Sinne, tänne ja takaisin II - Lähtöpisteet

Toivottavasti olette palanneet katsomaan näitä tyhjiä lauseita jotka tarvitsevat meitä kaikkia; minua saadakseen sisältönsä, joilla ne maksavat kulkunsa toisiin tietoisuuksiin kauttanne, aivan kuin kuolleet Kharon-lautturille Styx-joen ylittämisestä.

Kyllä, olen jättänyt maidon pois kahvistani. Aivan kuin uusi maailma olisi avautunut eteeni.

Kuvitelkaa tähän nyt hieno kuvaus siitä kuinka tämä blogi on kuumimmat bileet koko vuonna, toimin itse portsarina, ajatukseni jonottavat silkkiköyden edessä ovella, ja kaikki ne huutavat yhtäaikaa "etsä todellakaan tiedä kuka MÄ olen!?1!? Mä tunnen sun pomon!!!1111!!"

Siksi seuraavaksi päästän ajatukseni yksi kerrallaan luoksenne.

1. Seurattuani ihmisten elämää täällä Kaenuussa olen alkanut tajuamaan miksi arkeologit eivät löydä puuttuvaa linkkiä, eli kehitysvaihetta apinan ja ihmisen välillä.

(Jos joku nyt ajatteli että seuraavaksi tulee vitsi siitä kuinka he elävät ja voivat hyvin täällä Kaenuussa: hävetkää.
Tässä blogissa ei harrasteta rasistisia vitsejä, ja monet heistä ovat hyviä ystäviäni.)

Kukaan ei ole tajunnut etsiä koteloita.

Täälläpäin on monia yksilöitä, joiden koko elämä tai ainakin suurin osa siitä vietetään metalli- tai muusta aineesta koostuvan kuoren sisällä.

Elämä laitetaan alulle metallikuorisen auton sisällä, syntymän jälkeen ollaan puusta tai muovista tehdyn kuoren sisällä kehdossa, kaikkialle mennää kuoren sisällä lastenvaunuissa.

Kunhan pikkaisen kasvetaan, urheiluharrastusten myötä laitetaan oma suojakuori päälle, tai vaihtoehtoisesti "sulkeudutaan oman kuoren sisään".

Kun ollaan saavutetty täysi-ikäisyys useat hankkivat ympärilleen metallikuoren, jossa on neljä pyörää, moottori ja ratti sitä varten, että sillä pääsee kaikkialle. Tästä kuoressa käsin mm. suoritetaan monimutkaisia soidinmenoja, joihin kuuluu tiettyjen liikeratojen ajaminen uudestaan ja uudestaan mahdollisimman näyttävässä kuoressa, jotta vastakkaisen sukupuolen huomio saavutettaisiin, ja mahdollisesti saataisiin uusi kuorielämä alulle.

"Kuoret" liikkuvat yleensä öisin, mutta päivisinkin voi nähdä missä ne ovat liikkuneet, sillä ne jättävät sijaintipaikkansa ympärille, huolimatta roskisten läheisyydestä, tyhjiä karkkipapereita, tölkkejä sekä kondomipakkauksia.

Tämä kaikki voi olla primitiivistä rotumuistia, joka ajaa jotkut meistä vaistonomaisesti pukemaan itsemme kuoreen. Arkeologien työtä tietenkin vaikeuttaa se, että aikoinaan käytettävissä oli vain nahkaa, puuta ja heinää, jotka eivät kestä aikaa yhtä hyvin kuin luut.

Mutta työn haastavuus, Indiana Jones-leffat ja ruoskiminen sekä natsien hakkaaminen ovatkin syyt minkä takia arkeologiksi ryhdytään.

2. Juuri sinä päivänä kun asuntolainani korko tarkistettiin, se nousi 0,003%.
Eli jos kuulitte omituista ulinaa, jota seurasi "Miksi aina minä?! MIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!"-huuto, joka ei tuntunut kuolevan millään, vaan voimistuvan jokaisen talonseinän myötä kunnes se oli kuin eksyneen lapsen itku tai kadotetun sielun valitus, se olin minä.

