Ihan ensinnäkin kiitos kaikille täällä ja tuolla jossain, reaalimaailmaksi sitä kai kutsutaan (ainakaan hiiren näpyttely ei tuota läheskään samanlaisia reaktiota kuin netissä. Joskin pidän siitä kuinka saan aina istua yksin junanpenkeillä kun näpytän hiirtä vierelläni) jotka ovat neuvoneet tulevan matkan suhteen.
Olen nyt pitkällisen miettimisen jälkeen onnistunut yksilöimään mitkä asiat eniten minua hermostuttavat.
1. Lentokentällä toimiminen
Olen lentokenttä-neitsyt. En ollenkaan tiedä miten lentokentällä toimitaan. Elokuvissa se näyttää aina niin helpolta; ajetaan taksilla lentokentän eteen, ja sitten ollaankin turvatarkastuksessa, sitten katsotaan lippua ja seuraavaksi ollaan lentokoneessa, joka maagisesti vie 10 sekunnin tai 2 minuutin matkustusajalla perille.
Kuinka se oikeasti tapahtuu? Onko jossain puuhatunneli, jossa on ei toimintapisteitä, kuten turvatarkistus, ja joka johtaa lentokoneen istuimelle? Oikeasti: minne, mitä siellä ja mitä sitten?
2. Matkalaukun katoaminen
Tähän sain itse asiassa hyvät ohjeet jo viikonloppuna, mutta mainitaan nyt koska tämäkin hermostuttaa.
Olen itse asiassa hyvin varma että laukkuni häviää. Jos se ei häviäisi, kuulemanne kopina ei olisi paikallinen hevostyttöjen kokoontumisajo, vaan maailmanlopun neljän ratsastajan hevosten lähtökuoppiin asettuminen.
Kauanko laukkuja kannattaa odottaa hihnalla, ja mikä on korrekti tapa odottaa laukkuja? Ilmeisesti hihnan reunassa hermeettisesti seisominen ja muiden tukkona oleminen ei ole oikeasti hyvä tapa, eli miten siinä toimitaan?
3. Lentokentältä poistuminen
Suomessa, helppoa. Vaikka kävelen kotiin.
Isossa-Britanniassa, ei niinkään.
Voinen kertoa paljastamatta salaisen organisaatiomme huippusalaista tukikohtaa että laskeudun Heathrow'n lentokentälle (mikä ei ole auttanut 1. kohdan panikointia. Paikan epävirallinen nimi on "Kaaos-teoriaa vasta-alkajille ja kehittyneemmille yksilöille teoriassa sekä käytännössä").
Hotellini sijaitsee 8,6 km päässä lentokentältä. Piece of cake eli pala kuivaa känttyä?
No ei ihan.
Hotellini sijaitsee tarkemmin sanoen Zone 5:llä.
Heathrow'n lentokentän PDF-tiedote osaa kertoa, että "Drivers can legally refuse to accept journeys to Zones 2, 3, 4 or 5."
Eikä sillä että hermostuisin turhasta, mutta Zone 5 on merkitty mustalla kyseisessä PDF-kartassa.
Olenko koskaan kertonut teoriastani että esim. 28 päivää myöhemmin, 28 viikkoa myöhemmin ja Black sheep oikeasti perustuvat tositapahtumiin, ja ne on kuvattu oikeissa tapahtumaympäristöissä?
En mielelläni tahtoisi että viimeinen havainto minusta on tekstiviesti "Kuljettaja on hermostunut. Ne hyökkäävät uudestaan. Kertokaa äidilleni että kaaduin kuin vain kristitty herrasmies voi".
Joskin olen oppinut maailmasta sen verran, että maailman laajimmalle levinnyt kieli on raha. Veikkaan siis että jos oikeasti tulee tiukka tilanne, 50 punnan seteli osaa sanoa "hei ystävä. Mitä jos heität minua pitelevän henkilön 10 minuutin päähän, ja sen jälkeen sinä ja minä voisimme...kais tiedät, :merkitsevää setelinrahinaa:" (ulkomaan valuutta muuten puhuu kursiiveilla. Se on jotenkin sexympää kai niiden mielestä, mokomien panopuupuntien) paremmin kuin minä lukion englannillani.
Enkä minä oikeasti välitä siitä mikä on punnan vaihtokurssi, haluan vain hotellilleni.
4. Kellot
Miten tämä homma menikään? Kellonaika ilmoitetaan aina paikallisen kellon mukaan, eli jos lähtö Isosta-Britanniasta on merkitty 18.20, ja saapuminen Suomeen (aion niin heittäytyä paavilliseksi ja suudella maata jahka pääsen kotiin) 23.15, niin se tarkoittaa että matka-aika on 4 h 55 min.
Eikö?
5. Poistuminen
Minut potkitaan hotellista pois viimeistään klo 11 ja lähtö pois koko saarivaltakunnasta on aiemmin mainittu 18.20. Eli väliaikaa on vähintään seitsemän tuntia.
Miten aikaisin lentokentälle tulisi mennä?
Check-in vai mikä se nyt onkaan (oikeasti, en minä tiedä näitä juttuja) aukeaa netin mukaan kahta tuntia aiemmin eli 16.20.
Onko sitä ennen jokin pitkällinen ruumiinreikien tarkistus tms. joka vie tuntikaupalla aikaa?
Vai ehdinkö käydä Lontoossa?
Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä...
Tietenkään en myöskään nauti että minun jos-olisin-nainen-ansaitsisin-mallimarkkinoilla-näillä-säärilläni istutaan viisi tuntia keskikokoisille raajoille tarkoitetussa tilassa, ja että lähtö Suomesta on ennen kuin aikainen lintu edes harkitsee heräämistä, mutta aika pientä tuo on noihin muihin verrattuna.
Tänään on myöskin viimeinen työpäiväni tässä työpisteessä, eli en ole varma miten ehdin loppuviikosta kirjoittmaan blogiin. Joudun nimittäin päivittämään mekaanisiin ulokkeisiini integroidut ihonsisäiset biometriikka-anturit sekä opettelemaan uusia taktiikoita ja asejärjestelmiä, joten kiirettä pitää.
Jossain vaiheessa kuitenkin palaan takaisin.
Ja jos en, tahdon että tiedätte että kaaduin kuin vain kristitty herrasmies voi.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa V (K18)
Kesä, kukkaset ja koska eduskunta jää kesälomalle, ja koska kansa on kuitenkin tottunut siihen että heitä ****taan silmään sekä muihin ruumiinosiin poliitikkojen toimesta koko ajan, media korvaa tämän puutteen jokavuotisilla seksi-uutiset-kuukausilla.
Siksi tämänkertainen mediakatsaus käsittelee seksiä.
Otetaan ensin löysät seksistä pois, eli Tohtori.fi:n seksi-uutisointi.
Ensinnäkin seksin ei tarvitse kestää kauaa.
Toisekseen seksi hyödyttää ainakin 10:llä tavalla.
Kolmanneksi vain miehet tekevät seksivirheitä.
On olemassa teoria, että Steve Jobs sai idean iPhoneen ääneltä, joka kuiskaili hänelle "jos rakennat sen, he tulevat".
Time-lehden "The iPhone's Next Frontier: Porn" artikkeli selittää tarkemmin mitä ääni tarkoitti.
iPhonen käytettävyys, iso ruutu, nopeat verkkoyhteydet tekevät siitä seksiteollisuuden märän unen.
Tilanteesta tekevät vielä houkuttelevamman tilastot, joiden mukaan 2/3 iPhonen ostajista on miehiä, joiden keskiansiot ovat keskimääräistä paremmat ja että iPhonen käyttäjät kuluttavat muita puhelinomistajia enemmän viihteeseen.
Ikävä kyllä kaikki eivät ole näin onnekkaita.
Newsweek uutisoi taloussivuillaan kuinka ikävästi Nevadan ilotalot kokevat talouden laskun.
George Flint, joka edustaa Nevadan bordellin omistajien liittoa, kertoo että liiton jäsenyhdistyksillä tulot ovat tippuneet 45 % puolentoista vuoden aikana.
Pahiten kulutukseen on vaikuttanut öljyn kasvanut hinta. Yksi tärkeimmistä asiakas-ryhmistä ovat rekkakuskit, koska useat bordelleista ovat ajomatkan päässä muusta asutuksesta lakien vuoksi.
Johtuen kuitenkin kuljetuksen kallistumisesta, rekkakuskeilla ei ole enää varaa entiseen tapaan kuluttaa "muihin palveluihin".
Selviytyäkseen tästä bordellit ovat alkaneet panostamaan markkinointiin.
Esimerkiksi Bunny Ranch on luvannut 100 ensimmäiselle asiakkaalle jotka tuovat veronpalautus-shekkinsä, palvelut puoleen hintaan.
Jos asiakas siis tulee 600 $ shekin kanssa, hän saa 1200 $ arvoisen "George Bush-juhlan" eli kolme tyttöä ja pullon shampanjaa.
Tunnetteko muuten legendan videonauhasta? Kyllä, SIITÄ videonauhasta.
On olemassa niitä jotka sanovat että se on vain miesten liikkeelle laittama huhu, mutta on myös heitä jotka vannovat nähneensä sen.
Se on ainoa asia mikä on estänyt miehiä ajattelemasta seksiä joka seitsemäs sekunti.
Kukaan ei tiedä mistä se on tullut tai mikä sen alkuperä on, mutta kaikki tietävät mitä siinä on.
Aluksi se näyttää normaalilta seksifilmiltä. Okei, mies on ehkä huomattavasti nuorempi kuin nainen, mutta hei, ei kai tässä nyt pientä ikäeroa kauhistuta.
Toiminta alkaa noudattaa normaalia seksifilmien koreografiaa, ja moni ajattelee mielessään että mitä tuolle jätkälle maksetaankin, hän ei saa tarpeeksi. Siis rahaa.
Sitten koittaa hetki "oraaliselle palvelukselle", jota nainen alkaa suorittaa miehelle.
Taaskin kaikki näyttää normaalilta, "normaalin" ollessa tietenkin tässä vaiheessa jo elokuvan jälkeen tulevan keskustelun ykkösaihe.
Sitten nainen ottaa tekohampaansa pois.
Tuota lausetta seuranneen mielikuvan huuhtomista pois ei välttämättä auta "Japan's Booming Sex Niche: Elder Porn".
Japanissa on huomattu uuden markkina-yleisön syntyminen väestön vanhenemisen myötä, nimittäin vanhus-seksi. Kilpailu seksileffa-alalla on kovaa Japanissa, koska melko lailla kaikkea mahdollista on jo saatavilla.
Glory Quest-yhtiö huomasi kuitenkin että vanhuksia ei oltu vielä juurikaan esitetty seksileffoissa. Yhtiön viestintävastaavan Kayoko Iimuran mukaan vaimon ja vanhan appiukon välinen suhde oli juuri sopiva luomaan arvoitukssellisen ilmapiirin ja vangitsemaan katsojien huomion.
Vanhusten käytössä on myös talous tärkeässä merkityksessä.
Ohjaaja Ryuichi Kadowaki kertoo että elokuva jossa käytetään nuoria naisia saattaa myydä todella hyvin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitten tulee lasku. Sen sijaan elokuva jossa näytetään vanhuksia voi myydä tasaisesti jopa vuosia.
Lisäksi nuorille näyttelijöille voidaan joutua maksamaan jopa 100 000 $ per filmi, kun taas vanhuksille voi riittää 2 000 $.
Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua.
Siksi tämänkertainen mediakatsaus käsittelee seksiä.
Otetaan ensin löysät seksistä pois, eli Tohtori.fi:n seksi-uutisointi.
Ensinnäkin seksin ei tarvitse kestää kauaa.
Toisekseen seksi hyödyttää ainakin 10:llä tavalla.
Kolmanneksi vain miehet tekevät seksivirheitä.
On olemassa teoria, että Steve Jobs sai idean iPhoneen ääneltä, joka kuiskaili hänelle "jos rakennat sen, he tulevat".
Time-lehden "The iPhone's Next Frontier: Porn" artikkeli selittää tarkemmin mitä ääni tarkoitti.
iPhonen käytettävyys, iso ruutu, nopeat verkkoyhteydet tekevät siitä seksiteollisuuden märän unen.
Tilanteesta tekevät vielä houkuttelevamman tilastot, joiden mukaan 2/3 iPhonen ostajista on miehiä, joiden keskiansiot ovat keskimääräistä paremmat ja että iPhonen käyttäjät kuluttavat muita puhelinomistajia enemmän viihteeseen.
Ikävä kyllä kaikki eivät ole näin onnekkaita.
Newsweek uutisoi taloussivuillaan kuinka ikävästi Nevadan ilotalot kokevat talouden laskun.
George Flint, joka edustaa Nevadan bordellin omistajien liittoa, kertoo että liiton jäsenyhdistyksillä tulot ovat tippuneet 45 % puolentoista vuoden aikana.
Pahiten kulutukseen on vaikuttanut öljyn kasvanut hinta. Yksi tärkeimmistä asiakas-ryhmistä ovat rekkakuskit, koska useat bordelleista ovat ajomatkan päässä muusta asutuksesta lakien vuoksi.
Johtuen kuitenkin kuljetuksen kallistumisesta, rekkakuskeilla ei ole enää varaa entiseen tapaan kuluttaa "muihin palveluihin".
Selviytyäkseen tästä bordellit ovat alkaneet panostamaan markkinointiin.
Esimerkiksi Bunny Ranch on luvannut 100 ensimmäiselle asiakkaalle jotka tuovat veronpalautus-shekkinsä, palvelut puoleen hintaan.
Jos asiakas siis tulee 600 $ shekin kanssa, hän saa 1200 $ arvoisen "George Bush-juhlan" eli kolme tyttöä ja pullon shampanjaa.
Tunnetteko muuten legendan videonauhasta? Kyllä, SIITÄ videonauhasta.
On olemassa niitä jotka sanovat että se on vain miesten liikkeelle laittama huhu, mutta on myös heitä jotka vannovat nähneensä sen.
Se on ainoa asia mikä on estänyt miehiä ajattelemasta seksiä joka seitsemäs sekunti.
Kukaan ei tiedä mistä se on tullut tai mikä sen alkuperä on, mutta kaikki tietävät mitä siinä on.
Aluksi se näyttää normaalilta seksifilmiltä. Okei, mies on ehkä huomattavasti nuorempi kuin nainen, mutta hei, ei kai tässä nyt pientä ikäeroa kauhistuta.
Toiminta alkaa noudattaa normaalia seksifilmien koreografiaa, ja moni ajattelee mielessään että mitä tuolle jätkälle maksetaankin, hän ei saa tarpeeksi. Siis rahaa.
Sitten koittaa hetki "oraaliselle palvelukselle", jota nainen alkaa suorittaa miehelle.
Taaskin kaikki näyttää normaalilta, "normaalin" ollessa tietenkin tässä vaiheessa jo elokuvan jälkeen tulevan keskustelun ykkösaihe.
Sitten nainen ottaa tekohampaansa pois.
Tuota lausetta seuranneen mielikuvan huuhtomista pois ei välttämättä auta "Japan's Booming Sex Niche: Elder Porn".
Japanissa on huomattu uuden markkina-yleisön syntyminen väestön vanhenemisen myötä, nimittäin vanhus-seksi. Kilpailu seksileffa-alalla on kovaa Japanissa, koska melko lailla kaikkea mahdollista on jo saatavilla.
Glory Quest-yhtiö huomasi kuitenkin että vanhuksia ei oltu vielä juurikaan esitetty seksileffoissa. Yhtiön viestintävastaavan Kayoko Iimuran mukaan vaimon ja vanhan appiukon välinen suhde oli juuri sopiva luomaan arvoitukssellisen ilmapiirin ja vangitsemaan katsojien huomion.
Vanhusten käytössä on myös talous tärkeässä merkityksessä.
Ohjaaja Ryuichi Kadowaki kertoo että elokuva jossa käytetään nuoria naisia saattaa myydä todella hyvin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitten tulee lasku. Sen sijaan elokuva jossa näytetään vanhuksia voi myydä tasaisesti jopa vuosia.
Lisäksi nuorille näyttelijöille voidaan joutua maksamaan jopa 100 000 $ per filmi, kun taas vanhuksille voi riittää 2 000 $.
Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Kivakivakiva
George Carlinille
(Aluksi asioiden selvennys: kirjoittajalla ei ole minkäänlaista yhteyttä Pertti Linkolaan ja oikeastaan kirjoittaja pitää ukkoa pikkaisen höppänänä.
Joskin kirjoittaja näki kerran talvipakkasilla Linkolan odottavan junaa villapaidassa ja tuohireppu selässä, samalla kun kirjoittaja itse hytisi toppatakissaan.
Kirjoittaja kuitenkin kuuluu mies-sukupuoleen, joten hänen vielä kartoittamattomassa geneettisessä kartassaan on "täällä olla tiikereitä"-alue.
Tämä ehdollistaa miehen siten, että kun joku tieten tahtoen vahingoittaa itseään osoittaakseen olevansa joko kovis ja/tai suositun tv-ohjelman päätähti, sitä on kunnioitettava.
Eli vaikka kirjoittaja ei jaa Linkolan mielipiteitä, on kirjoittajan myönnettävä geneettisestä lähtökohdasta että Linkola on Mies, ja kirjoittaja itse Pullamössöä.)
Aina toisinaan kuulee puhuttavan siitä, että ihminen on menettänyt kunnioituksensa luontoa kohtaan. Mutta mitä jos luonto vihaakin meitä?
Kuvitellaan että luontoäidillä on viisivuotissuunnitelma.
Siis sellainen suunnitelma että nyt seuraavien vuosien aikana esim. kukkii N määrä kukkia, sukupuuttoon kuolee N määrä lajeja, uusi lajeja syntyy N määrä, ja kaikille lajeille on N määrä kuolleita.
Tietenkin kaikkien lajien edustajia kuolee ihan normaalisti mm. solujen hapettumisen myötä, mutta ei ehkä ihan siihen tahtiin kuin luonnon suunnitelmataloudessa sopisi.
Mikä voisi olla sopiva ratkaisu luontoäisin mielestä?
Luonnonmullistukset tietenkin ovat aina kivoja, mutta ne pikku penteleet oppivat varautumaan niihin, ja ne ovat vielä niin sikiävää porukkaa että äkkiäkös hävikki on paikattu.
Taudeilla apuharvennus ihmispopulaatiossa on aina ollut hyvä konsti, mutta hitsi kun niillä on penisilliini ja Pertti Linkola jota pitää esikuvanaan talvipakkasilla.
On kuitenkin olemassa yksi asia mitä kukaan ei voi vastustaa.
Kiva.
Kaikki joko haluavat pitää kivaa tai sitten nauttia kivaa tai tehdä kivaa.
Siksi kaikki kiva tappaa.
Luontoäidin tarvitsee vain laittaa jotain esille, ja ihmiskunta hallitsevana lajina (on olemassa teoria että alunperin kanojen piti olla johtava laji. Ikävä kyllä joku mokasi jossain vaiheessa ja teki niistä hyvänmakuisia) keksii tavan tehdä siitä kivaa.
Rasvainen ruoka maistuu hyvälle ja on kivaa. Se myös tekee verisuonille saman kuin tehosekoitin sammakoille.
Tupakointi on kivaa. Keuhkot vain näyttävät sen jälkeen grilliin unohtuneilta lehtipihveiltä.
Ja ihan vaan siltä varalta että joku on välttynyt noilta, kuntoilukin on "kivaa". Kuinka moni tuntee allergian nimeltään "kuntoilun aiheuttama hengenahdistus"?
Aluksi ihoa kutittaa ja saatatte saada ihottumaa, sitten pikkuhiljaa rintakehää tuntuu puristavan ja lopulta teillä on vaikeuksia hengittää. Onneksi olkoon, olette allerginen urheilulle.
Kivan siis ollessa, jos joku ei ole vielä tajunnut, synonyymi termille "absoluuttisen ehdottomasti tappava välillä koti - puutarha".
Itse asiassa tilannetta varten tulee ottaa käyttöön aivan uudet ironian asteikot, sillä ihmiskunta tietää että kaikki kiva tappaa, mutta ei silti ole valmis luopumaan kivasta.
Itse asiassa koemme että kiva on jotain mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.
Ihmiskunta on siis idootti ja luontoäiti on narttu.
Mutta siinä missä ihmiskunta kuolee sydänkohtaukseen isot ranskalaiset sylissään ja kevytsavuke huulillaan, katsellessaan Baywatchin hitaita juoksukohtauksia dvd:ltä, luontoäiti kaikesta napojen sulamisesta huolimatta porskuttaa eteenpäin.
Jos siis on hakemalla haettava jokin opetus, niin se voisi olla se että kannattaa ennemmin olla narttu kuin kiva.
(Aluksi asioiden selvennys: kirjoittajalla ei ole minkäänlaista yhteyttä Pertti Linkolaan ja oikeastaan kirjoittaja pitää ukkoa pikkaisen höppänänä.
Joskin kirjoittaja näki kerran talvipakkasilla Linkolan odottavan junaa villapaidassa ja tuohireppu selässä, samalla kun kirjoittaja itse hytisi toppatakissaan.
Kirjoittaja kuitenkin kuuluu mies-sukupuoleen, joten hänen vielä kartoittamattomassa geneettisessä kartassaan on "täällä olla tiikereitä"-alue.
Tämä ehdollistaa miehen siten, että kun joku tieten tahtoen vahingoittaa itseään osoittaakseen olevansa joko kovis ja/tai suositun tv-ohjelman päätähti, sitä on kunnioitettava.
Eli vaikka kirjoittaja ei jaa Linkolan mielipiteitä, on kirjoittajan myönnettävä geneettisestä lähtökohdasta että Linkola on Mies, ja kirjoittaja itse Pullamössöä.)
Aina toisinaan kuulee puhuttavan siitä, että ihminen on menettänyt kunnioituksensa luontoa kohtaan. Mutta mitä jos luonto vihaakin meitä?
Kuvitellaan että luontoäidillä on viisivuotissuunnitelma.
Siis sellainen suunnitelma että nyt seuraavien vuosien aikana esim. kukkii N määrä kukkia, sukupuuttoon kuolee N määrä lajeja, uusi lajeja syntyy N määrä, ja kaikille lajeille on N määrä kuolleita.
Tietenkin kaikkien lajien edustajia kuolee ihan normaalisti mm. solujen hapettumisen myötä, mutta ei ehkä ihan siihen tahtiin kuin luonnon suunnitelmataloudessa sopisi.
Mikä voisi olla sopiva ratkaisu luontoäisin mielestä?
Luonnonmullistukset tietenkin ovat aina kivoja, mutta ne pikku penteleet oppivat varautumaan niihin, ja ne ovat vielä niin sikiävää porukkaa että äkkiäkös hävikki on paikattu.
Taudeilla apuharvennus ihmispopulaatiossa on aina ollut hyvä konsti, mutta hitsi kun niillä on penisilliini ja Pertti Linkola jota pitää esikuvanaan talvipakkasilla.
On kuitenkin olemassa yksi asia mitä kukaan ei voi vastustaa.
Kiva.
Kaikki joko haluavat pitää kivaa tai sitten nauttia kivaa tai tehdä kivaa.
Siksi kaikki kiva tappaa.
Luontoäidin tarvitsee vain laittaa jotain esille, ja ihmiskunta hallitsevana lajina (on olemassa teoria että alunperin kanojen piti olla johtava laji. Ikävä kyllä joku mokasi jossain vaiheessa ja teki niistä hyvänmakuisia) keksii tavan tehdä siitä kivaa.
Rasvainen ruoka maistuu hyvälle ja on kivaa. Se myös tekee verisuonille saman kuin tehosekoitin sammakoille.
Tupakointi on kivaa. Keuhkot vain näyttävät sen jälkeen grilliin unohtuneilta lehtipihveiltä.
Ja ihan vaan siltä varalta että joku on välttynyt noilta, kuntoilukin on "kivaa". Kuinka moni tuntee allergian nimeltään "kuntoilun aiheuttama hengenahdistus"?
Aluksi ihoa kutittaa ja saatatte saada ihottumaa, sitten pikkuhiljaa rintakehää tuntuu puristavan ja lopulta teillä on vaikeuksia hengittää. Onneksi olkoon, olette allerginen urheilulle.
Kivan siis ollessa, jos joku ei ole vielä tajunnut, synonyymi termille "absoluuttisen ehdottomasti tappava välillä koti - puutarha".
Itse asiassa tilannetta varten tulee ottaa käyttöön aivan uudet ironian asteikot, sillä ihmiskunta tietää että kaikki kiva tappaa, mutta ei silti ole valmis luopumaan kivasta.
Itse asiassa koemme että kiva on jotain mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.
Ihmiskunta on siis idootti ja luontoäiti on narttu.
Mutta siinä missä ihmiskunta kuolee sydänkohtaukseen isot ranskalaiset sylissään ja kevytsavuke huulillaan, katsellessaan Baywatchin hitaita juoksukohtauksia dvd:ltä, luontoäiti kaikesta napojen sulamisesta huolimatta porskuttaa eteenpäin.
Jos siis on hakemalla haettava jokin opetus, niin se voisi olla se että kannattaa ennemmin olla narttu kuin kiva.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXXXVII
Asioiden seuraamisen helpottamisen seuraamiseksi luovumme tällä kertaa normaalista kaunokirjallisesta ilmaisusta. Sen sijaan saatte nauttia lyhyitä ilmoituspätkiä, jotka on luokiteltu asteikolla 1-5 ruskeaa paperipussia.
Yksi ruskea paperipussi tarkoittaa että en ota asiasta stressiä.
Kaksi ruskeaa paperipussia tarkoittaa että alan läiskiä henkisesti naamaani ja toistelemaan "miksi aina MINÄ?"
Kolme ruskeaa paperipussia tarkoittaa sitä että yritän vaistomaisesti hamuta kuvitteellista heittoistuin-nappulaa, jotta voisin hypätä pois elämästäni.
Neljä ruskeaa paperipussia tarkoittaa että naamallani on vappulasit, naurettavan epäaidon näköiset viikset, suussani sikari ja yritän näyttää siltä kuin en todellakaan mitenkään liity tähän juttuun, mikä se sitten onkaan, jättäkää minut rauhaan.
Viisi ruskeaa paperipussia tarkoittaa että yritän hengittää rauhallisesti sisään ja ulos, ja samalla onnistun pyörittämään keskikokoisen tuulivoimalan kaikkia tuulimyllyjä pelkästään huokailemalla niiden suuntaan.
Okei, aloitetaan.
Uusiin työtehtäviin siirtyminen:
Aloitan ensi kuun alussa uudessa hommassa. Tietenkään en voi kertoa kaikkia yksityiskohtia uudesta työstäni, mutta pikku vihjeenä: tiedättekö minkä takia Godzilla ei ole onnistunut pitkään aikaan tuhoamaan Tokiota? Jep, juuri siitä syystä.
Vaikka onkin jännittävää siirtyä porukoihin joiden on sallittu käyttää 3. asteen mustaa magiaa, se ei sinällään ole kauhean stressaavaa.
Ruskeita paperipusseja: 1
Passin hankinta:
Saadakseen passin kansalaisen tulee todistaa henkilöllisyytensä. Suunnilleen kaikki muu rippikuvasta etsintäkuulutukseen käy, paitsi EI ajokortti.
Jostain netistä luin että kuvallinen kelakortti kävisi.
Joten kävin Kelalla tänään, jossa käytiin (lievästi dramatisoituna mielenkiinnon lisäämiseksi) seuraavanlainen keskustelu:
- Hei muukalainen. Mikä tuo sinut tällaisena päivänä ihmiskohtaloiden tavernaan?
- Hei. Tarvitse kuvallisen kelakortin.
- Kyllä muuten mutta ei.
- Mitä tarkoitat?
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Mutta minä tarvitsen kuvallisen kelakortin. Et kai muuten luulisi että olisin tullut ruskettamaan itseäni polttavan katseesi alle?
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Niin, mutta. Minä tarvitsen. Kuvallisen. Kelakortin.
- Miksi heittäydyt rikkinäiseksi levysoittimeksi?
- Korostamalla vanhentunutta analogista teknologiaa tahdon luoda analogian kuvallisen kelakortin ja passin välillä.
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai lissunlässyn jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Lissunlässyn?
- Tahdoin tarkistaa kuuntelitko. Ei siis tipu.
- Tarvitse korttia saadakseni passin.
- Vaikka sääresi ovatkin yllättävän kehittyneet, uskon että et normaalisti kävele, vaan sinulla on ajokortti?
- Kyllä, mutta se ei käy. Poliisin sivuilla sanotaan niin.
- Pidän kiinni lapsenuskostani että poliisisedän myöntämä ajokortti kelpaisi toiselle poliisisedälle.
- Ilmeisesti emme surffaile samoilla sivuilla joissa esiintyy virka-asuisia ihmisiä pukeutumisen eri vaiheissa, mutta siellä missä puvut ovat koko ajan päällä, sanotaan että ajokortti ei käy, mutta esimerkiksi kuvallinen kelakortti kelpuutetaan.
- Tiedätkö että näytät komealta kun valehtelet?
- Minä näytän aina tältä. Todistan sen neuvomalla sinua käymään poliisin sivuilla.
- www.sikaniskagestapokyttäpamputtajasinivuokko.fi?
- www.poliisi.fi käy myös.
- Täällä ei sanota asiasta mitään.
- Onneksesi tuo avonainen kaula-aukkosi puhui työhaastattelussa enemmän kuin kyky kirjoittaa 90 sanaa minuutissa . Kyllä se on siellä.
- Vaikka tulenkin aina pitämään tätä ohimenevää hetkeä yhtenä tärkeimmistä kohtaamisistani ihmislajin kanssa, tuolla jossain minua odottaa sukunimi kahvi, etunimi Paulig. Anna 30 hopearahaasi niin saat sen kolmasti kirotun korttisi kahden viikon kuluessa.
- Tuossa. Äläkä tuhlaa kaikkea kerralla yhteen hevoseen.
- Tiedän jo yhden varman tapauksen. Sen nimi on "ala vetää senkin haiseva hippi, ennen kuin muutan mieleni".
Tästä pari tuntia eteenpäin ja saan kuulla että oikeastaan minun tulisi hakea henkilökorttia. Poliisiasemalta. Hinta 40 €. Saantiaika noin kaksi viikkoa.
Ruskeita paperipusseja: 2
Uusiin työtehtäviin kouluttautuminen:
Koska on hyvin todennäköistä että pomonikin lukee tämän (hän ei ole pomo turhan takia) niin sanottakoon että sinällään kouluttautumisessa ei ole mitään pahaa.
Ongelmia tuottaa vain koulutusmateriaali.
Minun tulee suorittaa netissä kaksi online-kurssia liittyen kopernikaanista periaatetta hyödyntävään tietokone-ohjelmaan.
Eikä siinäkään vielä mitään.
Ongelma on siinä, että kyseessä ei ole tekstipohjainen kurssi, vaan valitun kansan eli amerikkalaisten tekemä huippumoderni multimediaesitys, joka on jaoteltu eri osa-alueisiin, joiden lopuksi on testi, joka on päästävä läpi tai muuten ei pääse eteenpäin.
Eikä vielä tässäkään vielä mitään.
Mutta kun kysymykset ovat tasoa:
"Äskeisessä video-esityksessä sivulauseessa ohimennen kertoja mumisi jotain siitä miten tutkakuvasta erottaa onko kyseessä Godzilla vai Mechagodzilla. Kumpi voittaisi jos ne tappelisivat nyt?
A. Godzilla.
B. Mechagodzilla.
C. Ei kumpikaan, vaan Mothra tulisi ja hakkaisi kummatkin.
D. A ja C.
E. A ja B.
F. B ja C."
...Alan läpikäydä putkimies-fantasiaani eli "oi miksi en alkanut putkimieheksi aikoinaan?".
Lisäksi "rgh":in muuten niin vokaaliseen "aaaaa":han lisäsivät hassut pikku tietokone-ongelmat.
Ohjelma on harjoitustehtäviä, jotka on suoritettava...kyllä, "jotta pääsisi eteenpäin". Niissä tarvitaan näppäinyhdistelmiä, jotta "oppisit tuntemaan ohjelman toiminnan paremmin".
Samanaikaisesti olen oppinut tuntemaan pinnani kestävyyden.
Se ei ilmeisesti ole pitkä, sillä yritin vain 300 kertaa painaa ctrl + L päästäkseni tehtävässä eteenpäin.
En saanut aikaiseksi ohjelman haluamaa reaktiota, vaan tietokoneeni avasi minulle jonkin tiedostopolkumääritelmä-ikkunan, eikä millään uskonut että minä en nyt kaipaa sen apua.
Tällöin myöskin tapahtui pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri minulle, kun v*t*t*skäyräni irrottautui maan vetovoimasta ja alkoi matkansa jonnekin, minne yhdenkään ihmisen ärsyyntyminen ei ole vielä mennyt.
Ja joko muuten mainitsin että noita kursseja on kaksi, ja ne on suoritettava kolmen viikon sisällä?
Ruskeita paperipusseja: 3
Miksi minä oikeastaan tarvitsen passia:
Minä en pidä matkustamisesta.
Minä pidän tästä paikasta, jossa olen nyt.
Vaikka tuolla jossain onkin luultavasti toinenkin paikka, josta pitäisin, en ymmärrä miksi minun pitäisi nähdää vaivaa vaihtaakseni yhden viihtyisän paikan toiseen viihtyisään paikkaan.
Tuo on epäloogista energian ja ajan tuhlaamista; viihtyisä paikka on viihtyisä paikka on viihtyisä paikka.
Jos pelkästään kotimaan sisällä matkustaminen, eli kun joudun menemään Kaenuuseen ja takaisin silloiseen tukikohtaani, aiheuttaa minulle stressiä, unettomia öitä ja suunnattoman himon suklaaseen.
Pisin ja melko lailla ainoa ulkomaanreissuni (Haaparantaa ei lasketa) on suunnilleen 8-vuotiaana suoritettu päiväristeily Tukholmaan vanhempien kanssa.
Kurssi, jota varten minun pitää suorittaa kaksi aiemmin mainitsemaani kurssia kolmen viikon sisällä, ja jonne siis menen yksin, järjestetään Isossa-Britanniassa.
Ruskeita paperipusseja: 4
Pienet kysymykset:
Mitä vaatteita minä otan mukaan? Mitä kenkiä minä otan mukaan? Paljonko käteistä otan mukaan? Miten saan ne mahtumaan lompakkoon? Mikä on vaihtokurssi? Onko siellä kallista? Pitääkö minun ostaa matkalaukku vai -kassi? Pitääkö kaikki tavarat laittaa matkalaukkuun vai otanko käsilaukun? Miksi minä tarvitsen käsilaukkua, minä olen mies? Mitä lennoille saa nykyään edes ottaa mukaan? Saanko ottaa shampoota ja clearasilia? Mitä jos lentoyhtiä kadottaa matkalaukkuni? Miten ihmeessä minä kuljen Isossa-Britanniassa? Miten ihmeessä minä liikun hotellini ja opiskelupaikkani väliä? Mitä ja miten ihmeessä minä syön aamulla, päivällä ja illalla? Minä tarvitsen 7 dl maitoa päivässä pitääksen luustoni kunnossa, miten ihmeessä minä sen saan? Sehän on iltapäiväteestään tuttu maa, mistä minä saan kahvia? Miten minä ehdin käydä ostamassa kaverin pyytämät levyt?
Miten minä selviän?
Ruskeita paperipusseja: 5
Yksi ruskea paperipussi tarkoittaa että en ota asiasta stressiä.
Kaksi ruskeaa paperipussia tarkoittaa että alan läiskiä henkisesti naamaani ja toistelemaan "miksi aina MINÄ?"
Kolme ruskeaa paperipussia tarkoittaa sitä että yritän vaistomaisesti hamuta kuvitteellista heittoistuin-nappulaa, jotta voisin hypätä pois elämästäni.
Neljä ruskeaa paperipussia tarkoittaa että naamallani on vappulasit, naurettavan epäaidon näköiset viikset, suussani sikari ja yritän näyttää siltä kuin en todellakaan mitenkään liity tähän juttuun, mikä se sitten onkaan, jättäkää minut rauhaan.
Viisi ruskeaa paperipussia tarkoittaa että yritän hengittää rauhallisesti sisään ja ulos, ja samalla onnistun pyörittämään keskikokoisen tuulivoimalan kaikkia tuulimyllyjä pelkästään huokailemalla niiden suuntaan.
Okei, aloitetaan.
Uusiin työtehtäviin siirtyminen:
Aloitan ensi kuun alussa uudessa hommassa. Tietenkään en voi kertoa kaikkia yksityiskohtia uudesta työstäni, mutta pikku vihjeenä: tiedättekö minkä takia Godzilla ei ole onnistunut pitkään aikaan tuhoamaan Tokiota? Jep, juuri siitä syystä.
Vaikka onkin jännittävää siirtyä porukoihin joiden on sallittu käyttää 3. asteen mustaa magiaa, se ei sinällään ole kauhean stressaavaa.
Ruskeita paperipusseja: 1
Passin hankinta:
Saadakseen passin kansalaisen tulee todistaa henkilöllisyytensä. Suunnilleen kaikki muu rippikuvasta etsintäkuulutukseen käy, paitsi EI ajokortti.
Jostain netistä luin että kuvallinen kelakortti kävisi.
Joten kävin Kelalla tänään, jossa käytiin (lievästi dramatisoituna mielenkiinnon lisäämiseksi) seuraavanlainen keskustelu:
- Hei muukalainen. Mikä tuo sinut tällaisena päivänä ihmiskohtaloiden tavernaan?
- Hei. Tarvitse kuvallisen kelakortin.
- Kyllä muuten mutta ei.
- Mitä tarkoitat?
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Mutta minä tarvitsen kuvallisen kelakortin. Et kai muuten luulisi että olisin tullut ruskettamaan itseäni polttavan katseesi alle?
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Niin, mutta. Minä tarvitsen. Kuvallisen. Kelakortin.
- Miksi heittäydyt rikkinäiseksi levysoittimeksi?
- Korostamalla vanhentunutta analogista teknologiaa tahdon luoda analogian kuvallisen kelakortin ja passin välillä.
- Artiklan 3 B alaviiva 2.1 mukaan kuvalliset kelakortit lakkaavat olemasta vuoden 2014 jälkeen tai lissunlässyn jo 2012 jos Mayojen kalenteriin on uskominen.
- Lissunlässyn?
- Tahdoin tarkistaa kuuntelitko. Ei siis tipu.
- Tarvitse korttia saadakseni passin.
- Vaikka sääresi ovatkin yllättävän kehittyneet, uskon että et normaalisti kävele, vaan sinulla on ajokortti?
- Kyllä, mutta se ei käy. Poliisin sivuilla sanotaan niin.
- Pidän kiinni lapsenuskostani että poliisisedän myöntämä ajokortti kelpaisi toiselle poliisisedälle.
- Ilmeisesti emme surffaile samoilla sivuilla joissa esiintyy virka-asuisia ihmisiä pukeutumisen eri vaiheissa, mutta siellä missä puvut ovat koko ajan päällä, sanotaan että ajokortti ei käy, mutta esimerkiksi kuvallinen kelakortti kelpuutetaan.
- Tiedätkö että näytät komealta kun valehtelet?
- Minä näytän aina tältä. Todistan sen neuvomalla sinua käymään poliisin sivuilla.
- www.sikaniskagestapokyttäpamputtajasinivuokko.fi?
- www.poliisi.fi käy myös.
- Täällä ei sanota asiasta mitään.
- Onneksesi tuo avonainen kaula-aukkosi puhui työhaastattelussa enemmän kuin kyky kirjoittaa 90 sanaa minuutissa . Kyllä se on siellä.
- Vaikka tulenkin aina pitämään tätä ohimenevää hetkeä yhtenä tärkeimmistä kohtaamisistani ihmislajin kanssa, tuolla jossain minua odottaa sukunimi kahvi, etunimi Paulig. Anna 30 hopearahaasi niin saat sen kolmasti kirotun korttisi kahden viikon kuluessa.
- Tuossa. Äläkä tuhlaa kaikkea kerralla yhteen hevoseen.
- Tiedän jo yhden varman tapauksen. Sen nimi on "ala vetää senkin haiseva hippi, ennen kuin muutan mieleni".
Tästä pari tuntia eteenpäin ja saan kuulla että oikeastaan minun tulisi hakea henkilökorttia. Poliisiasemalta. Hinta 40 €. Saantiaika noin kaksi viikkoa.
Ruskeita paperipusseja: 2
Uusiin työtehtäviin kouluttautuminen:
Koska on hyvin todennäköistä että pomonikin lukee tämän (hän ei ole pomo turhan takia) niin sanottakoon että sinällään kouluttautumisessa ei ole mitään pahaa.
Ongelmia tuottaa vain koulutusmateriaali.
Minun tulee suorittaa netissä kaksi online-kurssia liittyen kopernikaanista periaatetta hyödyntävään tietokone-ohjelmaan.
Eikä siinäkään vielä mitään.
Ongelma on siinä, että kyseessä ei ole tekstipohjainen kurssi, vaan valitun kansan eli amerikkalaisten tekemä huippumoderni multimediaesitys, joka on jaoteltu eri osa-alueisiin, joiden lopuksi on testi, joka on päästävä läpi tai muuten ei pääse eteenpäin.
