Baabelin laulukilpailu

Mikä on tärkein asia mikä erottaa ihmiset?

Pohjimmiltaanhan me kaikki olemme hiilipohjaisia elämänmuotoja (jos joku ei ole, nyt olisi hyvä hetki ilmoittaa siitä).

Ihonväri...noh, kärjistäen kysymys on vain auringonpaisteessa viihtymisestä ja kyljen vaihtamisesta ajoissa. Loppujen lopuksi sillä ei ole niinkään väliä.

Fyysiset ominaisuudet? Kenelläpä meistä ei jossain vaiheessa olisi ollut punainen nenä ja selkä poikki. Eli sekään ei ole niin iso juttu.

Kieli? Anteeksi nyt vaan kaikki jotka ovat kuluttaneet aikaa esperantoon, mutta huonosti ja lujaa puhuttu englanti yhdistettynä viittomakieleen on oikeasti se maailmankieli.
Ja kiitos television, lähes kaikki puhuvat sitä tyydyttävästi.

Se mikä hakkaa kiilaa eri kansallisuuksien ja ihmisten väliin, on kielen intonaatio eli äänenkorkeuden vaihtelu puheessa.

Käytännön esimerkkinä kerrottakoon että näin kerran ohimennen Serranon perheestä pätkän.

En ehtinyt lukea mitä (ilmeisesti perheenisä) sanoi suomeksi, mutta äänenlaadusta ja käytetystä volyymistä päätellen ajattelin, että nyt alkaa perheväkivallan toteutus 1:1 parhaaseen katseluaikaan.

Ennen kuin ehdin valita katselijapalvelun numeron puhelimen pikavalinnoista (minut tunnetaan siellä nimellä "se erittäin rasittava farscape-tyyppi"), joku vastasi televisiossa "se on 12.50".

Tällöin opin että
1. "Que hora es?" tarkoittaa "paljonko kello on?"
2. Espanjalaisilla täytyy olla todella hyvät keuhkot.

Tämä myöskin pani miettimään, miltä hän mahtaa kuulostaa vanhempana, nyt kun nuorella iällä on huutanut kurkkunsa käheäksi ja kuinkahan monta askia kurkkupastilleja tyyppi mahtaa vetää päivittäin?

Ehkä kuitenkin tärkeimpänä tuo laittoi miettimään, kuinka helppo jokin yksinkertainen asia on väärinkäsittää, pelkästään äänentason perusteella.

Me suomalaiset olemme tottuneet olemaan isompia äänivalleja rikkomatta.

Itse asiassa olen kuullut paristakin lähteestä, että esim. amerikkalaiset pelkäävät meidän puhettamme. Syynä on se, että meidän puheemme on kuulema robottimaisen tasaista, ei yhtään nuottivaihtelua tai väriä.

Jos oikeasti tahdottaisiin pyrkiä kansojen väliseen yhteisymmärrykseen, eikö siis voitaisi sopia yhteisestä intonaatiosta?

Itse asiassa, siitä voitaisiin järjestää kilpailu.

Jokainen varmasti tuntee ihmisen joka hyräilee tai humisee aina jotain sisäisen musiikkikorvansa tahtiin (onhan se ärsyttävää, mutta jos vaihtoehtona on se, että kuuntelet ruuhkabussissa kotimatkalla vieressäsi istuvan käyvän sisäistä monologia maidon ostamisesta ääneen, niin luultavasti Stairway to heaven humistuna on aika pieni uhraus, eikö?).

Jokaisessa maassa valittaisiin karsintakierrosten kautta nuotti, jolla kieltä tulisi puhua.
Maan parhaimmat hymisijät pääsisivät estradille esittelemään nuottia käytännössä.

Kun maiden parhaimmat hymisijät ja nuotti olisi valittu, järjestettäisiin iso gaala.

Siellä hymisijät kilpailisivat siitä, minkä maan edustajalla olisi paras hyminä-nuotti.

Kaikki mukana olevien maiden kansalaiset saisivat äänestää soittamalla tai teksti-viesteillä parasta hyminää.

Voittajasta tulisi sitten se nuotti, jota lapsille alettaisiin opettamaan.

Jos tästä nyt jotain huonoja puolia olisi löydettävä, niin on mahdollista että kohta kaikkialla alettaisiin puhua kuin perhe/lähi/jalkapallo/joku muu, mikä?/-väkivalta olisi vain sekunneista kiinni, mutta suuret askeleet ihmiskunnan yhtenäisyyden vuoksi ovat aina vaatineet uhrauksia, n'est-ce pas?