Kivakivakiva

George Carlinille

(Aluksi asioiden selvennys: kirjoittajalla ei ole minkäänlaista yhteyttä Pertti Linkolaan ja oikeastaan kirjoittaja pitää ukkoa pikkaisen höppänänä.

Joskin kirjoittaja näki kerran talvipakkasilla Linkolan odottavan junaa villapaidassa ja tuohireppu selässä, samalla kun kirjoittaja itse hytisi toppatakissaan.

Kirjoittaja kuitenkin kuuluu mies-sukupuoleen, joten hänen vielä kartoittamattomassa geneettisessä kartassaan on "täällä olla tiikereitä"-alue.

Tämä ehdollistaa miehen siten, että kun joku tieten tahtoen vahingoittaa itseään osoittaakseen olevansa joko kovis ja/tai suositun tv-ohjelman päätähti, sitä on kunnioitettava.

Eli vaikka kirjoittaja ei jaa Linkolan mielipiteitä, on kirjoittajan myönnettävä geneettisestä lähtökohdasta että Linkola on Mies, ja kirjoittaja itse Pullamössöä.)

Aina toisinaan kuulee puhuttavan siitä, että ihminen on menettänyt kunnioituksensa luontoa kohtaan. Mutta mitä jos luonto vihaakin meitä?

Kuvitellaan että luontoäidillä on viisivuotissuunnitelma.

Siis sellainen suunnitelma että nyt seuraavien vuosien aikana esim. kukkii N määrä kukkia, sukupuuttoon kuolee N määrä lajeja, uusi lajeja syntyy N määrä, ja kaikille lajeille on N määrä kuolleita.

Tietenkin kaikkien lajien edustajia kuolee ihan normaalisti mm. solujen hapettumisen myötä, mutta ei ehkä ihan siihen tahtiin kuin luonnon suunnitelmataloudessa sopisi.

Mikä voisi olla sopiva ratkaisu luontoäisin mielestä?

Luonnonmullistukset tietenkin ovat aina kivoja, mutta ne pikku penteleet oppivat varautumaan niihin, ja ne ovat vielä niin sikiävää porukkaa että äkkiäkös hävikki on paikattu.

Taudeilla apuharvennus ihmispopulaatiossa on aina ollut hyvä konsti, mutta hitsi kun niillä on penisilliini ja Pertti Linkola jota pitää esikuvanaan talvipakkasilla.

On kuitenkin olemassa yksi asia mitä kukaan ei voi vastustaa.

Kiva.

Kaikki joko haluavat pitää kivaa tai sitten nauttia kivaa tai tehdä kivaa.
Siksi kaikki kiva tappaa.

Luontoäidin tarvitsee vain laittaa jotain esille, ja ihmiskunta hallitsevana lajina (on olemassa teoria että alunperin kanojen piti olla johtava laji. Ikävä kyllä joku mokasi jossain vaiheessa ja teki niistä hyvänmakuisia) keksii tavan tehdä siitä kivaa.

Rasvainen ruoka maistuu hyvälle ja on kivaa. Se myös tekee verisuonille saman kuin tehosekoitin sammakoille.

Tupakointi on kivaa. Keuhkot vain näyttävät sen jälkeen grilliin unohtuneilta lehtipihveiltä.

Ja ihan vaan siltä varalta että joku on välttynyt noilta, kuntoilukin on "kivaa". Kuinka moni tuntee allergian nimeltään "kuntoilun aiheuttama hengenahdistus"?

Aluksi ihoa kutittaa ja saatatte saada ihottumaa, sitten pikkuhiljaa rintakehää tuntuu puristavan ja lopulta teillä on vaikeuksia hengittää. Onneksi olkoon, olette allerginen urheilulle.

Kivan siis ollessa, jos joku ei ole vielä tajunnut, synonyymi termille "absoluuttisen ehdottomasti tappava välillä koti - puutarha".

Itse asiassa tilannetta varten tulee ottaa käyttöön aivan uudet ironian asteikot, sillä ihmiskunta tietää että kaikki kiva tappaa, mutta ei silti ole valmis luopumaan kivasta.

Itse asiassa koemme että kiva on jotain mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

Ihmiskunta on siis idootti ja luontoäiti on narttu.

Mutta siinä missä ihmiskunta kuolee sydänkohtaukseen isot ranskalaiset sylissään ja kevytsavuke huulillaan, katsellessaan Baywatchin hitaita juoksukohtauksia dvd:ltä, luontoäiti kaikesta napojen sulamisesta huolimatta porskuttaa eteenpäin.

Jos siis on hakemalla haettava jokin opetus, niin se voisi olla se että kannattaa ennemmin olla narttu kuin kiva.