Eikä vielä tässäkään vielä mitään.
Mutta kun kysymykset ovat tasoa:
"Äskeisessä video-esityksessä sivulauseessa ohimennen kertoja mumisi jotain siitä miten tutkakuvasta erottaa onko kyseessä Godzilla vai Mechagodzilla. Kumpi voittaisi jos ne tappelisivat nyt?
A. Godzilla.
B. Mechagodzilla.
C. Ei kumpikaan, vaan Mothra tulisi ja hakkaisi kummatkin.
D. A ja C.
E. A ja B.
F. B ja C."
...Alan läpikäydä putkimies-fantasiaani eli "oi miksi en alkanut putkimieheksi aikoinaan?".
Lisäksi "rgh":in muuten niin vokaaliseen "aaaaa":han lisäsivät hassut pikku tietokone-ongelmat.
Ohjelma on harjoitustehtäviä, jotka on suoritettava...kyllä, "jotta pääsisi eteenpäin". Niissä tarvitaan näppäinyhdistelmiä, jotta "oppisit tuntemaan ohjelman toiminnan paremmin".
Samanaikaisesti olen oppinut tuntemaan pinnani kestävyyden.
Se ei ilmeisesti ole pitkä, sillä yritin vain 300 kertaa painaa ctrl + L päästäkseni tehtävässä eteenpäin.
En saanut aikaiseksi ohjelman haluamaa reaktiota, vaan tietokoneeni avasi minulle jonkin tiedostopolkumääritelmä-ikkunan, eikä millään uskonut että minä en nyt kaipaa sen apua.
Tällöin myöskin tapahtui pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri minulle, kun v*t*t*skäyräni irrottautui maan vetovoimasta ja alkoi matkansa jonnekin, minne yhdenkään ihmisen ärsyyntyminen ei ole vielä mennyt.
Ja joko muuten mainitsin että noita kursseja on kaksi, ja ne on suoritettava kolmen viikon sisällä?
Ruskeita paperipusseja: 3
Miksi minä oikeastaan tarvitsen passia:
Minä en pidä matkustamisesta.
Minä pidän tästä paikasta, jossa olen nyt.
Vaikka tuolla jossain onkin luultavasti toinenkin paikka, josta pitäisin, en ymmärrä miksi minun pitäisi nähdää vaivaa vaihtaakseni yhden viihtyisän paikan toiseen viihtyisään paikkaan.
Tuo on epäloogista energian ja ajan tuhlaamista; viihtyisä paikka on viihtyisä paikka on viihtyisä paikka.
Jos pelkästään kotimaan sisällä matkustaminen, eli kun joudun menemään Kaenuuseen ja takaisin silloiseen tukikohtaani, aiheuttaa minulle stressiä, unettomia öitä ja suunnattoman himon suklaaseen.
Pisin ja melko lailla ainoa ulkomaanreissuni (Haaparantaa ei lasketa) on suunnilleen 8-vuotiaana suoritettu päiväristeily Tukholmaan vanhempien kanssa.
Kurssi, jota varten minun pitää suorittaa kaksi aiemmin mainitsemaani kurssia kolmen viikon sisällä, ja jonne siis menen yksin, järjestetään Isossa-Britanniassa.
Ruskeita paperipusseja: 4
Pienet kysymykset:
Mitä vaatteita minä otan mukaan? Mitä kenkiä minä otan mukaan? Paljonko käteistä otan mukaan? Miten saan ne mahtumaan lompakkoon? Mikä on vaihtokurssi? Onko siellä kallista? Pitääkö minun ostaa matkalaukku vai -kassi? Pitääkö kaikki tavarat laittaa matkalaukkuun vai otanko käsilaukun? Miksi minä tarvitsen käsilaukkua, minä olen mies? Mitä lennoille saa nykyään edes ottaa mukaan? Saanko ottaa shampoota ja clearasilia? Mitä jos lentoyhtiä kadottaa matkalaukkuni? Miten ihmeessä minä kuljen Isossa-Britanniassa? Miten ihmeessä minä liikun hotellini ja opiskelupaikkani väliä? Mitä ja miten ihmeessä minä syön aamulla, päivällä ja illalla? Minä tarvitsen 7 dl maitoa päivässä pitääksen luustoni kunnossa, miten ihmeessä minä sen saan? Sehän on iltapäiväteestään tuttu maa, mistä minä saan kahvia? Miten minä ehdin käydä ostamassa kaverin pyytämät levyt?
Miten minä selviän?
Ruskeita paperipusseja: 5
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Coulrofobia, osa II
Minulla olisi ehdotus.
Tiedän, minulla on usein paljon ehdotuksia.
Yhtä usein myös reaktio niihin on tyyliä "senkin sairas, sairas, sairas, sairas, sairas, ja joko sanoin sairas, p*askiainen" tai "muistaakseni viimeksi tuota yrittäneet teloitettiin giljotiinissa yleisön hurratessa ympärillä. Ajattele miten noloa" sekä "kyllähän nämä uudet passikuvasi muistuttavat häntä, mutta eikö odotettaisi ja katsottaisi miten tämä uusi Hulk menestyy? Ei siis sillä ettenkö sinällään kannattaisi ehdotustasi hankkia vihreä kestopigmentointi ja tarjota palveluksiasi "halvemmalla ja vähemmän pikselöityneenä kuin CGI-teknologia" Hollywoodiin".
Kuunnellaanko se nyt kuitenkin.
Minä olen keksinyt tavan miten asiakaspalvelijoiden kiusaaminen (jos ette usko, tsekatkaa aasiakas.net) saadaan lakkaamaan.
Kohteliaisuus? Ei.
Mielenterveyspotilaiden käsittely kriisitilanteissa-kurssi? Ei.
Ärsyttävimpien asiakkaiden päiden tökkääminen kepin nokkaan kaupan ulkopuolelle muille pelotteeksi? Kerran viikossa?...Okei, ei.
Pukeutuminen.
Normaali, keskiverto ihminen lentää elämänsä läpi kamikaze-metodilla, autohetero päällä ja päästellen homokaasua, suurimman osan ajasta matalalla minkään tutkan häntä havaitsematta kohti väistämätöntä tuhoa ja kuolemaa Keisarin kunniaksi. Siinä välissä tietenkin ehtii tapahtua kaikennäköistä.
Kykenemättömyys käsitellä näitä kaikennäköisyyksiä johtaa siihen, että paineet on purettava johonkin.
Palvelutehtävissä olevat henkilöt muodostavat suuren yleisön mielessä massan, jossa on jotain hämärästi älyllistä mutta mikä ei saa reagoida vaikka sitä tökkisi millä.
Vähän niin kuin medusan ja nyrkkeilysäkin epäonnistunut tiedekokeilu (ja niin kuin se aiempi projekti, pesusieni ja jalkapallo, josta tuli pesupallo, onnistui niin hyvin...).
Tämä kaikki johtuu pukeutumisesta. Yhtenäisellä pukeutumisella pyritään luomaan yhtenäisestä, palveluhenkisestä tiimistä, joka on tietoinen siitä, että kakkua ei voi aina saada syötäväksi, joten on astuttava lautaselle kohtaamaan vaikeudet!
(BBC:n listasta "50 typerintä toimistossa kuultua bisnes-lausetta", kohta 33.)
Tämä myös johtaa siihen, että palveluhenkilöstöä ei kohdella enää ihmisenä, vaan puhuvana ja ympäriinsä liikkuvana univormu-armeijana.
Itse asiassa sairaanhoitajia tai palomiehiä pidetään yhden teorian mukaan seksikkäinä, koska heitä ei koeta ihmisinä. Sen sijaan he edustavat nimetöntä, tuntematonta ja kasvotonta, johon voi kohdistaa omat halunsa.
Miksi tämä ei toimi kaikilla? Tuskin kovinkaan monella on pervoja kuvitelmia lähikioskin myyjän asuun pukeutuneista ihmisistä.
Tähän tietenkin vaikuttaa kaksi asiaa.
1. Hoitajat koetaan enemmän fyysisiksi kuin lähikioskin myyjät.
(Lähikioskinkin myyjät toki varmaan tahtoisivat heittäytyä fyysiseksi asiakkaidensa kanssa, mutta se olisi ehkä enemmän tyyliä "eilen RAW-vapaapainimatsissa nähty vastustajan lopetusote" kuin "hellä taputus poskelle".)
2. Lähikioskin myyjien pikkujouluista ei ole yhtä paljon juoruja kuin sairaanhoitajien pippaloista.
(Tosi asiantuntijat tietenkin osaavat välittömästi sanoa että tämä johtuu siitä, että kioskinmyyjien epäpyhän hedonistiset orgiat määrittelevät joka vuosi termin "sanoinkuvaamaton orgastinen bakkanaali" uusiksi, kun taas sairaanhoitajien pipari- ja glögi-täytteiset yhteislauluillat ovat jotain mistä uskaltaa puhua kuluttajaryhmässä 18-80-vuotiaat.)
Siksipä...ei, senkin googlea väärinkäyttävät pervot, ketään ei pueta katolilaisen koulutytön asuun...kauppoihin pitäisi ottaa henkilökunnan vapaan pukeutumisen päivät.
Tällöin myyjät nähtäisiin yksilöinä ja heidän kiusaamisensa vähentyisi, koska heidät alettaisiin ymmärtää ihmisarvoisen kohtelun arvoisina, oikeasti ihmisinä.
Heidät kuitenkin tunnistettaisiin myyjiksi nimilappujen perusteella, eli heidän roolinsa asiakaspalvelijoina kuitenkin säilyisi, kuten myös itsekunnioitus.
No okei, he voisivat halutessaan pukeutua katolilaisiksi koulutytöiksi.
Tiedän, minulla on usein paljon ehdotuksia.
Yhtä usein myös reaktio niihin on tyyliä "senkin sairas, sairas, sairas, sairas, sairas, ja joko sanoin sairas, p*askiainen" tai "muistaakseni viimeksi tuota yrittäneet teloitettiin giljotiinissa yleisön hurratessa ympärillä. Ajattele miten noloa" sekä "kyllähän nämä uudet passikuvasi muistuttavat häntä, mutta eikö odotettaisi ja katsottaisi miten tämä uusi Hulk menestyy? Ei siis sillä ettenkö sinällään kannattaisi ehdotustasi hankkia vihreä kestopigmentointi ja tarjota palveluksiasi "halvemmalla ja vähemmän pikselöityneenä kuin CGI-teknologia" Hollywoodiin".
Kuunnellaanko se nyt kuitenkin.
Minä olen keksinyt tavan miten asiakaspalvelijoiden kiusaaminen (jos ette usko, tsekatkaa aasiakas.net) saadaan lakkaamaan.
Kohteliaisuus? Ei.
Mielenterveyspotilaiden käsittely kriisitilanteissa-kurssi? Ei.
Ärsyttävimpien asiakkaiden päiden tökkääminen kepin nokkaan kaupan ulkopuolelle muille pelotteeksi? Kerran viikossa?...Okei, ei.
Pukeutuminen.
Normaali, keskiverto ihminen lentää elämänsä läpi kamikaze-metodilla, autohetero päällä ja päästellen homokaasua, suurimman osan ajasta matalalla minkään tutkan häntä havaitsematta kohti väistämätöntä tuhoa ja kuolemaa Keisarin kunniaksi. Siinä välissä tietenkin ehtii tapahtua kaikennäköistä.
Kykenemättömyys käsitellä näitä kaikennäköisyyksiä johtaa siihen, että paineet on purettava johonkin.
Palvelutehtävissä olevat henkilöt muodostavat suuren yleisön mielessä massan, jossa on jotain hämärästi älyllistä mutta mikä ei saa reagoida vaikka sitä tökkisi millä.
Vähän niin kuin medusan ja nyrkkeilysäkin epäonnistunut tiedekokeilu (ja niin kuin se aiempi projekti, pesusieni ja jalkapallo, josta tuli pesupallo, onnistui niin hyvin...).
Tämä kaikki johtuu pukeutumisesta. Yhtenäisellä pukeutumisella pyritään luomaan yhtenäisestä, palveluhenkisestä tiimistä, joka on tietoinen siitä, että kakkua ei voi aina saada syötäväksi, joten on astuttava lautaselle kohtaamaan vaikeudet!
(BBC:n listasta "50 typerintä toimistossa kuultua bisnes-lausetta", kohta 33.)
Tämä myös johtaa siihen, että palveluhenkilöstöä ei kohdella enää ihmisenä, vaan puhuvana ja ympäriinsä liikkuvana univormu-armeijana.
Itse asiassa sairaanhoitajia tai palomiehiä pidetään yhden teorian mukaan seksikkäinä, koska heitä ei koeta ihmisinä. Sen sijaan he edustavat nimetöntä, tuntematonta ja kasvotonta, johon voi kohdistaa omat halunsa.
Miksi tämä ei toimi kaikilla? Tuskin kovinkaan monella on pervoja kuvitelmia lähikioskin myyjän asuun pukeutuneista ihmisistä.
Tähän tietenkin vaikuttaa kaksi asiaa.
1. Hoitajat koetaan enemmän fyysisiksi kuin lähikioskin myyjät.
(Lähikioskinkin myyjät toki varmaan tahtoisivat heittäytyä fyysiseksi asiakkaidensa kanssa, mutta se olisi ehkä enemmän tyyliä "eilen RAW-vapaapainimatsissa nähty vastustajan lopetusote" kuin "hellä taputus poskelle".)
2. Lähikioskin myyjien pikkujouluista ei ole yhtä paljon juoruja kuin sairaanhoitajien pippaloista.
(Tosi asiantuntijat tietenkin osaavat välittömästi sanoa että tämä johtuu siitä, että kioskinmyyjien epäpyhän hedonistiset orgiat määrittelevät joka vuosi termin "sanoinkuvaamaton orgastinen bakkanaali" uusiksi, kun taas sairaanhoitajien pipari- ja glögi-täytteiset yhteislauluillat ovat jotain mistä uskaltaa puhua kuluttajaryhmässä 18-80-vuotiaat.)
