Haluatteko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?
Noh, jos koominen ajoitus on opettanut minulle mitään, niin sen että aina kerrotaan ensin hyvät uutiset (lisäksi se on opettanut minulle että ensin banaaninkuori heitetään maahan ja sitten kompastutaan ja vasta sitten pudotaan avoimeen viemäriaukkoon, mutta se on taas ihan eri juttu).
Maailmaa tällä hetkellä vaivaavaan ruokaongelmaan on ratkaisu.
Huonot uutiset...Onko termi entomofagia tuttu?
Ei, se ei ole mitään vihreään Soylenttiin liittyvää.
Sen sijaan muistatte varmaan vanhan urbaanilegendan siitä, että syötte elämänne aikana vahingossa monta kiloa hyönteisiä.
Entomofagia on sama juttu, mutta ilman "vahingossa"-sanaa.
Voi olla että tämä kaikki kuulostaa joltain todella sairaalta idealta kahvilla ja Cthulhulla ylikierroksilla käyvän bloggaajan päästä.
Totuus kuitenkin on että YK:n alainen elintarvike- ja maatalousärjestö FAO pohti vakavissaan hyönteissyöntiä konferenssissa äskettäin Bangkokissa.
Asiasta kertoneen Time-lehden mukaan jo pelkät numerofaktat ovat hyönteisten syönnin puolella.
Esimerkiksi 13 grammaa riisiä vaatii kasvaakseen 3 290 litraa vettä.
Sen sijaan 13 grammaa heinäsirkkoja vaatii tuskin ollenkaan vettä.
Vielä houkuttelevammaksi hyönteiset tekee niiden ECI-arvo eli efficiency of conversion of ingested food to body substance, suomennettuna suunnilleen kehomassan ja kulutetun ravinnon tehokkuussuhde.
Koska hyönteiset ovat kylmäverisiä selkärangattomia, suurin osa niiden ravinnosta menee syötävien ruumiinosien kasvattamiseen. Sen sijaan siat ja muut lämminveriset selkärankaiset eläimet kuluttavat kaloreita vain pitääkseen kehonsa lämmön tasaisena.
Nautakarjan ECI-arvo on tämän vuoksi 10, kun taas torakoilla se on 44.
Myöskin ravintoarvoiltaan hyönteiset ovat muuta ruokaa parempia. Sata grammaa Afrikassa yleisesti syötyä Usata terpsichore perhosentoukkia sisältää enemmän proteiinia kuin sata grammaa kanaa.
Ajatus joka pyörii kaikkien päässä (siis "voi...laupias...taivas. Ennemmin kuolen nälkään kuin syön muurahaisia!" lisäksi) on todennäköisesti..no itseasiassa se tulikin jo.
Mutta kukaan ei ole sanonut että teidän tulisi syödä niitä raakoina. The Eat-A-Bug Cookbook sisältää mm. reseptin kuinka valmistaa kärsäkästä kermaisessa basilika-kastikkeessa.
Niin niin, mutta tehän ETTE ikimaailmassa söisi mitään hyönteisistä valmistettua!
Suosittelenkin tutustumaan Cracked.com:in 5 Horrifying Food Additives You've Probably Eaten Today juttuun.
En nyt tahdo pilata kenenkään lukunautintoa, mutta tiedättehän ne kiiltävät pikkukarkit? Tai tiedättekö mistä omenoihin saadaan se "luonnollinen kiilto"? Lisäaine E121?
Kaksi sanaa: "ötökkä" ja "uloste".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Ja E120 on kokenillikirvasta valmistettu väriaine- jota käsittääkseni kaikissa punaisissa karkeissa on. Eli jos syöt pun. karkkeja, on siinä kirvaa palanpainikkeeksi!
Kirvasta tuli mieleeni Wilson Kirwa, ja syömisestä hänen vaimonsa ja siitä...
Tämä valoisa aika ei sovi minulle. Suonette anteeksi, menen pimeään suihkuun seisomaa--istumaan! Istumaan! :nolo:
Ei E120 -lisäainetta ole *kaikissa* punaisissa karkeissa, pitää lukea tuoteselosteet jos meinaa sitä välttää. Sitä on kyllä myös joissakin kekseissä, kääretortuissa yms.
E904 eli Sellakka/shellakka on orgaaninen polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Tieteellisen nimen synonyymeja on useita. Sellakka on väriltään joko kellertävää tai punaista. Punainen sellakka sisältää hyönteisen munat tai toukat ja kellertävä sellakka on kerätty sen jälkeen kun hyönteiset ovat poistuneet. Sellakkaa voidaan myös puhdistaa valmistuksen yhteydessä. Punaista sellakkaa käytetään väriaineena.Sellakka on syötävää ja sitä käytetään elintarvikkeiden lisäaineena (E904) antamaan pintakiiltoa makeisiin ja lääkepillereihin. Sitä käytetään myös omenoiden pinnalla. Kosmetiikassakin käytetään sellakkaa, mutta sen tiedetään myös aiheuttavan allergisia reaktioita iholla. (Wikipedia)
Että sellaista...
mk: NIMENOMAAN tästäkin syystä pyydän aina mielellään kaiken minulle tarjoiltavan ruuan hiileksi poltettuna. Ehkä gastronomit halveksuvat tapaani, sillä "oikeaoppisesti" kaiken ilmeisesti pitäisi olla puoliraakaa, jotta aromit pääsisivät esille.
Mutta kun koko ajan paljastuu tällaisia "niin tämähän on siis hyönteisen munakoteloa, pikkaisen käsiteltynä tosin", olen aika hanakka haluamaan ravinteeni jatkossakin tunnistamattomana kekäleenä.
tähän on pakko sanoa että mielummin syön hyönteisiä kuin epämääräisiä kemikaaleja. tietysti ikävä puoli noissa kirva elintarvike väreissä on että jos on allerginen niille niin reaktio on erittäin voimakas
oikealla säilytyksellä, kypsentämisellä ja ruoan valmistajan henkilökohtaisella hygienialla voit varmistaa ettei ruoassasi ole mitään. hiileksi polttamisesta ei ole hyötyä ja se on kaikenlisäksi epäterveellistä ja maistuu pahalta
Anonyymi: Jotenkin henk.koht. uskon edelleen, että koska E31:stä tietää mitä se tekee kun silmä välttää, sitä on aika turvallista syödä.
Mutta joku muurahainen...tiedämmekö me oikeasti mitä se tekee keossaan kun kukaan ei katso? Tiedämmekö? Oikeasti? Hmmmm? HMMMMMMMM?!
Anonyymi: Kaipa se on makuasia. Minä pidän rapeudesta ja singulariteettisesta mauttomuudesta enemmän kuin aromeista ja keitetyn kaalin mausta/hajusta/olemassaolosta.
Tässä artikkelissa taidetaan puhua lisäaineesta E120 eli Karmiinista, jota saadaan kirvoista (http://ekoodit.fi/E120/karmiinit/).
E121 eli Orseiini ei ole sallittu ruuassa Euroopassa ja Yhdysvalloissakin sitä käytetään ainoastaan appelsiinien kuorien värjäämiseen. Syy tähän on tietty houkuttelevampi appelsiinien väri.
Lähetä kommentti