3. Huolimatta tästä uskalsin riskeerata, ja buukkasin itselleni ja kaverilleni matkan Isoon-Britanniaan.

Lähdemme matkaan ensi viikon tiistaina, ja palaamme perjantaina, eli en ehdi toteuttaa kuningashuoneen kaatamiseen tähtäävää suunnitelmaani, hitsi vieköön, vaan silkan turistireissun (ihan vaan siltä varalta että MI6 lukee tämän).

En mene paljastamaan paljonko reissu lentoineen ja hotelleineen maksaa per nuppi, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä (kurssivaihteluista kun ei aina välttämättä tiedä) se maksaa 18 euroa enemmän kuin yksisuuntainen lento Finnairin sinivalkoisilla siivillä välillä Kajjjaani-Helsinki (ei siis sillä ettenkö arvostaisi suomalaisuutta ja selvinpäin olevia lentokapteeneja, mutta silti...)

Lentoyhtiönämme toimii EasyJet, eli lupaan hymyillä koko ajan kuin ilmeeni olisi aikaansaatu naulapyssyllä ja vilkutan käsiäni koko ajan siltä varalta että kamera osuu minuun.

Eli jos Bergeracin kuuloinen tyyppi selittää Lentokentällä-ohjelmassa "tämä suomalais-turisti ilmeisesti on nauttinut "hollantilaista rohkeutta" uskaltautuakseen laskeutua Isoon-Britanniaan", se olen todennäköisesti minä tai vieressäni istunut tyyppi (jos kuvaruudussa näkyvä tyyppi näyttää ihan cromagnonin ja gorillan lehtolapselta ja yrittää kulkea matkalaukku ympärillään, se olen minä).

Koska luotan edelleenkin siihen, että kukaan teistä ei soita pommiuhkauksia hotelleihin keskellä yötä, kerrottakoon että tiistaista torstaihin olemme Astors Hotellissa (neljä tähteä, yksi komeetta) ja viimeisen yön lentokentän vieressä Mercure London gatwick Airport-hotellissa (jo 200 päivää ilman että lentokoneen laskeutuminen olisi mennyt liian pitkäksi ja se olisi osunut hotelliin).

En tiedä onko syynä taantuma, vai ovatko molemmat hotellit kirotun kelttisotureiden hautausmaan ja radioaktiivisen jätteen loppukäsittelypaikan välissä, mutta kun huoneita alkoi varata, ensimmäisenä tuli "for you my internet-friend, a special price ;) "-ilmoitus ruudulle ja huoneiden alkuperäisistä hinnoista oli leikattu 50% pois.

Vaikka kaikki siis näyttää olevan kunnossa, minua hermostuttaa edelleen.
En pelkää että lentokone tulisi ennenaikaisesti alas, tai että saisin H1N1N P1PP3L11N1, vaan....minua nyt vain huolestuttaa yleisesti muutos. En pidä muutoksesta. Matkustaminen, olkoonkin jotain mitä oikeasti odotan innolla, on muutos, ja sellainen aina huolestuttaa minua.

Toivon mukaan saan reissuun tietokoneen, joten pyrin raportoimaan paikan päältä miten asiat menevät.

Sitä ennen tietenkin voi jo tulla jotain tänne, onhan tässä aikaa...paitsi nyt, sillä minun pitää kiirehtiä.

Huomenna alkavat koululaisilla koulut täälläpäin, ja minun pitää mennä jonottamaan hyvissä ajoin, jotta pääsen parhaille paikoille terassille huutamaan ohimeneville ekaluokkalaisille "hei! Siinä vaiheessa kun te valmistutte ja pääsette töihin, teidänkin euroopan korkeimmista veroistanne menee 90% minun eläkkeeni maksamiseen!" ja perään räkäistä naurua.

Ah, elämän pienet ilot.