Siksipä...ei, senkin googlea väärinkäyttävät pervot, ketään ei pueta katolilaisen koulutytön asuun...kauppoihin pitäisi ottaa henkilökunnan vapaan pukeutumisen päivät.
Tällöin myyjät nähtäisiin yksilöinä ja heidän kiusaamisensa vähentyisi, koska heidät alettaisiin ymmärtää ihmisarvoisen kohtelun arvoisina, oikeasti ihmisinä.
Heidät kuitenkin tunnistettaisiin myyjiksi nimilappujen perusteella, eli heidän roolinsa asiakaspalvelijoina kuitenkin säilyisi, kuten myös itsekunnioitus.
No okei, he voisivat halutessaan pukeutua katolilaisiksi koulutytöiksi.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Testejä, osa V
Your Type is
INTJ
Introverted: 100%
Intuitive: 12 %
Thinking: 12%
Judging: 33%
You are:
- very expressed introvert
- slightly expressed intuitive personality
- slightly expressed thinking personality
- moderately expressed judging personality
Rational Portrait of the Mastermind (INTJ)
Masterminds do not feel bound by established rules and procedures, and traditional authority does not impress them, nor do slogans or catchwords. Only ideas that make sense to them are adopted; those that don't, aren't, no matter who thought of them. Remember, their aim is always maximum efficiency.
INTJ
Introverted: 100%
Intuitive: 12 %
Thinking: 12%
Judging: 33%
You are:
- very expressed introvert
- slightly expressed intuitive personality
- slightly expressed thinking personality
- moderately expressed judging personality
Rational Portrait of the Mastermind (INTJ)
All Rationals are good at planning operations, but Masterminds are head and shoulders above all the rest in contingency planning. Complex operations involve many steps or stages, one following another in a necessary progression, and Masterminds are naturally able to grasp how each one leads to the next, and to prepare alternatives for difficulties that are likely to arise any step of the way.
Trying to anticipate every contingency, Masterminds never set off on their current project without a Plan A firmly in mind, but they are always prepared to switch to Plan B or C or D if need be.
Masterminds are rare, comprising no more than, say, one percent of the population, and they are rarely encountered outside their office, factory, school, or laboratory. Although they are highly capable leaders, Masterminds are not at all eager to take command, preferring to stay in the background until others demonstrate their inability to lead. Once they take charge, however, they are thoroughgoing pragmatists. Masterminds are certain that efficiency is indispensable in a well-run organization, and if they encounter inefficiency-any waste of human and material resources-they are quick to realign operations and reassign personnel.Masterminds do not feel bound by established rules and procedures, and traditional authority does not impress them, nor do slogans or catchwords. Only ideas that make sense to them are adopted; those that don't, aren't, no matter who thought of them. Remember, their aim is always maximum efficiency.
In their careers, Masterminds usually rise to positions of responsibility, for they work long and hard and are dedicated in their pursuit of goals, sparing neither their own time and effort nor that of their colleagues and employees.
Problem-solving is highly stimulating to Masterminds, who love responding to tangled systems that require careful sorting out. Ordinarily, they verbalize the positive and avoid comments of a negative nature; they are more interested in moving an organization forward than dwelling on mistakes of the past.
Masterminds tend to be much more definite and self-confident than other Rationals, having usually developed a very strong will. Decisions come easily to them; in fact, they can hardly rest until they have things settled and decided. But before they decide anything, they must do the research.
Masterminds are highly theoretical, but they insist on looking at all available data before they embrace an idea, and they are suspicious of any statement that is based on shoddy research, or that is not checked against reality.
Alan Greenspan, Ben Bernanke, Dwight D. Eisenhower, General Ulysses S. Grant, Frideriche Nietsche, Niels Bohr, Peter the Great, Stephen Hawking, John Maynard Keynes, Lise Meitner", Ayn Rand and Sir Isaac Newton are examples of Rational Masterminds.
Linkki testiin: Humanmetricsperjantai 13. kesäkuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa IV
Ruuanlaitto on oikeastaan aika väkivaltaista.
Kananmunia rikotaan, juustoa raastetaan, vihanneksia pilkotaan, taikinaa vaivataan...
Siksi ketään ei yllätä että ruokasodat ovat yleisempiä kuin luulemmekaan.
The New York Timesin juttu "Spain’s Top Chefs Clash Over Ingredients and Culinary Innovations" on tarina Espanjaa puhuttavasta kokkien erimielisyydestä.
Useat gastronomian asiantuntijat ovat valmiita luovuttamaan maailman johtavan ruoka-maan tittelin Ranskalta Espanjalle, joten kuohunta paikallisessa kulinaari-kulttuurissa on merkittävä asia.
Yksi maan kuuluisimmista kokeista, Santi Santamaría, syyttää kollegoitaan terveellisten ainesosien hylkäämisestä "spektaakkelinomaisten mediatapausten" vuoksi. Esimerkkinä tästä Santamaría kertoo keittiöistä, joissa käytetään mm. nestemäistä nitrogeeniä ruokien pikajäädyttämiseen.
Muut kokit eivät ole ottaneet vastaan syytöksiä puolustautumatta. Heidän vaikka kaikki käytetyt ainekset eivät olekaan terveellisiä, ne ovat aina vaarattomia asiakkaille.
Espanjalainen kokkisota voi tosin olla jo myöhässä, jos on uskominen Damon Brownia.
Brown listaa Mania.com-sivuston "Mania Manifesto: Top 4 reasons tomorrows food is going to suck" artikkelissa neljä syytä siihen, miksi tulevaisuudessa joudumme totuttelemaan erilaiseen ruokaan kuin nykyään.
Yksi tähän johtavista syistä on ilmastonmuutos: kun yhtäkkiä ennen viljaa kasvattanut maa pystyy enää tuottamaan perunaa ja viinien sijaan tarjolla on vain riisiä, se ei voi olla vaikuttamatta makuun.
Lopuksi vielä jokavuotinen hotdog-sota.
Yhdysvalloissa kaksi suurinta hotdogien valmistajaa tahtoo taas varmistaa ykköspaikan nakkisämpylöiden tuottajana, kertoo Time-lehti ja "Summer wiener war begins to cook"
Tuo voi kuulostaa tyhmältä mämmiä perinneruokanaan pitävästa kansasta, mutta tilastojen mukaan Yhdysvaltojen kauppoihin toimitettiin viime vuonna 956 miljoonaa hotdog-pakettia, joten markkinajohtajuus on jotain mistä tapella.
Lisäksi markkinaennusteiden mukaan 48% kaikista vähintään 18-vuotta täyttäneistä aikoo syödä vähintään yhden hotdogin seuraavien kahden viikon sisällä.
Minä sen sijaan juon vähintään yhden kahvin seuraavan kahden minuutin sisällä.
Kananmunia rikotaan, juustoa raastetaan, vihanneksia pilkotaan, taikinaa vaivataan...
Siksi ketään ei yllätä että ruokasodat ovat yleisempiä kuin luulemmekaan.
The New York Timesin juttu "Spain’s Top Chefs Clash Over Ingredients and Culinary Innovations" on tarina Espanjaa puhuttavasta kokkien erimielisyydestä.
Useat gastronomian asiantuntijat ovat valmiita luovuttamaan maailman johtavan ruoka-maan tittelin Ranskalta Espanjalle, joten kuohunta paikallisessa kulinaari-kulttuurissa on merkittävä asia.
Yksi maan kuuluisimmista kokeista, Santi Santamaría, syyttää kollegoitaan terveellisten ainesosien hylkäämisestä "spektaakkelinomaisten mediatapausten" vuoksi. Esimerkkinä tästä Santamaría kertoo keittiöistä, joissa käytetään mm. nestemäistä nitrogeeniä ruokien pikajäädyttämiseen.
Muut kokit eivät ole ottaneet vastaan syytöksiä puolustautumatta. Heidän vaikka kaikki käytetyt ainekset eivät olekaan terveellisiä, ne ovat aina vaarattomia asiakkaille.
Espanjalainen kokkisota voi tosin olla jo myöhässä, jos on uskominen Damon Brownia.
Brown listaa Mania.com-sivuston "Mania Manifesto: Top 4 reasons tomorrows food is going to suck" artikkelissa neljä syytä siihen, miksi tulevaisuudessa joudumme totuttelemaan erilaiseen ruokaan kuin nykyään.
Yksi tähän johtavista syistä on ilmastonmuutos: kun yhtäkkiä ennen viljaa kasvattanut maa pystyy enää tuottamaan perunaa ja viinien sijaan tarjolla on vain riisiä, se ei voi olla vaikuttamatta makuun.
Lopuksi vielä jokavuotinen hotdog-sota.
Yhdysvalloissa kaksi suurinta hotdogien valmistajaa tahtoo taas varmistaa ykköspaikan nakkisämpylöiden tuottajana, kertoo Time-lehti ja "Summer wiener war begins to cook"
Tuo voi kuulostaa tyhmältä mämmiä perinneruokanaan pitävästa kansasta, mutta tilastojen mukaan Yhdysvaltojen kauppoihin toimitettiin viime vuonna 956 miljoonaa hotdog-pakettia, joten markkinajohtajuus on jotain mistä tapella.
Lisäksi markkinaennusteiden mukaan 48% kaikista vähintään 18-vuotta täyttäneistä aikoo syödä vähintään yhden hotdogin seuraavien kahden viikon sisällä.
Minä sen sijaan juon vähintään yhden kahvin seuraavan kahden minuutin sisällä.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Hjördiksen päivän blogimerkintä
Miten oikeastaan juhlapäivät saavat alkunsa?
Päättääkö jokin virallinen juhlapäiväkomitea (jonka alaisuuteen kuuluvat myös taktiset ydinaseet, Jedi-koulutus sekä poliittisten salamurhien estäminen. Hei, jonnekinhan ne oli laitettava, ja kaikki muut komiteat olivat jo päätä myöten hommissa.
Ei se ole juhlapäiväkomitean syy että kukaan ei koskaan cocktail-kutsuilla kysy "niin, niin mutta mitä te sen lisäksi teette?" vaan keskustelee mielenkiintoisemmalta kuulostavien, kuten asioidenhallinta-komitean tyyppien kanssa, ja nekin oikeasti vastaavat vain putkikorjauksista mahdollisimman huonona hetkenä, katutöiden ajoittamisesta loma-aikaan ja hyttysten vapauttamisesta kaupunkiympäristöön.
Itse asiassa todella mielenkiintoista on mitä riista ja kalastus-komitea tekee, mutta sitten joutuisin etsimään jokaisen teistä henkilökohtaisesti, ja pyyhkimään muistinne ja jos jotain opin viime kerrasta, niin---hups) että nyt tästä ja tästä jutusta tehdään kaikkien juttu, ja sitä pitää juhlistaa?
Vai onko kyseessä oikeastaan vain vakiintunut tapa? Porukka päättää että tänään sitten juhlitaan kuin huomista ei olisi, ja joku älypää josta kukaan ei oikeasti tykkää selvinpäin, kysyy että miten se poikkeaa normaalista viikonlopusta? Hänelle vastataan että no, no, no...tänään poltetaankin iso risukasa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos asia on näin, tahtoisin ehdottaa että 11.6 kesäkuuta juhlistettaisiin tästä lähtien Hjördiksen päivänä.
Teen nyt rohkean oletuksen siitä, että monikaan teistä ei tunne Hjördis-nimisiä ihmisiä. Jos tuntisitte, osaisitte heti sanoa että Hjördishän on islantilaista alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä "miekkaa käyttävää kohtalon jumalatarta" (vapaasti käännettynä tarkoittaessa tässä "en todellakaan ymmärrä mitä "sammansatt av hjörr 'svärd' och dis 'ödesgudinna'" oikeasti tarkoittaa, mutta sovitaan että ymmärrän ihan vaan juoniaukkojen vuoksi.").
Teen nyt vahvoja olettamuksia, mutta jotenkin kuvittelen että jopa ympäristössä jossa Pelle, Svante ja Björt ovat ihan ok nimiä, Hjördis on saanut oman osansa "hör du Hjördis?"-lauluista.
Samoin kuvittelen että jos nimi tarkoittaa "miekkaa käyttävää kohtalon jumalatarta", niin se pikkaisen velvoittaa. Aika moni näistä wannabe-koomikoista varmaankin lähti hymyillen paikalta, ja hymyili vielä kauan sen jälkeen, mutta samalla kuolasi pikkaisen suunkulmasta.
Kuitenkin ajan myötä Hjördikset huomasivat että ei kannata ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti. Varsinkin kun alkoi näyttää että ympärillä ei ollut muita kuin aina hymyileviä, kuolaavia ihmisiä.
Joten Hjördikset päättivät, että annetaan asian olla ainakin tänään.
Tämä mielestäni voisi olla Hjördiksen (ulkomailla tietenkin Hjoerdis) päivän sanoma: älä välitä siitä tänään, välitä siitä joskus toiste.
Hyvänä esimerkkinä kävelin tänään sateessa töihin, mutta en välittänyt siitä.
Ensinnäkin koska samurai-koodi Bushido kertoo että sateesta on paljon opittavaa. Kun kohtaa äkillisen kuuron, yrität pysyä kuivana ja juokset nopeasti sateensuojaan, mutta ehdit kuitenkin kastua. Kun olet päättäväinen alusta lähtien, et hämmenny vaikka oletkin kastunut. Tämän ymmärtäminen koskee kaikkea.
Mutta ennen kaikkea koska tänään on Hjördiksen päivä.
Tänään voin olla märkä, mutta ei siitä tarvitse välittää heti; olen keuhkokuumeessa korkeintaan huomenna.
Muistinko lukita oven töihin lähtiessäni? Noh, kyllä vakuutus korvaa huomenna.
Oliko se suolaa ja happoa vai suolahappoa? Äh, kyllä ne sitten huomenna siellä laboratoriossa kertovat.
