maanantai 1. joulukuuta 2008

Kuusi maksaa ja yksi lukukausi, kiitos

Mitä jos suomalainen kauppa alkaisi hoitaa suomalaista peruskoulua?

Vedän nyt hihasta rankan yleistyksen, mutta nykyinen järjestelmä ei toimi enää.

Esimerkiksi Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan opettajat pelkäävät koulussa ja en edes halua ajatella millä mielellä opiskelijat sinne menevät, jos menevät.

(Seuraavaksi pitkäpiimäistä, osin ironialla kuorrutettua jaarittelua. Helpottaakseni niitä lukijoita joiden mielestä esileikki on pikkukaluisten propagandaa, merkitsen tekstin jotta voitte hypätä suoraan asiaan.)
----------------------------------------------------------------
Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä yhteiskunta on muuttunut. Aiemmin oikeasti piti osata jotain ollakseen jotain.

Nykyisin media kertoo tarinoita "erityisistä ihmisistä", jotka eivät kouluja käyneet, tai joilta jäi luvut aikoinaan kesken, mutta jotka kuitenkin ihmeen kaupalla pääsivät leivän syrjään ja nyt ovat monimiljonäärejä ja/tai elokuva-tähtiä ja/tai suosittuja laulajia.
Ja he onnistuivat tässä kaikessa, vaikka kuinka loppumaailma ei heitä käsittänytkään.

Joten ilmiselvästikin on vaikeaa opetella hiljaa paikallaan istuen derivointia ja nuijasotia kun tiedät olevasi jotain erityistä.

Nämä ihmiset unohtavat, että ainoa syy miksi Aku Ankka ei aloita viikottaisia seikkailujaan jonottamassa sosiaalitoimistoon liike-ideoiden kariutumisten tai toteutumiskelvottomien hankkeiden vuoksi on upporikas Roope-setä.

Ehkä olet vain erityinen siksi, että tarkoituksesi on olla pelottavana esimerkkinä muille siitä miten käy kun luulee olevansa erityinen.
Siitä vain ei kerrota mediassa.
-----------------------------------------------------------------------------
Miten kauppa sitten muka osaisi hoitaa homman paremmin?

A. Kaupan ala on osoittanut aina innovatiivista ajattelua

Juuri kun luulit että vuodenaikojen mukaan nimetyt alennusmyynnit olisivat viimeinen naula kaupallisuuden kunniakirjaseinälle, keksitään musta perjantai, jolloin sinun on ihan välttämätön pakko aloittaa jouluostokset.
Tai viimeistään kyber-maanantaina.

Nykyisin meillä on kouluissa "koeviikko", mikä tuo lähinnä käytännönläheiset kalenteritestaukset siitä miten ihmiset ottaisivat vastaan uuden päivän nimeltään "keskitirstai".

Jos kauppa saisi hoitaa asian meillä olisi "kestävyyden&kantin koetusviikko!" (vapaavalintaisesti yhdellä tai kahdella huutomerkillä): maanantaina ei olisi matematiikan tenttiä vaan "laskupäivä: kaikki vähenee!", tiistaina käytäisiin historian kokeen sijaan "ennen, eilen ja sitä ennen-kisa" jne.

B. Kauppa ymmärtäisi kuluttajaa/koululaista

Kaupan elinehtona on tarjota mitä sen asiakkaat haluavat.
Eli sen sijaan että "Jos matka on A:n ja C:n välillä, kun A:n ja B:n väli on viisi metriä ja C:n ja B:n on kaksi metriä, miten pitkä matka on A:n ja C:n välillä?" kauppa ymmärtäisi mitä koululaiset oikeasti haluaisivat laskea.

"Sun himan ja steissin välii ois niiq kaks sataa metrii ja steissin ja ostarin välil ois jotain sata metrii. Hei bonjaaks vähän miten paljon sun pitää kävellä et sä pääset himbestä ostoksille?"

C. Yhdistetty koulu- ja ostoskeskus

Koulun yhteydessä voisi olla oikea ostoskeskus, joka tietenkin aukeaisi vain välitunneilla ja koulun jälkeen. Tällöin vanhemmat tietäisivät aina missä heidän jälkikasvunsa on koulun jälkeen ja parhaimmillaan voisivat hakea lapset ja viikon ruokaostokset yhtä aikaa.

Lisäksi koska kyseessä olisi teknisesti ottaen kaupan tila, siellä voisi työskennellä vartijoita, jotka pitäisivät kurittomat nuoret herran nuhteessa. Jos joku ei tottelisi, hänet ohjattaisiin koulutus- ja ostoskeskuksesta ulos ja takaisin ei olisi tulemista ennen kuin on opittu käyttäytymään.

Koska kaikki kaverit olisivat koulutus- ja ostoskeskuksen sisällä, nuoret joutuisivat käyttäytymään kunnolla tavatakseen muita.

D. Kaupan olisi helppo hankkia rahoitusta

Kaupoille ovat tuttua kauraa erilaiset tietyn tuotteen kampanja-myynnit ja niihin liittyvät sponsoroinnit.

Aina kun siis näyttäisi siltä, että rahat loppuvat kesken eikä lapsille ole varaa hankkia uusi koulukirjoja, hankittaisiin vain kirjoille sponsori, joka kustantaisi kirjat kaikille.

Mikä on loppujen lopuksi pienempi haitta: se että maantiedon kirjan sivuilla on matkatoimiston mainostarra, vai se että k.o. opuksen mukaan Neuvostoliitto on pinta-alaltaan maailman suurin valtio?

E. Kaupoilla on jo kokemusta koulutuksesta

S-ryhmällä on oma koulutus-ohjelma, kuten myöskin esimerkiksi Keskolla. Ne eivät siis joutuisi aloittamaan ihan tyhjästä, korkeintaan yhdistämään oman kauppiaskoulutuksensa aakkosten opetteluun.

F. Kaupan alalla löytyisi ainakin töitä

Aamulehden uutisen mukaan kaupan alalle on syntynyt lokakuun loppuun mennessä 7 500 uutta työpaikkaa. Mikäli olisi kaikille helpompaa ja työllisyyslukuja kaunistavaa kuin valmistua suoraan koulunpenkiltä kaupan palvelukseen?

Meneekö ideani kaupaksi?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Max Barryn Jennifer Valtiovallassa ajatusta on vähän tutkiskeltu, ja Mooren Tyhmistä valkoisista miehistä ymmärtäisin että Amerikan ihmemaassa asiat todella ovatkin jo vähän kyseisellä tolalla. Ja kun tietää miten paljon siellä sattuu ikäviä juttuja kouluissa verrattuna tänne tylsään verovaroin kustennettuun peruskouluun, niin nahkeaa lehmäntuijotusta tälle idealle minulta.

T kirjoitti...

Kaisa: Toivotaan että kirjoitukseni ei ollut itseään toteuttava profetia, vaan pelkkä liian kahvinjuonnin ja talvimasennuksen ikävä lopputulos.

Toisaalta onhan nykyisinkin sponsori-projekteja, joissa yksityiset yritykset ovat tukeneet kouluja.

Enkä voi olla miettimättä sitäkään, kuinka valtio tuntuu pikkuhiljaa lykkäävän joitain sosiaalipalvelujaan kirkolle.

Niinhän poppilauluissakin lauletaan että paholaisen maito ei ole kovinkaan makeaa, ei tarvitse juoda kaikkea heti; mutta voit kastella jalkasi siinä, ihan vaan toisinaan...

Jep, tarvitsen ilmiselvästikin lisää kahvia.