tiistai 11. elokuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin II - Lähtöpisteet

Toivottavasti olette palanneet katsomaan näitä tyhjiä lauseita jotka tarvitsevat meitä kaikkia; minua saadakseen sisältönsä, joilla ne maksavat kulkunsa toisiin tietoisuuksiin kauttanne, aivan kuin kuolleet Kharon-lautturille Styx-joen ylittämisestä.

Kyllä, olen jättänyt maidon pois kahvistani. Aivan kuin uusi maailma olisi avautunut eteeni.

Kuvitelkaa tähän nyt hieno kuvaus siitä kuinka tämä blogi on kuumimmat bileet koko vuonna, toimin itse portsarina, ajatukseni jonottavat silkkiköyden edessä ovella, ja kaikki ne huutavat yhtäaikaa "etsä todellakaan tiedä kuka MÄ olen!?1!? Mä tunnen sun pomon!!!1111!!"

Siksi seuraavaksi päästän ajatukseni yksi kerrallaan luoksenne.

1. Seurattuani ihmisten elämää täällä Kaenuussa olen alkanut tajuamaan miksi arkeologit eivät löydä puuttuvaa linkkiä, eli kehitysvaihetta apinan ja ihmisen välillä.

(Jos joku nyt ajatteli että seuraavaksi tulee vitsi siitä kuinka he elävät ja voivat hyvin täällä Kaenuussa: hävetkää.
Tässä blogissa ei harrasteta rasistisia vitsejä, ja monet heistä ovat hyviä ystäviäni.)

Kukaan ei ole tajunnut etsiä koteloita.

Täälläpäin on monia yksilöitä, joiden koko elämä tai ainakin suurin osa siitä vietetään metalli- tai muusta aineesta koostuvan kuoren sisällä.

Elämä laitetaan alulle metallikuorisen auton sisällä, syntymän jälkeen ollaan puusta tai muovista tehdyn kuoren sisällä kehdossa, kaikkialle mennää kuoren sisällä lastenvaunuissa.

Kunhan pikkaisen kasvetaan, urheiluharrastusten myötä laitetaan oma suojakuori päälle, tai vaihtoehtoisesti "sulkeudutaan oman kuoren sisään".

Kun ollaan saavutetty täysi-ikäisyys useat hankkivat ympärilleen metallikuoren, jossa on neljä pyörää, moottori ja ratti sitä varten, että sillä pääsee kaikkialle. Tästä kuoressa käsin mm. suoritetaan monimutkaisia soidinmenoja, joihin kuuluu tiettyjen liikeratojen ajaminen uudestaan ja uudestaan mahdollisimman näyttävässä kuoressa, jotta vastakkaisen sukupuolen huomio saavutettaisiin, ja mahdollisesti saataisiin uusi kuorielämä alulle.

"Kuoret" liikkuvat yleensä öisin, mutta päivisinkin voi nähdä missä ne ovat liikkuneet, sillä ne jättävät sijaintipaikkansa ympärille, huolimatta roskisten läheisyydestä, tyhjiä karkkipapereita, tölkkejä sekä kondomipakkauksia.

Tämä kaikki voi olla primitiivistä rotumuistia, joka ajaa jotkut meistä vaistonomaisesti pukemaan itsemme kuoreen. Arkeologien työtä tietenkin vaikeuttaa se, että aikoinaan käytettävissä oli vain nahkaa, puuta ja heinää, jotka eivät kestä aikaa yhtä hyvin kuin luut.

Mutta työn haastavuus, Indiana Jones-leffat ja ruoskiminen sekä natsien hakkaaminen ovatkin syyt minkä takia arkeologiksi ryhdytään.

2. Juuri sinä päivänä kun asuntolainani korko tarkistettiin, se nousi 0,003%.
Eli jos kuulitte omituista ulinaa, jota seurasi "Miksi aina minä?! MIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!"-huuto, joka ei tuntunut kuolevan millään, vaan voimistuvan jokaisen talonseinän myötä kunnes se oli kuin eksyneen lapsen itku tai kadotetun sielun valitus, se olin minä.