Oliko se 100 g suolaa vai sokeria? Nämä leivokset kuitenkin seisovat huomiseen, ei sitä kukaan enää sitten huomaa.
Onko tässä blogimerkinnässä mitään järkeä? Ei sillä väliä, ei kukaan lue blogeja näin myöhään.
Hyvää Hjördiksen päivää kaikille!
Päättääkö jokin virallinen juhlapäiväkomitea (jonka alaisuuteen kuuluvat myös taktiset ydinaseet, Jedi-koulutus sekä poliittisten salamurhien estäminen. Hei, jonnekinhan ne oli laitettava, ja kaikki muut komiteat olivat jo päätä myöten hommissa.
Ei se ole juhlapäiväkomitean syy että kukaan ei koskaan cocktail-kutsuilla kysy "niin, niin mutta mitä te sen lisäksi teette?" vaan keskustelee mielenkiintoisemmalta kuulostavien, kuten asioidenhallinta-komitean tyyppien kanssa, ja nekin oikeasti vastaavat vain putkikorjauksista mahdollisimman huonona hetkenä, katutöiden ajoittamisesta loma-aikaan ja hyttysten vapauttamisesta kaupunkiympäristöön.
Itse asiassa todella mielenkiintoista on mitä riista ja kalastus-komitea tekee, mutta sitten joutuisin etsimään jokaisen teistä henkilökohtaisesti, ja pyyhkimään muistinne ja jos jotain opin viime kerrasta, niin---hups) että nyt tästä ja tästä jutusta tehdään kaikkien juttu, ja sitä pitää juhlistaa?
Vai onko kyseessä oikeastaan vain vakiintunut tapa? Porukka päättää että tänään sitten juhlitaan kuin huomista ei olisi, ja joku älypää josta kukaan ei oikeasti tykkää selvinpäin, kysyy että miten se poikkeaa normaalista viikonlopusta? Hänelle vastataan että no, no, no...tänään poltetaankin iso risukasa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos asia on näin, tahtoisin ehdottaa että 11.6 kesäkuuta juhlistettaisiin tästä lähtien Hjördiksen päivänä.
Teen nyt rohkean oletuksen siitä, että monikaan teistä ei tunne Hjördis-nimisiä ihmisiä. Jos tuntisitte, osaisitte heti sanoa että Hjördishän on islantilaista alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä "miekkaa käyttävää kohtalon jumalatarta" (vapaasti käännettynä tarkoittaessa tässä "en todellakaan ymmärrä mitä "sammansatt av hjörr 'svärd' och dis 'ödesgudinna'" oikeasti tarkoittaa, mutta sovitaan että ymmärrän ihan vaan juoniaukkojen vuoksi.").
Teen nyt vahvoja olettamuksia, mutta jotenkin kuvittelen että jopa ympäristössä jossa Pelle, Svante ja Björt ovat ihan ok nimiä, Hjördis on saanut oman osansa "hör du Hjördis?"-lauluista.
Samoin kuvittelen että jos nimi tarkoittaa "miekkaa käyttävää kohtalon jumalatarta", niin se pikkaisen velvoittaa. Aika moni näistä wannabe-koomikoista varmaankin lähti hymyillen paikalta, ja hymyili vielä kauan sen jälkeen, mutta samalla kuolasi pikkaisen suunkulmasta.
Kuitenkin ajan myötä Hjördikset huomasivat että ei kannata ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti. Varsinkin kun alkoi näyttää että ympärillä ei ollut muita kuin aina hymyileviä, kuolaavia ihmisiä.
Joten Hjördikset päättivät, että annetaan asian olla ainakin tänään.
Tämä mielestäni voisi olla Hjördiksen (ulkomailla tietenkin Hjoerdis) päivän sanoma: älä välitä siitä tänään, välitä siitä joskus toiste.
Hyvänä esimerkkinä kävelin tänään sateessa töihin, mutta en välittänyt siitä.
Ensinnäkin koska samurai-koodi Bushido kertoo että sateesta on paljon opittavaa. Kun kohtaa äkillisen kuuron, yrität pysyä kuivana ja juokset nopeasti sateensuojaan, mutta ehdit kuitenkin kastua. Kun olet päättäväinen alusta lähtien, et hämmenny vaikka oletkin kastunut. Tämän ymmärtäminen koskee kaikkea.
Mutta ennen kaikkea koska tänään on Hjördiksen päivä.
Tänään voin olla märkä, mutta ei siitä tarvitse välittää heti; olen keuhkokuumeessa korkeintaan huomenna.
Muistinko lukita oven töihin lähtiessäni? Noh, kyllä vakuutus korvaa huomenna.
Oliko se suolaa ja happoa vai suolahappoa? Äh, kyllä ne sitten huomenna siellä laboratoriossa kertovat.
Oliko se 100 g suolaa vai sokeria? Nämä leivokset kuitenkin seisovat huomiseen, ei sitä kukaan enää sitten huomaa.
Onko tässä blogimerkinnässä mitään järkeä? Ei sillä väliä, ei kukaan lue blogeja näin myöhään.
Hyvää Hjördiksen päivää kaikille!
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Poistuneet tuulimyllyt
Te olette pulassa.
Itse olen jos turvannut oman selustani säästämällä it-asiantuntijan palkastani, leikkaamalla kulujani sekä laittomien Ultimate Pokèmon-fighting-taisteluiltojen järjestämisellä että Halinalle-elinsiirrännäisten pimeällä kansainvälisellä kaupalla (halutuin on se joka säteilee sateenkaarta).
Vahvaan aloitukseeni liittyy tietenkin se oletus, että kuulutte aakkosissa ainakin X-sukupolveen, eli vaikka olettekin kyynisiä p*skoja, se on sitä harvinaislaatuista kyynistä p*skaisuutta, josta voi vielä käyttää *-merkkiä.
Te vihaatte systeemiä, mutta te yritätte parantaa sitä, olkoon se sitten miten kieroutuneella, sairaalla ja ei-silleen-hyvällä-tavalla naurettavaa.
Ihmiskunnan kirous kuitenkin on se, että jokainen sukupolvi tahtoo kurotella tähtiä.
Tarkennus: kurotella tähtiä eri tavalla kuin aiempi.
Eli siinä missä edellistä sukupolvea edeltävä (isovanhempanne) sukupolvi taisteli luokkayhteiskunnan puolesta, vanhempanne taistelivat sitä vastaan.
Te yritätte pelastaa maailman, teitä nuoremmat...eivät välitä.
Syynä ei ole heidän välipitämättömyytensä, vaan se että ei ole enää mitään taistelua.
Enkä nyt tarkoita "Vietnam sukupolvessa pitää nulikoitten lukumäärän kurissa"-tyylistä ajattelua.
Aiemmin oli jotain mitä vastaan taistella.
Isovanhemmillanne oli riistäjä-porvarit.
Vanhemmillanne oli porvarit.
Teillä oli isovanhempanne ja vanhempanne, jotka halusivat katsella televisiosta suomalaisen luokka-yhteiskunnan kehitystä vuosien saatossa yleisradion kanavilta, ja te halusitte nähdä Taisteluparin MTV3:lta ja videoita ei oltu vielä keksitty ja televisioita oli vain yksi.
(Jos ette vielä tiedä mihin porukkaan tässä blogi-merkinnässä kuulutte, niin tämä on lakmus-testi: jos ynähdätte ymmärtävästi äskeiselle kappaleelle, olette vanhus.
Jos mietitte "Taistelupari...nykyään ei enää tehdä sellaisia tv-sarjoja", olette keski-ikäinen.
Jos ajattelitte "no niin no niin, missä vaiheessa tässä blogissa aletaan heittää taas vitsiä Salatuista elämistä? Mene jo asiaan!", olette nuori.)
Tuulimyllyt ovat kadonneet, ja ne on korvattu ydinvoimaloilla ja niissä on taas niin hyvä vartiointi, että sopii vaan yrittää hyökätä niitä vastaan ("Niin, konstaapeli, minä taisin todellakin kehottaa blogissani tekemään iskun ydinvoimalaa vastaan, mutta kai te ymmärrätte että se oli...ai mikä terrorismilaki?")
Paljon puhuttaneet talonvaltaukset ovat oikeastaan aikalailla sama kuin yrittäisi käyttää blogissa vertausta kuumailmapallon täyttämisestä polkupyöränpumpulla; sillä yrittää antaa itsestään fiksun kuvan, mutta pohjimmiltaan tietää, että se on vain tyhjä korvike, koska parempaakaan ei keksi.
Lopulta tämä johtaa siihen, että koska ei ole mitään mitä vastaan kapinoida, lakataan välittämästä mistään, ja tullaan kyynisiksi.
Kuka tällöin hoitaa aiemmin tulleet sukupolvet? Eikö harmitakin silloin että ette itse keksineet Ultimate Pokèmon-iltoja ("two pokèballs enter, one pokèball leave") vanhuutenne turvaksi?
Onneksenne vielä on aikaa.
Meidän tulee vain yksinkertaisesti hankaloittaa nuorten elämää (siis entisestään tietenkin. "Helppo nuoruus" on myytti siinä missä yksisarviset, minun treffini, naisten orgasmit ja älykäs Salattujen elämien jakso.
Hassua, voisin vaikka vannoa että joku sanoi juuri "Viimeinkin! Oliko se nyt niin vaikeaa?").
Tietenkään emme kykene luomaan samanlaista ympäristöä kuin missä aiemmin oltiin, eli kouluun päästäkseen piti ylittää Suomen ainoa aktiivinen laava-virta itsetehdyllä kaarnalaivalla joka päivä illalla ja aamulla, sillä aikoinaan töitä tehtiin aamukuudesta iltakahdeksaan, ja iltakahdeksasta aamukuuteen oltiin iltakoulussa, joka vielä tuolloin oli oikeasti iltakoulu.
Sen sijaan voisimme ensinnäkin räjäyttää kaikki merkittävät liikenneväylät solmukohdistaan (alan nyt oikeasti opettelemaan sanomaan peilin edessä "Uskokaa jo nyt konstaapeli, se oli vitsi.").
Tämän jälkeen joka toiseen nurkkaukseen laitettaisiin konekivääripesäke, jonka tarkoituksena olisi estää jokaisen koululaisen läpipääsy. Tiedän mitä ajattelette, mutta älkää huoliko, niissä käytettäisiin vain kumiluoteja.
Suunnitelmani tarkat yksityiskohdat, kuten koirapartioiden määrät ja lämpötunnisteisen kameroiden sijoituspisteet, ovat tietenkin vielä hiukan auki, mutta ne ovat sivuseikkoja .
Tärkeintä on että nuorilla olisi taas jotain mikä opettaisi yhteishenkeä, antaisi kohteen jota vastaan yhdistää voimat ja loisi yhteenkuuluvuuden tunteen nuorten pariin.
Helppoa kuin kuumailmapallon täyttäminen polkupyöränpumpulla.
Itse olen jos turvannut oman selustani säästämällä it-asiantuntijan palkastani, leikkaamalla kulujani sekä laittomien Ultimate Pokèmon-fighting-taisteluiltojen järjestämisellä että Halinalle-elinsiirrännäisten pimeällä kansainvälisellä kaupalla (halutuin on se joka säteilee sateenkaarta).
Vahvaan aloitukseeni liittyy tietenkin se oletus, että kuulutte aakkosissa ainakin X-sukupolveen, eli vaikka olettekin kyynisiä p*skoja, se on sitä harvinaislaatuista kyynistä p*skaisuutta, josta voi vielä käyttää *-merkkiä.
Te vihaatte systeemiä, mutta te yritätte parantaa sitä, olkoon se sitten miten kieroutuneella, sairaalla ja ei-silleen-hyvällä-tavalla naurettavaa.
Ihmiskunnan kirous kuitenkin on se, että jokainen sukupolvi tahtoo kurotella tähtiä.
Tarkennus: kurotella tähtiä eri tavalla kuin aiempi.
Eli siinä missä edellistä sukupolvea edeltävä (isovanhempanne) sukupolvi taisteli luokkayhteiskunnan puolesta, vanhempanne taistelivat sitä vastaan.
Te yritätte pelastaa maailman, teitä nuoremmat...eivät välitä.
Syynä ei ole heidän välipitämättömyytensä, vaan se että ei ole enää mitään taistelua.
Enkä nyt tarkoita "Vietnam sukupolvessa pitää nulikoitten lukumäärän kurissa"-tyylistä ajattelua.
Aiemmin oli jotain mitä vastaan taistella.
Isovanhemmillanne oli riistäjä-porvarit.
Vanhemmillanne oli porvarit.
Teillä oli isovanhempanne ja vanhempanne, jotka halusivat katsella televisiosta suomalaisen luokka-yhteiskunnan kehitystä vuosien saatossa yleisradion kanavilta, ja te halusitte nähdä Taisteluparin MTV3:lta ja videoita ei oltu vielä keksitty ja televisioita oli vain yksi.
(Jos ette vielä tiedä mihin porukkaan tässä blogi-merkinnässä kuulutte, niin tämä on lakmus-testi: jos ynähdätte ymmärtävästi äskeiselle kappaleelle, olette vanhus.
Jos mietitte "Taistelupari...nykyään ei enää tehdä sellaisia tv-sarjoja", olette keski-ikäinen.
Jos ajattelitte "no niin no niin, missä vaiheessa tässä blogissa aletaan heittää taas vitsiä Salatuista elämistä? Mene jo asiaan!", olette nuori.)
Tuulimyllyt ovat kadonneet, ja ne on korvattu ydinvoimaloilla ja niissä on taas niin hyvä vartiointi, että sopii vaan yrittää hyökätä niitä vastaan ("Niin, konstaapeli, minä taisin todellakin kehottaa blogissani tekemään iskun ydinvoimalaa vastaan, mutta kai te ymmärrätte että se oli...ai mikä terrorismilaki?")
