Supervoimat

Tajusin omaavani tänään toisen supervoiman (1)
Joku naapureistani oli päättänyt laittaa naapurisovun koetukselle ja alkoi harjoittelemaan pianonsoittoa. Ja arvatkaa mitä?

Minä en välittänyt siitä. Jotenkin se, että joku oikeasti jaksoi yrittää toista tuntia päästä kohdasta pim-pim-pim-pom-pim-pom eteenpäin, oli hellyttävää. Ajattelin vain että jos naapurit eivät ole tulleet koskaan valittamaan minun äänistäni, ja jos he älyävät lopettaa yöksi, niin antaa mennä.

Oikeastaan kestä melkein mitä tahansa normaaleja ihmiselämän ääniä. Kauhea jumputus ja puhina, oli se sitten koneista tai ihmisistä (2), on aina häirinnyt minua.

Karmein aika mitä olen joutunut kärsimään oli kun naapurina oli ilmeisesti vanhempien nurkista pois ajettu aikamiespoika, joka asui vanhempien maksamassa omistusasunnossa ja sossun, kelan, papan ja mamman kustantama yritti tappaa itsensä alkoholilla, siinä meidän muiden epäonneksi epäonnistuen jatkuvasti.

Hyvänä kakkosena tulee se aika, kun alakerrassa asui pikku(sensuroitu), joka alkoi huutamaan keskellä yöllä, keskellä päivää ja keskellä muita ajankohtia suunnilleen siitä että äiti kielsi hyppimästä keittiönpöydällä (4)

Mutta pianonpimputus...ei mitään vaikutusta. Itse asiassa taidan ensi kerralla mennä naapurin ovelle kun hän alkaa taas harjoitella, soitan ovikelloa, ja kun hän avaa oven, sanon "huomaatteko? Ei mitään vaikutusta! Kokeilkaa uudestaan sitä pim-pim-pom-pim kohtaan, niin näytän miten sillä ei ole mitään vaikutusta!" :-D

Mielestäni on jo korkea aika tehdä tuttavuutta naapureihini. Onhan tämä sentään omistusasuntoni joten me tulemme tuntemaan toisemme vielä todella kauan...

(1) Ensimmäinen on kameleonttimainen kyky sulautua mihin tahansa taustamateriaaliin niin, että kukaan ei huomaa minua. Ihmiset jotka eivät käsitä tämän kyvyn täyttä potentiaalia, kutsuvat sitä "seinäkukkasena olemiseksi".

Mutta oletteko koskaan huomanneet juhlissa kuinka ruoka tuntuu loppuvan kesken vaikka kukaan ei sitä näytä syövän ja sama juttu boolin kanssa? Bingo. Lisäksi kanssanisäkkäiden sekoilun asteittainen lisääntyminen alkaen lampunvarjostin päässä ja ilmabasso munien kohdalla esitetystä "Stairway to heaven"-kappaleesta, ja päättyen jonnekin mitä yleensä on tavattu nähdä 70-luvun itä-Saksalaisissa underground-porno-leffoissa, on jotain tv:tä suurempaa.

Jos ette muista koskaan olleenne tuollaisissa juhlissa, niin se johtuu luultavasti siitä, että te olitte illan pimentyessä joko Hilda maitotyttö, Gunther paimenpoika tai Sissi-lehmä.
Todella huonossa tapauksessa te olitte lypsykone.

(2) Tahdon uskoa että äänet joita kuulin alakerran naapurista aikoinaan opiskellessani pohjoisessa olivat normaaleja rakastelun ääniä. Tai no ainakin rakastelun ääniä. Tai ainakin ihmisääniä (3).
Naapurini varmaan ihmetteli miksi aina tuijotin maahan hänen kulkiessaan ohi.
En minä tuijottanut maahan; ihmettelin aina miten hän pystyy kävelemään näin pian.

(3) Kerran opiskellessani pohjoisessa ja asuessani opiskelija-asuntolassa, heräsin siihen kun yläkerrasta kuului ääniä aivan kuin harmaakarhu olisi rakastellut chichichuaa. Itse asiassa kaikki soluasunnossamme heräsivät.
Äänet tulivat ylhäältä, joten ei muuta kuin sanomaan porukalla sanomaan pari valittua muiden yöunien pyhyydestä ja sallituista volyymeista aktin aikana.

Kun avasimme oven ylhäällä, sängyssä makasi harmaakarhu verkkosukat päällään ja nahka-naamioon pukeutunut chichichua selässään. Harmaakarhu katsoi meihin ja sanoi "voi hyvä kun tulitte, hän melkein raiskasi minut".

(4) Minulla ei ole lapsia, joten muiden lasten kommentointi on hiukan epäreilua. Mutta kyllä täytyy jossain olla vikaan jos "laitatko tv:tä pienemmälle?" aiheuttaa puolen tunnin katkeamattoman raivopotkuitkun (vaikka siis en omaakaan lapsia, kyllä minä aina raivopotkuitkun tunnistan).