3. Huolimatta tästä uskalsin riskeerata, ja buukkasin itselleni ja kaverilleni matkan Isoon-Britanniaan.

Lähdemme matkaan ensi viikon tiistaina, ja palaamme perjantaina, eli en ehdi toteuttaa kuningashuoneen kaatamiseen tähtäävää suunnitelmaani, hitsi vieköön, vaan silkan turistireissun (ihan vaan siltä varalta että MI6 lukee tämän).

En mene paljastamaan paljonko reissu lentoineen ja hotelleineen maksaa per nuppi, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä (kurssivaihteluista kun ei aina välttämättä tiedä) se maksaa 18 euroa enemmän kuin yksisuuntainen lento Finnairin sinivalkoisilla siivillä välillä Kajjjaani-Helsinki (ei siis sillä ettenkö arvostaisi suomalaisuutta ja selvinpäin olevia lentokapteeneja, mutta silti...)

Lentoyhtiönämme toimii EasyJet, eli lupaan hymyillä koko ajan kuin ilmeeni olisi aikaansaatu naulapyssyllä ja vilkutan käsiäni koko ajan siltä varalta että kamera osuu minuun.

Eli jos Bergeracin kuuloinen tyyppi selittää Lentokentällä-ohjelmassa "tämä suomalais-turisti ilmeisesti on nauttinut "hollantilaista rohkeutta" uskaltautuakseen laskeutua Isoon-Britanniaan", se olen todennäköisesti minä tai vieressäni istunut tyyppi (jos kuvaruudussa näkyvä tyyppi näyttää ihan cromagnonin ja gorillan lehtolapselta ja yrittää kulkea matkalaukku ympärillään, se olen minä).

Koska luotan edelleenkin siihen, että kukaan teistä ei soita pommiuhkauksia hotelleihin keskellä yötä, kerrottakoon että tiistaista torstaihin olemme Astors Hotellissa (neljä tähteä, yksi komeetta) ja viimeisen yön lentokentän vieressä Mercure London gatwick Airport-hotellissa (jo 200 päivää ilman että lentokoneen laskeutuminen olisi mennyt liian pitkäksi ja se olisi osunut hotelliin).

En tiedä onko syynä taantuma, vai ovatko molemmat hotellit kirotun kelttisotureiden hautausmaan ja radioaktiivisen jätteen loppukäsittelypaikan välissä, mutta kun huoneita alkoi varata, ensimmäisenä tuli "for you my internet-friend, a special price ;) "-ilmoitus ruudulle ja huoneiden alkuperäisistä hinnoista oli leikattu 50% pois.

Vaikka kaikki siis näyttää olevan kunnossa, minua hermostuttaa edelleen.
En pelkää että lentokone tulisi ennenaikaisesti alas, tai että saisin H1N1N P1PP3L11N1, vaan....minua nyt vain huolestuttaa yleisesti muutos. En pidä muutoksesta. Matkustaminen, olkoonkin jotain mitä oikeasti odotan innolla, on muutos, ja sellainen aina huolestuttaa minua.

Toivon mukaan saan reissuun tietokoneen, joten pyrin raportoimaan paikan päältä miten asiat menevät.

Sitä ennen tietenkin voi jo tulla jotain tänne, onhan tässä aikaa...paitsi nyt, sillä minun pitää kiirehtiä.

Huomenna alkavat koululaisilla koulut täälläpäin, ja minun pitää mennä jonottamaan hyvissä ajoin, jotta pääsen parhaille paikoille terassille huutamaan ohimeneville ekaluokkalaisille "hei! Siinä vaiheessa kun te valmistutte ja pääsette töihin, teidänkin euroopan korkeimmista veroistanne menee 90% minun eläkkeeni maksamiseen!" ja perään räkäistä naurua.

Ah, elämän pienet ilot.

14 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Tuo kotelovaihe on kieltämättä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle tiedemaailmassa!

Toivottavasti saat nimettömän S-P-T:n, jota joudut hoidattamaan pitkään ja kivulloisesti! Tarttukoon se myös kaikkiin lähelläsi käyviin... tuota... kädellisiin?

