ei-kaupunkilainen maailmankuva menee jotenkin näin: täällä on (/&¤% vieköön tilaa vaikka luovuttaa takaisin susille. Minkä
(/&¤% takia juuri tänne pitäisi sijoittaa jotain? Ja mikä (/&¤% siinä on, että jos on oltava noin lähellä, ei voida käyttäytyä (/&¤% sivistyneesti? Olenko minä ainoa (/&¤% järki-ihminen täällä?

Tästä johtuen kaupungeissa jossa halutaan vastustaa jotain, ihmiset keräävät allekirjoituksia, kokoontuvat YKK (Yhtä Köyttä Käytämme)-yhdistyksiin ja kehittyneemmät yksilöt perustavat Facebook-ryhmän. Kaikkein fiksuimmat menevät suoraan sanomaan naapurille.
Vastustus on kollektiivista, koska koetaan että asia koskee kaikkia, joten muutkin ymmärtävät.

Kun ei-kaupunkilaiset vastustavat jotain, se ei tapahdu kollektiivisesti, vaan aina yksilötasolla, koska Muut Eivät Vaan Käsitä.

Ajatuskaava rautakangesta väännettynä menee siten, että ainoat jotka viihtyvät ryhmissä ovat citykanit, ja sopii itse lukea miten niille uhkaa käydä.
"Älä luota keheenkään" oli täälläpäin kerhon salainen tunnussana ennen Salaisia kansioita, ja te ette muuten sitten kuulleet sitä minulta.

Siksi mikään kommentointi ei tapahdu suoraan, vaan niin passiivis-agressiivisesti, että se alkaa kiertyä toisesta päästä kohti aggressiivista.

Kukaan ei kerää mitään addresseja, vaan porukka soittaa paikallislehden mielipidepuhelimeen ja ilmaisee kuinka "joidenkin" pitäisi alkaa "ymmärtää" että mitä he tekevät on "väärin".

Kukaan ei liity mihinkään yhdistykseen, koska suureen ryhmään on aina helpompi osua kuin yksinäiseen sissiin.

Älkääkä kuvitelko että naapurille sanottaisiin mitään. Huomentapäiväät, jumalan terveet ja muut moikkaukset vain jätetään sanomatta kohdattaessa, ja sopii
(/&¤% vetää (/&¤% siitä (/&¤% johtopäätöksiä, (/&¤% ajattelematon törttö, (/&¤%!

Jos joku nyt on sellaisessa luulossa että tällainen faattinen viestintä olisi jotenkin ongelmallista, hän on väärässä.

Itse asiassa tällaista kanssakäymistä tulisi suojella EU-asetuksilla.
Huolimatta siitä mikä on ministeriö-tason käsitys mämmin ja rönttösten ainutlaatuisuudesta maailman mittakaavassa, oikeasti ainutlaatuista on suomalaisten kyky antaa ymmärtää ymmärtää että parempi olla ymmärtämättä, samalla ymmärtäen antaa olla kyselemättä mitä
(/&¤% äsken ääneenlausumaton sanottu oikeastaan tarkoitti.

Se on oikeasti jotain niin perisuomalaista, että sitä tulisi hoivata ja huolehtia sen jatkuvuudesta myöskin tuleville sukupolville.

Tämän vuoksi Suomessa tulisi aina olla vähintään yksi tarkoin rajattu alue, jossa säilyisi mahdollisimman autenttinen Suomi-asenne viestintään.

Sinne pääsemistä ei tietenkään tulisi kieltää, mutta siitä tulisi tehdä mahdollisimman vaikeakulkuista vaikkapa junavuoroja karsimalla, jotta sinne pyrkisivät vain todella aiheesta innostuneet.

Lisäksi yhteyksien pitämistä ulkomaailmaan tulisi hankaloittaa esim. nettiyhteyksien huonontamisella, koska ulkoiset vaikutteet, kuten internetin yhteisösivut voivat sotkea ihmisten perinteiseen paikallislehteen perustuvan elämänkulun.

Pieni askel Suomelle, iso askel suomalaiselle kulttuuriperinnön vaalimiselle.

torstai 12. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin - osa III: "Aikaa palautteelle"

(Jatkamme edelleen lomani aikana kirjoittamieni tekstien julkaisuja. Tiedän, eiväthän ne ole edes normaalia scheisseniani, vaan korkeintaan puolischeissea tai ehkä 3/4 scheissen veroisia.

Jouduin kuitenkin tekemään niitä sen uhalla, että äitini saa selville epäterveen suhteeni Cthulhuun, ja minkä takia nauran Will & Grace-komediasarjassa eri asioille kuin hän.
Joten lastinpurku jatkuu.)

