Sinne, tänne ja takaisin - osa II: "Villi länsi/pohjola"

(Vaikka olenkin palannut työpaikalleni, jatkan edelleen reportointia lomalta villistä pohjoisesta. Jo pelkästään sen takia, että todennäköisesti vanhempani luulevat että kirjoitan nettipornoa pärjätäkseni sillä mitä saan normaalista päivätyöstäni sekä sijoituksistani kansainväliseen asekauppaan.
Tähän harhakäsitykseen heidät saattoi johdattaa se, että koirien vuoksi en voinut pitää oveani kiinni, ja aina kun kirjoitin näitä juttuja ja jompikumpi tuli huoneeseen, lopetin kirjoittamisen ja otin nopeasti jonkin muun sivun esille (olen kuullut kauhujuttuja siitä, kun vanhemmat ovat löytäneet jälkikasvunsa nettituotokset. Se ei ole ollut kaunista).
Joten lähtiessäni sain pullapussin ja "ruokarahaa", vaikka yritin vakuuttaa että pullapussi riittää oikein hyvin, joskin olisin odottanut KAHTA pullapussia. Maksoin siis äärimmäisen hinnan näistä kirjoituksista, joten...)

Käsitellään tänään kansanluonnetta.
Tai iskevämmin: terveisiä täältä viimeisestä villistä lännestä.

Olen nimittäin lomaillessani täällä havainnoinut että "villi länsi" ei välttämättä ollut pelkästään maaginen ajankohta Yhdysvaltain pitkässä kehityksessä kohti suht' sivistynyttä valtiota. Se on pikemminkin mielentila.

Aivosähkökäyrissänne se alkaa näkymään kun olette asuneet tarpeeksi kauan tarpeeksi kaukana ja ennen kaikkea katsoneet tarpeeksi kaukaisuuteen (tiedättehän sen jutun jonka mukaan jos tuijottaa pimeyteen, pimeys katsoo takaisin? No jos tuijotatte tarpeeksi kaukaisuuteen, jossain vaiheessa tajuatte miten tyhmältä näytätte siinä, ja lähdette tekemään jotain järkevää).

Alatte pitää muita ("muun" tarkoittaessa "kaikki muut paitsi me", ja "me" tarkoittaa "eivät muut". Jos tarpeeksi mietitte, niin tuo on jo niin epäloogista että se alkaa kaartumaan loogista kohti) sellaisina-jotka-eivät-tajua-millaista-on-elää-(laita paikannimi tähän).

Turha muuten edes kuvitella että voisitte huijata.
Vaikka vietinkin suurimman osan tähänastisesta elämästäni täällä, olosuhteiden pakosta suorittamani muutto etelään teki minusta rintamarikkuri keltamaksapelkuri etelänkeikarin.

Olen saanut havaita tämän jo pariin otteeseen, kun kävellessäni kylältä kotiin kylän nuoret lupaukset ovat irvailleet ulkonäöstäni ja korvaläpistäni.

(Älkää huolehtiko, käyn tällaisissa tilanteissa aina sisäisen listan läpi eli "ilmiselvän v*ttuilun tapahtuessa, tarkista seuraavat kohdat: onko kohde
() Vastakkaista sukupuolta?
() Henkilö jolle olit ensin v*ttuillut?
() Joku joka ei tajunnut että äidistäsi saa vitsailla vain sinä?
() Yli puoli metriä sinua pienempi?
() Yli puoli metriä sinua isompi?
() Selvästi mielenvikainen, koska alkoi ryppyilemään sinun näköiselle tyypille?
() Sen näköinen että luultavasti vain tykkäisi rankaisusta?

Jos ruksit yhdenkin kohdan, anna olla.
Jos et ruksinut yhtään kohtaa, legendaarisen Al Bundyn sanoin: "let's rock."

Koska kyseinen henkilö onnistui olemaan hiukan polvilumpiotani korkeammalla, selvästikin koulupäivän päättymisen aiheuttaman adrenaliiniryöpyn vaikutuksen alainen ja hämmentävää kyllä, sen näköinen että vain tykkäisi rankaisusta, en rikkonut aikoinaan tekemääni pyhää lupausta olla enää koskaan kokeilematta kääpiönheittoa.)

Villi länsi-asenteelle on ollut tarvetta ihmiskunnan historiassa.

Aikoinaan se edisti ihmiskunnan kehittymistä ja leviämistä, kun ihmisistä muodostui yhtenäisiä ryhmiä, joilla oli samat tavoitteet, ja täten halu muokata ympäristöään, kehittää ja kehittyä sen mukana (okei, voidaan sanoa että esim. Amerikkaan siirryttiin uskonvainoja karkuun, eikä niinkään seikkailunhalusta. Voidaan myöskin sanoa että ainakaan minä en anna faktojen haitata hyvää juttua).

Villi länsi-asenteen huono puoli on se, että sen kestävyys "muita" kohtaan on hyvin heikko.

Läsnäolijoiden koostuessa vain "meistä", kaikki käy kipakasti, ripaska rullaa railakkaasti ja sanaleikit syntyvät sukkelasti.

Kun ympärille alkaa tulla "muita", villi länsi-asenne alkaa hiipumaan.

Ei ole enää kivaa ulvoa kilpaa susien kanssa, kun naapuri tulee kiljumaan viereen.
Lisäksi pikku hiljaa, ihan huomaamattasi, alkaa tuntua siltä että oikeastaan tässä on oikein mukavaa; ei ole enää mitään syytä lähteä muualle.
Ja pyörähän on jo keksitty, eikö joo, mitä turhaan tuunaamaan siitä versiota 2.0?

Ennen kuin huomaatkaan, olet yksi "muista".

Siksi ihmiselle tekee välillä hyvää käydä pohjoisessa.