Ja mitä eläkkeisiin tulee, minä tulen huutelemaan kentälle, että jos minä vielä elän (kun tulen eläkeikään) SINÄ maksat 80 % veroja, että MINÄ saisin rohevan eläkkeeni! Nih kerta.

Luanikast reissu! Tul takas kans...

Iitukka kirjoitti...

kenes kans meettä`?

Iitukka kirjoitti...

jaa niij joo- menkää nyssi,ja hyvää reissuu kans,nääs.

T kirjoitti...

Polga: Nii-in, eikö olekin hämmentävää että meikäläisen koulutuksella (ja vieläpä näkemättä Indiana Jones ja Kristallikallon mikälie-leffaa) voi ratkoa tuollaisen arvoituksen? ;)

Oli periaatteessa kaksi henkilöä, joista saatoin valita matkakumppanin:
Toinen olisi ymmärtänyt mitä sukka ovenrivassa, nudge nudge, merkitsee.

Toinen lähtisi kanssani shoppailemaan minne vaan ja lupasi näyttää paikan mistä saa halvalla matkalaukkuja.

Arvatkaa kumpi lähti mukaan ;)

Okei, mutta sovitaan että maksan vain SINUN eläkkeesi, muut saavat hankkia oman eläkkeenmaksajansa.

Pyrin raportoimaan paikan päältä parhaani mukaan (hotellissa pitäisi olla internet).

Lupaan jopa tuoda tuliaisia ;)

Iitukka: Henkilö, joka siis todennäköisesti vie minut musikaaliin, tunnetaan tästä etiäpäin nimellä S.

Hän toki olisi ollut valmis tulemaan julki koko nimellään, mutta todistajansuojelu-ohjelmassa ollaan toisinaan niin kauhean tarkkoja näissä asioissa.

Ja kiitos reissutoivotuksista :)

Polga kirjoitti...

Taas esitit uuden, suoraan valtiontalouteen liittyvän uudistuksen: hanki ITSE joku maksamaan eläkkeesi, koska KELA ja muut tahot (Valtiokonttori ym) eivät sitä enää tee. Ikäänkuin sponsorointia... ja tässä tietysti on taas Vincent haudattuna eli minun täytyy tehdä jotain ruokottomia vastapalveluksia? Arvasinhan minä *huoh*. No, juu-juu, jäähän minulta sitten vielä toinen käsi vapaaksi.

T kirjoitti...

Polga: Ai esitin vain? Hmmm. Toisinaan näitö ideoita pääsee ohitseni huomaamatta.

Tosin jos olisin kirjoittanut siitä blogiini, siitä olisi tullut lähinnä "Kuka tahtoo eläkkeelle?!"-tyylinen juttu, jossa eläkkeellemenijät joutuisivat kilpailemaan eläkkeestään parhaaseen katseluaikaan, ja lopulta tulisi kysymys jättipotin tai tyhjätaskun välillä, mutta lopulta rakkaus voittaisi (koska en ole täysi kyynikko).

Viimeisestä lauseesta jäi mieleen erään suomalaisen miestenlehden puhelinvaihteen vastaus eräällekin huohottajalle, joka kysyi "arvaa mitä mulla on kädessä?"
- Jos se on yhdessä kädessä, ei kiinnosta.

tp kirjoitti...

Mitäpä jos jättäisit tietokoneet ja raportoinnit kotiin ja keskittyisit reissuun. Kyllä tämä porukka joutaa odottamaan paluutasi. Jos on pakko kirjoittaa niin raapusta postikorttiin.

T kirjoitti...

TP: En usko lomavalokuviin. Minusta graafinen esitys siitä mitä joku on kokenut ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kiehtova. Se sitoo kaiken huomion yhteen aistiin.

Sen sijaan hyvin kirjoitettu teksti (en siis viittaa suoraan omaani), taas aktivoi kaikki aistit, kun sielusi silmin näet saman mitä kirjoittajakin, kuulet mitä hän kuuli, haistat mitä hän haistoi...

Siksi tahtoisin mukaani tekstintuottamiseen tarvittavan välineen: jotta voisin jo paikan päältä välittää nämä tuntemukset.