Tiedoksi kaikille bloginpitäjille: minä en pysty enää kommentoimaan teidän blogeihinne. En tiedä johtuuko se siitä että maailmaa hallitseva Illuminati pelkää totuuden sanojani, CIA:ta lähellä olevat tahot uskovat minun paljastavan sivulauseessa yhteyteni heihin, vai koska olen valkoinen.

(Tietenkin yksi mahdollisuus voi olla että wordpress, vuodatus.net jne. suositut blogialustat hylkivät blogspot-tunnuksiani, mutta niinhän CIA yleensä haluaa ihmisten uskovan.)

Senpä vuoksi laitan tähän nyt ne kaikki palautteet joita minun on pitänyt kirjoittaa teille, mutta en ole kyennyt siihen:

- Niin, mutta oletko miettinyt MIKÄ oli perimmäinen syy siihen että toinen tomaatti pyysi toista tomaattia ylittämään tien, vaikka tiesikin varmasti auton olevan tulossa? Hmmm?

- Mielestäni on jo olemassa sen niminen verkkosivusto. Oletko ajatellut että perustaisit sille kilpailijan, vaikka nimeltään www.kuvaussihteeriopisto.net ?

- Hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah hah! Jos olisit kymmenen minuuttia nuorempi ja eri sukupuolta saattaisin jopa oikeasti tykätä sinusta.

- Muista sitten kertoa saitteko sen myöskin ulos sieltä poikittain, vai jouduitteko käyttämään enemmän voita?

- Ei vaan Kurt Gödel selvästikin sanoi, että jos järjestelmä on muuttumaton, se ei voi olla valmis. Vaikka siis arvostankin konseptiasi "Tosi-tv-tosi-tv", en usko että sarja, jossa seurataan kuka jaksaa katsoa tosi-tv:tä tosi-tv:ssä televisiosta pisimpään. Sitä voitaisiin tehdä korkeintaan neljä tuontantokautta ja kolme tv-spesiaali-tv-spesiaalia.
Okei, viisi tuotantokautta JOS viimeisellä kaudella käytössä olisivat vain mustavalkoiset 20" tuuman putkitelevisiot.

- Tuota...en usko että sinun kannattaa levitellä noita Kiira Korven alastonkuvia julkisessa netissä. Tietäisitpä vain millaista porukkaa minun blogissani käy, ja minä vain vitsailen niistä.

- Onnittelut uudesta suhteestanne. En nyt tahdo olla epäileväinen mutta olen kuullut että eri kokemustasolla olevien suhteet World of Warcraftissa eivät yleensä kestä ensimmäista raidia pitempään. Jos siis eroatte, muista että yhdessä hankitut maagiset esineet voidaan joko jakaa tai halkaista.

- Minunkin mielestäni ne kaikki pitäisi hoidella viimeiseen asti, pilkkoa pieniksi palasiksi leikkuupuimurilla, ajaa tehdasvalmisteisen paperisilppurin läpi varmuuden vuoksi, hyppiä päällä Manolo Blahnikeilla, valella hunajalla ja usuttaa Moskovan kaupungintivolin sirkuskarhu kimppuun, koota jäljellä olevat hippuset yhteen kuin palapeli, ja sitten laminoida ja laittaa seinälle näytiksi muille, että näin voi käydä.
Eikö jotenkin tunnu hienolta kuinka internet yhdistää meidät samoin ajattelevat?

- En välitä mieltä sinä olet, se on ehdottomasti lordi Palmerston! Ääretön kertaa lordi Palmerston ja lukot päälle!

- Vaikka jaankin muuten käsityksesi tapahtuneesta, niin olen sitä mieltä että sitä lukua on liioiteltu. Ei se millään voi olla viisi miljoonaa, minusta oikeampi on lähempänä ehkä 300 tuhatta.
Esimerkiksi itse käytän aina välillä keramiikkamukeja, joten omasta kokemuksestani kahvinjuontia ei kannata mitata kertakäyttökupeissa, edes "suurin yksittäinen ryhmä joka on koskaan katsonut kaikki 24-tv-sarjan kaikki tuotantojaksot yhteen putkeen"-maailmanennätystä yritettäessä.

(Niin, ikävä kyllä en enää muista mikä kommentti kuuluu kenenkin blogiin, mutta eivätköhän kaikki asianomaiset löydä omansa.)

torstai 5. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin - osa II: "Villi länsi/pohjola"

(Vaikka olenkin palannut työpaikalleni, jatkan edelleen reportointia lomalta villistä pohjoisesta. Jo pelkästään sen takia, että todennäköisesti vanhempani luulevat että kirjoitan nettipornoa pärjätäkseni sillä mitä saan normaalista päivätyöstäni sekä sijoituksistani kansainväliseen asekauppaan.
Tähän harhakäsitykseen heidät saattoi johdattaa se, että koirien vuoksi en voinut pitää oveani kiinni, ja aina kun kirjoitin näitä juttuja ja jompikumpi tuli huoneeseen, lopetin kirjoittamisen ja otin nopeasti jonkin muun sivun esille (olen kuullut kauhujuttuja siitä, kun vanhemmat ovat löytäneet jälkikasvunsa nettituotokset. Se
ei ole ollut kaunista).
Joten lähtiessäni sain pullapussin ja "ruokarahaa", vaikka yritin vakuuttaa että pullapussi riittää oikein hyvin, joskin olisin odottanut KAHTA pullapussia.
Maksoin siis äärimmäisen hinnan näistä kirjoituksista, joten...)