Paljon puhuttaneet talonvaltaukset ovat oikeastaan aikalailla sama kuin yrittäisi käyttää blogissa vertausta kuumailmapallon täyttämisestä polkupyöränpumpulla; sillä yrittää antaa itsestään fiksun kuvan, mutta pohjimmiltaan tietää, että se on vain tyhjä korvike, koska parempaakaan ei keksi.
Lopulta tämä johtaa siihen, että koska ei ole mitään mitä vastaan kapinoida, lakataan välittämästä mistään, ja tullaan kyynisiksi.
Kuka tällöin hoitaa aiemmin tulleet sukupolvet? Eikö harmitakin silloin että ette itse keksineet Ultimate Pokèmon-iltoja ("two pokèballs enter, one pokèball leave") vanhuutenne turvaksi?
Onneksenne vielä on aikaa.
Meidän tulee vain yksinkertaisesti hankaloittaa nuorten elämää (siis entisestään tietenkin. "Helppo nuoruus" on myytti siinä missä yksisarviset, minun treffini, naisten orgasmit ja älykäs Salattujen elämien jakso.
Hassua, voisin vaikka vannoa että joku sanoi juuri "Viimeinkin! Oliko se nyt niin vaikeaa?").
Tietenkään emme kykene luomaan samanlaista ympäristöä kuin missä aiemmin oltiin, eli kouluun päästäkseen piti ylittää Suomen ainoa aktiivinen laava-virta itsetehdyllä kaarnalaivalla joka päivä illalla ja aamulla, sillä aikoinaan töitä tehtiin aamukuudesta iltakahdeksaan, ja iltakahdeksasta aamukuuteen oltiin iltakoulussa, joka vielä tuolloin oli oikeasti iltakoulu.
Sen sijaan voisimme ensinnäkin räjäyttää kaikki merkittävät liikenneväylät solmukohdistaan (alan nyt oikeasti opettelemaan sanomaan peilin edessä "Uskokaa jo nyt konstaapeli, se oli vitsi.").
Tämän jälkeen joka toiseen nurkkaukseen laitettaisiin konekivääripesäke, jonka tarkoituksena olisi estää jokaisen koululaisen läpipääsy. Tiedän mitä ajattelette, mutta älkää huoliko, niissä käytettäisiin vain kumiluoteja.
Suunnitelmani tarkat yksityiskohdat, kuten koirapartioiden määrät ja lämpötunnisteisen kameroiden sijoituspisteet, ovat tietenkin vielä hiukan auki, mutta ne ovat sivuseikkoja .
Tärkeintä on että nuorilla olisi taas jotain mikä opettaisi yhteishenkeä, antaisi kohteen jota vastaan yhdistää voimat ja loisi yhteenkuuluvuuden tunteen nuorten pariin.
Helppoa kuin kuumailmapallon täyttäminen polkupyöränpumpulla.
torstai 5. kesäkuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa III
Päivän epistolan aihe on raha ja rakkaus, sekä voiko sitä oikeasti saada rahalla ( jota vastaan väitti eräs pikkuinen britti-bändi, oliko se nyt beetles, jonka suurin panostus taisi olla tukkamuotiin) ja jos voi, miten käy kun ei ole enää mitään millä ostaa?
Newsweek kertoo artikkelissaan "Rebel brides and ex-wives" kuinka intialaisten vaurastuminen on vaikuttanut suhde- ja avioliittoperinteisiin Intiassa.
Yhden yön suhde intialaiseen tapaan meni aiemmin suunnilleen siten, että poika ja tyttö tapasivat ensimmäisen kerran yhteisellä iltateellä molempien vanhempien kanssa, teen jälkeen olikin sitten vuorossa iltahäät ja loppuhuipentumana sitten hääyö.
Tämä kaikki voi olla aika nopeaa toimintaa länsimaalaisesta näkökulmasta, mutta intialaisia on tällä hetkellä päälle miljardi, kun taas suomalaisia on pikkaisen päälle viisi miljoonaa. En sano enkä väitä, mutta turhien vaiheiden, kuten "sen oikean etsiminen" on voinut auttaa tätä.
Nyt kuitenkin, kiitos kaikkien Intiaan ulkoistaneiden yritysten, ihmisten elintaso on alkanut nousta, eivätkä he ole enää niin riippuvaisia vanhemmistaan tai häiden mukana tulevista myötäjäisistä.
Uutta Intiassa ovat myös avioerojen määrän kasvu.
Ehkä hiukan yllättäen miehet hakevat useimmin avioeroja. Syynä on kuulema heidän pettymyksensä vaimoihin, jotka ovatkin työssäkäyviä, vahvoja naisia, jotka eivät suostu vain pyykkäämään, kokkaamaan sekä mielistelemään anoppia.
Muuallakin raha tai pikemminkin sen puute vaikuttaa suhteisiin.
Oscar Wilde sanoi: "On olemassa vain yksi luokka yhteiskunnassa joka ajattelee rahaa enemmän kuin rikkaat, ja se on köyhät. Köyhät eivät voi ajatella mitään muuta."
Tämä ei enää nykyään pidä paikkaansa.
The New York Timesin juttu "It's not so easy being less rich" on ihmisistä, jotka ovat edelleen rikkaita, mutta vähemmän rikkaita kuin aiemmin, kiitos tämänhetkisen taloustilanteen Yhdysvalloissa.
Nancy Chemtob, yhdysvaltalainen avioero-juristi kertoo asiakkaastaan, joka aiemmin ansaitsi 20 miljoonaa dollaria vuodessa. Tänä vuonna nämä tulot jäävät noin kahdeksaan miljoonaan dollariin.
Chemtob joutui käskemään asiakastaan kertomaan vaimolleen tilanteesta, koska tämä oli ottanut lainaa voidakseen maksaa vaimonsa kulutuksen. Mies pelkäsi että hänen vaimonsa jättäisi hänet kuultuaan tulojen romahtamisesta.
Eivätkä aviopuolisot välttämättä ole ainoa asia joka hylkää ex-miljonäärit kun näistä tulee "vain" upporikkaita. Ystävät ja liikekumppanit saattavat hylätä heidät hädän hetkellä, ja mikä pahinta, tämä hyljeksintä voi siirtyä heidän lapsiinsa.
Mikään ei ole kauheampaa kuin olla saamatta kutsua tärkeisiin syntymäpäiväjuhliin, koska vanhempasi ovat menettäneet miljoonan vuosituloistaan.
Tämän viikon lottoarvonnassa päävoittona on muuten 3,2 miljoonaa euroa.
Siis mitenkään aiheeseen liittymättä.
Newsweek kertoo artikkelissaan "Rebel brides and ex-wives" kuinka intialaisten vaurastuminen on vaikuttanut suhde- ja avioliittoperinteisiin Intiassa.
Yhden yön suhde intialaiseen tapaan meni aiemmin suunnilleen siten, että poika ja tyttö tapasivat ensimmäisen kerran yhteisellä iltateellä molempien vanhempien kanssa, teen jälkeen olikin sitten vuorossa iltahäät ja loppuhuipentumana sitten hääyö.
Tämä kaikki voi olla aika nopeaa toimintaa länsimaalaisesta näkökulmasta, mutta intialaisia on tällä hetkellä päälle miljardi, kun taas suomalaisia on pikkaisen päälle viisi miljoonaa. En sano enkä väitä, mutta turhien vaiheiden, kuten "sen oikean etsiminen" on voinut auttaa tätä.
Nyt kuitenkin, kiitos kaikkien Intiaan ulkoistaneiden yritysten, ihmisten elintaso on alkanut nousta, eivätkä he ole enää niin riippuvaisia vanhemmistaan tai häiden mukana tulevista myötäjäisistä.
Uutta Intiassa ovat myös avioerojen määrän kasvu.
Ehkä hiukan yllättäen miehet hakevat useimmin avioeroja. Syynä on kuulema heidän pettymyksensä vaimoihin, jotka ovatkin työssäkäyviä, vahvoja naisia, jotka eivät suostu vain pyykkäämään, kokkaamaan sekä mielistelemään anoppia.
Muuallakin raha tai pikemminkin sen puute vaikuttaa suhteisiin.
Oscar Wilde sanoi: "On olemassa vain yksi luokka yhteiskunnassa joka ajattelee rahaa enemmän kuin rikkaat, ja se on köyhät. Köyhät eivät voi ajatella mitään muuta."
Tämä ei enää nykyään pidä paikkaansa.
The New York Timesin juttu "It's not so easy being less rich" on ihmisistä, jotka ovat edelleen rikkaita, mutta vähemmän rikkaita kuin aiemmin, kiitos tämänhetkisen taloustilanteen Yhdysvalloissa.
Nancy Chemtob, yhdysvaltalainen avioero-juristi kertoo asiakkaastaan, joka aiemmin ansaitsi 20 miljoonaa dollaria vuodessa. Tänä vuonna nämä tulot jäävät noin kahdeksaan miljoonaan dollariin.
Chemtob joutui käskemään asiakastaan kertomaan vaimolleen tilanteesta, koska tämä oli ottanut lainaa voidakseen maksaa vaimonsa kulutuksen. Mies pelkäsi että hänen vaimonsa jättäisi hänet kuultuaan tulojen romahtamisesta.
Eivätkä aviopuolisot välttämättä ole ainoa asia joka hylkää ex-miljonäärit kun näistä tulee "vain" upporikkaita. Ystävät ja liikekumppanit saattavat hylätä heidät hädän hetkellä, ja mikä pahinta, tämä hyljeksintä voi siirtyä heidän lapsiinsa.
Mikään ei ole kauheampaa kuin olla saamatta kutsua tärkeisiin syntymäpäiväjuhliin, koska vanhempasi ovat menettäneet miljoonan vuosituloistaan.
Tämän viikon lottoarvonnassa päävoittona on muuten 3,2 miljoonaa euroa.
Siis mitenkään aiheeseen liittymättä.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
E121 on tehty mistä?!
Haluatteko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?
Noh, jos koominen ajoitus on opettanut minulle mitään, niin sen että aina kerrotaan ensin hyvät uutiset (lisäksi se on opettanut minulle että ensin banaaninkuori heitetään maahan ja sitten kompastutaan ja vasta sitten pudotaan avoimeen viemäriaukkoon, mutta se on taas ihan eri juttu).
Maailmaa tällä hetkellä vaivaavaan ruokaongelmaan on ratkaisu.
Huonot uutiset...Onko termi entomofagia tuttu?
Ei, se ei ole mitään vihreään Soylenttiin liittyvää.
Sen sijaan muistatte varmaan vanhan urbaanilegendan siitä, että syötte elämänne aikana vahingossa monta kiloa hyönteisiä.
Entomofagia on sama juttu, mutta ilman "vahingossa"-sanaa.
Voi olla että tämä kaikki kuulostaa joltain todella sairaalta idealta kahvilla ja Cthulhulla ylikierroksilla käyvän bloggaajan päästä.
Totuus kuitenkin on että YK:n alainen elintarvike- ja maatalousärjestö FAO pohti vakavissaan hyönteissyöntiä konferenssissa äskettäin Bangkokissa.
Asiasta kertoneen Time-lehden mukaan jo pelkät numerofaktat ovat hyönteisten syönnin puolella.
Esimerkiksi 13 grammaa riisiä vaatii kasvaakseen 3 290 litraa vettä.
Sen sijaan 13 grammaa heinäsirkkoja vaatii tuskin ollenkaan vettä.
Vielä houkuttelevammaksi hyönteiset tekee niiden ECI-arvo eli efficiency of conversion of ingested food to body substance, suomennettuna suunnilleen kehomassan ja kulutetun ravinnon tehokkuussuhde.
Koska hyönteiset ovat kylmäverisiä selkärangattomia, suurin osa niiden ravinnosta menee syötävien ruumiinosien kasvattamiseen. Sen sijaan siat ja muut lämminveriset selkärankaiset eläimet kuluttavat kaloreita vain pitääkseen kehonsa lämmön tasaisena.
Nautakarjan ECI-arvo on tämän vuoksi 10, kun taas torakoilla se on 44.
Myöskin ravintoarvoiltaan hyönteiset ovat muuta ruokaa parempia. Sata grammaa Afrikassa yleisesti syötyä Usata terpsichore perhosentoukkia sisältää enemmän proteiinia kuin sata grammaa kanaa.
Ajatus joka pyörii kaikkien päässä (siis "voi...laupias...taivas. Ennemmin kuolen nälkään kuin syön muurahaisia!" lisäksi) on todennäköisesti..no itseasiassa se tulikin jo.
Mutta kukaan ei ole sanonut että teidän tulisi syödä niitä raakoina. The Eat-A-Bug Cookbook sisältää mm. reseptin kuinka valmistaa kärsäkästä kermaisessa basilika-kastikkeessa.
Niin niin, mutta tehän ETTE ikimaailmassa söisi mitään hyönteisistä valmistettua!
Suosittelenkin tutustumaan Cracked.com:in 5 Horrifying Food Additives You've Probably Eaten Today juttuun.
En nyt tahdo pilata kenenkään lukunautintoa, mutta tiedättehän ne kiiltävät pikkukarkit? Tai tiedättekö mistä omenoihin saadaan se "luonnollinen kiilto"? Lisäaine E121?
Kaksi sanaa: "ötökkä" ja "uloste".
Noh, jos koominen ajoitus on opettanut minulle mitään, niin sen että aina kerrotaan ensin hyvät uutiset (lisäksi se on opettanut minulle että ensin banaaninkuori heitetään maahan ja sitten kompastutaan ja vasta sitten pudotaan avoimeen viemäriaukkoon, mutta se on taas ihan eri juttu).
Maailmaa tällä hetkellä vaivaavaan ruokaongelmaan on ratkaisu.
Huonot uutiset...Onko termi entomofagia tuttu?
Ei, se ei ole mitään vihreään Soylenttiin liittyvää.
Sen sijaan muistatte varmaan vanhan urbaanilegendan siitä, että syötte elämänne aikana vahingossa monta kiloa hyönteisiä.
Entomofagia on sama juttu, mutta ilman "vahingossa"-sanaa.