Enkä muuten edes tiedä posti-osoitettasi ;)

Anonyymi kirjoitti...

No nyt ymmärrän mitä tuo naapuri hakkasi tuolla. Se sinun ulinasi ohitti asuntoni ja meni suoraan oikeaan osoitteeseen. Sori, sori, tämän blogin avaaminen saattaa tuoda erikoisen erikoisia elämyksiä, jopa niille jotka eivät tilaa. =o

Alfie kirjoitti...

Voih, kunpa olisit luvannut hankkia tuon H1N1N P1PP3L11N1:n, koska olisin halunnut niin kovasti tietää vaikuttaako sellainen pölly enemmän kuin maidon pois kahvista jättäminen. Nimimerkki olin miettinyt että pitäisikö opetella juomaan jos jonkinmoista maidotonta lusikka-pysyy-psytyssä-ilman-ajatuksenvoimaakin -sumppia, jotta saisin tässä työssä vaadittavan päivittäisen hermokahviannokseni täytettyä. Nimimerkki extravahva cappucchino sokerilla ei ole oikeaa kahvia, mutta se sentääns menettelee.

Nyt alan ymmärtää, miksi niin moni polttaa hermosauhuja työpaikalla. Se johtuu siitä, että heidän työpaikkansa on korvannut perinteisen ihmiskahvinkeittimen kahviautomaatilla. Vielä jopa sellaisella, joka tarjoilee mustaherukkamehua.
En ole vielä uskaltautunut niin pitkälle. En haluaisi ottaa sitä riskiä, että en ole enää hengissä sen jälkeen.

T kirjoitti...

Anonyymi: Salaisen kädenpuristuksen kehittely on vieläkin työn alla, joten blogini tilaamisesta ei vielä ole mitään käytännön hyötyä.

Toisaalta olen suunnitellut tilaajalahjana kaikille tilaajille vuosilomakalenterin ja taitoluistelijoiden alastonkuvien lahjoittamista, eli ihan miten vaan kukin haluaa ;)

T kirjoitti...

Alfie: Anteeksi, taisimme kirjoittaa kommentit yhtäaikaa, joten missasin viestisi aluksi.

Totta, siinä vaiheessa kun ihminen korvataan koneella, menetät mahdollisuuden vaikuttaa laatuun. Ihminen pystyy sopeutumaan muutoksiin ja tekemään välittömiä korjausliikkeitä.

Kone sen sijaan tekee samaa tasaista laatua hamaan romuttamiseen asti.

Kerran olen saanut kahviautomaatista sellaista juomakelvotonta ainetta, että joko firman jätehuollon kierrätys oli hoidettu innovaativisesti, tai sitten laitteistoa voideltiin kahvilla, ja asiakkaille tarjoiltiin moottoriöljyä.

Ensimmäisen hörpyn jälkeen oli pakko käydä huuhtelemassa suu saippualla ja siltikin maku oli suussa koko päivän.

Eli vaikka Robotiikan kolme perussääntöä kieltävät ihmisen vahingoittamisen, sinne pitäisi saada neljäs sääntö kahvista: "robotin pitää tarjota juomakelpoista kahvipapujen kautta suodatettua kuumaa vettä".

Alfie kirjoitti...

Jos päätät kerätä adressin tämän neljännen robotiikan perussäännön laillistamisesta, olen valmis hankkimaan hyvin monta salaista henkilöllisyyttä ja kartuttamaan tuota adressia monilla allekirjoituksilla. Myös vasemmankäden allekirjoituksia voin vääntää, niistä ei ota kukaan selvää, joten voimme tuplata salaisten henkilöllisyyksien määrän kirjoittamalla vain jokaisen nimen kaksi kertaa, eri raajoilla.

T kirjoitti...

Alfie: Toivottavasti kampanjamme edistyy paremmin kuin edellinen yritykseni saada 11. käskyksi "Sinun ei pidä alaman minulle".

Paavi olisi MUUTEN mielellään nähnyt minut, mutta höpisivät jostain kuolontähdestä...