Käsitellään tänään kansanluonnetta.

Tai iskevämmin: terveisiä täältä viimeisestä villistä lännestä.

Olen nimittäin lomaillessani täällä havainnoinut että "villi länsi" ei välttämättä ollut pelkästään maaginen ajankohta Yhdysvaltain pitkässä kehityksessä kohti suht' sivistynyttä valtiota. Se on pikemminkin mielentila.

Aivosähkökäyrissänne se alkaa näkymään kun olette asuneet tarpeeksi kauan tarpeeksi kaukana ja ennen kaikkea katsoneet tarpeeksi kaukaisuuteen (tiedättehän sen jutun jonka mukaan jos tuijottaa pimeyteen, pimeys katsoo takaisin? No jos tuijotatte tarpeeksi kaukaisuuteen, jossain vaiheessa tajuatte miten tyhmältä näytätte siinä, ja lähdette tekemään jotain järkevää).

Alatte pitää muita ("muun" tarkoittaessa "kaikki muut paitsi me", ja "me" tarkoittaa "eivät muut". Jos tarpeeksi mietitte, niin tuo on jo niin epäloogista että se alkaa kaartumaan loogista kohti) sellaisina-jotka-eivät-tajua-millaista-on-elää-(laita paikannimi tähän).

Turha muuten edes kuvitella että voisitte huijata.
Vaikka vietinkin suurimman osan tähänastisesta elämästäni täällä, olosuhteiden pakosta suorittamani muutto etelään teki minusta rintamarikkuri keltamaksapelkuri etelänkeikarin.

Olen saanut havaita tämän jo pariin otteeseen, kun kävellessäni kylältä kotiin kylän nuoret lupaukset ovat irvailleet ulkonäöstäni ja korvaläpistäni.

(Älkää huolehtiko, käyn tällaisissa tilanteissa aina sisäisen listan läpi eli "ilmiselvän v*ttuilun tapahtuessa, tarkista seuraavat kohdat: onko kohde
() Vastakkaista sukupuolta?
() Henkilö jolle olit ensin v*ttuillut?
() Joku joka ei tajunnut että äidistäsi saa vitsailla vain sinä?
() Yli puoli metriä sinua pienempi?
() Yli puoli metriä sinua isompi?
() Selvästi mielenvikainen, koska alkoi ryppyilemään sinun näköiselle tyypille?
() Sen näköinen että luultavasti vain tykkäisi rankaisusta?

Jos ruksit yhdenkin kohdan, anna olla.
Jos et ruksinut yhtään kohtaa, legendaarisen Al Bundyn sanoin: "let's rock."

Koska kyseinen henkilö onnistui olemaan hiukan polvilumpiotani korkeammalla, selvästikin koulupäivän päättymisen aiheuttaman adrenaliiniryöpyn vaikutuksen alainen ja hämmentävää kyllä, sen näköinen että vain tykkäisi rankaisusta, en rikkonut aikoinaan tekemääni pyhää lupausta olla enää koskaan kokeilematta kääpiönheittoa.)

Villi länsi-asenteelle on ollut tarvetta ihmiskunnan historiassa.

Aikoinaan se edisti ihmiskunnan kehittymistä ja leviämistä, kun ihmisistä muodostui yhtenäisiä ryhmiä, joilla oli samat tavoitteet, ja täten halu muokata ympäristöään, kehittää ja kehittyä sen mukana (okei, voidaan sanoa että esim. Amerikkaan siirryttiin uskonvainoja karkuun, eikä niinkään seikkailunhalusta. Voidaan myöskin sanoa että ainakaan minä en anna faktojen haitata hyvää juttua).

Villi länsi-asenteen huono puoli on se, että sen kestävyys "muita" kohtaan on hyvin heikko.

Läsnäolijoiden koostuessa vain "meistä", kaikki käy kipakasti, ripaska rullaa railakkaasti ja sanaleikit syntyvät sukkelasti.

Kun ympärille alkaa tulla "muita", villi länsi-asenne alkaa hiipumaan.

Ei ole enää kivaa ulvoa kilpaa susien kanssa, kun naapuri tulee kiljumaan viereen.
Lisäksi pikku hiljaa, ihan huomaamattasi, alkaa tuntua siltä että oikeastaan tässä on oikein mukavaa; ei ole enää mitään syytä lähteä muualle.
Ja pyörähän on jo keksitty, eikö joo, mitä turhaan tuunaamaan siitä versiota 2.0?

Ennen kuin huomaatkaan, olet yksi "muista".

Siksi ihmiselle tekee välillä hyvää käydä pohjoisessa.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin - osa I: "Koiruuksia"

Olen nyt neljän päivän koiranhoidon jälkeen kehittänyt uuden filosofisen suuntauksen.

Olen päättänyt ristiä sen "hurtaton eksistenssi-ialismi"-aatteksi.

Kansainvälisille markkinoille nimeksi tulee "keine eine kleine canine" (yhdistelmä saksaa, josta tärkeimmät filosofiset suuntaukset aina tulevat, kiitos halvan oluen ja kestävien baarinpöytien, ja englantia, jotta saadaan myytyä tämä suurelle yleisölle).

Tahdon heti alkuunsa sanoa että minä en vihaa koiria.

Koirat ovat minulle vähän kuin vuoden 1968 jälkeen tehdyt valokuvainstallaatiot: tykkään katsoa niitä, viihdyn jopa niiden läheisyydessä lyhyitä aikoja, mutta lopulta huomion kerjääminen lelujäniksellä ärsyttää enemmän kuin viehättää.

Minä pidän kissoista.
Kissat eivät kuvittele mitään hassuja olettamuksia siitä kuka on lauman el jefe, iso kahuna ja .

"Mjau", eli kissojen yleisin äännähdys, tarkoittaa ihmiskielellä joko "ruokaa, horo", "silitä, horo", "hiekkojenvaihtoon, horo" tai "puhutko sinä minulle? Puhutko sinä minulle?! Sinun täytyy puhua minulle, sillä täällä ei ole muitakaan. Ai jaa vai? Ok. Puhu selälleni, mutta anna minun pestä se ensin "

Jopa kun ne kehräävät "hrhrhrhrhrhrhrhrh" ihmiskorva ei vaan kuule äännettömäksi jäävää "o":ta.

Koirat taas...kun puhutaan että yksi koiranvuosi on ihmisvuosissa n. 7 vuotta, se tarkoittaa oikeasti sitä. Koirat ovat kuin 7-vuotiaita ihmislapsia: toisaalta halutaan olla itsenäisiä, ja osoittaa että pärjätään yksinkin, mutta loppujen lopuksi ollaan vielä riippuvaisia muista eiväkä lähdetä liian kauaksi muista.

Kissat ovat jalostaneet koko homman huippuunsa: ne näyttävät niin söpöiltä ja eleganteilta, että niitä ihaillaan ja tarjoavat tarkalleen sen verran läheisyyttä että hor---omistaja siis jaksaa ruokkia, silittää ja vaihtaa hiekat jatkossakin.

Kun joku tulee kysymään minulta mikä oli liikkeellepaneva voima
hurtattoman eksistenssi-ialismin perustamisessa, vastaan että kaikki kiitos kuuluu eräälle pa*ka-primpsessalle.

Kun olet ulkoiluttanut k.o. pa*ka-primadonnaa tunnin pakkasessa, tuiskussa ja muissa rengasmainoksista tutuissa ääriolosuhteissa, eikä vieläkään ole tullut mitään, niin siinä ehtii miettiä aika syvällisiä.

Erityisesti ajatuksia herää kun sinut sitten herätetään kello 5 aamuyöstä (kielellä joka muutama tunti sitten vielä nuoli alapäätä sellaisella instensiteetillä ja ajankestolla, että joko siellä oleva asia irtosi jo aikoja sitten tai sitten se ei koskaan tulekaan irtoamaan) ja pakotetaan viemään ulos edellämainittuihin olosuhteisiin, koska jonkun mielestä NYT on oikea aika.

Kissa sen sijaan olisi mennyt ovelle huutamaan "ovenaukaisuun, horo!", mennyt hoitamaan homman, tullut takaisin ovelle huutamaan "ovenaukaisuun, horo!", tullut sisälle ja ohimennessään maininnut "ovi kiinni, päästät kaiken lämmön ulos, horo".

Kuka siis tulee mukaan
hurtaton eksistenssi-ialismi-aatteeseen?

tiistai 3. helmikuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXX

Olen talvilomalla, eli vastailen Facebook-testeihin joita en muutoin ehdi tehdä, vastaan sähköposteihin, ja luen kirjoja jotka muuten jäisivät väliin.

Kirjoitan myöhemmin enemmän, mutta sitä ennen tahtoisin varmistaa yhden jutun: tiedän että kissankarvakaulusten myynti on kielletty, mutta päteekö tämä kielto myös labradorinnoutajalapasiin?

Ai, pätee.

Pahus.