Poistuneet tuulimyllyt

Te olette pulassa.

Itse olen jos turvannut oman selustani säästämällä it-asiantuntijan palkastani, leikkaamalla kulujani sekä laittomien Ultimate Pokèmon-fighting-taisteluiltojen järjestämisellä että Halinalle-elinsiirrännäisten pimeällä kansainvälisellä kaupalla (halutuin on se joka säteilee sateenkaarta).

Vahvaan aloitukseeni liittyy tietenkin se oletus, että kuulutte aakkosissa ainakin X-sukupolveen, eli vaikka olettekin kyynisiä p*skoja, se on sitä harvinaislaatuista kyynistä p*skaisuutta, josta voi vielä käyttää *-merkkiä.

Te vihaatte systeemiä, mutta te yritätte parantaa sitä, olkoon se sitten miten kieroutuneella, sairaalla ja ei-silleen-hyvällä-tavalla naurettavaa.

Ihmiskunnan kirous kuitenkin on se, että jokainen sukupolvi tahtoo kurotella tähtiä.
Tarkennus: kurotella tähtiä eri tavalla kuin aiempi.

Eli siinä missä edellistä sukupolvea edeltävä (isovanhempanne) sukupolvi taisteli luokkayhteiskunnan puolesta, vanhempanne taistelivat sitä vastaan.

Te yritätte pelastaa maailman, teitä nuoremmat...eivät välitä.
Syynä ei ole heidän välipitämättömyytensä, vaan se että ei ole enää mitään taistelua.

Enkä nyt tarkoita "Vietnam sukupolvessa pitää nulikoitten lukumäärän kurissa"-tyylistä ajattelua.
Aiemmin oli jotain mitä vastaan taistella.

Isovanhemmillanne oli riistäjä-porvarit.
Vanhemmillanne oli porvarit.
Teillä oli isovanhempanne ja vanhempanne, jotka halusivat katsella televisiosta suomalaisen luokka-yhteiskunnan kehitystä vuosien saatossa yleisradion kanavilta, ja te halusitte nähdä Taisteluparin MTV3:lta ja videoita ei oltu vielä keksitty ja televisioita oli vain yksi.

(Jos ette vielä tiedä mihin porukkaan tässä blogi-merkinnässä kuulutte, niin tämä on lakmus-testi: jos ynähdätte ymmärtävästi äskeiselle kappaleelle, olette vanhus.

Jos mietitte "Taistelupari...nykyään ei enää tehdä sellaisia tv-sarjoja", olette keski-ikäinen.

Jos ajattelitte "no niin no niin, missä vaiheessa tässä blogissa aletaan heittää taas vitsiä Salatuista elämistä? Mene jo asiaan!", olette nuori.)

Tuulimyllyt ovat kadonneet, ja ne on korvattu ydinvoimaloilla ja niissä on taas niin hyvä vartiointi, että sopii vaan yrittää hyökätä niitä vastaan ("Niin, konstaapeli, minä taisin todellakin kehottaa blogissani tekemään iskun ydinvoimalaa vastaan, mutta kai te ymmärrätte että se oli...ai mikä terrorismilaki?")

Paljon puhuttaneet talonvaltaukset ovat oikeastaan aikalailla sama kuin yrittäisi käyttää blogissa vertausta kuumailmapallon täyttämisestä polkupyöränpumpulla; sillä yrittää antaa itsestään fiksun kuvan, mutta pohjimmiltaan tietää, että se on vain tyhjä korvike, koska parempaakaan ei keksi.

Lopulta tämä johtaa siihen, että koska ei ole mitään mitä vastaan kapinoida, lakataan välittämästä mistään, ja tullaan kyynisiksi.

Kuka tällöin hoitaa aiemmin tulleet sukupolvet? Eikö harmitakin silloin että ette itse keksineet Ultimate Pokèmon-iltoja ("two pokèballs enter, one pokèball leave") vanhuutenne turvaksi?

Onneksenne vielä on aikaa.

Meidän tulee vain yksinkertaisesti hankaloittaa nuorten elämää (siis entisestään tietenkin. "Helppo nuoruus" on myytti siinä missä yksisarviset, minun treffini, naisten orgasmit ja älykäs Salattujen elämien jakso.

Hassua, voisin vaikka vannoa että joku sanoi juuri "Viimeinkin! Oliko se nyt niin vaikeaa?").

Tietenkään emme kykene luomaan samanlaista ympäristöä kuin missä aiemmin oltiin, eli kouluun päästäkseen piti ylittää Suomen ainoa aktiivinen laava-virta itsetehdyllä kaarnalaivalla joka päivä illalla ja aamulla, sillä aikoinaan töitä tehtiin aamukuudesta iltakahdeksaan, ja iltakahdeksasta aamukuuteen oltiin iltakoulussa, joka vielä tuolloin oli oikeasti iltakoulu.

Sen sijaan voisimme ensinnäkin räjäyttää kaikki merkittävät liikenneväylät solmukohdistaan (alan nyt oikeasti opettelemaan sanomaan peilin edessä "Uskokaa jo nyt konstaapeli, se oli vitsi.").

Tämän jälkeen joka toiseen nurkkaukseen laitettaisiin konekivääripesäke, jonka tarkoituksena olisi estää jokaisen koululaisen läpipääsy. Tiedän mitä ajattelette, mutta älkää huoliko, niissä käytettäisiin vain kumiluoteja.

Suunnitelmani tarkat yksityiskohdat, kuten koirapartioiden määrät ja lämpötunnisteisen kameroiden sijoituspisteet, ovat tietenkin vielä hiukan auki, mutta ne ovat sivuseikkoja .

Tärkeintä on että nuorilla olisi taas jotain mikä opettaisi yhteishenkeä, antaisi kohteen jota vastaan yhdistää voimat ja loisi yhteenkuuluvuuden tunteen nuorten pariin.

Helppoa kuin kuumailmapallon täyttäminen polkupyöränpumpulla.