maanantai 29. joulukuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa LXXVII

Minusta on tullut taas vuoden liian vanhempi tähän roskaan.

Kiitos kysymästä, olo on kuin kuuden miljoonan dollarin miehellä joka on kokenut inflaation.

Koska minä ja Kari Salmelainen olemme jälleen simultaani-siirtyneet "tulevaisuuden lupaus"-kategoriasta "väsynyt kehäraakki"-luokkaan (kun kukaan ei katsele, me loikkaamme takaisin. Erikseen tietenkin, vähemmästäkin on juttuja lähtenyt liikkeelle), koen oikeudekseni saarnata niille jotka kysyvät äskeisen virkkeen jälkeen "siis niiq mikä tää Kari Salmelainen o?".

Saarnan aihe on rehellisyys.

Minusta maailmassa korostetaan liikaa epäkonventionaalisia ihmisiä.

Niitä tyyppejä ja tyypettäriä, jotka "irtaantuivat nykymaailman kahleista" ja "jättivät arkielämän oravanpyörän" tai muunlaisia kuvauksia joiden syntymistä varten jokaisella itseään kunnioittavalla medialla on oma "hassu tupakka"-farmi (tietenkään en voi todistaa väitettäni, mutta miten muutoin nämäkin otsikot on sitten aikaansaatu?)

Kaikki kunnia ja kivat heille.
Onko heidän elämänsä sitten jotenkin maagisempaa ja hienompaa kuin teidän, jotka jäätte oravanpyörän viereen nauttimaan pähkinöitä ja vettä?

Meille luodaan kuvaa siitä, että voimme olla onnellisia vasta sitten kun elämme elämäämme kuin jokainen päivä olisi viimeinen, uskallamme ottaa riskejä ja samalla toki säästämme turvatun tulevaisuuden vuoksi, koska on olemassa mahdollisuus että jokainen päivä ei olekaan viimeinen.

Mitä jos joku oikeasti haluaa vain käydä töissä 8 tuntia päivässä, mennä kotiinsa, harrastaa jotain, katsoa uutiset tv:stä, painua nukkumaan ja aloittaa aamulla uudestaan.
Voisiko hän jopa olla onnellinen tutussa ja turvallisessa rutiinissaan?

Voitte valehdella kumppanillenne, ystävillenne, lainahakemuksessa ja treffi-ilmoituksessa, mutta olkaa rehellisiä itsellenne. Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Ps. Sain ystäviltäni lahjaksi Oscar Wilde-toimintafiguurin.

Suurkiitos siitä heille, laitoin sen selkäni taakse seuraamaan kirjoitustyyliäni, jota tykkään kutsua "glorifioiduksi aikuis-iän dementian aiheuttamaksi tekstipurkaukseksi"
(näin vanhemmalla iällä kirjoitustyylissäni tulee korostumaan enemmän "dementia", vähemmän "glorifioitu", ja "aikuis-iän" voitte unohtaa).

7 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Onnea "aikuis-iästä" :-)

Pampula kirjoitti...

Kiitos iltsikka-linkistä! Tässä sivutoimisen toimittajan uraa aloitellessani oon huomannut, että otsikoiminen on ihan saatanasta. Parasta ois päästä keksimään noit iltisotsikoita! Harmi vaan, että siellä pitäis varmaan tehä muutakin...hmm.

Pampula kirjoitti...

Ou jes, tuolta löytyi se kuuluisa Seksivau kans!

T kirjoitti...

Zepa: kiitos kiitos. En edes muista mones kerta tämä on kun täytän 18, mutta ainakaan kakku ei vielä ole romahtanut kuin osittain kynttilöiden painon alla.

Pampula: Yleensä keksin otsikon vasta viimeisenä, koska se on niin hankalaa. Toisinaan keksin sellaisen ihan lennosta, toisinaan en välitä enää varttitunnin pohtimisen jälkeen vaan lätkäisen jotain, ja joskus yritän nostaa esille jotain itse tekstistä.

Joskus harvoin taas ensin tulee otsikko, ja sitten keksin jotain jatkoksi.

Minusta tuon Seksivau:n keksijä pitäisi nostaa esille :) Jos mietitään mikä on eniten vaikuttanut suomalaisten käsitykseen mediasta, niin se kunnia menee mielestäni tuolle Seksivau-otsikolle.

Polga kirjoitti...

Auts, onko sinulla ystäviä?
Toiseksi, mäkin haluan sellaisen figuurin!
Lisää kakkua tahtoo kiitos ,D

Alcinoe kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut, tai etuaikaiset, miten sen nyt ottaa...

Ehkä ensi vuonna sitten Oscar Wilden oikeusistunto-miljöö tai pinkki vaihtotakki?

T kirjoitti...

Polga: Ystäviä saa työvoimanvälitystoimiston kautta. Lisämaksusta he nauravat vitseilleni.

Oscar Wilde-toimintafiguureja saa (ainaskin) Kitsch Helsinki-kaupasta. Kiitos siitä edelleen sen lahjoittajille.

Kakkua en viitsinyt tehdä juhlan kunniaksi (laiskuus on iskenyt), mutta torttuja tein, ja niitä on vielä tarjolla :)

Alcinoe: synttäreistä on n. 5 päivää ja seuraaviin on n. 360 päivää, eli kaipa nämä menevät myöhästyneisiin onnitteluihin.

Joka tapauksessa kiitos :)

Ei kiitos pinkille vaihtotakille. Wildella OLI sentään makua :nirppa: