Kukaan ei lue sinua loppuun kun olet tylsä...

...Joten heille tiedoksi, että kirjoittajan uudet ja edelleen tylsät jutut löytyvät nykyään osoitteesta termostaattori.wordpress.com.

Kaikille hyville asioille...

- Kapteeni?
- Niin, niin...anteeksi, olin hetken uppoutunut ajatuksiini. Niin, perämies?
- Miehistö ilmoittaa olevansa valmis, herra kapteeni.
- Entä naisisto?
- Heh heh, voi herra kapteeni, te osaatte sitten aina lohkaista hyvin.
- Kiitos, perämies. Kiitos.
- ...Herra kapteeni, miehistö...
- Niin?
- Miehistö ei koskaan kyseenalaistaisi päätöstänne, herra kapteeni, mutta...
- Mutta he luulevat minun tulleen hulluksi, vai?
- Herra kapteeni...
- Ei, ei siinä mitään hävettävää ole. Heidän tilanteessaan olisin aivan yhtä epäluuloinen tästä päätöksestä. Se on aivan normaalia epäuskoisuutta. Mutta silti he tulevat tottelemaan, eikö?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Aivan, aivan, he ovat ovat aina palvelleet hyvin, paremmin kuin olisin ehkä ansainnut.
- Herra kapteeni...vielä ei ole liian myöhäistä, voisitte sanoa että kaikki oli vain vitsiä.
- Liian myöhäistä? Voi olla, voi olla, mutta kuuletteko tuon?
- Minkä, herra kapteeni.
- Kutsun, perämies, kutsun jonnekin tuntemattomaan, jota kukaan meistä ei ole vielä kohdannut. Jonnekin missä mennyt ei sido meitä ja tuleva kantaa meitä eteenpäin. Kuuletteko sen, perämies!?
- ...En, kapteeni, valitan.
- Ei se mitään, ei se mitään. Ehkä niin on parempi. Sanoitte siis että kaikki on valmiina?
- Kyllä, herra kapteeni.
- Hyvä, sittenhän me voimme lähteä.
- Kapteeni?
- Niin, perämies?
- Mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Perämies?
- Nyt kun jätämme tämän kaiken taaksemme, mitä tälle kaikelle tapahtuu?
- Sille ei tapahdu mitään, ei niin mitään. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja kuka tietää, on ehkä vielä täällä kun meitä ei enää ole. Se on uuden ajan lentävä hollantilainen, johon jossain vaiheessa täällä matkaavat törmäävät. Ja he tulevat pohtimaan mikä koitui sen kohtaloksi ja onko samanlainen uhka heidän itsensäkin yllä?
- ...Joten kukaan ei tule koskaan tietämään miten meidän kävi?
- Niin. Niin. Se on salaisuus.
- Herra kapteeni, kaikella kunnioituksella, jonkun tulisi tietää.
- Perämies?
- Herra kapteeni, jos vain katoamme, se ei ole salaisuus, se on arvoitus.
- Niinkö?
- Kyllä, herra kapteeni, salaisuudella tulee olla aina kantaja.
- Hmmmm. Kyllä, olette oikeassa, perämies, jonkun täytyy aina tietää.
- Mitä siis teemme, herra kapteeni?
- Joudumme luottamaan siihen, että he ymmärtävät seurata meitä.
- Seurata meitä, herra kapteeni?
- Niin, perämies, seurata meitä minne sitten menemmekin.
- Mitä jos he eivät osaa tai ymmärrä?
- Sitten niin ei ollut tarkoituskaan, perämies. Mutta nyt...miehistö on siis valmis?
- Ja myös naisisto, herra kapteeni.
- No mutta perämies, tehän alatte oppia! Mutta nyt: menkäämme.

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 3

16. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.51-13.52 välille.
- Ei mitään sellaista mitä 20 vuotta intensiivistä psykoterapiaa pari vuosikymmentä sitten aloitettuna ei olisi korjannut.
- Ei kai vaan tikkukaramelli-tilanne uudestaan?
- Järkyttävyydessään ei ihan sillä tasolla, mutta mielikuvissaan kyllä niillä rajoilla.
- Minun vanhempani eivät sen selostuksen jälkeen ole voineet syödä edes grillivartaita.
- Mutta myönnä pois että sen jälkeen heidän kielitekniikkansa oli varmasti parempi.
- Hyi, minä en tuollaisista vanhempieni kanssa puhu.
- Varmaan pastorikaan ei odottanut kuulevansa sellaista kastetilaisuudessa vauvan isoäidiltä.
- Pastorin vaimo tuntui tykkäävän.
- Siitä tulikin mieleeni: onko sinulla puutelista?
- Ai minunko se piti tehdä?
- Ei kai me ilman puutelistaa voida lähteä?

17. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.52-13.53 välille.
- En kyllä ymmärrä miksi meidän pitää tässä vaiheessa alkaa rustaamaan puutelistaa.
- En tiedä sinusta, mutta tässä vaiheessa en tahdo enää mokata mitään. Nyt otetaan ylös kaikki mikä puuttuu, hommataan se, ja vietetään niin hyvä joulu kuin voidaan.
- Hyvä joulu alkaa tässä vaiheessa olemaan aika kyseenalainen juttu...
- Mitä sinä tuolla oikein tarkoitat?
- Meillä ei ole ruokia, meillä ei ole lahjoja--
- Ei niin lujaa tai pennut kuulevat!
- Eivät ne kuule mitään, ne puhuvat juuri kavereilleen, varmaan siitä miten surkea joulu niillä on ollut ja miten vanhemmat eivät saa edes kauppaan lähtöä aikaiseksi.
- Älä nyt hermostu tässä vaiheessa, meillä on homma ihan hyvin hanskassa. Jos sait listan valmiiksi niin lähdetään, hyvin tässä vielä keritään. No niin lapsukaiset, lähdetään! Kaikki ovelle, pihalle ja autolle!
- Minä en kyllä ollenkaan jaa tätä yllättäen löytynyttä optimismiasi. Ihan pelottaa mitä seuraavaksi odottaa ihan vaan meitä estämässä.
- SAATANA!

18. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.53-13.54 välille.
- Anteeksi mutta kuka te oikein olette?
- Miksi te lapsille huudatte?
- JOULU ON SAATANASTA! JOULUN TODELLINEN SANOMA ON UNOHDETTU JA ON ANNETTU PERIKSI SAATANAN JUONILLE!
- Anteeksi nyt vaan mutta jospa ETTE huutaisi lasten kuullen tuollaisia!
- LASTEN ON SAATAVA TIETÄÄ! LAPSET ON PELASTETTAVA SAATANAN JUONELTA!
- Okei, en välitä kuinka monessa maailmansodassa olit mummo, nyt meinaan...
- Hetkinen, katsokaa! Katsokaa nyt meidän kotiamme! Näettekö te missä lahjoja?
- ÖH...EN...
- Entä näettekö missään noituuteen verrattavia jouluvaloja?
- EN...
- Me olemme kuten tekin! Mekin haluamme korostaa tärkeitä kristittyjä arvoja!
- AMEN HALLELUJAA! VIIMEINKIN OLEN LÖYTÄNYT USKONTOVERIT! TÄNNE JÄÄN!
- Kuules nyt eu---
- Niin, kuules kun naapurit tuolla ovat sanoneet että evouutio on totta ja viisas suunnittelu on vaan hihhuleiden tapa sanoa että eivät ymmärrä yli kaksitavuisia sanoja.
- NIINKÖ?
- Niin, joten mitä jos te menisitte kertomaan heille sanasta, ja me tulemme sitten myöhemmin perässä.
- HERRAN SOTILAS MENEE MINNE KÄSKETÄÄN! AMEN!
- Vau, sepä oli hyvin hoidettu.
- Oppivatpahan naapuritkin olemaan varastamatta aamulehteä. Ja nyt mennään ja ei voi olla totta!

19. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.54-13.55 välille.
- Mistä ihmeestä tämä lumi oikein tämän auton ympärille tuli?
- Kai se heti sataa päivän aikana ja pakastua auton ympärille.
- No tässä menee veilä ainakin jonkin aikaa kun tätä lunta tästä paiskoo pois.
- Ei mitään kiirettä, minun pitää mennä kertomaan nuoremmille että mummo äsken tarkoitti että "tana saa joululahjoja" huutaessaan mitä huusi ja vanhemmalle tehdä selväksi mitä tapahtuu viikkorahoille jos tämä kertoo muuta.
- Turha teidän tässä ulkona kuitenkaa on katsella tätä lumenluontia, menkää sisälle lämmittelemään, huudan sitten kun olen valmis.
- Joo, me mennään---voi ei!
- Mitä nyt?
- Kenellä ovat ovenavaimet?

20. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.55-13.56 välille.
- Joko alkaa löytymään?
- Jossain tässä niiden on pakko olla, näillä main minä niitä käsittelin kun laitoin hanskat käteen ja annoin sinulle lapion.
- Hei meneeks tässä vielä kauanki?
- Vielä ihan hetken aikaa, tehkää te vaan porukalla sitä lumiukkoa niin me etsitään avaimia.
- Jos mää oisin saanut sen mun haluaman metallinpaljastimen viime joululahjaksi, niin mä olisin voinut auttaa.
- Juu, me kuultiin jo ensimmäisellä kymmenellä kerralla, katso vaan nyt muiden perään etteivät telo itseään.
- Onpas muuten lumiukolla tutun näköinen nenä, vaikkakin aika matalalla.
- Mitä sinä oikein...ja tuosta me saamme vielä kuulla.
- No, olihan se aika ihme että näinkin kauan meni ennen kuin tähän törmättiin.
- Käy hakemassa se pois sieltä ennen kuin naapuritkin näkevät.
- Okei, mutta sinä saat sitten hoitaa puheen mehiläisistä ja kukista.
- Joo joo, ihan miten vaan, nyt kaikki vaan autoon niin lähdetään.
- Hei yks juttu! Hei yks juttu! Hei yks juttu!
- :huokaus: Niin?
- Pissattaa taas.

21. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.56-13.57 välille.
- Tuollaisen termin käyttö omasta jälkikasvustasi ei oikein osoita kypsyyttä.
- Anteeksi, minähän pyysin jo anteeksi ja en minä sanonut sitä hänelle päin naamaa.
- ...
- Okei, saatoin sanoa sen naaman läheisyydessä, mutta korjasin kuitenkin pikaisesti sen, joten en usko että mitään pysyvää vauriota tapahtui.
- ...
- Älä nyt ala minulle. Sain äsken tietää että olen itse todennäköisesti se mitä sanoin omasta lapsestani, koko joulu on menossa hyvää vauhtia viemäriin, kaikki yritykseni pelastaa se ovat menneet hukkaan, ja nyt sinäkään et puhu minulle? Miksei maailma vain hoitele minua! Miksi?!
- ...tules tänne. Noin.
- :syvä huokaus: Vannon että ensi jouluna hoidan asiat kuntoon ajoissa. Ei enää koskaan tällaista. Ei enää koskaan.
- Valmis!
- Nytkö voidaan mennä?
- Joo!
- Hei kuule anteeksi mitä äsken...
- Ei se mitään, tarhassakin mää sanoin yhelle silleen pahasti vaikka en mää sitä tarkoittanu ja vaikka se suuttukin siitä niin kyllä se sitten antoi anteeksi kun se tajusi etten mää sitä oikeesti tarkottanu ja sitten me leikittiin ja oltiin taas kavereita.
- No niin, siitä kuulit, mennään nyt sinne kauppaan.
- Ollaanko autossa jo valmiita?!
- Joo! Mennään jo!
- Okei, lähdetään sitten. No mitä..? Mitä..?! Mitä!
- Mitä?
- Auto ei käynnisty!

22. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.57-13.58 välille.
- Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty! Auto ei käynnisty? Auto ei käynnisty!
- Hei onks toi ihan kunnossa?
- Meillä on vähän ongelmia auton kanssa, kyllä tämä tästä.
- Ei kyllä oikeen näytä täältä katottuna.
- Ei mitään hätää, meillä on homma hallussa.
- EI! Meillä ei ole homma hallussa. Tiedättekö miksi meillä ei ole homma hallussa?
- Kulta...
- Koska maailma vihaa minua. Maailma vihaa minua ja tahtoo estää sen että me saisimme vietettyä normaalin, ihmisarvoisen joulun.
- Hei mikä on ihmisarvonen?
- Erittäin hyvä kysymys sieltä takapenkiltä. Ihmisarvoinen on juurikin päinvastainen tilanne kuin mitä meillä on. Jos koskaan olen nähnyt anti-ihmisarvoisen tilanteen, niin se on tämä ja mitä nyt? Haluatko kertoa jotain? Sano vaan, tai vaikene ajoiksi.
- Sun pitää antaa ryyppyä jotta bimetallijousi, joka kylmänä ollessaan kaasua painaessa kääntää ryyppyläpän kiinni ja samalla kaasuläppää hieman auki. Tällöin käynnistettäessä moottori saa rikkaampaa polttoainetta kun siis imua kuristetaan ja samalla moottorin käyntinopeus on suurempi (ns. nopea tyhjäkäynti), koska kaasuläppä on hieman enemmän raollaan kuin normaalisti tyhjäkäynnillä.
- Täh?

23. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.58-13.59 välille.
- Oikeasti, mitä ne opettavat koulussa nykyään?
- Väliäkö sillä, hän oli kuitenkin oikeassa, auto lähti liikenteeseen kuin ei mitään.
- Ensi tilassa, oli se sitten ennen, sen aikana tai jälkeen joulun, tuolle hommataan se metallinpaljastin jota se halusi. Ihan vaan mielenkiinnosta että mitä se saa sillä aikaiseksi.
- Hienoa nähdä että voit jo paremmin. Oli äsken aika pelottava.
- Hah, taas sitä sai huomata miten huonot hermot sitä voikin olla näin monen koettelemuksen jälkeen, ja varsinkin jouluna. Mutta nyt ollaan matkalla kauppaan, kaikki on hyvin, mitään ei voi tapahtua enää, kaikki ovat mukana, moottori hyrrää kuin kissa, ja minä olen yhtä maailmankaikkeuden kanssa.
- Hei, onko tuo kauppa jo kiinni?

24. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.59-14.00 välille.
- Ei voi olla mahdollista.
- Voi hyvä aika, mitä me nyt tehdään.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä me nyt oikein sanotaan lapsille?
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään ruokaa kotona.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään joululahjoja.
- Ei voi olla mahdollista.
- Meillä ei ole mitään, ja kylän ainoa kauppa ei aukea ennen tapaninpäivää.
- Ei voi olla mahdollista.
- Mitä ihmettä me oikein selitetään niille, katso niitä nyt tuolla autossa, hei katso!
- Ei voi olla mahdoll--mitä nyt! Onko lapsilla hätä?!
- Ei, vaan katso tuota!
- Ei voi olla mahdollista!
- Kyllä vaan on!
- Ajatteletko samaa kuin minä..?
- Kyllä!
- Kumpi käy sanomassa?
- Sano sinä, sinulla on ollut vaikeampaa, sinä ansaitset sen.
- Kiitos, minä rakastan sinua höpsö.
- Niin minäkin sinua hassu.
- Hei aiotteks te kauankin kaulailla siellä? Mitöä seuraavaks tapahtuu?
- Lapset joulupukki kävi äsken, kyllä, missasitte Joulupukin kun ette katsoneet tarkasti ja jos JOKU tarkkasilmäinen haluaa edelleen metallinpaljastimen, hän ei sano mihin suuntaan Joulupukki meni.
- Juu, emmää vaan nähnyt mitää.
- Siis Joulupukki sanoi että tämä joulu on spesiaali-joulu, minkä vuoksi meillä on spesiaalilahjat ja spesiaaliruuat.
- Eiks me syödäkään lanttulaatikkoo?
- No, ei.
- Hyvä, me ei olla koskaa tykätty siitä.
- Okei, sillä me menemme tuonne 24 h vuorokauden auki olevaan kebab-pizzeriaan jouluaterialle, ja hyvin todennäköisesti käydään siellä huomennakin.
- Päästääks me oikeesti käymään kahtena päivänä pizzalla?! Ihanks oikeesti?!
- Kyllä, aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja todennäköisesti illallisellakin.
- JEEEEEEE!!!! PARAS JOULU IKUNA!
- Ja lisäksi joulupukki sanoi että hän on antanut myyjälle jo teidän jouluhjanne, jotka voivat olla, tai sitten eivät, lahjakortit tuohon kebab-pizzeriaan.
- JEEEEEEEEE!! PARAS JOULULAHJA IKUNA!
- Joten tulkaas autosta niin mennään oikein koko perheen voimin syömään perhepizza.
- JEEEE!! MIKSEI AINA VOI OLLA TÄLLÄSTÄ?
- ...Koska maailma taitaa silti pitää minusta, kai.

Väliin henkilökohtaista, osa 0116

Välinäytös eli kuvia kaupalta pimeän tulon jälkeen, kun ainoa ääni minkä kuulet on kirjojen huokailu kun niiden ei tarvitse enää olla suoraselkäisiä ja hämärä peittää armolllisesti seinät, jotka jaksoivat kantaa kattoa koko pitkän päivän (klikatkaa kuvia isommiksi).




Jos ei ihmeitä tapahdu (jos zombiet nousevat haudoistaan, minulla on hukan kiire sillä on monta ystävää jotka tahdon tavata uudestaan), maaliskuun ensimmäisellä viikolla kaupassa myyjänä voi olla hyvinkin tuttu bloggaajanne, eli tervetuloa viimeistään silloin!

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 2

8. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.43-13.44 välille.
- Meinaatko todellakin että meillä ei ole joululahjoja?
- Missä ihmeen välissä minä olisin voinut käydä ostamassa joululahjat kun lapset olivat mukana koko ajan? Ei niitä voinut yksinkään jättää.
- Eikös kaupoissa ole lapsiparkkeja tai kaappitilaa vuokrattavana tuollaisten tapausten takia?
- En kai minä voi lapsia niihin jättää, saisivat vielä jonkin sikaflunssan tai muun taudin ja sitten vietettäisiin joulu karanteenissa umpiossa pilereitä popsien.
- Alan pikku hiljaa uskomaan että se olisi ollut parempi skenaario kuin missä tällä hetkellä ollaan. No ei mitään hätää, varmasti kaupassa on jotain mikä voidaan laskea joululahjankaltaiseksi korvikkeeksi, sinä ostat, minä hämään pentuja ja homma hoituu.
- Mitä siellä muka voisi olla? Ei noille vielä ladyshavea tai dödöä voi ostaa.
- Viimeksihän nuo tykkäsivät eniten tyhjistä lahjapaketeista, joten ostetaan itse kasattavia pahvilaatikoita ja siinä on tee-se-itse-hupia koko illaksi.
- No hyvä, lähdetään liikenteeseen kun vielä ehditään ja-- voi ei!
- Mitä?
- Vessanovi ei aukea!

9. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.44-13.45 välille.
- Eikun sitä pitää kääntää vasemmalle, se muuttui viimeisen putkiremontin yhteydessä.
- Ai niin, unohdin tässä hädässä, hassu minä.
- Tiedätkö joku voisi oikeastaan kirjoittaa tämän kaiken ylös, tästä voisi saada oikein hauskaa komediaa oikein toteutettuna.
- Älä nyt viitsi, ei kukaan voisi tehdä pilaa näin vakavasta aiheesta.
- Mikä on vakava aihe?
- Ai te olittekin jo siinä ovella. No niin, laittakaas nyt vaatetta päälle, hopi hopi niin päästään matkaan, hei auta nuorempia niin saadaan kaikki puettua.
- Ensin vasen jalka, sitten oikea, sitten noin vetskari kiinni, sitten vasen kenkä, sitten oikea kenkä, sitten rukkaset, sitten vielä pipo päähän ja sitten ollaankin valmiita ihan kaikkeen.
- Hei yks juttu.
- Mitäs on mielessä? Pukki kyllä...öh no siis joku tuo lahjat jotenkin.
- Pissattaa.

10. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.45-13.46 välille.
- Meneekö siinä vielä kauankin? Kello alkaa olla jo aika paljon.
- Ollaan saatu jo melkein kaikki vaatteet pois, ihan pieni hetki vielä. Voisit katsella jo valmiiksi autonavaimet niin pannaan menoksi heti kun päästään täältä.
- Joo, ne ovat..hups.

11. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.46-13.47 välille.
- Minä ihan varmasti mielestäni laitoin ne tähän pöydälle. Minne ihmeeseen ne muka ovat voineet kadota?
- Tiesitsä että luonnollinen kaaos lisääntyy koko ajan merkiten sitä et mitä enemmän me luullaan et asiat on järjestykses ne ei ookaan?
- Täh? Mitä ihmettä ne oikein nykyään opettavat teille koulussa käytännöllisen filosofian tunneilla? Oletko sinä nähnyt avaimia?
- Emmää oo nähny mitää muuta kun varjoja todellisuudesta.
- Heti kun tullaan kaupasta sinä alat lukemaan vain sarjakuvia. Mutta siis tämähän on todellla kummallista, voisin vaikka vannoa että kun tulin autolta viimeksi laitoin ne pöydälle. Muistan koska olin kiireessä ja ajattelin että seuraavalla kerralla ajan säästämiseksi laittaisin ne sellaiseen paikkaan, että ei tarvitsisi miettiä mitään, vaan---ai niin, nyt muistan!
- No?
- Jätin ne autoon, että ei tarvitse sitten ensi kerralla ruveta etsimään niitä täältä. Mutta voi ei!
- No?!
- Missä auto on?

12. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.47-13.48 välille.
- Heh heh, kunhan vitsailin, tuolla pihalla se on, pikku vitsi keventämään tilannetta.
- Heh heh, mikä hyvä hetki alkaa harjoittelemaan stand up-komiikan kiertuettasi varten.
- Mikä on "säändap?
- Jotain mitä tuo ei hallitse edes istualtaan. No niin tarvitseeko jonkun vielä käydä vessassa ennen kauppaan menoa, viimeinen vedenvaihtopaikka ennen matkaan lähtöä? Ei..? Hyvä. No niin, laitetaas taas vaatteet niskaan ja sitten menoksi.
- Päällä on.
- No niin, ja sitten ei muuta kuin liikenteeseen. Ja tällä kertaa mikään, ei niin MIKÄÄN estä lähtöä.
- Mikä tuo ääni on?
- Mikä ääni? Et kai sinä ala nyt kuulemaan vielä ääniäkin? Jos tämä on taas joku vitsi niin se saa luvan olla oikeasti hauska.
- Eikun jossain helisee jokin...kännykkä! Se on täällä vuoren sisällä niin en heti kuullut sitä. Kukas siellä tähän joulunpyhien aikaan soittaa...äiti!

13. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.48-13.49 välille.
- Et kai sinä siihen NYT vastaa? Meillä on kiire, etkö muista? jakonttilahantti osnanttitamatnintita tai jotain sinnepäin sintti.
- Juu juu juu, tässä menee vaan ihan pikku hetki, sanon vaan nopeasti mukavat joulut ja sitten lähdetaan. Hei äiti, miten menee? Juu, meilläkin menee oikein mukavasti täällä, jouluun ollaan valmistauduttu. Juu, justiinsa ollaan lähdössä kauppaan. Juu, jäi vähän viime tinkaan tänä vuonna heh heh. Juu, kyllä olisi pitänyt paremmin varautua. Juu, näin on juu. Juu, kyllä varmasti muistan millaisissa olosuhteissa possuparkoja pidetään tällaisina aikoina ja juu ei olla ostamassa kinkkua vaan ihan mennään normaalilla kasvissyönti-linjalla juu. Mitä? Juu, onnistuu kyllä. Haluaako joku sanoa mummille kuulumiset ja hyvää joulua? Nopeasti sitten.
- Mä haluun.
- Tuossa on, sanopas sitten kuulumiset mummolle.
- Hei mummu meillä syödään lamppuja kun me otetaan se suuhun heti kun lamppu on sammunut ja se ei oo enää kuuma.

14. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.49-13.50 välille.
- Aha. Aha. Juu, ei tietenkään. Aha. Aha. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Ei tietenkään ei. Totta. Totta. Totta. Yhm. Yhm. Yhm. Yhm. Niinpä. Niinpä. Niinpä. En nyt menisi sanomaan ihan---anteeksi. Tietenkin. Tietenkin. Noinhan se on. Noinhan se on. Kyllä. Ei. Kyllä. Ei. Kyllä. Ei. Juu. Juu. Juu. Juu. Aivan, ihan oikein, juurikin noin. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Yhm. Yhm. Yhm. En usko että korvaamatonta--juu. Juu. Juu. Ihan totta. Ihan totta. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Ai todellako?

15. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.50-13.51 välille.
- Niin mitä te teitte!? Milloin? Mutta te sanoitte että te lähditte vain tanssimaan heidän kanssaan!? Aha. Aha. A..ha. Risteilyillä? Aha. Aha. Ja silloin te siis...Aha. Aha. Aha. Juu. juu. Juu. Juu. No ei todellakaan tullut, mutta nyt kun kerrot niin...Aha. Aha. Selvä. Selvä. Hyvä. Hyvä. Kyllä. Kyllä. Ei. Ei. Ei. Juu. Juu. Juu. Kokeilla mitä? Äiti! Totta kai minä olen aikuinen, mutta---juu. Juu. Juu. Juu. Juu. Okei. Juu. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Juu, sanon hyvää joulua kaikille. Hyvää joulua isällekin, tai siis kerrot sitten kun tiedät sen. Juu, hei hei.
- Mitä ihmettä te oikein puhuitte, sinä olet ihan kalpea?

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa IV: 24, osa 1

Taisin luvata viime vuoden puolella joulutarinan, mutta en koskaan ehtinyt sitä kirjoittaa. Koska siitä on vasta pikkaisen päälle kaksi kuukautta ja seuraavankin on pikkaisen päälle kymmenen, kerrottakoon tämä tarina nyt (säästän vaivojani ensi joulua varten, jolloin tämä tulee uusintana).

1. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.36-13.37 välille.

- Minkä ihmeen takia sinun piti jättää nämä jouluvalmistelut viimeiseen päivään ja justiinsa viimeiseen hetkeen ennen kun kauppa menee kello 14 kiinni!
- Joo joo mutta sitten kun lähdetään taas kesällä reissuun, kiittelet sitä että säilytin rahat säästötilillä viimeiseen asti. Päiväkohtainen korko nimittäin ON päiväkohtainen korko.
- Minä en ala edes keskustelemaan tästä aiheesta sinun kanssasi ja sinä tiedät hyvin että rahastosijoitus tai obligaatiot olisivat tuottaneet vähintään saman verran tulevalla kvartaalilla, JA ei nyt tarvitsisi mennä enää lumipyryssä kauppaan.
- Kyllä minä tiesin että sinä olit Keynesiläinen kun sinua riiamaan aloin, mutta luulin että vuodet olisivat muokanneet uskoasi suomalaispankkien salkunhoitoon.
- Äh, suus kiinni senkin lerneriläinen. Mutta...
- Niin mitä mutta?
- Missä lapset ovat?

2. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.37-13.38 välille.

- Lapset! Missä te olette?! Tulkaa tänne niin lähdetään kauppaan!
- Eikö ne pennut voi olla sen aikaa keskenään että käydään kaupassa?
- Minä en niitä uskalla tänne jättää.
- Pelkäätkö että sytyttävät tuleen koko talon tai että kaatavat kuusen leikkiessään?
- No mitä varten me hommattiin ne valvontakamerat?
- Totta, sitä ei koskaan tiedä vaika penikat alkaisivat pelaamaan nettipokeria meidän luottokortilla. Pennut tänne nyt heti!
- No mitä?
- Laittakaas vanttuut niskaan niin lähdetään käymään kaupassa.
- Miks?
- Tuota...koska meillä jäi nämä valmistelut vähän viime hetkeen, ja koska ajateltiin että tämä olisi loistava hetki yhdistää perheen koheesiota.
- Häh?
- Laittakaa vaan ne vaatteet päälle niin lähdetään.
- Hei mis mun lapaset on?

3. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.38-13.39 välille.

- Missäs ne oikein on..? Missä käytit niitä viimeksi?
- Olisiko ne tuolla patterin päällä..?
- Käy sinä katsomassa onko ne kuivumassa siellä niin minä laitan näille muut vaatteet päälle.
- Eiku minä ite.
- Okei, kokeile laittaa itse vaatteet päälle. Entäs täällä?
- Pukki.
- Joo niin on keripukkeja hyppelehtimässä keolla vaatteissa. Laitetaas nämä päälle niin saat katsella niitä lähietäisyydeltä.
- Pukki.
- Edelleen huomaan kummalta meistä olet perinyt synnyinlahjana kiistattoman kykysi huomioida ilmeistä ja sanoa se ääneen, laitetaan nyt vaatteet päälle vaan niin...
- Eiku pukki.
- Eiku pukki mitä?
- Milloin pukki tulee?

4. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.39-13.40 välille.

- Tässä on lapaset, olivatkin aika hyvin piilossa tuolla patterien välissä mutta ovatpa ainakin kuivat.
- Mentäiskö vähän tuonne?
- Mitä, minne, nytkö, miksi?
- Mentäisiin nyt vaan, olis vähän asiaa.
- Onks tää aikuisten juttui?
- Kyllä, juurikin niitä.
- Pitääks meidän mennä nyt huoneisiin ja kuunnella stereoita ja tv:tä tosi lujaa ainaski puol tuntii?
- Ei, ei teidän tarvitse, me vaan mennään ihan pikku hetkeksi vessan juttelemaan aikuisten asioita.
- Meetteks te syömään lamppuu?
- Öh...ei, miten niin?
- No kun viimeks mä kuulin kun yhtenä iltana te juttelitte ja sä sanoit että sammuta valot niin sä otat sen suuhun.
- Ei ei ei ei ei ei ei ei, kun me mennään juttelemaan paras ajoreitti kauppaan. Odottakaa ihan pikkuhetki tässä, okei?
- Mitä jos me joudutaan laittamaan lapset psykologille?

5. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.40-13.41 välille.

- Sovitaanko että huolestutaan siitä tapaninpäivänä, nyt meillä on tärkempääkin---
- Eikun oikeasti, mitä jos ne ovat saaneet nyt ikuiset arvet jonnekin missä ne eivät tule esille koskaan, paitsi tietenkin kaikkein huonoimpana mahdollisena hetkenä mummin ja ukin kysyessä mitäs kotiin kuuluu?
- Sanotaan että opettelen miekannielentää ja aloittelen helpoilla kohteilla. Meillä on tärkeämpääkin miettimistä juuri nyt.
- Mikä ihme voi olla tärkempää?
- Pienimmäinen kyseli pukista.
- Joten?
- No tuota siis...
- Älä vaan sano...
- Okei, sovitaan niin ja lähdetään kauppaan.
- Etkö sinä hankkinutkaan joulupukkia niin kuin oli puhe?

6. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.41-13.42 välille.

- En sanan varsinaisessa merkityksessä.
- Miten niin et "sanan varsinaisessa merkityksessä"? Äläkä yritäkään keplotella tästä ulos jollain ihmeselityksellä.
- Joulupukit ovat yllättävän kalliita ollakseen kerran vuodessa työskenteleviä henkilöitä. Ja minä luulin että tässä vaiheessa kukaan ei enää uskoisi joulupukkiin. Ovathan nuo nähneet pukkeja kaupoissa.
- Ja senpä takia justiinsa minä olen saanut selitellä että tuo ei ole oikea pukki vaan pukin sijainen, joka tuli kauppaan avustamaan pukkia että pukin ei tarvitsisi keskeyttää lahjojen valmistusta maailman kilteille lapsille korvatunturilla.
- Vau, aika hyvä veto.
- Kiitos, olen itsekin aika ylpeä siitä. Mutta nyt kyllä soitat heti jonnekin pukkipalveluun ja tilaat pukin kuin pukin tänne niin että naavaparta väräjää.
- Se ei onnistu enää. Kokeilin jo aamulla soitella kaikki läpi varmuuden vuoksi, mutta kaikki ovat jo ihan buukattuja koko päivän, illan ja muutamassa tosi omituisessa puhelinnumerossa koko yön.
- Mitä me nyt tehdään?

7. Tapahtumat sijoittuvat kello 13.42-13.43 välille.

- Muistatko miten firmassa tehtiin kun yritettiin saada maaherra avaamaan meidän jätteidenkierrätyslaitos, mutta kävikin ilmi että hänellä oli juuri sinä päivänä kello viiden iltapäivätee Ison-Britannian kuningattaren kanssa?
- Tarkoitatko että sanotaan että dirikka kävi jo, ikävä kun ette olleet paikalla juuri silloin, mutta pöydässä on virvokkeita ja karjalanpiirakoita ja eikös olekin komea näky kun lokit kiertää kaarta paskalaitoksen päällä?
- Lähinnä ajattelin sitä ensimmäistä osaa. Eli pukki kävi jo kun te olitte jossain ja jätti nämä lahjat teille.
- Juu tuota...lahjat?
- Niin, lahjat. Sinun piti hommata ne tänä vuonna ja en viitsinyt kysyä mitään asiasta kun tiedän miten aina stressaat tällaisista jutuista.
- Tuota...
- Älä vaan nyt sano että meillä ei ole edes lahjoja ostettuna lapsille?

Jatkuu...

Väliin henkilökohtaista, osa 0115

Toisinaan sitä ottaa hengittämisen muuten kuin suun kautta liian itsestäänselvyytenä. Nyt kun kykenen harrastamaan sitä edes jotenkin kahden viikon koettelemuksen jälkeen, voin sanoa että adjektiivi joka kuvaa tätä tunnetta on "nasaaligastinen".

Hitsi, olen niin onnellinen että annan googlettajille tämän.

Pitkäksi venähtäneen tauon aiheutti siis harvinaisen pitkäkestoinen lentsu, joka salli joko
A. hengittämisen
tai
B. ihan minkä tahansa muun asian harrastamisen.

Valitsin A:n heikkona sieluna, mutta pyrin nyt panostamaan B:hen, kun tauti ei suonutkaan merkeistä huolimatta viivästynyttä rokkikuolemaa.

Jotta pääsen taas tahtiin kiinni, käsittelen ill.:n minulle heittämää meemi-haastetta:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Seuraava voi kuulostaa omituiselta, mutta minä en harrasta valokuvia. Omituiselta se siis alkaa kuulostaa siinä vaiheessa, kun kerron lapsena käyneeni muutamankin valokuvauskurssin, ja minulla on kamera (Powershot G9).

Mutta valokuvakurssit olivat tylsiä, koska niissä puhuttiin kameratekniikasta, sommittelusta, valaistuksesta ja muusta turhasta, kun itse olin siinä iässä että halusin vain ottaa niitä hitsin kuvia hitsin kameralla enkä hitsi keskustella hitsin kultaisesta leikkauksesta hitsi!

Kamera minulla on siksi että kaverini joutui luopumaan siitä, ja ajattelin että kaipa tuolle joskus jotain käyttöä löytyisi (vihje: ei ole löytynyt).

Mutta minullahan on netissä kuvia, joita olen bongaillut sieltä sun täältä. Sovitaan että käytän niitä tässä yhteydessä.




Tämä kuva on Turun Sarjakuvakaupan avajaisista. Henkilöt kuvassa ovat Milla Paloniemi (vas.) ja Pertti "Veltto" Virtanen (oik., PerSu).

En tiedä mistä he keskustelevat, mutta päätellen Virtasen käden asennoista sanoisin että hän selittää kuinka tähtien saavuttaessa tietyn hetken kun niillä ei ole enää vetyä käytettäväksi asti, niistä suurimmat tuhoutuvat valtavassa supernova-räjähdyksessä, joka vapauttaa paitsi kosmista energiaa joka antaa supervoimia, myös alkuaineita, jotka ajautuvat lopulta planeetoille kuten Maa, jossa ne yhdistyvät ympäröivään elämään, ja tämän vuoksi me kaikki olemme tähtiä, olimme me sitten kuvataiteilijoita tai muusikkoja.

Mutta voi olla että erehdyn.

En haasta muita, koska kaikki tuntemani henkilöt on jo haastettu...paitsi tietenkin seuraavat:
Alcinoe
Polgara

Jos joku unohtui, muistuttakaa.

Ps. Ai niin, Neo. Hänetkin on nyt haastettu.

Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista: avajaiset

Jos tahdotte tietää mitä viikonloppuna tarkalleen ottaen tapahtui, en osaa vastata siihen. Jotenkin viikonlopun yllä leijuu suuri musta unohduksen pilvi, joka ei anna läpäistä itseään.

Ilmeisesti minulla kuitenkin on ollut hauskaa, sillä tänään sain "kiitos tilauksestasi"-lahjana ensimmäisen Trendi-lehden, mikä selittää heräämiseni kännykkä kädessä ja puhelintiedoissa olleen "yksi vastattu puhelu: tuntematon numero". Vielä kun tietäisin mistä tämä koko vartalon ympäröivä hämähäkkimies-asu-tatuointi on tullut...

Ehkäpä avajaisista napatut kuvat voisivat hiukan valottaa asiaa; pyrin selittämään jokaisen kohdalla parhaani mukaan mitä niissä tapahtuu.




1. Kuva: tämä on helppo. Kuten näette, meillä on tarjolla pullaa ja sumppia, ja teetä sekä muunkinlaista nisua. Pyrimme siihen asiakkaat kokevat itsensä tervetulleiksi, joten jatkamme ainakin kahvi- ja tee-tarjoilua tulevaisuudessakin.



2. Kuva: Värimaailma kaupassa on oranssi-violetti-vihreä, eli tarkoituksena on olla sarjakuvamainen, 70-lukulaisella tavalla.Kiinnittäkää muuten huomionne samalta aikakaudelta oleviin lamppuihin, ne saattavat aiheuttaa muistivälähdyksiä lapsuudesta/edellisesta elämästä.


3. Kuva: Aloitetaan vasemmalta. Siinä on sohva, jossa saa istua, juoda kahvia/teetä/mitä pöydänjalasta löytyi, lukea sarjakuvia ja muutoinkin levätä.
Takana on seinä, ja siinä ikuistettuna Lepakkomies, joka suojelee meitä.

Edessä on Pertti "Veltto" Virtanen, joka on elämässään ehtinyt vaikka mihin, jopa Turun Sarjakuvakaupan avajaisiin. Hän esiintyi eduskuntatyönsä ohessa paikallaolijoille, vaikka meillä onkin tiukka "EI Stairway to heaven-kappaletta!"-kielto päällä.


4. Kuva: Sitä voisi luulla että maton hankinta on helppoa. Tavallaan, mutta yrittäkääpä hankkia tietyn aikakauden matto tietyllä aikavälillä tiettyjen kulkuyhteyksien avulla, niin opitte mitä on extreme-matonhankinta. Siksi saanen esitellä: matto. Kiitos huomiostanne, voimme jatkaa.


5. Kuva: Milla Paloniemi, yksi omistajista, esitti avajaisissa kappaleensa "kiroilulaulu".

Itse en päässyt sitä kuulemaan, mutta silminnäkijöiden todistusten mukaan ilma oli jotenkin muuttunut sinisemmäksi, maali hänen selkänsä takana oli kupruillut, maitokahvi oli muuttunut pikakahviksi ja aikuiset miehet olivat itkeneet.
Yritin myöhemmin ehdottaa josko kappaleen voisi julkaista soittoäänenä cover-bändin esittämänä, mutta idea ei saanut kannatusta koska nykyaikainen kännykkäteknologia ei ole vielä valmis siihen.

Paperia (siis ennen sen itsestään tuleensyttymistä) muuten ei pitele sen vähempää kuin Anni Nykänen, Mummo-sarjakuvan tekijä.

Tällaista oli avajaisissa, toivottavasti olitte mukana tai ainakin tulette tutustumaan kauppaan!

Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista: henkilökohtaisempi ote

Jos tulitte vasta nyt aallon kyytiin, lukekaa ensin edellinen blogimerkintä ennen rantaan ajautumistamme.

(Kirjoitan tätä pseudokuumeessa, eli yritän pitää ajatukseni kasassa, mutta Godzillan läheisyys on ilmeistä. Vau, tästähän tulee hauskaa...)

Mikä saa jonkun alkamaan sarjakaupan osakkaaksi? Onko se seksi, valta, raha vai maine?

Seksi: ikävä paljastaa totuus, mutta toisin kuin miestenlehtien lukijakirjeiden tarinoissa annetaan ymmärtää, todistetut tapaukset jossa mallimitoissa oleva sarjakuvapiirtäjär tulee sarjakuvakauppiaan luokse ja kertoo että on valmis tekemään mitä vain, siis ihan mitä vain saadakseen tuotoksensa myyntiin, ovat harvassa.

Jos pitäisi antaa arvio, enemmän on todistettuja joulupukki-keikkoja, joissa pukin tilannut henkilö on halunnut tietää tarvitseeko pukki apua pussien tyhjentämisessä?

Valta: sarjakuvakauppa on terapiahoitola, jonne kaikkien kiusaamaat nörtit tulevat saamaan pönkitystä itsetunnolleen kysymällä mielipidettä sarjakuvalehden vuosikymmenen takaisessa vuosikerrassa olleesta epäloogisuudesta (sivulla 6, ruutu 3, vasen alanurkka).
Tämän jälkeen he sitten antavat ymmärtää kauppiaan alan tuntemuksen olevan alle yleisesti piireissä hyväksyttyjen standardien.

Ja sinä hymyilet koko ajan kahvin tummentamien hampaidesi läpi, sillä ehkä jo ensi kerralla tuo nörtti kuluttaa kaupassa muutakin kuin hermojasi ja lattiavahausta.

Raha: toisin kuin kuvitellaan, emme ole suunnitelleet lähtevämme viettämään Bora Boralle seuraavia pikkujouluja ansaittuamme ensimmäisen miljoonamme alle 30-vuotiaina joko myymällä sarjakuvia tai vakuutuspetoksella, johon liittyy takahuoneessamme ripustusta odottanut aito Rembrandt.

Jos kauppa alkaa pyöriä omillaan, ja voimme maksaa myyjille jotain, olemme tyytyväisiä.

Maine: Toki mukana on mainekkaita sarjakuva-taiteilijoita kuten Milla Paloniemi, mutta loppujen lopuksi ainoa lopputulos on se, että kaikki vain sanovat "ai Milla oli mukana suunnittelemassa tätä kauppaa? Ajattelinkin sanoa että onpas "millainen" ulkoasu, heh heh! Tajusitsä: millainen! Hörhörhörhör!"

Enemmän faneja on sarjamurhaajilla kuin sarjakuvakauppiailla.

Mikä siis saa jonkun ryhtymään sarjakuvakauppiaaksi? Rakkaus sarjakuvaan.

Tieto siitä että jos sinä et levitä sanaa ihmisten pariin sankarista joka osaa lentää, oikeudenpuolustajasta joka pukeutuu lepakoksi tai miehestä ilman pelkoa ja niin monesta muusta joka ruokkii mielikuvitusta, kuka sen tekee?

Sen vuoksi tulkaa käymään Turun Sarjakuvakaupan avajaisissa ja niiden jälkeenkin.

Syy siihen miksi täällä on taas ollut hiljaista:

Kauppa sai alkunsa, kun yhdeksän sarjakuva-alan harrastajaa ja ammattilaista löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät perustaa osakeyhtiön, joka tulisi pyörittämään sarjakuviin ja sarjakuvaan liittyviin tuotteisiin keskittynyttä erikoisliikettä.

Osakeyhtiön puheenjohtaja Petteri Oja visioi, että haaveena olisi tehdä tilasta turkulaisille sarjakuvaihmisille oma "sarjakuvakeskus".

Tulevaisuudessa Turun Sarjakuvakaupassa, tuttavallisemmin TurSKassa, tullaankin näkemään muun muassa sarjakuvien originaalinäyttelyitä, järjestämään sarjakuva-aiheisia tapahtumia sekä tullaan tarjoamaan sarjakuvantekijöille työtiloja.

Sarjakuvakauppa avautuu myös verkossa, nettikaupasta voi tilata kaupan valikoimassa olevia tuotteita kaikkialle Suomeen.

Turun Sarjakuvakaupan perustamisen taustalla on jo aiemmin tiloissa toiminut sarjakuvakauppa Underground Ullakko, jota Oja on pyörittänyt yksinään vuoden 2007 syksystä alkaen.

Samoissa tiloissa vuodenvaihteessa lopettanut levykauppa aiheutti lopettamispäätöksellään uudistumispaineita Ojan kaupalle ja osakeyhtiön perustaminen vastasi uudistumisen tarpeeseen. Isommalla porukalla kauppaa on helpompi kehittää, sarjakuvakustantamo Zum Teufeliakin pyörittävä Oja tuumaa.

Uuden yhtiön taustalta löytyy merkittäviä sarjakuvavaikuttajia.

Kaupan visuaalisesta ilmeestä vastaa Kiroileva siili -sarjakuvastaan tunnetuksi tullut Milla Paloniemi.

Myymälätila hohtaakin nyt uusissa kirkkaissa väreissä. "Turun Sarjakuvakauppa on nimenä varsin retro, joten halusin tehdä ulkoasustakin 1960–70-lukujen henkisen. Väritys peilaa tuon ajan sisustusvärejä ja logossakin on haettu vanhahtavaa ilmettä." Paloniemi toteaa.

Paloniemen kynästä lähtöisin on myös kaupan maskotti, turska-hahmo, joka Paloniemen mukaan on "leppoisa, pujopartainen, jotenkin akateeminen ja hyvin TURKULAISEN näköinen tyyppi."

Muita osakkaita kaupassa ovat muun muassa pitkän linjan turkulainen sarjakuvapiirtäjä Jouko Pukkila (Lampaita), kirjankansista ja mainoskuvituksista tuttu kuvittaja Ossi Hiekkala sekä Turun sarjakuvakerhon puheenjohtaja Aleksi Laine.

-------------------------

Kivijalkakauppa sijaitsee Turun ytimessä, uutta kirjastorakennusta vastapäätä Linnankadulla. Kaupan avajaisia juhlistetaan perjantaina 22.1.2010 kello 12:00 alkaen. Avajaispäivänä ohjelmassa on mm. signeerausta, tarjouksia, tarjoilua ja musiikkia. Tervetuloa!

Vuosikatsaus 2009, osa III

On aika puhua taas mehiläisistä ja kukista.

Internet on kukka ja sen käyttäjät ovat mehiläisiä.

Me imemme ja imutamme internetistä tietoa ja Lostin uusimpia jaksoja.
Vastavuoroisesti autamme internettiä laajenemaan pölyttämällä tai siis teknologia-jargonilla linkitämme sekä vertaisverkkojakelemme.

Molemmat hyötyvät tästä symbioosista: me saamme tietoa ja ajanvietettä, ja internet voi kasvaa.
Senpä vuoksi on aika vilkaista

TOP 10 Internetistä Löytämääni Juttua (Ei Missään Erityisessä Järjestyksessä), Joita Olisin Tahtonut Käyttää Blogissa Vuonna 2009, Mutta En Millään Keksinyt Miten:

1. Testing evolution's role in finding a mate

New York Timesin jutussa kerrotaan tutkijoista jotka ovat kyseenalaistaneet vanhat teoriat parinhakemisesta. Teorian mukaan naiset ovat miehiä tarkempia valinnoissaan, koska naiset tekevät tärkeämpiä valintoja jälkeläisten geenien ja näiden hoidon suhteen.

Uusi teoria kuitenkin on, että itse asiassa valintojen takana ei ole biologia, vaan kulttuuri; mitä enemmän ihmisellä on itseluottamusta, sitä vähemmän kranttuilee valinnoissaan.

Koska miesten oletetaan tekevän aloitteen naisten suhteen, heille kehittyy naisia nopeammin itseluottamusta, ja siten he eivät ole niin valikoivia.

(Niin kovasti kuin tahdoinkin kirjoittaa tästä, niin pelkäsin millaiset kasvovammat syntyisivät lukijoilleni kun he yrittäisivät olla yllättyneen näköisiä, eivätkä ollenkaan sarkastisia, kysyessään ruutujensa edessä "Sinkku? Sinä? Ja bloggaat siitä? Ei kai vaan?! Meinaan jos niin on, niin sittenhän minulla ei ole enää mitään syytä elää...eikun hetkinen, on sittenkin: kuunnella maailman surullisinta, äänettömintä melodiaa, joka kuuluu päästäsi kun tuuli puhaltaa korviesi läpi.")

2. Metapelaaminen

Wikipedian artikkeli kertoo metapelaamisen olevan yksinkertaisesti pelin ulkopuolisen tiedon tai materiaalin käyttöä pelissä tehtäviin päätöksiin vaikutettaessa.

(Minua kiehtoo suunnattomasti idea siitä, millainen olisi blogi blogi sisällä? Mitä jos kertoja-äänen lisäksi olisi toinen puhuja? Millainen siitä oikein tulisi? Luultavasti liian omituinen tai tylsä, sillä tällaiset kokeilut ovat joko mestariteoksia tai keskiverto Salattuje elämien jakso, joten annoin olla.)

3. Onnellinen luku

Voiko luvuilla on tunteita? Näköjään voi jos kyseessä on positiivinen kokonaisluku, jonka numeroiden neliöiden summasta saadaan ennen pitkää 1 jatkamalla seuraavaa prosessia: otetaan positiivinen kokonaisluku ja lasketaan sen numeroiden neliöt yhteen.

(Onkohan tuolla jossain sitten negatiivinen luku, joka olisi tahtonut jatkaa laskemista, mutta mitäpä hyötyä siitäkään oli ollut, sehän ei ole nollaa suurempi?
Ja sitten kaikki muut lohduttaisivat sitä sanomalla että "kyllä sinä tuosta vielä kasvat", mutta syvällä sisimmässään se tietäisi että näin ei koskaan tapahdu tässä aritmeettisessa maailmassa.

Lopulta luku menisi kuitenkin yhteen positiivisen luvun kanssa, mutta negaation kautta molemmista tulisi negatiivisia numeroita, eikä se koskaan pystyisi multiploitumaan.

Liian masentavaa.)

4. Beauty affects men's and women's brain differently

Kun miehet kokevat asioita kauniina, heidän aivoissaan aktivoituvat aivoalueet, joiden tehtävä on havaita kohteita vaaka- ja pystysuunnassa näkökentän alueella.

Naisilla aktivoituvat samat alueet samanlaisen reaktion yhteydessä, mutta tämän lisäksi heillä aktivoituvat alueet jotka liittyvät suhteellisten sijaintien havaitsemiseen eli ylhäällä ja takana, yli ja ali.

Wired-lehden mukaan tämä liittyy esi-ihmisten rooleihin: miesten piti saada kiinni mikä tahansa liikkui ja oli syötävää, naisten taas piti arvioida oliko asia oikeasti näin.

(Haluatteko kuulla sukupuoleen, antropologiaan, aivokurkiaiseen ja seksismiin liittyvän vitsin? Jep, mutta en silti kerro sitä.)

5. The bacon explosion

En suosittele New York Times-lehden linkin avaamista kasvissyöjille. Teille muille kerrottakoon että bacon explosion on periaatteessa lihaa, joka on kääritty pekoniin, maustettu grilli-mausteilla, ja paistettu uunissa.

(Minua tässä kiinnosti se fakta että kyseessä oli pienimuotoinen ruoka-aiheinen meemi eli internet-ilmiö; jutun kirjoitushetkellä yli 16 000 sivua oli linkittänyt reseptiin. Lisäksi...no se oli oikeastaan siinä. The end.)

6. Kova kahvittelu voi johtaa aistiharhoihin

(Tämä blogi. MOT.

Lyhyin blogikirjoitus koskaan.)

7. How to train a husband

Journalisti Amy Sutherland opiskeli eläinten koulutusta vuoden ja näiden oppien perusteella kirjoitti kirjan siitä, kuinka miestä voi kouluttaa. Vinkki: hyvä käytös kannattaa palita joku namulla tai kehuilla.

(Etologia on kauhean kiinnostavaa. Vaikka kaikki tykkäävätkin huutaa olevansa vapaita, eivätkä numeroita (tehden itsestään samalla ohjelmanumeron), loppujen lopuksi me käyttäydymme tiettyjen kaavojen mukaan. Kun nämä kaavat tuntee, sosiaaliset interaktiot ja niihin vaikuttaminen ovat helppoa kuin 4-6-vuotiaille suunnatut sudokut.
Mutta tehän tiesittekin jo kaiken tämän, eikö? Miksi siis saarnata seurakunnalle?)

8. Yes, I suck: self-help through negative thinking

Tutkijat Joanne Wood ja John Lee sekä Elaine Perunovic ovat julkaisseet tutkimuksen, jonka mukaan positiiviseen ajatteluun pakottaminen on pahasta.
Kun ihmiset pakotetaan ajattelumalliin, joka ei ole heille tyypillistä, he ryhtyvät puolustuskannalle ja sitoutuvat entistä enemmän senhetkiseen mielialaansa.

Ratkaisu negatiiviseen ajatteluun on tutkijoiden mukaan niiden hyväksyminen, mutta laajentaminen suurempaan mittakaavaan, jolloin niistä tulee realistisempia.

(Minä oikeasti yritin.
Megan Fox on seksikäs omalla naamalle tunkevalla tavallaan, mutta vaikka olenkin mies, hitto vie minulla on nörtin tarpeet.

Transformersit ovat aivan liian samannäköisiä että niitä erottaisi tappeluissa; en oikeasti tiennyt hurraanko minä nyt Autobotille vai Decepticonille.
Mutta toisaalta Afrikassa on ihmisiä, jotka varmaan olisivat tyytyväisiä siihen, että näkisivät Megan Foxin. Kas noin, heti tuli parempi olo.

En kyennyt kirjoittamaan tästä ilman lopputulosta, jossa sarkasmi lopulta ei olisi dissannut itseään.)

9. Why we stare, even when don't want to

Ihmiset katsovat muita ihmisiä, koska kyseessä on esi-isiltämme peritty reaktio. Haluamme varmistaa että vastaantuleva henkilö ei ole uhka, tai kenties potentiaalinen lisääntymiskumppani.

(Itse en katsele ihmisten kasvoja: minä olen luultavasti 98% ajasta (välillä käyn Turussa) suurin uhka mikä neliömetrejäni uhkaa, lisääntymiskumppania en hae, ja minusta toisten tuijottaminen on tunkeilevaa.

En vain keksinyt tälle suurempaa kontekstia; esim. silmälaput sivulla on niiiiiiin wanha vitsi, että siitä puhuminen olisi kuin kuolleen hevosen silmälappujen potkimista.)

10. Threesome marriages

Yhdysvalloissa jotkut ovat alkaneet harrastaa uudenlaista avioliittoa, eli kolmisin naimisiin menemistä. Tärkein tekijä näissä avioliitoissa ei ole seksi, vaan ihmissuhteista kolmen sellaisen henkilön välillä, joista kaksi ei välttämättä ole mitenkään toistensa kanssa tekemisissä, esim. näyttelijä Tilda Swintonilla.

Kun suhde on virallistettu avioliiton kautta, tällöin etuna tulevat verovähennykset, vakuutukset jne. etuisuudet kaikille kolmelle.

(Sanokaa mitä sanotte amerikkalaisista, mutta ilman heitä maailma olisi paljon tylsempi. Enempää en keksinytkään sanottavaa. Siis sellaista mitä haluaisitte lukea työpaikallanne/päivänvalossa/tietäen että tuonkin kirjoittajalla on nettiyhteys ja paljon vapaa-aikaa.)

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa II

Toisin kuin voi luulla, kaikki mitä aloitan ei aina päädy tänne.

Joka vuosi aloitan kirjoittamaan jotain, tai ainakin luon sille jo otsikon, mutta sitten...tapahtuukin jotain.

Se voi olla omituinen itsekritiikin puuska, sen faktan myöhäinen selviäminen minulle että ymmärtääkseen tämän pointin pitäisi katsoa kaikki Farscapen tuotantojaksot putkeen, tai että jos minä tämän julkaisen, kaikki puolueet kyselevät minua ensi vaaleihin ehdokkaaksi, ja minun on niin vaikea sanoa ei eduskunnan pumpernikkeli-kahveille.

Tänä vuonna näitä tilanteita onneksi tuli vain kaksi kappaletta.

Tietenkin koskaan materialisoitumattomia ideoita on luonnosvihkossani enemmän (se on musta, ja siinä lukee kohokirjaimin "vahinko ja typeryys ovat ihmisen etuoikeus". Pidän siitä suuresti), mutta ne ovatkin sitten huomioita tyyliin "naisten puhetyylien eroavaisuudet Quentin Tarantinon ja Joss "Buffy, vampyyrintappaja" Whedonin välillä" (elän tapahtumarikasta ja vauhdikasta elämää. Ikävä kyllä siitä suurin osa tapahtuu pääni sisällä).

Mutta noihin ehkä vielä palataan, eli nyt pääasiaan:

Kaksi juttua jotka vain eivät jaksaneet

Mikä jutun nimi oli: Blogido

Paljonko sait kirjoitettua: Bloginpitäjien itsekunnioituksen ja muiden kunnioituksen ansaitsemiseksi pitäisi perustaa blogeihin oma kunniakoodisto, blogido.

Mikä tässä oli(si) ollut pointtina: Näin taas pitkästä aikaa Ghost dog: The way of the samurai-leffan.

Siinä tärkeänä osana juonta on samuraiden kunniakoodisto, jonka ihanteiden mukaan samurait elivät ja usein kuolivat. Mitäs jos bloggaajilla olisi vastaavanlainen? Soturin polku on usein yksinäinen tie, ja nyt rehellisesti käsi pystyyn, eikö sama päde suunnilleen joka toiseen bloggaajaan?

Miksi se kuitenkin tyrehtyi alkuunsa: Itse asiassa samurailla ei ollut yhtä kunniakoodistoa, vaan useita, koska jokainen samurai-mestari tahtoi tuoda oman käsityksensä kunniasta maailmaan. Siksi sen muokkaaminen olisi ollut vaikeaa ja työlästä.

Lisäksi se olisi vaatinut enemmän kahvia ja aivotyöskentelyä kuin minulla olisi ollut vatsakalvon kestävyyttä ja/tai aikaa: kokeilkaa itse muokata "kukaan ei ole pelkuri, jos pakenee sadetta katoksen alle tai hölmö jos suojautuu pakkasta vastaan" jotenkin blogeihin sopivaksi vain yhden kahvipannullisen avulla.

Mikä jutun nimi oli: se oli nimetön, ja se muunmuassa vaikutti aiheen hylkäämiseen

Paljonko sait kirjoitettua: Islannissa kaikki tuntevat toisensa

Mikä tässä oli(si) ollut pointtina: Oletteko kuulleet jutun Islantilaisesta pankkitoiminnasta ja miten sitten kävi?

Se olisi sitä kun velkarahalla lähdettiin maailmanomistajan elkein valloittamaan maailmaa. Jos se olisi onnistunut, kaikki muut pohjoismaat olisivat olleet Islannin narttuja.

Ikävä kyllä (siis Islantilaisten kannalta, en tiedä teidän haluukkuttanne olla jonkun Thor Björgolfsson-nimisen tyypin sylikoira) tuli maailmanlaajuinen lam--taantuma, ja pankit halusivat velkansa takaisin. Islantilaisilla 20. vuosisadan viikingeillä ei löytynytkään rahaa, joten...

En koe olevani erityisen vahingoniloinen, mutta se on totta mitä sanotaan: mitä korkeammalta ne putoavat, sitä hauskempi ääni siitä lähtee.

Useampi kuukausi sitten nimittäin HS:n kuukausiliitteessä oli juttua Islannista.
Reportaasissa maalattiin kuvaa maanpäällisestä taivaasta, jossa pointtina oli että kaikki tunsivat toisensa, tai ainakin tunsivat jonkun joka aina tunsi jonkun, ja kaikilla oli siksi niin ältsinmakeen (tuo on oikea adjektiivi. Kysykää vaikka 12-vuotiailta) kivaa, että Islannissa on varmaan maailman suurimmat esiintymät sokerivuoria ja hunajaputouksia.

Voitteko siis kuvitella tilannetta, jossa tunnet tai ainakin tunnet jonkun joka tuntee sen tyypin, joka meni ahneuksissaan aiheuttamaan tilanteen, jossa ilman syytäsi menetät rahasi ja koko maan taloudellinen tulevaisuus on vaarassa?

Jep, kuulemanne hauska ääni oli juurikin tuo pudotus (jälkijäristykset tulivat siitä kun sokerivuori romahti ja hunajaputous kuivui).

Epätodellista tilannetta lisäsi se, että Islantilaiset löysivät väkivallan, ja heittivät kananmunilla pääministerin autoa. Pääministeri ei saanut kuulemma osumia, mutta henkivartijaan osui muutama keltuainen.

Tästä sain idean: mitä jos suuttunut piensijoittaja päättäisi kostaa pääministerille ainoalla tuntemallaan tavalla, eli heittelemällä tätä vapaan kanan munilla, vaikka hänen vaimonsa estelisi häntä, koska munia tarvitaan kakkuun joka tehtäisiin töitä saaneelle sukulaiselle.

Samanaikaisesti pääministeri keskustelisi henkivartijansa kanssa vartijan uudesta smokista, jonka tämä oli saanut ostettua Savillen räätäleiltä viimeisillä rahoillaan uuden työpaikan kunniaksi, ja toivoi että siitä olisi iloa vuosiksi eteenpäin, ja voisi sen avulla auttaa muuta sukuaan, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.

Suuttunut piensijoittaja toteuttaa tekonsa, mutta ei osu pääministeriin, vaan henkivartijaan, joka paljastuu suuttuneen piensijoittajan siskonmieheksi.

Kallis puku pilalla, järjetön kananmunateko omaa sukua kohtaan, tulevaisuus pilalla, kakun valmistus vaakalaudalla...tästä on pohjoismaalaiset traagiset kansantarut tehty.

Miksi se kuitenkin tyrehtyi alkuunsa: Kauanko teiltä kesti lukea äskeinen selitys? Alkoiko teksti olemaan jossain vaiheessa liipalaapadingdonglässynlässyniä?

On syynsä sille miksi oopperoissa kuoleminen kestää puoli tuntia, ja Kauniissa ja rohkeissa yksi iltapäivää kestää kaikki viikon jaksot; koska henkilöhahmojen motiivien ja tekojen selittäminen vie aikaa.

Tuosta olisi tullut 20000-nettisivuinen nykyaikaan siirretty keskiaikainen muinais-saaga. Se taidettiin kirjoittaa jo kerran, sen nimi oli Taru sormusten Harry Potterista jotain, joten en nähnyt syytä keksiä pyörää uudelleen.

Jatkuu...

Vuosikatsaus 2009, osa I

Vuoden aluksi on aika taas aika tehdä normaali katsaus menneeseen ja hämmästellä mitä kaikkea sitä onkaan tullut laitettua vierimään vuorenrinnettä alas.

Lukemisnautinnon optimoimiseksi en yritä tunkea kaikkea yhteen merkintään, vaan ripottelen faktaa ja fiktiota palasina. Ensimmäisenä listaus, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta pitää sisällään seuraavat seikat:

1. Miksi millään mitä tulen kirjoittamaan ei ole mitään merkitystä, enää koskaan, milloinkaan.
Siis vaikka kirjoittaisin kaikki muut elämäntaito-oppaat turhiksi silkalla ilmiömäisyydellään tekevän sadan lauseen pamfletin.

Siis sellaisen joka selittäisi miten toimia zombie-hyökkäyksen sattuessa kun olet housut kintuissa metsikössä aseenasi vain marjapoimuri ja 3 desiä mustikoita, sekä yhdistäisi sen saumattomasti selitykseen siitä kuinka alkoholi on lopullinen tasa-arvon väline, koska sen ansiosta naiset ajattelevat kerrankin enemmän miesten sukupuoli-elimiä enemmän kuin niiden alkuperäiset omistajat, ja raavaat miehet halailevat toisiaan ja itkevät sitä kuinka rumia he ovat.

Ja tuo olisi vasta esipuhe.

2. Joka kerta kun saan sähköpostia tai kommentin, säpsähdän vähän sillä pelkään että hänen asianajajansa ovat viimeinkin löytäneet minut.

3. Ihmettelen oikeasti miten on mahdollista, että googlettajat tulevat blogiini, etsivät haluamaansa 30 sekuntia, lähtevät pois koska eivät löydä haluamaansa... ja palaavat taas takaisin jonkin ajan kuluttua ja noidanympyrä alkaa taas.

4. Googlella on siis oikeasti töissä ihmisiä joiden elämäntehtävä on löytää ihmisten hakukoneeseen syöttämille hakusanoille jokin kohde internetistä? Vau.
Ja minä kun luulin että salaisen agentin hommat olisivat maailman viilein ammatti.

5. Jos hän lukee tätä, olen niin hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin pahoillani.

Vuoden 2009 tärkeimmät hakusanat jolla tähän blogiin eksyttiin:

1. kiira korpi alastonkuvat
2. kiira korpi nude
3. kiira korpi alasti
4. mielenkiinnotonta
5. kiira korpi naked
6. alastonkuvat kiira korpi
7. kiira korpi alaston
8. kiira korpi alastonkuva
9. 01010
10. kiira korven alastonkuvat

Jatkuu...