Voi olla että tämä kaikki kuulostaa joltain todella sairaalta idealta kahvilla ja Cthulhulla ylikierroksilla käyvän bloggaajan päästä.
Totuus kuitenkin on että YK:n alainen elintarvike- ja maatalousärjestö FAO pohti vakavissaan hyönteissyöntiä konferenssissa äskettäin Bangkokissa.
Asiasta kertoneen Time-lehden mukaan jo pelkät numerofaktat ovat hyönteisten syönnin puolella.
Esimerkiksi 13 grammaa riisiä vaatii kasvaakseen 3 290 litraa vettä.
Sen sijaan 13 grammaa heinäsirkkoja vaatii tuskin ollenkaan vettä.
Vielä houkuttelevammaksi hyönteiset tekee niiden ECI-arvo eli efficiency of conversion of ingested food to body substance, suomennettuna suunnilleen kehomassan ja kulutetun ravinnon tehokkuussuhde.
Koska hyönteiset ovat kylmäverisiä selkärangattomia, suurin osa niiden ravinnosta menee syötävien ruumiinosien kasvattamiseen. Sen sijaan siat ja muut lämminveriset selkärankaiset eläimet kuluttavat kaloreita vain pitääkseen kehonsa lämmön tasaisena.
Nautakarjan ECI-arvo on tämän vuoksi 10, kun taas torakoilla se on 44.
Myöskin ravintoarvoiltaan hyönteiset ovat muuta ruokaa parempia. Sata grammaa Afrikassa yleisesti syötyä Usata terpsichore perhosentoukkia sisältää enemmän proteiinia kuin sata grammaa kanaa.
Ajatus joka pyörii kaikkien päässä (siis "voi...laupias...taivas. Ennemmin kuolen nälkään kuin syön muurahaisia!" lisäksi) on todennäköisesti..no itseasiassa se tulikin jo.
Mutta kukaan ei ole sanonut että teidän tulisi syödä niitä raakoina. The Eat-A-Bug Cookbook sisältää mm. reseptin kuinka valmistaa kärsäkästä kermaisessa basilika-kastikkeessa.
Niin niin, mutta tehän ETTE ikimaailmassa söisi mitään hyönteisistä valmistettua!
Suosittelenkin tutustumaan Cracked.com:in 5 Horrifying Food Additives You've Probably Eaten Today juttuun.
En nyt tahdo pilata kenenkään lukunautintoa, mutta tiedättehän ne kiiltävät pikkukarkit? Tai tiedättekö mistä omenoihin saadaan se "luonnollinen kiilto"? Lisäaine E121?
Kaksi sanaa: "ötökkä" ja "uloste".
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Antismi UKK
Tervetuloa tutustumaan uuteen filosofiseen aatesuuntaukseen, antismiin.
Tällä sivulla voit lukea useimmiten antismista esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin.
1. Mikä on antismi?
- Antismi on kaikkea mahdollista vastaan. Voi siis sanoa että olemme anti(laita oma termi tähän) liike joka on (laita oma termi tähän) vastaan. Ennen kaikkea painotamme, että vaikka olemmekin kaikkea vastaan, erityisesti olemme (laita oma termi) vastustava suuntaus.
2. Kuka perusti antismin?
- Ikävä kyllä virallista tietoa tästä ei ole, sillä antistit ovat kunniaahamuavia, itsekeskeisiä idootteja vastaan, jotka luulevat olevansa muita parempia vain koska nyt sattuvat sanomaan jotain kaksi sekuntia ennen muita.
Samoin aika ja paikka ovat jääneet merkitsemättä virallisiin asiakirjoihin (Tässä vaiheessa tulee myös lisätä, että antismi vihaa byrokraattista paperisotaa, joten mitään virallisia asiakirjoja ei ole).
3. Miksi antismi on nyt ajankohtainen?
- Nykyinen yhteiskunta ajaa ihmisiä tiettyyn muottiin. Televisiosta tulee ohjelmia, jotka yrittävät muokata ihmisistä laihoja, terveitä, vähän saastuttavia ja vakituisessa parisuhteessa eläviä (emme kuitenkaan voi täysin todistaa tätä, sillä olemme kaupallista roskaa, ilmiselvästikin keskiverto elävä aivonluovuttaja-potilas mielessä tehtyä tv-tuotantoa vastaan, joten emme katso tv:tä).
On vain siis biologinen tosiasia, että jonkun tulee vastustaa tätä kaikkea.
4. Mikä "biologinen tosiasia"?
- On olemassa niitä, jotka esittävät aina tässä vaiheessa matemaattisen reaktio-ja vastareaktio-teoreeman eli että jokaiselle voimalle tulee olla vastavoima, eli että kaikkea vastaan tulee olla vastustus.
Me kuitenkin antismissa olemme kynäniskaisia plusmiinusnolla-päitä vastaan, joiden ainoa oikeasti merkittävä laskusuoritus on se kun he laskevat housuunsa puhuessaan piin arvosta.
Antismi näkee vastustamisen biologisena ominaisuutena, kuten kykynä kävellä, koskettaa esineitä sekä olla seisomatta sateessa suu avoinna katsoen samalla ylöspäin, eli jonain sellaisena mikä on edesauttanut ihmiskuntaa.
5. Miten antismi sitten on auttanut ihmiskuntaa?
- Kun joku keksi ensimmäisenä tulen, joku oli heti sitä vastaan.
Näin syntyi nykyaikainen palokunta.
Kun joku keksi pyörän, joku oli heti vastustamassa sitä.
Näin syntyivät nykyaikaiset liikennesäännöt.
Kun joku juhli luolassaan hienoa metsästyssaalista, joku tuli valittamaan metelistä.
Näin syntyi nykyaikainen naapurisopu.
6. Onko antismi järjestynyt vai järjestäytymätön aate?
- Kuten kaikki suuret uskonnot (joita me siis vastustamme, ne ovat pelkkää aivopesua Pavlovin koirille), meilläkin on yhdistys nimeltään Antismi ry.
7. Kuinka usein Antismi ry järjestää kokoontumisia?
- Toisin kuin voisi pikaisesti luulla, antismi ry järjestää usein tapaamisia, sillä me olemme anti-grouchomarxilaisia (ai et aio liittyä yhteenkään kerhoon joka haluaisi sinut jäseneksi? Tiedoksi: kukaan ei halua sinua), joten pyrimme saattamaan samoin ajattelevat mahdollisimman usein yhteen.
8. Kuinka monta jäsentä Antismi ry:ssä on?
- Tähän on vaikea vastata, sillä vaikka Antismi ry järjestää usein kokoontumisia, kaikki jäsenemme ovat niin anti-sosiaalisia (sekä anti-sosialisteja, anti-solidaaridisia, anti-sosionomeja, anti-sotilaallisia sekä anti-sooloilijoita), että kukaan ei koskaan saavu paikalle.
9. Millainen on tyypillinen Antismi ry:n jäsen?
- Antismin kannattajat ovat anti-luokittelujoita (jokainen on yksilö, paitsi tietenkin jos hän on anti-yksilö), joten emme tahdo jakaa ihmisiä kategorioihin.
Jos jokin ryhmä tulee mainita, niin heitä olisivat anti-kronologit (onko kaiken ihan pakko muuttua ajan myötä? Eikö voitaisi nyt kerrankin jäädä siihen tilanteeseen missä vielä oltiin voiton puolella?) eli he, joiden mielestä juuri tästä kyseisestä hetkestä 11 vuotta sitten kaikki oli paremmin sekä heidän 10-vuotiaat juniori-jäsenemme.
10. Saako kuka tahansa liittyä Antismi ry:hyn?
- Antismin periaatteisiin liittyy anti-rasismi, eli koemme että ihmisten syrjintä ihonvärin, syntyperän tai mielipiteiden mukaan on täysin järjetöntä ja vailla minkäänlaista loogista perustaa.
Poikkeuksena ovat tietenkin likaiset, kurjat hollantilaiset.
10. Eikö ole vähän naurettavan epäloogista, että yhdistys joka "on kaikkea vastaan" on olemassa? Eikö tällaisen yhdistyksen pitäisi lakkauttaa itsensä, koska on periaatteessa itse itseään vastaan?
- Erityisesti me olemme näsäviisastelijoita vastaan, jotka sortuvat saivartelemaan ja huonoon käytökseen. Anti vetää sivuiltamme. Äitisi käyttää maihinnousukenkiä.
Tällä sivulla voit lukea useimmiten antismista esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin.
1. Mikä on antismi?
- Antismi on kaikkea mahdollista vastaan. Voi siis sanoa että olemme anti(laita oma termi tähän) liike joka on (laita oma termi tähän) vastaan. Ennen kaikkea painotamme, että vaikka olemmekin kaikkea vastaan, erityisesti olemme (laita oma termi) vastustava suuntaus.
2. Kuka perusti antismin?
- Ikävä kyllä virallista tietoa tästä ei ole, sillä antistit ovat kunniaahamuavia, itsekeskeisiä idootteja vastaan, jotka luulevat olevansa muita parempia vain koska nyt sattuvat sanomaan jotain kaksi sekuntia ennen muita.
Samoin aika ja paikka ovat jääneet merkitsemättä virallisiin asiakirjoihin (Tässä vaiheessa tulee myös lisätä, että antismi vihaa byrokraattista paperisotaa, joten mitään virallisia asiakirjoja ei ole).
3. Miksi antismi on nyt ajankohtainen?
- Nykyinen yhteiskunta ajaa ihmisiä tiettyyn muottiin. Televisiosta tulee ohjelmia, jotka yrittävät muokata ihmisistä laihoja, terveitä, vähän saastuttavia ja vakituisessa parisuhteessa eläviä (emme kuitenkaan voi täysin todistaa tätä, sillä olemme kaupallista roskaa, ilmiselvästikin keskiverto elävä aivonluovuttaja-potilas mielessä tehtyä tv-tuotantoa vastaan, joten emme katso tv:tä).
On vain siis biologinen tosiasia, että jonkun tulee vastustaa tätä kaikkea.
4. Mikä "biologinen tosiasia"?
- On olemassa niitä, jotka esittävät aina tässä vaiheessa matemaattisen reaktio-ja vastareaktio-teoreeman eli että jokaiselle voimalle tulee olla vastavoima, eli että kaikkea vastaan tulee olla vastustus.
Me kuitenkin antismissa olemme kynäniskaisia plusmiinusnolla-päitä vastaan, joiden ainoa oikeasti merkittävä laskusuoritus on se kun he laskevat housuunsa puhuessaan piin arvosta.
Antismi näkee vastustamisen biologisena ominaisuutena, kuten kykynä kävellä, koskettaa esineitä sekä olla seisomatta sateessa suu avoinna katsoen samalla ylöspäin, eli jonain sellaisena mikä on edesauttanut ihmiskuntaa.
5. Miten antismi sitten on auttanut ihmiskuntaa?
- Kun joku keksi ensimmäisenä tulen, joku oli heti sitä vastaan.
Näin syntyi nykyaikainen palokunta.
Kun joku keksi pyörän, joku oli heti vastustamassa sitä.
Näin syntyivät nykyaikaiset liikennesäännöt.
Kun joku juhli luolassaan hienoa metsästyssaalista, joku tuli valittamaan metelistä.
Näin syntyi nykyaikainen naapurisopu.
6. Onko antismi järjestynyt vai järjestäytymätön aate?
- Kuten kaikki suuret uskonnot (joita me siis vastustamme, ne ovat pelkkää aivopesua Pavlovin koirille), meilläkin on yhdistys nimeltään Antismi ry.
7. Kuinka usein Antismi ry järjestää kokoontumisia?
- Toisin kuin voisi pikaisesti luulla, antismi ry järjestää usein tapaamisia, sillä me olemme anti-grouchomarxilaisia (ai et aio liittyä yhteenkään kerhoon joka haluaisi sinut jäseneksi? Tiedoksi: kukaan ei halua sinua), joten pyrimme saattamaan samoin ajattelevat mahdollisimman usein yhteen.
8. Kuinka monta jäsentä Antismi ry:ssä on?
- Tähän on vaikea vastata, sillä vaikka Antismi ry järjestää usein kokoontumisia, kaikki jäsenemme ovat niin anti-sosiaalisia (sekä anti-sosialisteja, anti-solidaaridisia, anti-sosionomeja, anti-sotilaallisia sekä anti-sooloilijoita), että kukaan ei koskaan saavu paikalle.
9. Millainen on tyypillinen Antismi ry:n jäsen?
- Antismin kannattajat ovat anti-luokittelujoita (jokainen on yksilö, paitsi tietenkin jos hän on anti-yksilö), joten emme tahdo jakaa ihmisiä kategorioihin.
Jos jokin ryhmä tulee mainita, niin heitä olisivat anti-kronologit (onko kaiken ihan pakko muuttua ajan myötä? Eikö voitaisi nyt kerrankin jäädä siihen tilanteeseen missä vielä oltiin voiton puolella?) eli he, joiden mielestä juuri tästä kyseisestä hetkestä 11 vuotta sitten kaikki oli paremmin sekä heidän 10-vuotiaat juniori-jäsenemme.
10. Saako kuka tahansa liittyä Antismi ry:hyn?
- Antismin periaatteisiin liittyy anti-rasismi, eli koemme että ihmisten syrjintä ihonvärin, syntyperän tai mielipiteiden mukaan on täysin järjetöntä ja vailla minkäänlaista loogista perustaa.
Poikkeuksena ovat tietenkin likaiset, kurjat hollantilaiset.
10. Eikö ole vähän naurettavan epäloogista, että yhdistys joka "on kaikkea vastaan" on olemassa? Eikö tällaisen yhdistyksen pitäisi lakkauttaa itsensä, koska on periaatteessa itse itseään vastaan?
- Erityisesti me olemme näsäviisastelijoita vastaan, jotka sortuvat saivartelemaan ja huonoon käytökseen. Anti vetää sivuiltamme. Äitisi käyttää maihinnousukenkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
